Aihearkisto: Yhteiskunta

Ikä lähenee 30 vuotta.

Itse olen omassa elämässäni saavuttamassa tason, jossa olen n. 30 vuotias. Tämä on monessakin suhteessa hyvin ristiriitaista. On varmasti monia minun ikäisiäni miehiä, jotka ovat samassa tilanteessa. Tyypillisesti itse olen ajatusmaailmaltani Nokian  MS-lipun alla liehuvaa kiviraunioille jäänyttä puolustajaa tai uutta ajatusta tuovaa henkilöä. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa kävin koulutusta, joka oli hyvin Microsoft-johtoista, täysin valehtelematta. Suomi hyppäsi eLopin kekkaan, mitä lie sitten sen pökäleen mukana meni samalla.

Miten maailmaa muistelee historiassa, niin 30 vuotta oli normaalin ihmisen keskimääräinen elinajantodote, moni moni kuoli lapsena (murhattiin tai tapettiin, tai kuoli muuten vain) Olemme siis näiden elämän ensimmäisten karsintojen voittajia! Hurraa! mitä voitettiin?

Omat isovanhempani ovat eläneet toisen maailmasodan aikaa. Itse olen usein mietettinyt, että minkälainen tämä maailma olisi, jos se olisi sellainen. Usein minulle valitettavasti tulee aina mieleen se, että kyse on vain elämän jatkumoa. Minä itse olen nyt siinä elämäni iässä, jossa voin oikeasti vaikuttaa. Ikävintä on tajuta, että tää maailman tilanne on ollut päällänsä jo sata sukupolvea. Ehkä sitä kaikkeen tottuu.

Kua 1. Oma sosiaalinen verkostoni vuonna 2013. En ole erityisen sosiaalinen ihminen, mutta pakostakin sitä tuntee ihmisiä.

Itsekään sitä en aina tule niin miettineeksi, että ajatusmaailmamme on vahvasti peräisin rotilta sosiaalisessa älyllä. Rotta on erittäin hyvin tunnettu rottakokein siitä omasta humanistisesta kaveruudestaan, jossa ovat kavereita hyvinä aikoina, mutta pahoina aikoina syövät kaverinsa hengiltä. Valitettavasti Rooman Romahdus oli iso murros tieteelle ja kaikelle sen eteen tehdylle työlle.

Subjektiivinen kokemus

Kurikan kukka (levan polka – loituma)

Ihmisen mieli peilaa olemassa olevaa maailmaa, joka mahdollisesti ollen virtuaalinen maailma isommassa systeemissä. Asia ei ohjelmoijalle ole varmaankaan erikoinen asia, loogisesti tämä on täysin selkeä ja yksinkertainen konsepti, tietokoneet toimivat näin, kutsutaan nimellä recursio. Enemmän metsään vain mennää siinä vaiheessa, kun lähdetään yleistämään yksittäistä subjektiivista kokemusta globaaliin kokemusavaruuteen. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska meidän kokemamme 3-ulotteinen maailma on meille syntymästämme asti tuttu. Ajan-käsitteestä olemme enemmänkin epäileväisiä, koska se ei kestä päivänvaloa tarkemmassa tarkastelussa. Monet ovat hyvin varovaisia, kun lähtevät sanomaan yhtään mitään asian tiimoilta, koko aikaa on jo kauan pidetty aivojen luomana illuusiona, johon voi vaikuttaa mm. erilaisilla kemiallisilla substansseilla. Lapsestamme asti meidän geeneissämme on mekanismi, joka yrittää selvittää, että kuka meitä hallitsee!

Kuten jo 1500-luvulla oli täysin ilmeinen käsitys ihmisillä, että aurinko kiertää maapalloa. Kyseinen kokemus oli niin ilmeinen ja juurtunut kaikkialle, että sen kyseenalaistamista pidettiin disinformaationa ja vääräoppisuutena. Kukaan ei varmastikaan olisi voinut silloin kyseenalaistaa tämän ajan näkemystä maailmasta kuin vain sekopäiset ihmiset, joilla ei ollut omanarvontuntoa. Oikeasti kukaan järkevä ja viisas ihminen ei silloin kyseenalaistanut koko asiaa, jos edes oma henki kiinnosti itseään. Myöhemminkin tätä näkemystä on myös perusteltu sillä, että kyse on vain perspektiivistä, matriisilaskennan mukaan auringon kietäminen maapalloa ei ole väärä näkemys. Kyse oli siis enemmänkin auktoriteetista kuin asiasta, ihmiset halusivat maailman toimivan heidän oman navan ympärillä. Kyse ei siis ole mistään sen isommasta. Valitettavasti ihmiset eivät ole kuitenkaan muuttuneet niin paljoa kuin tieteellinen käsitys. Jumalaisen auktoriteetin asettaminen auringolle oli uskonnollisesti se ongelma, piti ymmärtää sitäkin humanistista näkökulmaa yhteiskunnasta.

Itseäni usein kiinnostaa, että mistä on peräisin meidän länsimainen ritari-ajattelumme. Tällä tarkoitan sitä, että meidän ajatusmaailmamme on hyvin yksilökeskeistä eli subjektiivista. Etenkin Aasiassa ihmisten ajatus on paljon enemmän yhteiskuntakeskeinen, omaa elämää pidetään vain osana isompaa kokonaisuutta. Tämän voi huomata esimerkiksi sillä, että yliopistossa on Aasialaisia ihmisiä, joiden ajatus on aivan kuin toiselta planeelta. He eivät mieti koskaan sellaista, että miten minä itsekkäästi hyödyn tästä, vaan uhraavat itsensä yhteisen edun nimissä. En voi mitenkään väheksyä heidän näkemystää, vaikka haluaisin puolustaa länsimaista yksilökeskeistä näkemystämme.

Mikä tässä länsimaisessa ajattelussa sitten on hyvää? Pro-juttu? Kun mietin omaa elämääni, niin minä olen elänyt hyvin konservatiivisessa pohjalaisessa ympäristössä, jossa olen saanut uskonnollista esiopetusta. Ikinä minä en halua sokeasti haukkua tätä, vaikka en ole koskaan kokenut kuuluneeni siihen joukkoon. En myöskään ole kokenut kuuluneeni oikein mihinkään muuhunkaan joukkoon, mutta olen kokenut saaneeni heiltä paljon hyvää, näkemystä omasta heikkoudestani. En halua olla se rusinantilla ratsastava tuulimyllyjä vastaavan taisteleva Jeesus, josta kirjan opetukset kertovat. Jostain sairaasta syystä meidän kultturimme ruokkii tätä ritari- ja prinsessa-ajatusta sukupuolijaosta ja muista arvista. Onko meidän uskontome vain pelkkää tuulimyllyjä vastaan taistelua, tulisiko meidän muuttaa ajatteluamme? Tästäkö Raamattu kertoo, onko samat ongelmat kohdattu jo sata sukupolvea?

On miten on, niin mielestäni erilaisuus on tärkeää. Vaikka haluan ymmärtää erilaisia ajatusmaailmoja, vähimmillään enemmistön kannan, niin haluan ylläpitää meidän länsimaista filosofiaamme tulevaisuudessakin. Hyvä ja paha ovat vain ihmisten luomia käsitteitä. Minun mielestäni tärkeintä on, että kunnioitetaan jopa pahinta vihollistamme, joka on usein meidän paras opettajamme elämässämme.

Miksi itse sitten kiinnostuin opiskelusta ja tieteestä? Minä oikeasti kiinnostuin kyseisestä asiasta sen takia, että tiedepiireissä paljon oli väittelyä kannabiksen laillistamisesta. Kannabiksen kieltolaista on ollut minun elämälleni paljon hyötyä! Ehkä nykyajan nuoriin vetoaa jonkinlainen muu väittelyn aihe, maailma kierää samaa rataansa. Omana aikanani politiikka oli hyvin arka aihe, ainakin itselleni. Ikää tullut lisää niin on tajunnut, että tää homma kiertää samaa rataasa, myös päihteiden osalta. Aina pitää olla jokin tärppis, johon tarrata. En ole humanisti, olen vain pelkkä teekkari, niin ole ehkä enemmänkin vain se pelkkä tutkimuskapula isossa mäkkärissä.

Miten asiat onkin, niin mielstäni tietotekniikan erikoistutkija ja SKY:n puheenjohtaja Timo Larmela:n tapa väitellä on vedonnut  itseeni tosi paljon nuorena, vaikka ei hän mitään speedballausta ole suosittellut [wiki/speedballing]. Kyseinen henkilö osaa olla erittäin objektiivinen, looginen,  mutta samalla puolustaa peittelemättä omaa itsekästä näkemystään [hupu, wiki/hupu2]. Olen pyrkinyt hänestä ammentamaan nuorena itseeni omaa keskustelutaitoani, jos pitää puolustaa omaa kantaansa vaikeissa tilanteissa. Joskus kun menee yli, niin sitten otetaan neuvotteluissa nyrkit esille. Minkä nuorena oppii, niin sen vanhana taitaa. Pätee niin ohjelmointiin, keskusteltutekniikoihin kuin muihin skillseihin. Asiantuntijatehtävissä odotetaan tietynlaista tapaa keskustella, joka on erilaista kuin myynnin parissa tai jossai nmuualla. Päihteistä väittely on asiantuntijatyössä väittelyä parhaimmillaan! Onneksi myyntiasioista ei tarvitse itse väittää teknillisellä kouluksella. Miehillä karisma tulee iän myötä, mutta todellisen asiantutijuuden selvittämien henkiön takana on vaikeampaa. Itse olen nuorena panotanut liian vähän tähän asiaan huomiota, olen keskittynyt liiaksi tekniseen ja loogiseen puoleen.

Etenkin huumori on asiana erittäin vaikeaa. Tästä tietysti on keskustelua, että tulisiko tiettyjen ihmisten hyväksyä tietynlaiset asiat huumorina. Tulisiko puheet kouluampumista hyväksyä huumorina? Meidän nykyisessä yhteiskunnassamme rajat tulevat oikeasti vastaan, joutuu melkoiseen myllyyn sen jälkeen. Kuka siitäkin päätöksestä on vastannut, en tiedä, eikä luultavasti julkisesti tyhmälle kansalle sanota. Ehkä parempi niin, kunhan ei itse joudu sen rattaisiin vihollisena Harva on niin tyhmä, että sellaiseen sortuisi, vaan rottamaisesti pistetään joku vähemmän arvokas siihen. Ehkä talonpoikaismaisella filosofialla vain vetää konservatiivisesti, niin on parasta, kunhan eivät vain astu omilla sormilleen, jos ei ole kenellekään mitään velkaa, niin on hyvissä lähtökohdissa keskusteluun. Aina se ei onnistu, vika johdossa. Konsepti, joka perustuu hitaaseen tiedonkulkuun ajalta ennen Internetiä. Itsekin peruskoulussa sen suolen läpi olen mennyt, niin kyllähän se ajatuksia herättää yhteiskunnasta. Jossain vaiheessa sitä vain tajuaa olevansa pelinappulana, muutkin ovat vain täällä töissä!

Lapsena jo ajattelin filosofisesti kouluruoasta: Se näyttää paskalta, sen ravintoarvot tieteellisesti ovat paskoja ja sen hinta on paskan tasoa. Johtopäätös: se on paskaa! Isompi ongelma on ollut, että syön vieläkin sellaista ruokaa. Itse päätin tämän johdosta lähteä kuntavaaleihin! Oikeasti, tämä ei voi olla täydellistä, vaikka onkin parasta mitä me tiedämme!

9 euron päivätyökokeilu tuli päätökseen, johtaja vaihtoon: Kovapalkkaisissa johtotehtävissä toiminut 62-vuotias espoolaismies tyrmistyi työttömäksi jäätyään te-toimiston lähettämistä ehdotuksista.

Reaalikoulu

Usein itse olen kertonut ihmisille omasta visioimastani reaalikoulusta. Kyseinen koululaitos panostaisi 2. asteen kouluna ammattillisen ja yleissivistävän opetuksen sijaan reaalimaailman taitoihin. Tällaisia taitoja ovat mm. taloudellinen ymmärrys, yhteiskunnan rakenteet ja yleisesti käytännön maailmassa ilmenevät nyanssit.

Kuva 1. Saksan koulujärjestelmä sisältää reaalikoulun.

Usein saa huomata, että meidän koulujärjestelmämme on tietyiltä osin vanhentunut. Lukion opetuksesta tulee hyvin vahvasti mieleen 1800-luvulta peräisin olevia elementtejä, joita on päivitetty toisen maailmansodan aikaisilla tekijöillä, sotien jälkeisille opeilla Itäsaksasta ja erilaisilla feministisillä aatteilla. Voin olla väärässä, koska itse en ole käynyt ylioppilastutkintoa, mutta kaikkine ruotsinopetukineen, Bohrin atomimalleilla ja muilla vastaavilla tekijöillä kyseinen koulujärjestemä on perin kummallinen sata vuotiaassa itsenäisessä Suomessa.

Individuals and interactions over processes and tools
Working software over comprehensive documentation
Customer collaboration over contract negotiation
Responding to change over following a plan” – Agile Manifesto

Kuva 2. Maailma muuttuu.

Apple on tehnyt hienon video vuonna 1984 kirjasta vuosi 1984. Kyseinen video sisältää antipsykoottisessa  (neurolepti-)lääkityksessä olevia mielisairaita ja mellakkapoliiseja, kuvastastaen ohjelmistoalan suurimpia ongelmia. Valitettavasti kyseinen vuosi 1984 ei ole yhtään sen vähempää ajankohtainen kuin 50-luvulla tai vuonna 1984. [tuppu/mielenterveyslääkitys, wiki/vuonna1984]

Ammattikoulutuksesta itselleni tulee sellainen mielikuva, että se on peräisin 1970-luvun tarpeista. Oikeastaan on erittäin vaikea ymmärtää, että mikä se koulutuksen suurin anti on kuin vain pitää ihmisiä muutaman vuotta laitoksessa, jotta pääsee elämässään eteenpäin. Tällainen mielikuva itselleni on jäänyt, niin valitettavaa kuin se onkin. Ammattikoulun tulisi olla ammattiin tähtäävä koululaitos, sieltä pitäisi tulla sellaisia henkilöitä kuin esimerkiksi ohjelmoijia. Jostain käsittämättömästä syystä tällaiseen ammattiin ei valmenneta ammatikoulussa, vaan sitä tehtävää sysätään tutkimuslaitoksille eli yliopistoille.

Kuva 3. Tämä oli ehkä se helpoin oppikirja, joskin jo hieman vanhahtava veisukirja.

”Trust me, i’m an engineer!”

Venäjä on perinteisesti hyvin tunnettua korkeasta koneteknisestä insinööriosaamisesta. Monet hitsaustekniikat ja muut vastaavat menetelmät ovat Neuvostoliitossa kehitettyjä. Kyse on luultavasti venäläisessä menttaliteetissa, joka tukee insinööriosaamista. Etenkin Rosatomin ydinvoimalat ovat maailman parhaita, venäläisillä on pitkän aikavälin vankka kokemus ydinvoimaloiden rakentamisesta, ylläpidosta ja huollosta.

Itse en myöskään aivan täysin ymmärrä ammattikorkeakoulutuksen ja yliopiston välistä eroa. Tätä etenkin ohjelmistoalalla usein ihmetellään, että mitkä ovat ammattikoreakoulun ja yliopiston väliset tehtävät. Usein ikävästi saa huomata, että yliopisto ja ammattikoreakoulu kilpailevat keskenään samoista työtehtävistä. Yliopiston nimenomaan tulisi keskittyä tieteelliseen tutkimukseen, mutta ammattikoreakoulu pyrkii myös toimimaan tieteellisesti. Ikävästi saa huomata, että ammattikoreakoulusta on tullut yliopiston huonompi versio, jota sen ei mielestäni saisi olla tavoitteena.

Reaalikoulutus olisi toisen asteen koulutuksena jotain lukion ja ammatikoulutuksen välistä, mutta hieman edellä olevaa opetusta. Kyseinen laitos opettaisi yleisesti markkinataloutta, tekniikkaa ja niiden soveltamista globaalissa maailmassa. Opetus olisi ylipäätänsä työelämään tähtäävää, mutta opetuksen taso olisi koreatasoista. Opetuksen sisältö sisältäisi nykeisen ammattikorkeakoulutuksen sisältöä perusteiden asteella. Koulutus toimisi valmentavana opetuksena ammattikoreakoulutukseen, kuten lukio toimii valmentavana koulutuksena yliopiston tutkimustyöhön.

Kaikkiastaan itse olen sitä mieltä, että meidän dynaaminen ja erittäin hyvin taipuva koulutusjärjestelmä on erittäin hyvä. Kaikkiastaan koulussa menestyminen on paljolti kiinni, että miten hyvin tulee toimii kenenkin kanssa. Tämä asia painottuu etenkin peruskoulussa, jossa myös vanhempien ja opettajan välinen suhde on erittäin tärkeää. Myöhemmässä vaiheessa ongelma kuitenkin helpottuu, koska opiskelijan ja opetushenkilökunnan välinen vuorovaikutus merkitsee menestymistä, joten se on omasta osaamisesta kiinni perhetaustan sijaan. Lisäksi peruskoulussa henkilökunta on humanistitaustaista ja naispainotteista, niin koulu ei kykene tarjoamaan riittäviä teknillisiä virikkeitä ja arvomaailmaa.

Joku voisi näille hankkia tilat Seinäjelle? http://seinajoki.hacklab.fi/

http://kohina.com/

Työelämä – paskaa, mutta elämän sisältö

Itse olen olen ollut sikäli onnellisessa asemassa, että olen saanut olla töissä melkolailla joka vuosi nuoresta asti. Jatkuvasti kun tulee uusia juttuja, niin ne aluksi ottavat suunnattomasti hermoon. Näin oli ensimmäisillä kesätyöviikkoina ja -vuosina, jolloin pelkästään työpaikalla oleminen oli yhtä tuskaa. Työtehtävät ovat muuttuneet ja ikää tullut, niin mieli on paatunut ajan myötä moniin asioihin.

Erityisesti koulun ja työelämän välinen ero on hämmentävä. Töissä aina on ollut niin, että tietyt tehtävät eivät katoa itsestään, koulussa neuvotteleminen korvaavuuksilla tai muilla vastaavilla asioilla on helpompaa. Työelämässä usein saa huomata olevansa pelinappulana, jossa ahkeruus ja oikeudenmukaisuus eivät välttämättä ole tärkeintä. Tätä monet akateemiset suunnitelmataloutta kannattaneet eivät luultavasti ymmärtäneet, ehkä kuvittelivat kapitalismista suunnitelmatalouteen siirtymisen poistavan ongelmat. Koulussa ei välttämättä ymmärrä, että miksi ei tulisi etsiä syyllisiä, vaan tulee etsiä ratkaisuja. Koulussa on itse asiakkaana, työelämässä asiakas on joku muu.

”–Huumeet ovat ottaneet paljon, mutta myös antaneet paljon. Olen nähnyt huumeiden tuoman paskan, mutta vain yksi elämä meillä täällä on. Miksi itkisin tuntikausia päivässä töissä, kun voin olla täällä?” –Aamulehti

Minulla on paljon työkokemusta monelta eri koulutusasteelta ja työelämästä yleisesti. En tiedä, että miten työnantajat asiaa arvostaa. Olen nyttemmin pohtinut, että asian olisi voinut useissa tilanteissa tuoda paremmin esille. Valitettavasti uskon, että HR-tädit ovat IT-alalla niin pihalla kaikesta, että koko asian tuominen esille on virhe. Olen toistuvasti saanut järkyttyä ohjelmistoalan rekrytointikäytännöstä, jossa on hyvä HR-tyyppi ja paha IT-asiantuntija. Ehkä sekin on vain parasta, kukaan ei tiedä parempaakaan ratkaisua. Valitettavasti työelämässä usein on näin, monikaan käytäntö ei ole erityisen fiksu tai järkevä. Mieli on kuitenkin jo niin turtunut, että ei enää osaa itkeä sille systeemille.

Kuva 1. Ei ole helppoa rakennusalalla. [IS/Fennovoima]
Olin vuosi sitten asustelemassa idyllisessä rintamamiestalossa, jossa aina pakkasaikaan lämmittelin aamulla kamiinaa, niin ei tarvinnut palella. Autoakaan ei tarvinnut silloin, joten elämiseen ei paljoa rahaa kulunut. Sittemmin tarjosin eräälle HR-tyypille tulevani ilmaiseksi työpaikalle viettämään aikaani ansiosidonnaisella, mutta kuulemma se ei käy. Meinasin jopa ehdottaa, että maksaisin hieman siitä, että saisin olla työpaikalle oppimassa ammattiin. Jätin kuitenkin sen tarjouspyynnön ehdottamatta. Surkea tyyppi minäkin olen, mutta en kai minä nyt niin huono voi olla! Perin kummallista, ehkä se on tämä Suomen talous.

Sairas yhteiskunta

Toisinaan keskustellaan hyvästä ja pahasta, joista jokaisella on omat näkemyksenä. Tieteellisessä mielessä ei kuitenkaan ole löydetty mitään selvää pohjaa hyvyydelle, koska koko asian määrittäminen on erittäin vaikeaa. Usein päädytään parhaimmillaan enemmistön mielipiteeseen, koska parempaankaan ei pystytä. Moni kokee olevansa hyvä, toisen ihmisen mielipidettä ei voi muuttaa tältä osin. Osa ihmisistä on kuitenkin erilaisia, he myös toisinaan kokevat olevansa huonoja ihmisiä.

Kuva 1. 1000 tonninen Rotta oli nazien visioima panssarivaunu. ”The tank was to be provided with a vehicle bay that could hold two BMW R12 motorcycles for scouting, and several smaller storage rooms, a compact infirmary area, and a self-contained lavatory system.” [wiki]
Lainopillisesti on huomattu, että lakien pohjalla toimivan moraalin määrittäminen on vaikeaa. Historiallisesti länsimainen lainsäädäntö on pääosin pohjautunut raamatun opetuksiin, mutta nyttemmin siitä ajatuksesta on luovuttu. Ongelmana on, että valtio itse syyllistyy mm. vapaudenriistoihin, pahoinpitelyihin ja jopa murhiin. Kaupungilla liikkuminen rynnäkkökiväärin kanssa on sallittua, jos valtio antaa luvan.

Yhteiskuntaa voidaan pitää isona sairaana organisaationa, joka ajaa itsekkäästi vain omaa etuaan. Monet ovat erittäin kovasti nationalismia kannattavia henkilöitä, eikä mielestäni siinä ole mitään erityistä pahaa tai hyvää. Toisen maailmansodan aikaan Saksassa käytettiin valtion toimesta Pervitiiniä ja tutkittiin DI-X:ä, joiden vaikuttava aine oli japanilaisen kemistin 1800-luvulla löytämä metamfetamiini [wiki/D-IX].  Lisää älykkyysosamäärää yhdellä keskihajonnalla ja ylläpitää yhtäjaksoista motivaatiota ja tarkkaavaisuutta ilman turhautumisen tunnetta, mutta unettomuuden ja paastojen seurauksena nostaa kortisonipitoisuudet sairaalle tasolle rapeuttaen elimistöä pysyvästi [AsapSCIENCE/eating, AsapSCIENCE/sleep, paranoid]

Historiallisista syistä me olemme päätyneet tähän valtioiden väliseen kiistaan, jossa yksi valtio julistaa sodan toista valtiota kohtaan. Tämän jälkeen sodan kohteeksi julistettu maa käyttää sukupolvia aikaa asevarusteluun, jotta voittaisi sodan, eikä suostu neuvotteluihin ilman voittoa. Kaikki on tehty täysin sopimusten mukaisesti ja oikeutetusti. Meidän nykyisessä maailmassamme tämä noudattaa yleistä moraalia, mutta aiheuttaa konflikteja.

Moni kaipaisi sitä aikaa, että ihmiset voisivat olla sovussa, elää yhdessä. Etenkin kansallismieliset ihmiset hyökkäävät tätä aatetta vastaan, haluavat ylläpitää meidän nykyistä valtioiden ylivaltaan perustuvaa moraalia. Myönnän itse, että ongelmat ovat valtavia, eikä niitä saada korjattua minun aikanani. Tilanne ei ole toivoton, kun yleisesti monet myöntävät sodan ongelmaksi. Tästä huolimatta monet toteavat, että tiettyjen valtioiden käymät sodat ovat oikein.

Jos me käyttäisimme sotavarusteluun suunnatut resurssit ihmisten hyvinvointiin, niin maailma olisi erittäin hyvässä kunnossa elää ja olla. Tekniikka siis on jo valmista, ihmiset eivät vain ole vielä sopeutuneet tilaisuuden hyödyntämiseen. Ongelmaa on yritetty korjata uskonnolla, mutta usein siitä itsestä on tullut ongelma. Ongelma on siis humanistinen, ei tekninen. Täten en usko, että ongelmaa voidaan tekniikalla korjata. Ongelma ei korjaannu uusilla valvontamenetelmillä tai muilla vastaavilla, vaan se lähtee ihmisistä itsestään. Ehkä ongelmaa ei koskaan kyetä korjaamaan, nykyisen ihmislajin aikana.

”Who was the first that forged the deadly blade? Of rugged steel his savage soul was made.” –Tibullus

Vice: Russian weapons maker Kalashnikov developing killer AI robots

Ilmainen koulutus

Koulujen alun kunniaksi hieman ajankohtaisempaa kirjoitusta kuin yleensä. Kuten sanonta menee: ”ilmaisia lounaita ei ole”. Tässä varmasti on perää, kun asiaa pohtii tarkemmin. Kaiken maksaa jokin, usein hänen laulujaan lauletaan. Näin maailmassa asiat toimivat, myös muissakin asioissa kuin vain koulutuksessa. Mikään ei ole ilmaista, sen asian ongelmallisuuden tajuaminen vaatii hieman pohdintaa.

Kuva 1. ”Köyhät valittavat”, kun Ihmisten tappamisen harjoittelu on ilmaista.

Moni usein ajattelee niin, että esimerkiksi korkeakoulutus on Suomessa ilmaista. Oikeastaan edes moni ei niin ajattele, vaan vastustaa sitä ajatusta. Tämä ajatus on nimenomaan se ongelman ydin, jonka korkeakoulutus kohtaa. Korkeakoulutuksen tulisi olla autonomista, eikä riippuvaista valtion tuesta. Samoin kuin luostarit olivat valtiosta erillisiä organisaatioita ja itsenäisiä elimiä yhteiskunnassa, niin se oli kyseisten organisaatioiden suurin anti.

Yliopistoissakin puhutaan akateemisesta vapaudesta, mutta se on melkoinen vitsi Suomessa, kun elävät valtion varoilla. Dopamiini on palkitsemishormoni, joka on erittäin keskeisessä asemassa motivaation ylläpidossa? Jos saa nautintoa tekemällä jotain, niin motivaatio pysyy yllä. Esimerkiksi alkoholi lasketaan keskushermstoa lamaannuttavaksi aineeksi rauhoittavien kanssa samaan ryhmään, mutta sillä on piristävä vaikutus dopamiinineritystä lisäävän vaikutuksen ansiosta. Negatiivinen kokemus on hermostollisesti 100x vahvempi kuin positiivinen. Itselläni on nyt vuosi täynnä blogin kirjoittamista, ehkä aivoissani on jotain vikaa, kun aika ei riitä kaiken haluamani kirjoittamiseen.

Toivottavasti meillä Suomessakin on kansa joskus vielä niin varakasta, että voidaan perustaa lahjoituksrahoilla itsenäinen yliopisto, joka ei ole sidonnainen julkisen tai yksityisen puolen jatkuvasta rahoituksesta. Tällöin yliopisto ei ole riippuvainen kyseisestä tahosta, eivätkä pääse korrutoimaan opetusta.

Itsekin olen siinä iässä, että voin jo julistaa epäonnistuneeni omassa elämässäni. En tiedä sitten, että olisinko voinut onnistua paremmin. Mahdollisesti kyllä, omaa tietämättömyyttä ei tiedä. Itse omalta osaltani voin aivopestä tulevia ja nuorempia ihmisiä, jotta eivät usko yhteiskunnan heille suoltamia asioita. Ehkä enempää en voi toisen päähän kaataa. Itse olen saanut yhteiskunnalta sen, joka Suomessa sillä on ollut annettavana. Nyt minun elämäni parhaimmillana on sitä, että saa olla työntekijänä osana sitä organisaatiota. Olen käynyt kouluja koko nuoruuteni vian sillä unelmalla, että loppuelämäni saisi elää siedettävässä työelämässä elättäen itseni. Kannattiko se? Ehkä kannatti, ainakin enemmän hyötyä kuin haitaa. Minua enemmän kannataa painostaa sosialisiin verkostoihin muiden polkemiseksi, jos vain sinulle itellesi on mahdollista.

Huono ihminen

”Jos yksikin seitsemästä miljardista maailman ihmisestä haluaisi elää minun elämääni tai kokee minun elämäni mielenkiintoisesti, niin silloin olen onnistunut elämässäni.” -Admin

Pohjois-Korean näkemys Yhdysvalloista, etenkin New Orleansin hirmumyrskyn ja tulvien ajalta [nbc].

Pohjois-Koreassa eli maailman toimivimmassa suunnitelmataloudessa maan johtajalla on yksinoikeus käyttää karvalakkia: Kim Jong-il looking at things

Kuva 1. Suunnitelmatalouden parhaita puolia: maan johtaja saanut mieluisen tietokoneen tietotekniikan huippuosaajien suunnitelemana. Sunnattu antenni, niin pääsee langattomaan lähiverkkoon kilometrienkin päästä. [KimJongUn]
Vaikka ihmiset eivät aina osaakaan toimia niin, että kaikki hyötyisivät, niin olen enemmänkin huolissani asenteesta. Minun miestäni on todella surullista, että ihmiset usein aliarvoivat erilaisia ajatusmaailmoja

Erilaisuus on kuitenkin rikkautta, omaa tietämättömyyttään ei tiedä. Kyse ei siis ole muiden tietämättömyydetsä, vaan omasta tietämättöyydestä. Ehkä moni ei sitä halua myöntää, mutta sivistystasoaan voi kehittää. Ehkä siinäkin esteenä on pelko tuntematonta kohtaan ja uskallus; itse en usko hyvän ja pahaan absoluuttisesti. En myöskään usko humanistiseen ihmisten täydelliseen hyvyyteen, mutta mitäpä muitakaan vaihtoehtoja sellaisen aatteen pohjana voisi olla.

Itse tykkään tekniikasta; koska se on yleisesti hyvin kulttuurivapaata: samat natsien mannertenvälisiä ydinohjuksia kehittelevät raketti-insinöörit kelpaavat niin natseille, jenkeille, venäläisille ja miksi ei myös korealaisillekin. Muut natsien johtajat tapettaiin YK:n oikeuden toimesta, mutta ydinaseohjuksia kehittävät Britannian siviilejä tappaneet tyypit olivat vihollisten sankareita. Ammatinvalintakysymys: kannattaa olla insinööri! Samat nörtit kehittävät siviilien tappamiseen aseita, aina tiedä kuka vallanpitäjä vain maksaa palkkaa siitä työnkuvasta. [Wiki/Wernher_Von_Braun]

Mutta ettein liikaa pilkkaa natsien kouluttamia raketti-insinöörejä, niin pitää muitaa, että miten hyviä tyyppejä he olivat. Heidän uransa saavutus on seuraavassa videossa. Ehkä heidän koulutuksensa ja uransa ei ollut turha. Vieläkin hämmästellään, että mite silloin oli niin fiksuja tyyppejä, kun kukaan ei ole toistanut samaa melkein 50 vuoteen eli kahteen sukupolveen. Uskoiko Hitler maansa johtajana oikeasti, että saksalaiset tekniikan tohtorit oikeasti saisivat toteutettua seuraavan videon mukaiset tapahtumat? Itse uskoisin Hitlerin taidetyyppinä jopa aliarvoineen tuhansien huipputyyppien elämäntyön haastavuuden. Ehkä raketti-insinööritkin hieman ihmettelivät maailman järjettömyyttä työuransa lopulla, kun vihollinen maksoi ruhtinaallisesti ja ilmaisia huoria tuli ovista sekä ikkunoista ohjusten kehittelystä, samalla kun aiemmat johtajat tapettiin oikeudessa.

tekniikka&talous: Insinöörin kuolinpesä tarjosi jättiyllätyksen: kellari täynnä Nasan vanhaa materiaalia

OMG Ubuntu: Nova, the Cuban Linux Distro, Looks Seriously Good

Leevi and the Leavings – Pimeä tie, mukavaa matkaa

91.200.12.21

Koodarin perustutkinto

Olen usein miettinyt koulutuksen merkitystä ohjelmistoalalle. Itse olen käynyt monenlaista koulutusastetta, joten uskon olevani täten pätevä kritisoimaan erilaisia koulutusasteita. Oma uskoni teknillisen yliopiston ohjelmistokoulutusta kohtaan menetin uskoni viimeisellä kerralla käydessäni Bitwisella, siihen asti minulla oli vielä jonkinlainen arvostus TTY:n koulutusta kohtaan. Kyseisen yrityksen toiminta ja arvomaailma on niin vastenmielinen, että en halu sitä tietyistä syistä edes kirjoitaa yleiseen blogiini kaikkien nähtäväksi. Sen vain sanon, että Bitwisen antama julkinen kuva ja toimintatapa ovat yhdesä yksi yrityksmaailman hirveimpiä konsepteja ohjelmistoalalla. [rotten.com]

Kuva 1. Koodari työssään. Muodin mukaisesti GIF-tiedosto, joka sisältää elävää kuvaa [wiki/GIF].
Olen tullut siihen lopputulokseen, että koodausta tulisi opettaa ammattikoulussa. Minä en oikeasti näe, että mitä syytä on kuvitella, että ohjelmoijan työ on muuta kuin vain sitä, että mahdollisimman halvalla koodaa asioita. Jotkut pienemmät yritykset ovat minulle suoraan sanoneet, että eivät pidä koulutusta minään. Itse uskon, että esimerkiksi teknillisessä yliopistossa olevia hyväntahtoisia tyyppejä käytetään hyväksi tietyissä yrityksissä. Tällaisia yrityksiä häärii TTY:n ympärillä itseään mainostaen, mutta varmasti vastaavia epäeettisesti toimivia yrityksiä on muuallakin. He yleensä hyväksikäyttävät nuoria opiskelijoita tekemään asioita ilmaiseksi, koska monet opiskeliajat eivät vielä tiedä ohjelmoinnin perimmäistä ongelmaa.

Mikä sitten on ohjelmoinnin perimmäinen ongelma yritysnäkökulmasta. Se on mielestäni se, että ohjelmointi on perimmiltään käsityötyöläisammatti. Koko alaa mielestäni ei tulisi täten opettaa kuin ammattikoulussa. Pitkään on yritetty, että ohjelmointi voitaisiin tehdä jotenkin järkevästi suunnitelmien avulla. Todellisuudessa se ei ole mahdollista, vaan jonkun on tehtävä se apinan työ. Joko se on tiettyjen yritysten käyttämä halpa työvoima tai sitten se ulkoistetaan muualle. Ongelma myös on, että ulkoistamista ei voida viedä Intiaan kommunikoinnista johtuvien syiden takia, vaan ohjelmoijan oikeasti tulee ymmärtää ohjelman toiminta kokonaisudessaan. Se myös tuo sen ongelman, että ohjelmistoala yleensä käyttää vahvoja salassapitosopimuksia keppinä ja hyvää palkkaa porkkanana, joilla estetään tietojen vuotaminen pienemmille yrityksille. Se ongelma koskee etenkin suurempia yrityksiä, joihin ei haluta osaavaa ja itsenäisesti ajattelevaa väkeä, niin epätoivoista kuin se vaatimus onkin.

Mielestäni kuntavaaleihin osallistuneena seinäjokisena ehdokkaa vastaus tähän olisi, että kapitalistit lähtisivät tukemaan Seinäjoelle ammattikoulun kehittämistä kohti koodareiden kouluttamista. Nuorille suunnaatu ohjelmointikerho on jo hyvä askel oikeaan suuntaan, jota monien yritysten tulisi tukea. Sen päälle kun on harrastekerhossa oppinut, että miksi jotain asioita tehdän, niin olisi valmis ammattikoulussa opiskelemaan koodariksi. YLE tarjoaa nykyään hyvän paketin tarvittavia yleistietoja [yle].

Eikö seuraavan videon mukaisesta työelämästä olisi jo hyvä päästä eroon jälkiteollistuneissa maissa. Teollisuutta mielestäni tulee olla, mutta sen tulee kehittyä samoin kuin maataloudenkin. Yllättäen öljynporaustyöhön ei ole paljoa naisia halukkaana, ainakaan moni ei varmaan sitä kauaa halua tehdä. Todella moni nuori mies olisi valmis vaikka matkalle Marsiin yhteiskunnan edun nimissä, vaikka olisi varma kuolema. Onko syynä sitten hormonit vai kulttuurilliset syyt. Onhan sitä aika ovat työturvallisuuslait nykyään Suomessa, kun ei enää hyväksytä sitä, että jokaisessa rakennusprojektissa kuolee kasa työntekijöitä. Ihminen on kuitenkin laskeutunut puusta, niin veijereiden ja palkkien varassa kiipeily ei enää suju kuin apinalta. Tosin itselläkin melkein vieläkin soi päässä Pioneerien taistelulaulu II/07-ajalta armeijasta, että sillä mennään työelämässä [youtube].

Ammattikoulussa olisi 2 vuotta intesitiivistä koulutusta ohjelmoinnista, jonka päälle vuosi ilmaista työharjoittelua. Kun tästä koulusta valmistunut koodari olisi saman ikäinen kuin TTY:n kautta valmistunut tietotekniikan DI, niin ammattikoululainen olisi jo ylivoimaisesti eellä osaamisessa! Tämä minun esittämäni malli olisi sekä verotaakaltaan kevyt, että myös palvelisi kapitalistien etua! Ohjelmointia ei opi koulussa, se lähtee itsestä ja työelämän tarpeista. Harjotteluun riittää 24 tuuman näyttö, kannettava tietokone ja paljon motivaatiota. Ehkäpä seuraavan videon mukainen porukka on keskivertoa ohjelmistoalalla työskentelevää työvoimaa Suomesssa?

Ylipäätänsä muutenkin työhaastatteluissa selviämiseen riittää se, että jaksaa olla tunnin humanistinaisen kanssa samassa kopissa normaalisti. Eiköhän ammattikoulun pohjalla sellainen osaaminen voida opettaa kovalla harjoittelulla suurelle osalle opiskelijoita.

Vuosi 2017 – meno jatkuu

Pieni ja pippurinen Hollanti, vaikkakin Euroopan pisimmät naiset. Harva maa on natsien lisäksi kurmottanut samoin Britanniaa , kuten Hollanti teki vuonna 1667 [wiki]. Alankomaat ovat muutenkin Suomessa liian vähän huomiota saanut valtio, vaikka heidän suurvaltaansa kuuluneessa Belgiassa on Brysseli eli EU:n ydin, ovat perustaneet valtavasti maailmanlaajuisia eetisiä organisaatioita ja muutenkin 3 sukupolvea edellä monessa asiassa Suomeen verrattuna.

Kaikelle on aikansa

Usein ihmiset puhuvat hyvästä ja pahasta, kuvitellen tyypillisesti, että me ja etenkin minä on tällä hetkellä itse täydellisyys hyvyydessä. Mielestäni tällainen ajattelu on vaarallista. Jos näin ajattelee, niin kannattaa kokeilla hieman vaikka harrastaa ohjelmointia. Oman tietämättömyyden taso kaikessa on niin järjestöntä, että saa pitää foliohattua päässä, kun ei tajua mistään mitään, vaan bugeja tunkee ovista ja ikkuinoista. Ohjelmointi on myös sikäli hyvä, että ne virheet… siis bugit joutuu itse aina kohtaamaan [hikipedia]. Se opettaa hyvin pajon nöyryyttä. Varmasti saman joutuu kokemaan monessa muussakin asiassa, kun tulee elämänkokemusta. Mutta siis yleensähän vika on käyttäjässä, systeemi toimii täysin oikein suunnitellusti.

Mutta siis mitä otsikkoon tulee, niin mielestäni kaikelle on aikansa. Ihmisen luontainen elinajanodote on n. 25 – 30 vuotta, johon väliin itse kuulun. Luonnolliseti minun tulisi olla todennäköisesti kuollut, jos elämä olisi vastaavaa kuin vielä 100 vuotta sitten. Näinhän ei ole, vaan tekniikan ja monen muunkin asian kehittyminen on johtanut tilanteeseen, että elinajanodote on 2 – 3 kertaa luonnollista korkeampi. Ihmisten ajatus vain ei ole muuttunut samassa suhteessa. Itsellenikin oli yllätys, että tajuaa olevansa vielä elossa. Kokemus maailmanlopusta 30 ikävuoteen mennessä on vahva. Minullekin yhdistyksessä sanottiin, että ei kanatta huolestua kokemusta nuoriin kuulumisesta, se kun useimmilta se kokemus katoaa 30 ikävuoteen mennessä itsestään, kuten kokemus lapsiin kuulumisesta.

On oikeasti yllättävää, että kun ikää tulee enemmän, niin sellaiset asiat kuin terveys ja hyvinvointi kiinnostavat enemmän kuin yhteiskuntavastaisuus. Mutta ehkä tälle on todella hyvä biologinen selitys, aikana, jolloin 30 vuotias oli todella vanha. Mahdollisesti kivikaudella tai vielä 1800-luvulla kannatti muuttaa ajatustaan solidaarimmaksi, eikä enää mennä soittamaan suutansa nuoremmille kuten nykyään. Sen sijasta kannattaa muilla tavoin ajaa asiaa, kuten esimerkiksi jakamalla yliopistossa tai muista paikoista saamiaan oppeja, joista on muille hyötyä. Itsekin olen yllättynyt siitä, että vasta nyt tajua yliopiston merkityksen. Siis kaikelle on kuitenkin aikansa, sitä tietoa tarvitsee vasta yliopiston jälkeen, yliopistossa ollessa se tieto on epäoleellista. Ei maailma ole paljoa muuttunut, jo Roomassa oli akatemioita, joissa oli koulutusta yläsäätyyn kuuluneille.

Kuva 1. Mitä tästäkin heinäkuun tilastosta tulisi ajatella.

Itse kuntavaaliehdokkaana sain yllättäen huomata, että monet nuoremmat miehet olivat kiinnostuneita minun kampanjastani, kuten myös sitten keski-ikäiset naiset jopa sitäkin enemmän. Mielestäni tämä oli todella yllättävää, en oikeasti itse olisi voinut käsittääkään, että minä en voi vedota omaan ikäluokkaani kuuluviin miehiin politiikkona. Jälkiviisaana olisi varmasti kannattanut ajaa erilaista politiikkaa, kohdentaa kampanjani oikeampana kohteeseen, jos olisi halunnut saada enemmän ääniä kuin 33, joka mielestäni oli todella kunnioitettava tulos. Siis oikeasti on todella hämmentävää tajuta, että 33 seinäjokista pisti tietoisesti minun vaalinumeroni uurnaan, vieläkin olen jopa järkyttynyt siitä ajatuksesta. Eikä yhtää hämmennystä vähennä se, että todennäköiseti suuri osa äänistä tuli keski-ikäisiltä naisilta, jos luotan tilastoihin. Ehkä neljän vuoden päästä sitten uudestaan, uusilla kujeilla. Kuten kuulin, niin se äänestys nyt vain on sellainen testi, jossa mitetaan sellaista asiaa, niin typerältä kuin se tuntuukin. Joku oma älykkyyden lajinsa.

Kuva 2. Keskiaikaisen taistelutekniikoiden opetuksen esimerkkikuva. Ilmeisesti kuvan taistelukengät ovat ihan pakollinen varuste larpatessa. Jos joku ei tiedä, niin tikari on pistoase, miekka on lyöntiase kuten esim. kirves tai pesäpallomaila. [wiki]
Usein erilaisten paikkojen näkeminen myös auttaa tosi paljon. Itse kuvittelin, että Seinäjoen poliisit ovat pahinta mitä voi olla, mutta elämänkokemuksella ovat oikein hyviä Tampereeseen verrattuna. Ylipäätänsä Tampere on hyvin vasemmistolaista aluetta, niin hyvässä kuin pahassakin, Seinäjoella on poliseilla ja julkisella puolella paljon parempi asenne omasta mielestäni. Seinäjoella ei saa sakkoja siitä, että auto on jätetty 2 cm väärään paikkaan muutamaksi minuutiksi. Toisaalta Tampere on suurena paikkakuntana monessa suhteessa parempi, mutta halvempi kuin Helsinki. Pohjanmaalla on myös kotikenttäetu, sen merkitys on suurempi kuin mitä itse olen osannut aiemmin edes kuvitella. Tampereella opiskelija-asunnossa oli järkyttävää, että melkein kuukausittain huoltomiehet kävivät säätämässä kesällä pattereita, jolloin niitä niitä ei voi edes säätää, jos jotain LVI-koulutuksen käyneenä olen oppinut. Pari kertaa tuli mieleen, että tökkään Colt-tikarin huoltomiehen kylkeen, kun seuraavan kerran tulee yksityiseen kotiini. Tuli paha mieli, kun aina oli hissit täynnä kannabiksen lehtiä jatkuvien huoltoilmoitusten takia, Poliiseilla on sentään tikari logossa. Voisivat miettiä syytä, että miksi näin. Ei ristus mitä touhua TOAS:lla, ajatusmaailma jostain Neuvostoliitosta johdolla! Sain jopa ikibännit ”Wäinölät” –Internet Relay Chat-kanavalta, kun sanoin kolkuttelevani postiluukusta tikarilla, jos tulevat vielä kerrankin uudestaan.

Tosin kuten aiemmin kirjoittelin, niin wanha talonpoikaisajatus siitä, että, kun usko menee TOAS:n toimiin, niin sitten roskakatosten polttaminen on ihan hyvä signaali. Voi TOAS:n johto miettiä, että miksi kaikki heidän infransa palaa. Voisivat vaikka itse katsoa hieman peiliin, että mitä sitä tuli tehtyä. Rakennusten polttaminen on perinteisesti hyvin vahva merkki siitä, että jotain systeemissä on niin pahasti pielessä, että parempi vain polttaa tuhaksi kaikki. Sitten voi siirtyä kusipäisten johtajien maaorjuudesta aloittamana tyhjältä pöydältä. Usein tässäkin ongelmana on syyllisyyden osoittaminen, koska omien havaintojeni mukaan roskakatosten polttaminen kohdistuin nimenomaan vain TOAS:a kohtaa. Itsellenikin järkytys tajuta, että miten valtavaa se tyytymättömyys oli opiskelijoiden keskuudessa. [Wiki/poltetun_maan_taktiikka]

Kuva 3. Coltin tekemä pieni ja näppärä tikari, jonka voi helposti piilottaa vaatteiden alle. Colt-yhtiö on tullut tunnetuksi tuotuaan revolverit kauppoihin; mitään vastaavaa ei oltu nähty koskaan aiemmin [youtube]. Moni jopa suomessa on yhä sitä mieltä, että aseet lisäävät kansalaisten turvallisuutta. [youtube]
Tampereen Hervannassa hetken asunut, niin on se vain ihanaa sen jälkeen asustella Seinäjoella rintamamiestalossa! Oikeesti kun tajuaa, että miten paljon parempi on olla, niin ei paljoa kiinnosta muutta takaisin Tampereelle. Tosin tietysti asioilla on monta puolta. Otaniemestä TTY:lle muuttanut väitöstyötä tekevä kaverini kanssa sanoi, että Tampereella on aivan järkyttävän kova työttömyys [tampere].

Kuva 4. Jollain teekarilla ilmeistä tyytymättömyyttää TOAS:n Wäinölöitä kohtaan, kerran roskakatos muuttui tällaiseksi yksi yö. Ihmettelinkin kun huoneeni ikkunasta vilkkui liekkejä aamulla, viikkoa myöhemmin tapahtunut poliisikoulun varaston polttamainen oli liian radikaali asia, kerran sittemmin jäi kiinni. [yle]
Ehkä se oli ystävällisesti sanottu, mutta oikeasti Tampereella on tosi paljon pahempia ongelmia kuin Seinäjoella. Seinäjoella talous on sentäs ylijäämäinen [YLE]. Sain myös neuvon, että oikesti pitäisi pyytää kunnon palkkaa, jos Tampereelle muutan töihin vielä. Se tietysti vain helsinkiläisen näkemyksenä, mutta ehkä jotain siinä kapungin systeemissä ja hallinnon asennemaailmassa on pahasti pielessä. Sellaiset päättäjät kuin äänestäjätkin. En minäkään päässyt Seinäjoen kaupunginvaltuustoon, niin ei ole paljoa varaa sitten kritisoida liiaksi. Tilanteet myös muuttuvat, kaupunginvaltuuston vaalikausi on kuitenkin vain 4 vuotta. TTY:lla oli myös hyvää porukkaa. Tilanne voi muuttua nyt jopa TTY:n osalta huonommaksi, kun dytyöni ohjaaja sekä IT-laitosjohtaja Tommi Mikkonen siirtyy etelän lämpöön [tut].

Seinäjoen Ammattikorkeakoulu on kuitenkin erittäin onnistunut saamaan kansainvälistä huomiota koulumurhissa, jossa Tampereen koulut eivät ole päässeet edes alkuun. Itselleni sanottiin, ettei saisi medialle antaa kommenteja tapahtumista. Mielestäni sellaisen ohjeen antaminen on jopa vastoin perustuslakia. Paljon on tullut kritiikkiä siitä, että media on uutisoinut kuolleiden tilastoihin mukaan myös ampujan mukaan, se ei ole hyvien tapojen mukaista. [wiki]

Mutta mitä vielä Hervantaan tulee, niin monet Tamperelaisetkin sanoivat, että eivät käy siellä kuin huorissa. Melkein kannatan sitä, kunhan ei tarvitse itse asua siellä. TOAS on sellainen huumeidenkäyttäjien ja huorien verkosto, vaikka itse eivät sitä  ehkä itse julkisesti myönnä. Kannattaa joskus kyllä kuitenkin käydä Hervannassa, pelkästään sen takia, että TOAS oikeasti kuvittelee sen heidän kiinteistöbisneksen olevan jotain erityistä. Heidänkin kannattaisin vain myöntä, että heidän säätiönsä on mitä mainioin kivijalka huumekaupalle, kannabiskasvattamoille ja bordelleille, se on sen säätiön suurin anti. Ärsytti, kun kerhotilatkin suljettiin pysyvästi jatkuvan narkkauksen takia. Kaikkialla tullut asuttua, mutta ei ihan aivan kumminkaan 1970-luvun Etelä-Bronxissa. Ei sillä, olisi sekin varmaan kokemus. Jos nyt saisin valita ja tietäisin mitä päätöksiä olisin tekemässä, nin ehkä olisin jälkiviisaana valinnut toisen talon. Tosin vaikea sanoa, kun ei tietä miten muilla valinnoilla olisi käynyt.

Seuraavan kirjoituksen muistan ikuisesti:

”Parhaansa tekee, niin se riittää.”

”Ehkä Hervannan lukiossa.”

Mikä sitten on oikein ja mikä väärin, ehkä kaikella vain on oma aikansa. Minäkälainen tämän systemin tulisi olla, että olisi täydellinen. Ohjelmistot ja yhteiskunta ovat hyvin lähellä toisiaan, kumpaakaan ei kukaan ihminen pysty kunnolla ymmärtämään ja hahmottamaan. Yhden ihmisen hahmottama osa yhteiskuntaa on todella pieni, muusta ympäristöstä puhumattakaan.

Seinäjoen poliisi (90 % seinäjokisista tuon tiesikin jo ennen kuin poliisi pääsi rikosvyyhdin jäljille.)

Hämeenlinnan poliisi (Ehkä asiakkaat tekevät kaltaisekseen, pitää ymmärtää)

Hikiopisto (hyväksiluin nämä TTY:lla)