Oman ikäluokan miehet

Taas vaihteeksi oman ikäluokan miehet ovat päässeet uutisiin. Tällä kertaa syynä on naisille kelpaamattomuus ja köyhyys. Tämä ei sinällään ole uutta, oman ikäluokan miehet ovat aina erottuneet tilastoista. [talouselämä, uusilahti]

Kuva 1. Tilastoissa ikäluokkien mukaan etenevä piikki siirtyy eteenpäin. [talouselämä]
Oman ikäluokkani miehistä löytyy jopa kansainvälisesti tunnettuja kouluampujia. Näiden lisäksi on myös toisaalta Jonneweb, joka edustaa internetsukupolven kulmakiveä. Kouluampujat ainakin muistuttavat minua oman ikäluokkani miehistä. [Alibi/jokela, Alibi/kauhajoki]

Jonnewebistä alkanut oman ikäluokkani miesten yhteisö kehittyy jatkuvasti. Keskustelut kehittyvät, samoin kuin ymmärrys yksityisyydensuojasta. Saa jännityksellä odottaa, että mihin oman Internetsukupolveni miehet vielä pääsevätkään sosiaalisesti. [Huumeet.info, MTV]

Oma ikäluokkani on tietynlainen välimalli kahden sukupolven välissä, joka on oman käsitykseni mukaan tuonut haasteita. Opetus on paljolti ollut vanhentunutta, todellinen osaaminen on tullut harrastaneisuuden kautta. Ainakin työhaastattelijat painottavat harrastuneisuutta yli koulutuksen.

Opetuksen taso on toivottavasti parantunut peruskouluajaltani asti. Jos näin ei ole käynyt, niin tulevat sukupolvet miehissä syrjäytyvät minunkin sukupolveani pahemmin. Valitettavasti pelkään, että negatiivinen kehitys etenee jossain määrin. [YLE]

Olen kuullut huhuja, että ennen omaa peruskouluaikaani kouluissa oli paljon erilaisia harrastekerhoja. Säästöihin vedoten valtava osa niistä lopetettiin, eikä niitä koskaan palautettu osaksi perusopetusta. Mielestäni tämä voi olla yksi suurimmista syistä poikien koulumenestyksen ja -motivaation laskuun.

Mielestäni on ihan odotettavaa, että maastamuutto toisiin maihin ei tule ilman muutoksia vähentymään. Toisaalta isoja ongelmia on monessa muussakin maassa, harvassa maassa elämä on helppoa. Ehkä ihmiset virheellisesti kuvittelevat, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, ehkä ovat oikeassa. Monet miehet ovat niin surkeita, että eivät pysty edes muuttamaan maasta pois. [HS]

”Ainakin itsestä tuntuu, että työelämään pääseminen on nykyään jo liian iso kynnys, jos ei lasketa puhelinmyyntiä, kaupan kassana olemista ja muuta vastaavaa pienipalkkaista työtä, joilla ei ole varaa perustaa perhettä. Nykyään työläisen pitää olla insinööri ja insinöörin tutkija, jos yhteiskunnan rakennemuutoksen/koulutustason huomioi. Mitä itse kaveripiiriä katsoo, niin moni on aika masentunut vaatimustasoon, jonka yhteiskunta kohdistaa ihmisiin. Ihmiset masentuu, kun huomaavat oman tarpeettomuutensa yhteiskuntaan. Uskoisin samasta asiasta johtuvan kouluampumisienkin, vaikka sitä ei ainakaan YLE:llä haluta sanoa ääneen.

Tämän ongelma tuntuu käsittääkseni tiedostavan monikin, mutta aika vähän mitään todellista sen korjaamiseksi tehdään. Ehkä joku viisas on laskenut, että osa ihmisistä kannattaa syrjäyttää, jolloin BKT(=elintaso) kasvaa kaikista nopeimmin. Tosin sama trendi tuntuu olevan ihan globaalisti, talouskilpailu kiristyy.

Se että verotus kasvaa, niin se varmaan johtuu hallinnon kasvavista kuluista. Väestön vanheneminen on se varmaan tärkein tekijä. Toki varmaan kaikkien vammaisten ja muiden hoitaminen maksaa. Näiden lisäksi taustalla voi olla myös ainakin osittain työttömyys, jolloin ihmisiä pyrkii julkiselle puolelle väkisin töihin suojatyöpaikkoihin. Yksi ainakin jonkinlainen ongelma voi olla lääkärien keinotekoinen pula, koska vaikka hakijoita olisi, niin koulutuspaikkoja ei kasvateta. Hallinnon läpinäkyvyydellä voisi vähentää rakenteellista korruptiota, näin yhtenä konkreettisena keinona.” -(Tuppu L 2.0, 2012)

Referenssit

Talouselämä: syntyvyys putoaa kuin kivi, syynä miesten syrjäytyminen

Jonneweb

SeAMK: vanhat valintakokeet

Mainstream

Itse ohjelmistoalalla töissä ollessani törmään toisinaan siihen, että tietty osa IT-väkeä taistelee valtavirtaa vastaan. Tälläistä elämää eläviä kutsutaan hipstereiksi. Kyseinen ajatusmalli ei siis ole vain tekniikkaa tuntemattomien piirre, vaan alalla olevat itsekään eivät aina jaksa pelkkää hi-techiä.

On monenlaista taistelua tiedon avoimuuden puolesta ja yksityisyyden puolesta, mutta digitalisaation yltyessä osa haluaa askeettisempaa ja poikkavaa elämäntapaa, johon kuuluvat retroilu ja yleinen poikkeavuus elämäntavasta.

Itsekin olen nykyään innostunut entistäkin enemmän ihan perinteisistä paperisista kirjoista. Niiden lukeminen on todella miellyttävää tavalla, jota ei koe sähköisessä muodossa. Saatan olla lisäksi hieman materialistinen, joten mielestäni konkreettinen kirja ylittää monelta osin sähköiset versiot.

Kuva 1. Tämä on korkeintaan minuutikello kuin an hour glass.

Nykyaikana ei enää puhuta internetriippuvuudesta samoin kuin minun nuoruudessani. Syy on selvä kun itse käyn linja-autolla töissä ja katson koululaisia. Nykyään kaikki selaavat puhelinta jatkuvasti, joten ongelmasta puhuminen ei ole enää hyväksyttävää valtamediassa.

Minä en halua kritisoida ihmisten elintapoja. Minun mielestäni on hyvä, että ihmiset elävät erilailla. Tämän taustalla on myös se, että ei saa loukata omilla elintavoillaan muidenkaan elämää.

Nykyään iso kysymys on, että milloin toisen ihmisen elämään saa tai pitää puuttua. Tietysti lähtökohtana tulee olla hyvät tarkoitukset eli halu auttaa, jos toisen toimiin puututaan. Tämä ei mielestäni ole niin itsestään selvää kuin moni luulee.

Keskiaikana ei ollut vasemmistoa ja oikeistoa, vaan silloin yhteiskunnan ja yksilön välisen ristiriidan sijaan oli valtioiden ja kirkon välinen vastakkainasettelu. Monet eivät ymmärrä tätä, mutta vielä vähemmän osaavat ennustaa tulevaisuuden ”politiikkaa” kymmenen sukupolven päähän.

Ei ole kuin 10 sukupolvea, että kaikki valtiot olivat kuin suojelurahaa kerääviä mafioita. ”Virkamiehet” olivat kirkon hylkäämiä sotilaita. Monet saattoivat kokea kuuluvansa sekä kirkkoon että valtioon, kuten nykyään vasemmistolainen voi elää menestyneesti markkinataloudessa.

Referenssiä

Wiki: jäniksen vuosi (elokuva)

Hypermedia: Tieteellisen tiedon määrä kaksinkertaistuu joka yhdeksäs vuosi

Teknologiainfo: Datan määrä lisääntyy ja konesalien tarve kasvaa

T&T: Roomalaisten kannettava aurinkokello oli merkki vauraudesta

Oppimisen mielekkyys

Itseäni usein vaivaa se, että miten ihmiset eivät tiedä omaa tietämättömyyttään. Etenkin ikävää se on silloin, kun ihminen jättää oppimasta uutta asiaa vain sen takia, että ei tiedä, että mitä tulisi oppia. Minusta tämä oli peruskoulussa isoin ongelma, vaikka peruskoulussa varmasti yritettiin opettaa pintapuolisesti monia erilaisia oppiaineita.

Itse olin lapsena varsin kiinnostunut lukemaan erilaisia kirjoja, mutta en koskaan saanut niin suurta tukea kodistani, kuin mitä ehkä olisi voinut olla hyväksi. Siinäkin paljolti oli taustalla se tietämättömyys, että ihmiset eivät tienneet, että mitä kirjoja olisi hyvä lukea. Monille varmasti löytyy kiinnostavia kirjoja, mutta itselleen sopivien kirjojen löytäminen on haastavaa.

Itse olen aina pitänyt matemaattisia oppiaineita itselleni sopivana. En täysin tarkasti tiedä, että mistä se johtuu. Aivan hyvin olisin voinut olla kiinnostunut joistain muistakin asioista, kuten humanistisista tieteistä. Todennäköisesti oma kokemukseni opettajakunnasta oli sellainen, että en kyennyt mitenkään samaistumaan naisvaltaiseen opettajakuntaan. En koskaan löytänyt omaa idoliani opettajakunnasta.

Suurin kiinnostuksen kohde oli Internet, jonka kautta on päässyt lukemaan ja omaksumaan tietoa, joka on kiinnostanut itseäni. Tutustuin ohjelmointiin tietotekniikan kautta, se tarjosi itselleni paljon enemmän kuin perusopetus. Wikipedia on antanut minulle enemmän kuin Suomalainen perusopetus, etenkin jatkuvan halun oppia uutta.

Mitä esimerkiksi matematiikka on? Itse jo hämmästyin sitä, että matematiikkaa opetettiin kertotaulun ulkolukuna ja erittäin tarkasti määriteltynä toimintana. Todellisuudessa matematiikka on jotain aivan muuta kuin mitä voisi ensimmäisenä kuvitella.

Kuva 1. Merkintätapoja on monia erilaisia esimerkiksi yhtälöryhmän ratkaisuun.

Seuraavassa videossa on esitettynä ongelma, jossa edellisen Kuva 1. mukaista matematiikka voi soveltaa tuntemattoman jännitteen eli potentiaalieron selvittämäiseen, jos kyseessä on monimutkaiset sähköpiirien silmukat. [youtube/transformersFails]

Kuinka moni tietää sen, että kirjoitustaidon alkuperäinen tarkoitus on ollut tiedon arkistoinnissa? Itselleni oli aivan uutta, että aluperin sumerilaiset aloittivat tallentamaan tietoa siitä, että miten paljon viljaa oli minäkin kalenteriaikana. Sen lisäksi, että kehitettiin kalenteri edistämään maataloutta, niin sen oheksi luotiin tietojärjestelmä, jolla voitiin merkitä arkistoon määriä. Tämä on minusta hämmentävä, koska nykyisessä tietotekniikassa tätä järjestelmää kutsutaan tietokannaksi. Sumerilaiset keksivät aikaleiman lisäksi jopa kirjoitetun kielen tätä tarvetta varten.

Kuva 2. Kirjoitustaito kehitettiin tietokantoja varten. [Adlibris]
Nykyään jälkiviisaana sanottuna ei ole ollenkaan ihme, että muinaiset ihmiset käyttivät valtavasti aikaa, jotta saivat tietojärjestelmänsä kuntoon. Kirjoitettu vapaa teksti on yhä yksi parhaimmita tavoista tallentaa tietoa tietokantaan. Keksinnön merkittävävyyttä ei voi väheksyä.

Tietokoneohjelmatkin kirjoitetaan yhä ohjelmointikielillä, ei ole löydetty muuta yhtä hyvää ja mukautuvaa tapaa ohjelman toiminnan kuvaamiseen. Sumerilaisten aloittama abstraktin kirjoitusjärjestelmän kehitystyö jatkuu, C++-kielen 2017 vuoden versio on yksi sellainen. [modernescpp]

Referenssit:

Wiki: stirlingmoottori

Youtube: Nikola Tesla

Ebay: Solar Low Temperature Stirling Engine

Opiskelu on out

Paljon on puhetta siitä, että 1980 vuoden jälkeen syntyneiden keskuudessa koulutuksen kiinnostavuus on ollut laskussa. Ennen tätä koulutusaste on kasvanut sukupolvittain läpi Suomen itsenäisyyden. [stat]

Itse kannatan koulutusta, itse pidän yliopistoja tärkeinä opetuksen ja tutkimuksen kannalta. Hyvän koulutuksen kehittyminen vie sukupolvia, eikä vastaa yritysmaailman kvartaalitaloutta. Tilastollisia aineistoja on kerätty mm. maanpinnan kohoamisesta vuosisatojen ajan. Vielä vuonna 2018 tämä on parasta tietoa, joka meillä on saatavilla. Oppilaitokset, valtakunnat, päihdepolitiikka, arvomaailma ja sukupolvet vaihtuvat, mutta tutkimustyö on kestänyt 500 vuotta. [SimonMaankohoumapuisto]

Kuva 1. Lapsilla on mahdollisuus valita vapaassa & itsenäisessä sinivalkoisessa Suomessa. Saisi nykyään olla pedagokin urapiipussa enemmän miehistä esikuvaa.

Armahtaisiko toisen elämänpolun mies ensimmäisen 30 vuoden iässä? Ei kai vain oikeus toteutunut, jos hän olisi itse poliisi ja pidättäisi itsensä  pahiksena? Tosi hyvä ja ajatuksia herättävä Kuva 1!

En usko opiskelun vaativan paljon muuta kuin aikaa, normaali perusterve  keskushermosto riittää opiskeluun. Itselleni on ollut onni, että olen sosiaalisesti hyvin syrjäytynyt ihminen nuoresta asti, muuten en olisi koskaan menestynyt opinnoissani.

Olen myös iloinen, jos moni nuori löytää onnensa sosiaalisesta elämästä ja muusta toiminnasta, eikä tarvitse ajautua yhteiskunnan koulutussysteemin piiriin. Kaikille se ei ole mahdollista, joten opiskelemaan lähteminen kannattaa.

Maailma on kuitenkin niin julma, että sosiaaliset suhteet merkitsevät enemmän kuin koulutus. Jotkut ihmiset osaavat yhdistää nämä kaksi asiaa, heille elämä voi olla erittäin helppoa. Helppoa ei kuitenkaan ole näiden asioiden yhdistäminen, se vaatii paljon.

En itse osaa sanoa, että miten kannattavaa opiskelu on. Itselleni ei ainakaane koskaan ollut työllistyminen helppoa. Jos en olisi käynyt kouluja, niin olisiko edes nykyisen tasoista työllistymiseni.

Aika vähän opiskelusta on mitään apua työelämän kannalta, eikä yliopisto ole työelämän ammattiin valmentava koulutus. Mielestäni yliopiston ei ikinä tulisi olla ammattikoulu, koulutuksen tulee tähdätä omaan tieteelliseen kuriositeettiinsa.

Referenssit:

Ilkka: Suomalaisten älykkyysosamäärä on kääntynyt selvään laskuun

YLE: Suomen upseerikoulutuksen ensiaskeleet Vimpelissä 100 vuotta sitten – aseita saatiin salakuljettamalla ja lamppuöljyä varastamalla

NSIDC: Arctic (North Pole) Ice Extent Graph

Uransa huipulla

Nyt on ollut paljon keskustelua siitä, että HS:n toimittaja julkaisi puolustuvoimien salaista aineistoa. Tässäkin on omiin korviini kanatutunut monenlaista näkeystä. Osan mielestä koko asian salailu on erikoista, kun Wikileaksin vuotojen perusteella kaikki merkittävät valtiot vakoilevat toisiaan. Osa taas näkee tään asian erittäin vakavana uhkana yhteiskunnalle, eikä hyväksy lehdistöltä tällaista. Itseäni eniten kummastuttaa, että eikö armeijan tulisi itseään katsoa peilistä, jos kerran heidän omia salaisia papereitaan ovat.  [HS, Wikileaks]

Kuva 1. Piti lähteä töistä vähän aiemmin tänään, kun sain  joululahjaksi tällaisen nykyisen lempiviinini ja herkullisen homejuustolajitelman. [viinilehti]
Itse uskaltaisin väittää, että tämänlainen vuoto on monelle toimittajalle uran kohokohta. Monet usein nauravat uutisille, joita itse typeränä klikkailevat. Kuitenkin taustalla on toimittajan uran huippuhetki, kun 100 k ihmistä lukee uutisen, olkoon sisältönä mitä vain. Tätä moni ei välttämättä tule heti ajatelleeksi, kun ei sitä motivaattoria halutakaan näyttää uutisessa.

Minä olen miettinyt, että mikä mahtaa olla ohjelmistoalalla uran huippu ja etiikka. Milloin ihminen saavuttaa sellaisen tason, että siitä on vaikea päästä ylöspäin. Onko se siinä vaiheessa, kun saavuttaa suurta huomiota, vai onko se jotain muuta. Itse uskoisin, että menestys ei kuitenkaan ole huomiota, ainakaan suurimmalle osalle. Ei se sitä varmasti ole useimmille toimittajillekaan, väittäisin. Monet ovat sitä mieltä, että nykyaikana liikaa tavoitellaan pinnallisia asioita. En osaa sanoa, että onko aiemmin ihmiset olleet yhtään se parempia ja vähemmän huomionhakuisia, vai onko mahdollisuudet ja välineet vain olleet heikommat. [tuppu/menestys]

Minä itse olin todella tyytyväinen, kun ensimmäisen kerran sain tehtyä Patterimadon. Tämä hetki oli jotain sellaista, jossa häkellyin itsekin. Kun näytössä taulukkoon sijoitettu mato liikkuin autoMaagisesti näppäinkomentoja totellen, niin se oli jotain hämmentävää. Itse koin silloin, että valaistuin tietotekniikan mahdollisuuksista. Siinä iässä myös kaikki liikkuva asia oli kiinnostavaa, nykyään ei enää tule kiinnitettyä vastaaviin asioihin niin paljoa huomiota.

Toinen itselleni erittäin valtava huomio oli se, että oikeasti ammattikorkeakoulussa koin menestyneeni, osasin tehdä erilaisia ohjelmia ja ideoida itsenäisesti. Suuri juttu oli, kun tein oman opinnäytetyöni täysin yksin. On todella uskomatonta, että saa toimivan tuhansien rivin ohjelman toteutettua.

Ohjelmointiputkalaisilta irkissä kysyin neuvoa, että miten minun tulisi koodata, ja minkälaisia asioita tulisi huomioida. Ainut ja ikimuistoinen ohje oli se, että ohjelma pitää enkapsuloida pieniksi palasiksi, jotta minä tai joku muu voi myöhemmin mukauttaa kyseisen ohjelman arkkitehtuuria palapelimäisesti uudestaan uuteen ja oikeampaan muotoonsa. [wiki/encapsulation]

Itse myöhemmin suurelta osin muotoilin ohjelman koodia uudestaan, aiempaa parempaan rakenteeseen. Parantamisen varaa varmasti jäi, mutta ohje oli jopa heikolla osaamispohjalla hyvä. Ohjelman tulisi siis aina oltavissa räjäytettävissä atomeiksi (akateemisesti sievennettävissä) ja kasattavissa haluttuun muotoon, muuten projekti menee helposti solmuun vaatimusten muuttuessa.

Kuva 2. visuaalisesti havainnollistettuna ketterän menetelmän pääperiaatteet. [tuppu/uudissana-kettera]
Myöhemmin tyytyväinen olen ollut mm. TTY:lla tekemääni algotimikurssin tehtäviin, joissa ratkaisin julkisen joukkoliikenteen bussiaika -tehtävän. Oli todella hienoa, kun sai tehtyä erittäin monimutkaisen ohjelman, joka käytti n. 100 riviä koodia taustalla. Ohjelmaan syötettiin lähtöasema, määräpää ja lähtöaika, niin ohjelma laski taustalla käytetyn aineiston pohjalla linja-aikataulua, jonka avulla sai selville nopeimman reitin. Koin oppineeni siinä tehtävässä todella paljon ohjelmoinnin ideasta, hieman samanlainen kokemus kuin ensimmäinen itsenäisesti kehittämäni matopeli. Minun mielestäni se on ohjelmointia parhaimmillaan, siis algorithmien koodaus.

Itse tykkäsin todella paljon myös TTY:n ohjelmistotuotannon menetelmät -kurssista, se oli myös yksi minun suosikkikurssejani. Opin silloin erittäin paljon asioita, joita en tiennyt aiemmin. Paljon oli virheellisiä uskomuksia perinteisestä projektimallista. En esimerkiksi tiennyt, että iteraatiomallia on käytetty projekteissa jo kauan aikaa sitten. Vesiputousmalli on nimenomaan aluperin käytetty alkuaikojen projektimallin ongelmien kuvaukseen, hieman kuin nykyään puhutaan feudalismista keskiajan järjestelmänä.[TTY/SoftwareEngineeringMethodology, wiki/feodalismi]

Jotain ehkä opin tai ainakin osasin Tampereen teknillisessä yliopistossa, kun kerran minulle TTY:n toimesta myönnettiin DI:n arvonimi, vaikka nöyryydessäni en käytä sellaisia lisänimiä kaikkialla. En halua kuitenkaan väheksyä koulutusta, se on  Suomen korkein teknillinen koulutusaste tutkijakoulusta lukuunottamatta. TTY:n tasosta tietysti voi väitellä, mutta kansallisen tason puolesta ehkä arvostetuin teknillinen yliopisto Otaniemen jälkeen. Vuosi 2015 – 2016, niin ei ehkä ollut niitä TTY:n kultavuosia IT-alalla, kuten ei muuallakaan Suomessa. Jotain ehkä kertoo ajasta se, että minunlaistani porukkaa otettiin sisälle. Diplomityöstäni sain arvosanaksi kolmosen, että ei nyt mitään ihan tähtitieteellistä. Tosin puolustukseni pitää sanoa, että sen kirjoittamisen aikaan oli omat haasteensa meneillään. Diplomityöni ohjaaja (sekä tietotekniikan laitosjohtaja) Tommi Mikkonen toimi tarkastajana, aivan fantastinen tyyppi! [tut/tjm]

Aamulehti: Valtakriisi Tampereen uudessa yliopistossa

Nyt tällä hetkellä töissä koen suurinta iloa siitä, että on päässyt tekemään porukalla yhteisiä projekteja. Tulisi aina pyrkiä menemään ulos omalta mukavuusalueeltaan, kohti uusia suuntia. En tiedä, että minne tieni tulevaisuudessa vie, mutta aina on tärkeää pyrkiä kehittymään uusille ja tuntemattoille alueille. Omaa tietämättöyyttää ei yleensä tiedä, kun se on mahdotonta. Harvemmin kuitenkaan mitään tehdään turhaan, selityksetkin voivat olla ajanhetki huomioiden täysin perusteltavia, kyse on vain omasta tietämättöyydestä.

Kun sanotaan, että projektin määrittelyvaiheessa huomattu asia säästäisi moninsatakertaisesti aikaa projektissa, niin ei välttämättä heti kerro paljoa käytännöstä. Käytännössä 200x ero tarkoittaa sitä, että päivän koodaustyöhön vaadittava aika optimaalisessa tilanteessa, niin vastaavan määrityksen muuttuminen projektin loppupäässä tarkoittaa yhden vuoden työpanosta koodarilta. On helppo ymmärtää, että miksi vesiputousmallissa on pyritty välttämään muutosia määrittelyvaiheen jälkeen, vaikka asiakas ei olisikaan ollut tyytyväinen. [wiki/vesiputousmalli]

Itse kävin viime viikon torstaina Vaasan Hacklabissa, joka sijatsee 1930-luvun saippuatehtaassa. Kyseinen punatiilestä muurattu teollisuusajan rakennus on saavuttanut ajan, jossa se joutuu purettavaksi. Sen sinällä toiminut kerho hämmästytti itseäni nykyaikaisuudella ja tulevaisuudentoivolla. Itse olin todella kiinnostunut laserleikkurista, josta sain puusta leikattuja paloja, joista kasaamalla saa tehtyä korurasian. Myös 3D-tulostin oli erittäin mielenkiintoinen kapistus, kuten myös yleisesti trendikäs käsityöharrastuneisuus. Uskoisin, että tällaisesta voi tulla paljon osaamista, vuosikymmenien ja sukupolvien aikaisella panostuksella. [VaasaHacklab]

Manifesto for Agile Software Development

We are uncovering better ways of developing
software by doing it and helping others do it.
Through this work we have come to value:

Individuals and interactions over processes and tools
Working software over comprehensive documentation
Customer collaboration over contract negotiation
Responding to change over following a plan

That is, while there is value in the items on
the right, we value the items on the left more. [agilemanifesto]

Kent Beck
Mike Beedle
Arie van Bennekum
Alistair Cockburn
Ward Cunningham
Martin Fowler
James Grenning
Jim Highsmith
Andrew Hunt
Ron Jeffries
Jon Kern
Brian Marick
Robert C. Martin
Steve Mellor
Ken Schwaber
Jeff Sutherland
Dave Thomas

Jatkuva kehittyminen

Haavisto: Pohjanmaan peliala ja Suomen seuraavat 100 vuotta. Tapahtuma Seinäjoella 4.12.2017

Itsekin olen elämässäni jo ehtinyt opiskelemaan paljon, mutta silti uutta asiaa tulee enemmän kuin ehdin omaksumaan. En edes ajattele, että itse olisin koskaan valmis ja tietäisin tarpeeksi. Omassa elämässäni vuodet eivät riitä kaiken tarvittavan omaksumiseen, jossain vaiheessa jopa oma osaamiseni kääntyy suhteellisesti laskuun, jonka jälkeen tietämykseni heikkenee nopeampaa kuin ehdin omaksumaan uutta.

Kuva 1. Työkaveriltani lainaksi saamiani kirjoja.

Minun ohjelmintia opettelemaan ryhtyessäni – melkolailla vuoden tarkkuudella vuosituhannen alussa – minulle sanottiin; että ei ole merkitystä, että millä ohjelmointikielellä opettelen ohjelmoimaan. Tämän kommentin sanonut henkilö kertoi, että oli joutunut opettelemaan noin kymmentä erilaista ohjelmointikieltä omassa elämässään, kun työkseen ohjelmoi. Lohdullista oli, että ensimmäisen ohjelmointikielen opettelun jälkeen kaikki muut kielet ovat olleet suhteellisesti erittäin helppoja oppia, kun on ymmärtänyt perusajatuksen.

Itse opettelin ohjelmointia C/C++ -kielellä. Se oli vielä sitä aikaa, että C++ oli C-kieli olio-ohjelmoinnilla.  Silloin C-kieltä pidettiin amatöörimäisempänä, jota tekivät henkilöt, jotka eivät olleet omaksuneet vielä olio-ohjelmointia. Nykyisin C++ ja C-kieli ovat niin paljon erkaantuneet, että C-kielimäinen syntaksi C++-kielessä on melkein syntiä; C-kielen täydellinen yhteensopivuus C++-kieleksi käännettynä oli jo opiskellessani TTY:lla historiallinen jäänne.

Kuva 2. On paljon taitoja, joissa minäkään en ole vielä erityisen hyvä. [youtube]

Väittäisin, että C-kieli oli minun aikanani mitä mainioin valinta ohjelmoiniekieleksi. Valitettavasti en itse koskaan opetellut ohjelmointia kielenä tarpeeksi, vaan keskityin enemmänkin siihen, että mitä saan sillä aikaan. Näin jälkeenpäin sanottuna koko ajatus oli typerä. Toisaalta silloin ei ollut vastaavia tapoja esittää omaa osaamista kuin nykyään Githubien ja muiden aikana, niin saavutukset vain merkitsivät, ainakin itselleni. Oli todella hienoa huomata, että sai matopelin toimimaan, ilman että olisi saanut mitään apua. Mielestäni se oli jopa hyvä saavutus, koodasin sen parissa päivässä, kun saavutin riittävän ymmärryksen C-kielestä. En ole koskaan katunut, että tutustuin tähän ohjelmointikieleen, vaikka en ole sitä koskaan töissä tarvinnut, vaan olen käyttänyt korkeamman tason ohjelmointikieliä.

Kuva 3. Kävin viikonloppuna Sepeli Ry:n pelijameissa ekaa kertaa, niin mallinsin lumiukon. [blender]
Ylipäätänsä itse olen sitä mieltä, että ohjelmointia yhä kannattaisi opetella mahdollisimman matalalla tasolla. En usko, että korkean tason skiptikielet tai muut vastaavat on hyvä asia opettaa kenellekään ohjelmointia, kuten esim TTY:lla minun jälkeeni C++ korvattiin Pythonilla. Mielestäni ohjelmoinnin oikeasti oppii silloin parhaiten, kun ohjelmointikielessä ei ole mitään apupyöriä, jotka antavat virheellisen mielikuvan tietokoneen toiminnasta. Oikeati on hyvä, että ymmärtää kokonaisluvuilla tietokoneen laskevan 2=5/2; Vielä parempi, jos ymmärtää asian bittitasolla, että miten boolean algebrallisesti se lasku menee transistoreiden tai vaikka releiden sähkönjohtavuutena.

En halua mitenkään kritisoida erilaisia tasoja, on hyvä ymmärtää, että ohjelmia tulee mallintaa monella eri tasolla. Täten olen todella tyytyväinen nykyiseen työpaikkaani, vaikka DI:n koulutuksen kautta voisi odottaa ties mitä luontaisetuja ja palkkausta. Itse kuitenkin olin jopa valmis menemään ilman työsopimusta työpaikalle tekemään täyttä päivää, vain sen takia, että saan kokemusta ja osaamista. Todellisuudessa ohjelmistoala on sellainen, että palkka ei paljoa vaikuta työn tuottavuuteen, niin paljon kuin insinöörialojen palkkauksesta puhutaankin. En vain voi ymmärtää, että mitä sillä puheella tarkoitetaan. [taloussanomat]

Oikeasti IT-ala on kutsumusammatti, jossa oletetaan, että työ menee perhe-elämän ja vapaa-ajan edelle. Työhaastatteluissakin aina kysytään sitä, että miten paljon käyttää vapaa-aikaamsa uusien työssä tarvittavien tekniikoiden opetteluun. Itse olen niin laiska, että luen vain oman alani kirjoja ja keskustelen irkissä. Harrastaisin enemmänkin, jos joku edes hieman tukisi Seinäjoen hacklabia. Eikä edes minun itseni takia, vaan tulevien sukupolvien edun nimissä. motivaatio ohjelmoinnin oppimiseen lähtee siitä, että on hyvä yhteishenki ja mukavaa tekemistä, kovat tavoitteet tuottavuudella vain aiheuttavat motivaation romahtamisen ja verenpaineiden nousua. Ehkä sitä aiheuttaa myös seuraava korkeatempoisempi musiikkityyli 90-luvulta.

Kannattaa lukea ja opiskella, eikä luottaa mutuun, mediaan ja muuhun sosiaaliseen paineeseen omissa ajatuksissa. Miljoona kärpästä voi olla väärässä, tiede ei ole demokraattista. Kuten videossa sanottiin, niin jenkkien lisäksi brittien ja EU:n tiedemiesten tutkimukset ovat päätyneet samaan tulokseen.

Kuva 5. Itse panen gallialaista olutta Jouluksi. [Wiki/GalliaBelgica]

Ikä lähenee 30 vuotta

Itse olen omassa elämässäni saavuttamassa tason, jossa olen n. 30 vuotias. Tämä on monessakin suhteessa hyvin ristiriitaista. On varmasti monia minun ikäisiäni miehiä, jotka ovat samassa tilanteessa. Tyypillisesti itse olen ajatusmaailmaltani Nokian  MS-lipun alla liehuvaa kiviraunioille jäänyttä puolustajaa tai uutta ajatusta tuovaa henkilöä. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa kävin koulutusta, joka oli hyvin Microsoft-johtoista, täysin valehtelematta. Suomi hyppäsi eLopin kekkaan, mitä lie sitten sen pökäleen mukana meni samalla.

Miten maailmaa muistelee historiassa, niin 30 vuotta oli normaalin ihmisen keskimääräinen elinajantodote, moni moni kuoli lapsena (murhattiin tai tapettiin, tai kuoli muuten vain) Olemme siis näiden elämän ensimmäisten karsintojen voittajia! Hurraa! mitä voitettiin?

Omat isovanhempani ovat eläneet toisen maailmasodan aikaa. Itse olen usein mietettinyt, että minkälainen tämä maailma olisi, jos se olisi sellainen. Usein minulle valitettavasti tulee aina mieleen se, että kyse on vain elämän jatkumoa. Minä itse olen nyt siinä elämäni iässä, jossa voin oikeasti vaikuttaa. Ikävintä on tajuta, että tää maailman tilanne on ollut päällänsä jo sata sukupolvea. Ehkä sitä kaikkeen tottuu.

Kua 1. Oma sosiaalinen verkostoni vuonna 2013. Olin erityisen epäsosiaalinen persoonallisuus jo ennen Hervantaan joutumista ja sieltä vapautumisen myöntämistä, vaikka pakostakin sitä tuntee ihmisiä.

Itsekään sitä en aina tule niin miettineeksi, että ajatusmaailmamme on vahvasti peräisin rotilta sosiaalisessa älyllä. Rotta on erittäin hyvin tunnettu rottakokein siitä omasta humanistisesta kaveruudestaan, jossa ovat kavereita hyvinä aikoina, mutta pahoina aikoina syövät kaverinsa hengiltä. Valitettavasti Rooman Romahdus oli iso murros tieteelle ja kaikelle sen eteen tehdylle työlle.

Ihminen on kuitenkin kommunikoinnissa ylittänyt eläimenä jo rotan tason. Nykyajan ihmiset tuntevat kaikki  toisensa 4,74 kaverin kautta. [TalousSanomat]

Itseäni pari sukupolvea vanhemmat ihmiset ovat eläneet aikaa, jolloin Suomi oli nykykäsityksen mukaisesti kehitysmaata.

CITY: Voiko 50 eurolla ostaa koko viikon oluet?

Subjektiivinen kokemus

Kurikan kukka (levan polka – loituma)

Ihmisen mieli peilaa olemassa olevaa maailmaa, joka mahdollisesti ollen virtuaalinen maailma isommassa systeemissä. Asia ei ohjelmoijalle ole varmaankaan erikoinen asia, loogisesti tämä on täysin selkeä ja yksinkertainen konsepti, tietokoneet toimivat näin, kutsutaan nimellä recursio. Enemmän metsään vain mennää siinä vaiheessa, kun lähdetään yleistämään yksittäistä subjektiivista kokemusta globaaliin kokemusavaruuteen. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska meidän kokemamme 3-ulotteinen maailma on meille syntymästämme asti tuttu. Ajan-käsitteestä olemme enemmänkin epäileväisiä, koska se ei kestä päivänvaloa tarkemmassa tarkastelussa. Monet ovat hyvin varovaisia, kun lähtevät sanomaan yhtään mitään asian tiimoilta, koko aikaa on jo kauan pidetty aivojen luomana illuusiona, johon voi vaikuttaa mm. erilaisilla kemiallisilla substansseilla. Lapsestamme asti meidän geeneissämme on mekanismi, joka yrittää selvittää, että kuka meitä hallitsee! Tätä tunnetta ei tietääkseni voi sammuttaa millään lääkkeellä, vaan se on geeneissä.

Kuten jo 1500-luvulla oli täysin ilmeinen käsitys ihmisillä, että aurinko kiertää maapalloa. Kyseinen kokemus oli niin ilmeinen ja juurtunut kaikkialle, että sen kyseenalaistamista pidettiin disinformaationa ja vääräoppisuutena. Kukaan ei varmastikaan olisi voinut silloin kyseenalaistaa tämän ajan näkemystä maailmasta kuin vain sekopäiset ihmiset, joilla ei ollut omanarvontuntoa. Oikeasti kukaan järkevä ja viisas ihminen ei silloin kyseenalaistanut koko asiaa, jos edes oma henki kiinnosti itseään. Myöhemminkin tätä näkemystä on myös perusteltu sillä, että kyse on vain perspektiivistä, matriisilaskennan mukaan auringon kietäminen maapalloa ei ole väärä näkemys. Kyse oli siis enemmänkin auktoriteetista kuin asiasta, ihmiset halusivat maailman toimivan heidän oman navan ympärillä. Kyse ei siis ole mistään sen isommasta. Valitettavasti ihmiset eivät ole kuitenkaan muuttuneet niin paljoa kuin tieteellinen käsitys. Jumalaisen auktoriteetin asettaminen auringolle oli uskonnollisesti se ongelma, piti ymmärtää sitäkin humanistista näkökulmaa yhteiskunnasta.

Itseäni usein kiinnostaa, että mistä on peräisin meidän länsimainen ritari-ajattelumme. Tällä tarkoitan sitä, että meidän ajatusmaailmamme on hyvin yksilökeskeistä eli subjektiivista. Etenkin Aasiassa ihmisten ajatus on paljon enemmän yhteiskuntakeskeinen, omaa elämää pidetään vain osana isompaa kokonaisuutta. Tämän voi huomata esimerkiksi sillä, että yliopistossa on Aasialaisia ihmisiä, joiden ajatus on aivan kuin toiselta planeelta. He eivät mieti koskaan sellaista, että miten minä itsekkäästi hyödyn tästä, vaan uhraavat itsensä yhteisen edun nimissä. En voi mitenkään väheksyä heidän näkemystää, vaikka haluaisin puolustaa länsimaista yksilökeskeistä näkemystämme.

Mikä tässä länsimaisessa ajattelussa sitten on hyvää? Pro-juttu? Kun mietin omaa elämääni, niin minä olen elänyt hyvin konservatiivisessa pohjalaisessa ympäristössä, jossa olen saanut uskonnollista esiopetusta. Ikinä minä en halua sokeasti haukkua tätä, vaikka en ole koskaan kokenut kuuluneeni siihen joukkoon. En myöskään ole kokenut kuuluneeni oikein mihinkään muuhunkaan joukkoon, mutta olen kokenut saaneeni heiltä paljon hyvää, näkemystä omasta heikkoudestani. En halua olla se rusinantilla ratsastava tuulimyllyjä vastaavan taisteleva Jeesus, josta kirjan opetukset kertovat. Jostain sairaasta syystä meidän kultturimme ruokkii tätä ritari- ja prinsessa-ajatusta sukupuolijaosta ja muista arvista. Onko meidän uskontome vain pelkkää tuulimyllyjä vastaan taistelua, tulisiko meidän muuttaa ajatteluamme? Tästäkö Raamattu kertoo, onko samat ongelmat kohdattu jo sata sukupolvea?

On miten on, niin mielestäni erilaisuus on tärkeää. Vaikka haluan ymmärtää erilaisia ajatusmaailmoja, vähimmillään enemmistön kannan, niin haluan ylläpitää meidän länsimaista filosofiaamme tulevaisuudessakin. Hyvä ja paha ovat vain ihmisten luomia käsitteitä. Minun mielestäni tärkeintä on, että kunnioitetaan jopa pahinta vihollistamme, joka on usein meidän paras opettajamme elämässämme.

Miksi itse sitten kiinnostuin opiskelusta ja tieteestä? Minä oikeasti kiinnostuin kyseisestä asiasta sen takia, että tiedepiireissä paljon oli väittelyä kannabiksen laillistamisesta. Kannabiksen kieltolaista on ollut minun elämälleni paljon hyötyä! Ehkä nykyajan nuoriin vetoaa jonkinlainen muu väittelyn aihe, maailma kierää samaa rataansa. Omana aikanani politiikka oli hyvin arka aihe, ainakin itselleni. Ikää tullut lisää niin on tajunnut, että tää homma kiertää samaa rataasa, myös päihteiden osalta. Aina pitää olla jokin tärppis, johon tarrata. En ole humanisti, olen vain pelkkä teekkari, niin ole ehkä enemmänkin vain se pelkkä tutkimuskapula isossa mäkkärissä.

Miten asiat onkin, niin mielstäni tietotekniikan erikoistutkija ja SKY:n puheenjohtaja Timo Larmela:n tapa väitellä on vedonnut  itseeni tosi paljon nuorena, vaikka ei hän mitään speedballausta ole suosittellut [wiki/speedball]. Kyseinen henkilö osaa olla erittäin objektiivinen, looginen,  mutta samalla puolustaa peittelemättä omaa itsekästä näkemystään [hupu, wiki/hupu2].Olen pyrkinyt hänestä ammentamaan nuorena itseeni omaa keskustelutaitoani, jos pitää puolustaa omaa kantaansa vaikeissa tilanteissa. Joskus kun menee yli, niin sitten otetaan neuvotteluissa nyrkit esille. Minkä nuorena oppii, niin sen vanhana taitaa. Pätee niin ohjelmointiin, keskusteltutekniikoihin kuin muihin skillseihin.

Kuva 1. Tyypillisesti yliopistojen kampuksilla tällaiset kiertävät myötäpäivää.

Asiantuntijatehtävissä odotetaan tietynlaista tapaa keskustella, joka on erilaista kuin myynnin parissa tai jossai nmuualla. Päihteistä väittely on asiantuntijatyössä väittelyä parhaimmillaan! Onneksi myyntiasioista ei tarvitse itse väittää teknillisellä kouluksella. Miehillä karisma tulee iän myötä, mutta todellisen asiantutijuuden selvittämien henkiön takana on vaikeampaa. Itse olen nuorena panotanut liian vähän tähän asiaan huomiota, olen keskittynyt liiaksi tekniseen ja loogiseen puoleen.

Etenkin huumori on asiana erittäin vaikeaa. Tästä tietysti on keskustelua, että tulisiko tiettyjen ihmisten hyväksyä tietynlaiset asiat huumorina. Tulisiko puheet kouluampumista hyväksyä huumorina? Meidän nykyisessä yhteiskunnassamme rajat tulevat oikeasti vastaan, joutuu melkoiseen myllyyn sen jälkeen. Kuka siitäkin päätöksestä on vastannut, en tiedä, eikä luultavasti julkisesti tyhmälle kansalle sanota. Ehkä parempi niin, kunhan ei itse joudu sen rattaisiin vihollisena Harva on niin tyhmä, että sellaiseen sortuisi, vaan rottamaisesti pistetään joku vähemmän arvokas siihen. Ehkä talonpoikaismaisella filosofialla vain vetää konservatiivisesti, niin on parasta, kunhan eivät vain astu omilla sormilleen, jos ei ole kenellekään mitään velkaa, niin on hyvissä lähtökohdissa keskusteluun. Aina se ei onnistu, vika johdossa. Konsepti, joka perustuu hitaaseen tiedonkulkuun ajalta ennen Internetiä. Itsekin peruskoulussa sen suolen läpi olen mennyt, niin kyllähän se ajatuksia herättää yhteiskunnasta. Jossain vaiheessa sitä vain tajuaa olevansa pelinappulana, muutkin ovat vain täällä töissä!

Lapsena jo ajattelin filosofisesti kouluruoasta: Se näyttää paskalta, sen ravintoarvot tieteellisesti ovat paskoja ja sen hinta on paskan tasoa. Johtopäätös: se on paskaa! Isompi ongelma on ollut, että syön vieläkin sellaista ruokaa. Itse päätin tämän johdosta lähteä kuntavaaleihin! Oikeasti, tämä ei voi olla täydellistä, vaikka onkin parasta mitä me tiedämme!

9 euron päivätyökokeilu tuli päätökseen, johtaja vaihtoon: Kovapalkkaisissa johtotehtävissä toiminut 62-vuotias espoolaismies tyrmistyi työttömäksi jäätyään te-toimiston lähettämistä ehdotuksista.

Reaalikoulu

Usein itse olen kertonut ihmisille omasta visioimastani reaalikoulusta. Kyseinen koululaitos panostaisi 2. asteen kouluna ammattillisen ja yleissivistävän opetuksen sijaan reaalimaailman taitoihin. Tällaisia taitoja ovat mm. taloudellinen ymmärrys, yhteiskunnan rakenteet ja yleisesti käytännön maailmassa ilmenevät nyanssit.

Kuva 1. Saksan koulujärjestelmä sisältää reaalikoulun.

Usein saa huomata, että meidän koulujärjestelmämme on tietyiltä osin vanhentunut. Lukion opetuksesta tulee hyvin vahvasti mieleen 1800-luvulta peräisin olevia elementtejä, joita on päivitetty toisen maailmansodan aikaisilla tekijöillä, sotien jälkeisille opeilla Itäsaksasta ja erilaisilla feministisillä aatteilla. Voin olla väärässä, koska itse en ole käynyt ylioppilastutkintoa, mutta kaikkine ruotsinopetukineen, Bohrin atomimalleilla ja muilla vastaavilla tekijöillä kyseinen koulujärjestemä on perin kummallinen sata vuotiaassa itsenäisessä Suomessa.

Individuals and interactions over processes and tools
Working software over comprehensive documentation
Customer collaboration over contract negotiation
Responding to change over following a plan” – Agile Manifesto

Kuva 2. Maailma muuttuu.

Apple on tehnyt hienon video vuonna 1984 kirjasta vuosi 1984. Kyseinen video sisältää antipsykoottisessa  (neurolepti-)lääkityksessä olevia mielisairaita ja mellakkapoliiseja, kuvastastaen ohjelmistoalan suurimpia ongelmia. Valitettavasti kyseinen vuosi 1984 ei ole yhtään sen vähempää ajankohtainen kuin 50-luvulla tai vuonna 1984. [tuppu/mielenterveyslääkitys, wiki/vuonna1984]

Ammattikoulutuksesta itselleni tulee sellainen mielikuva, että se on peräisin 1970-luvun tarpeista. Oikeastaan on erittäin vaikea ymmärtää, että mikä se koulutuksen suurin anti on kuin vain pitää ihmisiä muutaman vuotta laitoksessa, jotta pääsee elämässään eteenpäin. Tällainen mielikuva itselleni on jäänyt, niin valitettavaa kuin se onkin. Ammattikoulun tulisi olla ammattiin tähtäävä koululaitos, sieltä pitäisi tulla sellaisia henkilöitä kuin esimerkiksi ohjelmoijia. Jostain käsittämättömästä syystä tällaiseen ammattiin ei valmenneta ammatikoulussa, vaan sitä tehtävää sysätään tutkimuslaitoksille eli yliopistoille.

Kuva 3. Tämä oli ehkä se Hervannan helpoin oppikirja, joskin jo hieman vanhahtava veisukirja.

”Trust me, i’m an engineer!”

Venäjä on perinteisesti hyvin tunnettua korkeasta koneteknisestä insinööriosaamisesta. Monet hitsaustekniikat ja muut vastaavat menetelmät ovat Neuvostoliitossa kehitettyjä. Kyse on luultavasti venäläisessä menttaliteetissa, joka tukee insinööriosaamista. Etenkin Rosatomin ydinvoimalat ovat maailman parhaita, venäläisillä on pitkän aikavälin vankka kokemus ydinvoimaloiden rakentamisesta, ylläpidosta ja huollosta.

Itse en myöskään aivan täysin ymmärrä ammattikorkeakoulutuksen ja yliopiston välistä eroa. Tätä etenkin ohjelmistoalalla usein ihmetellään, että mitkä ovat ammattikoreakoulun ja yliopiston väliset tehtävät. Usein ikävästi saa huomata, että yliopisto ja ammattikoreakoulu kilpailevat keskenään samoista työtehtävistä. Yliopiston nimenomaan tulisi keskittyä tieteelliseen tutkimukseen, mutta ammattikoreakoulu pyrkii myös toimimaan tieteellisesti. Ikävästi saa huomata, että ammattikoreakoulusta on tullut yliopiston huonompi versio, jota sen ei mielestäni saisi olla tavoitteena.

Reaalikoulutus olisi toisen asteen koulutuksena jotain lukion ja ammatikoulutuksen välistä, mutta hieman edellä olevaa opetusta. Kyseinen laitos opettaisi yleisesti markkinataloutta, tekniikkaa ja niiden soveltamista globaalissa maailmassa. Opetus olisi ylipäätänsä työelämään tähtäävää, mutta opetuksen taso olisi koreatasoista. Opetuksen sisältö sisältäisi nykeisen ammattikorkeakoulutuksen sisältöä perusteiden asteella. Koulutus toimisi valmentavana opetuksena ammattikoreakoulutukseen, kuten lukio toimii valmentavana koulutuksena yliopiston tutkimustyöhön.

https://www.youtube.com/watch?v=fK0TVTFlJLY

Kaikkiastaan itse olen sitä mieltä, että meidän dynaaminen ja erittäin hyvin taipuva koulutusjärjestelmä on erittäin hyvä. Kaikkiastaan koulussa menestyminen on paljolti kiinni, että miten hyvin tulee toimii kenenkin kanssa. Tämä asia painottuu etenkin peruskoulussa, jossa myös vanhempien ja opettajan välinen suhde on erittäin tärkeää. Myöhemmässä vaiheessa ongelma kuitenkin helpottuu, koska opiskelijan ja opetushenkilökunnan välinen vuorovaikutus merkitsee menestymistä, joten se on omasta osaamisesta kiinni perhetaustan sijaan. Lisäksi peruskoulussa henkilökunta on humanistitaustaista ja naispainotteista, niin koulu ei kykene tarjoamaan riittäviä teknillisiä virikkeitä ja arvomaailmaa.

Joku voisi näille hankkia tilat Seinäjelle? http://seinajoki.hacklab.fi/

http://kohina.com/

Työelämä – paskaa, mutta elämän sisältö

Itse olen olen ollut sikäli onnellisessa asemassa, että olen saanut olla töissä melkolailla joka vuosi nuoresta asti. Jatkuvasti kun tulee uusia juttuja, niin ne aluksi ottavat suunnattomasti hermoon. Näin oli ensimmäisillä kesätyöviikkoina ja -vuosina, jolloin pelkästään työpaikalla oleminen oli yhtä tuskaa. Työtehtävät ovat muuttuneet ja ikää tullut, niin mieli on paatunut ajan myötä moniin asioihin.

Erityisesti koulun ja työelämän välinen ero on hämmentävä. Töissä aina on ollut niin, että tietyt tehtävät eivät katoa itsestään, koulussa neuvotteleminen korvaavuuksilla tai muilla vastaavilla asioilla on helpompaa. Työelämässä usein saa huomata olevansa pelinappulana, jossa ahkeruus ja oikeudenmukaisuus eivät välttämättä ole tärkeintä. Tätä monet akateemiset suunnitelmataloutta kannattaneet eivät luultavasti ymmärtäneet, ehkä kuvittelivat kapitalismista suunnitelmatalouteen siirtymisen poistavan ongelmat. Koulussa ei välttämättä ymmärrä, että miksi ei tulisi etsiä syyllisiä, vaan tulee etsiä ratkaisuja. Koulussa on itse asiakkaana, työelämässä asiakas on joku muu.

”–Huumeet ovat ottaneet paljon, mutta myös antaneet paljon. Olen nähnyt huumeiden tuoman paskan, mutta vain yksi elämä meillä täällä on. Miksi itkisin tuntikausia päivässä töissä, kun voin olla täällä?” –Aamulehti

Minulla on paljon työkokemusta monelta eri koulutusasteelta ja työelämästä yleisesti. En tiedä, että miten työnantajat asiaa arvostaa. Olen nyttemmin pohtinut, että asian olisi voinut useissa tilanteissa tuoda paremmin esille. Valitettavasti uskon, että HR-tädit ovat IT-alalla niin pihalla kaikesta, että koko asian tuominen esille on virhe. Olen toistuvasti saanut järkyttyä ohjelmistoalan rekrytointikäytännöstä, jossa on hyvä HR-tyyppi ja paha IT-asiantuntija. Ehkä sekin on vain parasta, kukaan ei tiedä parempaakaan ratkaisua. Valitettavasti työelämässä usein on näin, monikaan käytäntö ei ole erityisen fiksu tai järkevä. Mieli on kuitenkin jo niin turtunut, että ei enää osaa itkeä sille systeemille.

Kuva 1. Ei ole helppoa rakennusalalla. [IS/Fennovoima]
Olin vuosi sitten asustelemassa idyllisessä rintamamiestalossa, jossa aina pakkasaikaan lämmittelin aamulla kamiinaa, niin ei tarvinnut palella. Autoakaan ei tarvinnut silloin, joten elämiseen ei paljoa rahaa kulunut. Sittemmin tarjosin eräälle HR-tyypille tulevani ilmaiseksi työpaikalle viettämään aikaani ansiosidonnaisella, mutta kuulemma se ei käy. Meinasin jopa ehdottaa, että maksaisin hieman siitä, että saisin olla työpaikalle oppimassa ammattiin. Jätin kuitenkin sen tarjouspyynnön ehdottamatta. Surkea tyyppi minäkin olen, mutta en kai minä nyt niin huono voi olla! Perin kummallista, ehkä se on tämä Suomen talous.