Google Gemini, Talous

Pizzaindeksi 1990–2026

Jätä kommentti

Aina puhutaan inflaatiosta, kuluttajahintaindekseistä ja ostovoiman heikkenemisestä. Mutta rehellisesti sanottuna: mitä ne 1,5–3 prosentin vuotuiset inflaatioluvut todellisuudessa tarkoittavat tavalliselle palkansaajalle? Unohdetaan tilastotieteen kuivat termit hetkeksi ja otetaan avuksi jotain paljon konkretisompaa – Pizzaindeksi.

Pizzaindeksi (joka on saanut inspiraationsa tunnetusta Big Mac -indeksistä [1]) mittaa ostovoimaa hyvin yksinkertaisella kysymyksellä: kuinka monta peruspizzaa suomalaisella mediaanipalkalla saa kuukaudessa? Pelkän bruttopalkan tuijottaminen antaa kuitenkin vääristyneen kuvan – siksi otimme laskelmiin mukaan myös tuloverotuksen ja sosiaalivakuutusmaksut, eli tarkastelemme käteen jäävää nettopalkkaa.

Vertailimme kehitystä vuodesta 1990 aina tähän päivään asti Kotipizzan hinnoilla, Tilastokeskuksen palkkatilastoilla ja Verohallinnon veroprosenteilla.

Yllättävä päähavainto: Suomalaisen netto-ostovoima Kotipizzassa mitattuna oli hämmästyttävän stabiili täydet 30 vuotta (noin 242–249 pizzaa/kk). Vasta vuoden 2020 jälkeen iskenyt energiakriisi ja inflaatioaalto leikkasivat indeksistä yli viidenneksen pois.

Pizzaindeksin kehitys Suomessa vuosina 1987–2026
Kuva: Pizzaindeksin (netto-kpl/kk) kehitys Suomessa vuosina 1987–2026. Klikkaa kuvaa avataksesi sen uuteen välilehteen. Lähde: Tilastokeskus, Kotipizza, Veronmaksajat.

1995: Markka-aika, ankara verotus ja 245 pizzaa

Vuonna 1995 Suomi oli juuri liittynyt EU:hun ja toipui ankarasta lamasta. Kotipizzan standardipizza maksoi tuolloin noin 30 markkaa [2]. Samaan aikaan suomalaisen palkansaajan kuukausittainen mediaanibruttopalkka oli noin 10 500 markkaa (n. 1 766 euroa) [3], [4].

90-luvun puolivälissä ansiotuloverotus ja pakolliset sosiaalivakuutusmaksut olivat korkealla tasolla: mediaanituloisen kokonaisveroaste oli noin 30 %. Käteen jäävä nettopalkka oli siis noin 7 350 markkaa (n. 1 236 euroa) kuukaudessa [6].

Kun lasketaan todellinen ostovoima nettopalkkaan pohjautuvalla pizzaindeksillä:

Vuonna 1995 (Netto): 7 350 mk ÷ 30 mk = 245 pizzaa kuukaudessa
(Bruttopalkalla laskettuna määrä olisi ollut 350 pizzaa).

30 markalla sai laadukkaan pizzan nopeasti, ja käteen jäävällä palkan osalla olisi voinut syödä yli 8 pizzaa päivässä koko kuukauden ajan.

Nykypäivä: Keventynyt verotus, noussut hinta ja 193 pizzaa

Nykypäivänä tilanne näyttää toiselta. Raaka-aineiden hinnat, energian kustannukset, kuljetukset ja työn hinta ovat nousseet merkittävästi. Kotipizzan klassikkopizza (kuten Tropicana tai Opera Special) maksaa tällä hetkellä keskimäärin 12,90 – 13,90 euroa toimipaikasta ja kampanjoista riippuen [2].

Suomalaisten kuukausittainen mediaanibruttopalkka on tällä hetkellä noin 3 500 euroa [3]. Ansiotuloverotus on keventynyt 90-luvusta: mediaanipalkkaisen kokonaisveroprosentti (sisältäen veroasteen sekä työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut) on noin 25 %. Tilille tupsahtaa siis kuukaudessa nettona noin 2 625 euroa [6].

Lasketaan nykyhetken pizzaindeksi nettopalkalla (käyttäen ~13,60 € keskihintaa):

Nykypäivänä (Netto): 2 625 € ÷ 13,60 € = n. 193 pizzaa kuukaudessa
(Bruttopalkalla laskettuna määrä olisi ollut n. 257 pizzaa).

*(Jos lasketaan 12,90 € perushinnalla, nettoindeksi on 203 pizzaa, ja 13,90 € hinnalla noin 189 pizzaa – keskiarvo asettuu noin 193 pizzan tasoon).*

Tulokset: Todellinen ostovoima verojen jälkeen

Kun tarkastelemme käteen jäävää rahaa bruttopalkan sijaan, ero on edelleen merkittävä. Suomalaisen palkansaajan netto-ostovoima Kotipizzalla mitattuna on pudonnut noin 21 prosenttia eli yli viidenneksen 30 vuoden aikana.

  • Vuosi 1995 (Netto): 245 pizzaa/kk
  • Nykyhetki (Netto): ~193 pizzaa/kk
  • Muutos: -52 pizzaa kuukaudessa (-21,2 %)
Vuosi Bruttopalkka Vero% (n.) Nettopalkka Pizzan hinta Pizzaindeksi (Netto)
1990 9 200 mk (~1 547 €) [3] 31 % [6] 6 350 mk (~1 068 €) 25,50 mk (~4,29 €) [2] 249 kpl
1995 10 500 mk (~1 766 €) [3] 30 % [6] 7 350 mk (~1 236 €) 30,00 mk (~5,05 €) [2] 245 kpl
2000 12 000 mk (~2 018 €) [3] 28 % [6] 8 640 mk (~1 453 €) 35,00 mk (~5,89 €) [2] 247 kpl
2010 2 700 € [3] 26 % [6] 1 998 € 8,20 € [2] 244 kpl
2020 3 217 € [3] 25,5 % [6] 2 397 € 9,90 € [2] 242 kpl
Nykypäivä 3 500 € [3] 25 % [6] 2 625 € ~13,60 € [2] 193 kpl

Miksi näin on käynyt?

  1. Tuloverotuksen keveneminen ei riittänyt: Vaikka suomalaisten ansiotuloverotus on keventynyt sitten 90-luvun laman (veroaste laskenut ~30 %:sta ~25 %:iin mediaanituloilla), se ei ole riittänyt kompensoimaan ravintolaruoan hinnannousua.
  2. Palvelualojen kustannuspaineet: Ravintola-ala kärsii työvoimakustannusten, raaka-aineiden (juusto, jauhot, liha) ja energian rajusta hinnannoususta. Ravintolaruoan hinta on noussut nopeammin kuin yleinen kuluttajahintaindeksi [5].
  3. Kulutusverot ja liiketilojen vuokrat: Ravintolaruoan arvonlisävero (ALV) sekä liiketilojen neliöhinnat kasvukeskuksissa ovat nousseet huomattavasti 90-luvun puolivälistä.

Laske oma pizzaindeksisi

Kaikki tilastot perustuvat palkansaajien mediaaniin. Haluatko tietää, mikä on sinun henkilökohtainen pizzaindeksisi?

Laskukaava on yksinkertainen:

Käteen jäävä nettopalkkasi (€) ÷ 13,60 € = Pizzaindeksisi (kpl/kk)

Yhteenveto

Verojen huomioiminen tekee pizzaindeksistä entistä realistisemman. Vaikka ansiotuloverotus on ajan myötä keventynyt ja palkkanauhan brutto- ja nettoluvut ovat euromääräisesti suurempia kuin koskaan, perinteinen ravintolapizza vie nykyisin silti selvästi suuremman siivun kuukauden tilipussista kuin markka-aikana.

Mitä mieltä sinä olet? Onko pizzoista tullut luksusta vai vastaako nykypäivän pizzan laatu ja palvelu korkeampaa hintaa? Mikä on sinun henkilökohtainen pizzaindeksisi? Jätä kommentti alle!

Referenssit ja lähteet

  1. [1] The Economist: Big Mac Index – Ostovoimapariteetin ja valuuttojen arviointi. Saatavilla: economist.com/big-mac-index
  2. [2] Kotipizza Group Oyj: Kotipizzan tuote- ja hinnastohistoria (1995) sekä nykyiset verkkokauppahinnat. Saatavilla: kotipizza.fi
  3. [3] Tilastokeskus: Palkkarakennetilastot ja suomalaisten mediaaniansiot (1995 & 2020-luku). Saatavilla: stat.fi
  4. [4] Suomen Pankki: Rahanarvonkerroin ja markka–euro-muunnokset. Saatavilla: suomenpankki.fi
  5. [5] Tilastokeskus: Kuluttajahintaindeksi – Ravintola- ja majoituspalvelujen hintakehitys Suomessa. Saatavilla: stat.fi/til/khi/
  6. [6] Veronmaksajain Keskusliitto ry & Verohallinto: Palkansaajan veroprosentin ja veronluonteisten maksujen historiallinen kehitys Suomessa. Saatavilla: veronmaksajat.fi
ChatGPT, Tiede

Teekoitin, tekoäly ja miljoonan dollarin matemaattiset solmut

Jätä kommentti

Tekoälymaailmassa on kuohunut tällä viikolla kunnolla, kun OpenAI ilmoitti ratkaisseensa vuosisatoja vanhan ja monimutkaisen matemaattisen ongelman. Kyseessä ei ole mikään pikkujuttu, vaan NAVIER-Stokes-yhtälöihin liittyvä vuosisatainen pähkinä, joka kuuluu kuuluisien Millennium-ongelmien joukkoon. Palkintona ratkaisusta on virallisesti miljoona dollaria. [1]

Kuva. Miljoonan dollarin ongelma. [1]

Mutta kuten aiheeseen sopii, draamalta ei vältytty. Heti julkistuksen jälkeen kyseenalaistuksia alkoi sataa muilta matemaatikoilta – mukana oli muun muassa kilpailevan Anthropicin leivissä vaikuttavia tutkijoita, jotka väittivät tuloksissa hyödynnetyn heidän omaa työtään. Akademisessa maailmassa heräsi heti kysymyksiä siitä, onko tekoälyagenttien käyttö akateemisen tutkimuksen pelisääntöjen mukaista vai suoraan sanottuna oikopolku, joka ohittaa ihmisten välisen, huolellisen yhteistyön.

Mitä meemikuva kertoo tekoälystä?

Tätä aihetta kuvaa loistavasti myös somessa kiertänyt meemikuva, joka jakaa kehittäjien arjen kolmeen aikajanaan:

  • Ennen tekoälyä: Koodaamiseen kului pari tuntia ja virheiden etsimiseen eli debuggaamiseen kuusi tuntia.
  • Tekoälyn tulon jälkeen: ChatGPT generoi koodin viidessä minuutissa, mutta sen virheiden korjaamiseen ja ihmettelyyn kuluu nyt jo kokonainen vuorokausi.
  • Miljoonan dollarin matemaattinen ongelma: OpenAI:n agentit ratkaisevat ongelman 88 tunnissa, mutta ihmistutkijalta menee sen tarkistamiseen ja läpikäymiseen 96 vuotta!

Meemi osuu naulan kantaan. Vaikka tekoäly pystyy puskemaan ulos valtavia tuloksia ennätysajassa – kyseisessä tapauksessa tuhannet tekoälyagentit jauhoivat ratkaisua alle neljässä vuorokaudessa – vastuun kantaminen ja tulosten verifiointi jää edelleen ihmisille. Kuten Stanfordin yliopiston tutkijat totesivat: koneen tarkistukset kyllä rullaavat, mutta harva on vielä valmis luottamaan niihin ilman pitkää ihmistyötä.

Mihin tämä johtaa?

Vaikka puhtaassa matematiikassa käydään nyt kiivasta keskustelua eettisyydestä ja tekijänoikeuksista, kyseiset yhtälöt eivät ole pelkkää abstraktia nörttipuuhaa. Navier-Stokesin yhtälöitä tarvitaan käytännössä muun muassa lentokoneiden siipien suunnittelussa, tekoenyströissä ja ilmastonmuutoksen mallinnuksessa.

Kun tekoäly siirtyy yhä autonomisempaan agenttiaikaan, meidän on totuttava siihen, että koneet ratkaisevat ongelmia, joita ihmisaivot eivät ole kyenneet selvittämään sataan vuoteen. Kysymys ei enää ole siitä, pystyykö tekoäly siihen, vaan siitä, kuinka pysymme mukana tarkistamassa, mitä ihmettä ne oikein ratkaisivat.

REFERENSSIT

[1] CBC: A million-dollar math problem may just be the beginning for OpenAI

Kulttuuri

Ahdistavat ajat

Jätä kommentti

Kun uutisia lukee, niin ei voi olla ahdistumatta. Minä en enää tunne tätä maata. Monen muun kanssa keskustelee, niin he ovat samaa mieltä. Sitä vain tulee vanhaksi, muutos on hyvästä.

Video. Tervetuloa Nykylään! | Last Drop #1

Pitää ottaa se isoisän vanha sotakompassi ja katsoa siitä. Se on niin maaginen laite, että osaa ennustaa, että mistä päin vihollinen tulee. [1]

Nuorille töitä

Suomi on täynnä nuoria, jotka ovat kiinnostuneita mopoista ja tekniikasta. Tätä potentiaalia tulisi hyödyntää. Tämä lisäksi meillä on valtavasti työttömiä, joille olisi hyvä löytyy järkevää tekemistä [3].

Suomalaisyhtiö on tehnyt aiesopimuksen ukrainalaisten droonien valmistuksesta Suomessa [4]. Jos droonien kokoonpanon Ukrainalle saisi yhdistettyä osaksi nuorien harrastuneisuutta ja työttömien aktiivisuutta, niin siinä menisi kolme kärpästä yhdellä iskulla.

Harrastaneisuutta

Monet nuoret ovat kiinnostuneita, jos he voisivat tehdä jotain. Heillä on paljon motivaatiota, jos vain on mahdollisuuksia. Laittomien mopoviritelmiensä sijaan he voisivat tehdä jotain järkevää?

Video. Sysäysputkimoottorin testausta [5]

Jos Suomi varautuu sotaa, niin lähtökohtaisesti silloin se painopiste on nuorissa miehissä. Heillä olisi tärkeää olla osaamista ja kykyä puolustaa maatamme. Kun nuorena aloittaa, niin vanhana taitaa.

Video. Sysäysputkimoottori-lennokilla lentelyä

Nykyaikana meillä on uskomaton ongelma. Meillä on yliopiston käyneitä ihmisiä työttömänä, vaikka heillä voi olla takana jopa vuosikymmenien työhistoria vaativista asiantuntijatöistä.

Video. Argus AS 014 , Fieseler Fi 103, FZG 76 Pulsstrahltriebwerk ein Pulsorohr

Kun nuoriston kova into harrastaa ja tehdä yhdistetään hyvään tieteelliseen osaamiseen, niin siitä voisi syntyä vaikka mitä. Kun maanpuolustusta kasvatetaan, niin missä on meidän oman maamme tulevaisuudenvisiot?

Video. moottoroitu polkupyörä

Ei varmasti ole tärkeintä, että mitä tekee, vaan että tekee jotain. Mistä sitä koskaan tietää, että mitä sitä oppii, jos ei koskaa tee mitään. Hieno asia, jos harrastuneisuutta voi jotenkin joskus käyttää hyödyksi elämässään muille.

Totaalinen sota

Nämä nykypäivän dronet muistuttavat paljon V1-ohjusta. Molemmille on yhteistä se, että kyse on valmistuskustannuksen minimoimisesta suhteessa vastapuolen kustannuksiin. Ollaan siis menty perimmäisten asioiden äärelle: mitä se maksaa.

Video. V1 The German Cruise Missile

Usein puhutaan käsitteestä totaalinen sota. Siinä koko yhteiskunta valjastetaan vihollisen tuhoamiseen. Ensimmäinen ja toinen maailmansota olivat teollisia sotia, tulevaisuutta ei kukaan osaa ennustaa. [6]

Video. Walt Disney’s ”Der Fuehrer’s Face” (1943) (4K) (((REMASTERED AUDIO )))

Minkälaisessa maailmassa me elämme 2030-luvulla? Sen näemme vasta sitten, mutta toivottavasti silloin on ihanaa ja mukavaa kaikilla.

Lähteet

[1] Tuppu: Perusteellinen sotilaskoulutus – turva sodassa
[2] Tuppu: Sota Suomessa 2030-luvulla?
[3] IL: Työttömät ”ilmaistöihin”
[4] YLE: Suomalaisyhtiö solmi aiesopimuksen ukrainalaisten droonien valmistamisesta Suomessa
[5] Wikipedia: Sysäysputkimoottori
[6] Peda: Totaalinen sota
[7] Steam: Last Drop

Yhteiskunta

Keltanokka liikenteessä osa 2

Jätä kommentti

Kun lapsi menee tuonne liikenteeseen autojen sekaan ekaa kertaa, niin on hyvä aloittaa todella rauhallisesti, ettei satu mitään. Se on ajateltu Suomessa, että moposta sitten 16-vuotiaana siirrytään kevytmoottoripyörään. Mikä sitten on, että aika harva tekee niin?

Video. mopot tehot

Yksi on verotus, moottoripyörävero on todella kova. Toinen on se, että kun on eka ostettu se kallis mopo, niin pitääkö heti saman tien ostaa joku toinen kallis ajoneuvo ennen autoa. Jos on varakkaat vanhemmat, niin sitten vanhemmat voi ostaa vuosittain uusia ajoneuvoja. Kolmas tekijä on kalliit ajokoulut, joissa jatkuvasti pitäisi siellä kulkea koulun ohessa.

Viritetty mopo korvaa kevarin

Yksi syy suomalaiseen mopojen virityskulttuuriin saattaa olla myös se, että kevytmoottoripyörä koetaan vielä liian sopimattomaksi 16-vuotiaalle. Sen takia moni vanhempi ajattelee, että se pienellä lisäteholla viritetty mopo onkin monelle kullannupulle se turvallisempi ja riittävä vaihtoehto.

Nuori sitten ottaa sen kuristuslevyn irti imusarjasta pois, eikä kukaan huomaa mitään. Vastaavasti skootterista voi poistaa prikan vaihteistosta, eikä kuljettaja välttämättä aiheuta haitallista huomiota ulkopuolisille koskaan. Nämä olisi kuitenkin hyvä olla taas paikoillaan, sitten kun mopo myydään toiselle juuri kortin saaneelle lapselle. [1, 2]

Mikä oli tilanne tässä Tuusulan tapauksessa? Poika oli hiljattain saanut kortin eli heinäkuun lopussa, hän oli ensimmäisiä kertoja liikenteessä. Poika itse tai hänen äitinsä oli ostanut hänen pojalle mieluisan mopon? Tämä tilanne korostaa monille, että mopolijoiden tulee yrittää pitää matalampaa profiilia. Monille myös herää entistäkin vahvemmin ajatus suomalaisesta mopovihasta.

Toivottavasti tämä jollain tavalla myös herättää ihmisiä ajattelemaan, mahdollista tämän asian myötä edes jotain positiivista. On myös hyvä muistuttaa, että jopa 99 prosenttia autoilijoista on joskus ajanut ylinopeutta. Kuka on valmis heittämään sen ensimmäisen kiven? Se joka kuuluu siihen yhteen prosenttiin?

Video. Beginner motorcycle crash – Kawasaki Ninja 300 ABS

Hidas siirtymä ajokokemuksen myötä aina vain nopeampaan ja suurempaan kaksipyöräiseen, niin on todella järkevää, jota varmasti myös lainsäädäntö yrittää tavoitella. Sen ikäisellä vasta kehittyy hitaasti kyky ymmärtää olla ottamatta turhia riskejä kokemuksen kautta. Nykyisen lain mukaan vasta vuosien kokemuksen myötä saisi ajaa yli 300 km/h kulkevalla moottoripyörällä, kun ensimmäisinä askelina ymmärtää minkälaista on ajaa kaksipyöräisellä jäisellä tiellä kesärenkailla.

Vaihtoehtona mopoauto tai viritetty mopo

Monella katse kääntyykin nykyään neljälle pyörälle:

Sääolosuhteet ja ympärivuotinen käytettävyys: Suomen ilmasto on armoton kaksipyöräisille. Mopoauto tarjoaa sääsuojan – lämmin hytti, tuulilasinpyyhkijät ja katto pään päällä tekevät matkoista mukavia. Vanhempien on helpompi hyväksyä mopoauto, kun nuori ei liiku räntäsateessa tai jäisillä teillä pelkän kypärän varassa.

  • Sääolosuhteet ja ympärivuotinen käytettävyys: Suomen ilmasto on armoton kaksipyöräisille. Mopoauto tarjoaa sääsuojan – lämmin hytti, tuulilasinpyyhkijät ja katto pään päällä tekevät matkoista mukavia. Vanhempien on helpompi hyväksyä mopoauto, kun nuori ei liiku räntäsateessa tai jäisillä teillä pelkän kypärän varassa.
  • Sosiaalisuus ja käytännöllisyys: Mopoauto on enemmän kuin kulkuväline, se on liikkuva olohuone. Kyytiin mahtuu kaveri ja reput, ja matka taittuu säästä riippumatta toisin kuin kevarilla, jolla tavaroiden kuljettaminen repun kanssa on aina oma operaationsa.
  • Turvallisuuden illuusio: Monelle vanhemmalle mopoauto tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta, koska siinä on neljä pyörää ja turvavyö. Toisaalta talvikeleillä mopoauto voi käyttäytyä yllättävästi, ja virheettömältä tuntuva koppi saattaa antaa väärän turvallisuuden tunteen.

Kokemuksen puute näkyy soralla

Muistan lapsuudestani yhden pojan, joka sai suoraan ilman mopoa kevarin, niin hän ajoi melkein heti sillä soratiellä metsään. Hänellä ei ollut mitään kokemusta tai ymmärrystä ajoharjoittelusta huolimatta, että mikä on sopiva tilannenopeus soralla.

Kuva. Tuusulan moporunttaajan todistus. [3]
Sopiva tilannenopeus -spoiler

YLE:n arvion mukaan pojan rimpulalla nopeutta oli +90 km/h eli tuplaten tyyppihyväksyttyyn nopeuteen nähden. Se nopeus on huima jopa kilpakäyttöön suunnitellulle enduropyörälle.

Video. 2026 GP OF FINLAND | ENDURO GP | DAY 1
Video. Poliisi kiilaa mopon Tuusulassa – tilanne + koko video 2026
[collapse]

Kun pitää pyörän pystyssä tasapainollaan, niin ei sitä pyörää vaan saa käännettyä sarvia kääntämällä. Moottoripyörää ohjataan kallistamalla, kun kallistaa niin kaatuu liukkaalla. Pidon menetys moottoripyörällä johtaa kaatumiseen, jos ei ole mahdollisuutta palauttaa tasapainoa jalkaa tukemalla maata vasten.

Video. Keskihakuisvoiman demostrointia

Nämä on taitoja, joita täytyy harjoitella pitkään mopolla ajaessa. Kukaan pyöräilijä ei tietoisesti opi näitä luonnonlakeja muuten kuin käytännössä riskirajoja testaamalla, vaikka teoriassa tämä opetaan jo peruskoulussa. Pyörällä ajamista pitää opetella pienestä lapsesta asti apupyörillä. Kun nopeutta pyörässä on valtavasti, niin sen ohjaaminen on aivan erilaista kuin autolla.

Video. Onneksi itselläni ei ollut koskaan tällaista unelmieni poliisimagneettia.

Minulla itselläni on ollut Suomen olosuhteisiin suunniteltu Tunturi Tiger Aqua, jota ennen aloittelin loppuun ajetulla Tigerilla [9]. Sen voin sanoa, että periaatteesta en sitä koskaan ratastanut tai vaihtanut isompaa sylinteriä, ettei kulkenut liian lujaa ja täytti mopon tyyppihyväksynnän.

Kuva. Oma moponi

Oli sillä mukava ajella maastossa kivisten metsäpolkujen läpi täydellä kaasulla kavereita katsomaan. Taisi juuri sillä kertaa vaiheistosto hajota, kun yhtenä ainoana kertana piti kinnata pidemmän matkaa suoraa. [4, 5, 6]

Onnettomuuksia sattuu

Aina kannattaa olla kuitenkin todella varovainen. Itse olen ajanut ryssien valmistamalla apumoottoripolkupyörällä. Siinä tahtoi kaasuvaijeri jumittaa aina välillä. Just kun oli kääntymässä lasukuojan ylittävän rampin yli, niin se kaasuvaijeri meni juuri silloin kaartaessa jumiin, vaikka olisi pitänyt hidastaa. Sääriluu murtui hieman, tuli säärestä ulos. Se oli aikana kun menin yläasteelle.

Kuva. Näinkin voi käydä.

En ole sillä ryssän hirvityksellä sen jälkeen ajanut. Aina kyse ei ole vain nopeudesta, vaan tilannenopeudesta. Minulla ei ollut pyöräilykyprää, niin onneksi ei käynyt sen pahemmin. Sen jälkeen olen ollut hyvin varovainen, olen yrittänyt ennakoida aina todella pitkälle kaikessa. Aina voi sattua sellaista, johon ei ole varautunut.

Oma ehdotus

Itse korjaisin tämän tilanteen sillä, että olisi erikseen AM/120 ja AM/220 -kortit. AM/120-kortin saa aluksi, jolloin mopo tuli katsastaa siihen luokkaa kuuluvaksi. Jos ajaisi ilman varoituksia ja virheitä, niin jonkun ajan jälkeen voisi saada korotetun AM/220-kortin. AM220-kortti sallisi ajaa mitä vain korkeintaan 50 kuutiosenttimetrin pyörää ilman enimmäisnopeusrajoitusta, mopon oma erillinen rakenteellinen turvallisuuden rajoissa kuten esimerkiksi asuntoautot. AM/220-kortti voitaisiin alentaa AM/120-kortiksi liikennerikkomuksen seurauksena, se olisi iso pelote mopolijalle noudattaa liikennesääntöjä.

Tämä myös toisi luottamusta lakeihin. Itse ainakin muistan, että miten monet puhuivat näistä Suomen mopoista. Suomeen tuotaessa niiden tehoja kuristetaan, ulkomailla niillä mennään ihan eri nopeuksia. Kyllähän se nuorena toi ajatuksia, että ei tämä Suomen lainsäädäntö välttämättä aina kovin hyvä ole muihin maihin verrattuna. Pitäisikö mopo rekisteröidä jonnekin Kiinaan tai muualle ulkomailla, niin ei poliisi runttaisi ojaan? Varmana jostain Afrikan maasta voisi saada virallisen rekisteritodistuksen ja laillisen kilven suoraa rahaa vastaan postitse, kuten yliopistotodistuksen [7, 8]? Mopojen valmistus on tässä maassa loppu, niiden rekisteröinti Suomeen halutaan myös lopettaa?

Jos tulee ällisteltyä nuorena, että miten surkeat poliisit meillä on, niin ei se ole ainut vika tässä maassa. Samoin vikaa on myös tämän meidän oman maamme lainsäädännössä. Ehkä me suomalaiset vain ollaan perimmältään surkeita ihmisiä. Eletään huonossa maassa? Muka joku hyvinvointivaltio? Kuka aikuinen tai edes nuori uskoo enää sen enempää poliitikkoja, poliiseja tai edes oikeuslaitosta? Pelkkää valetta vain kaikki. Kamera ja nauhuri pitää olla aina kun on viranomaisten kanssa tekemisissä, siihenkö tämä maa on viety?

REFERENSSIT

[1] Motot: Mopojen kuristukset
[2] Motot: Variaattorin prikan poistaminen
[3] IS: Tuusulan kiilaajapoliisin, 27, koulutodistuksesta paljastuu hämmentävä tieto
[4] Motot: Tunturi Tiger Aqua
[5] Nettimoto: Tunturi Tiger Aqua
[6] Wiki: Tunturi Tiger
[7] South African Government: Register a motor vehicle
[8] Plates: Pricing of plates
[9] YLE: Ikoninen polkupyörä­yhtiö Tunturi hakeutuu konkurssiin

Yhteiskunta

Keltanokka liikenteessä

Jätä kommentti

Nyt on taas poliisi kampanjoinut vahvasti liikenneturvan puolesta. Koulut alkaa, niin on mitä paras aika keskustella sopivasta ajotavasta lasten kanssa. Lapset varmasti myös itse osaavat hakea tietoa. [1]

Video. Poliisin pysäytystilanne

Minkälaiset kuvan itse haluat antaa lapsille kuljettajana? Minkälaisena kuljettajana muut sinut näkevät? [2]

Viisaampi sukupolvi

Minä olen itse sitä mieltä, että nykyiset nuoret ovat monelta osalta viisaampi kuin aiemmat. Taustalla on myös teknologia, joka mahdollistaa todisteiden keräämisen poliisia vastaan. Enää ei poliisi vain voi todeta, että nuori ajautui ojaan ja kuoli omaa tyhmyyttään.

Pitkään Suomessa on vallinnut tietynlainen ns. luottamussuhde poliisiin. Nyt uuden teknologian kuten video- ja aktionkameroiden aikakaudella se vanhan aikainen elämänkatsomus on katoamassa. Nuoret voivat todistaa tilanteet omilta tallenteilta, kun nuorten sana ei paina oikeudessa mitään.

Mennyttä aikaa

Kulttuuri muuttuu tekniikan ja uusien sukupolvien myötä. Minä olen sitä mieltä, että tämä aiempi rakenteelliseen korruptioon perustunut luottamusmalli on aikansa elänyt. Toisaalta jonkun mielestä sen myötä menetetään jotain. Uskoisin, että moni vanhempi ja minun ikäiseni haluaa puolustaa perinteistä suomalaista mallia, jossa poliisin ja kansalaisten välistä suhde on symmetrinen.

”Poliisi tulee aina ensimmäisenä paikalle.”

Minua itseäni tämä koskettaa siltä osin, että myös oma isoveljeni on uhrannut itsensä poliisien takia. Poliisit vainoavat häntä mopoiästä asti, kunnes ajautui poliisien toimesta narun jatkoksi. ”Poliisi tulee aina ensimmäisenä paikalle.”

Tämä perinteinen suomalaisen poliisin malli, että vain runtataan mopopoika hengiltä, niin se ei enää toimi. Työkaverit vielä auttaa minkä pystyy, mutta valitettavasti mopopojilla on kamerat, vaikka poliisiauton omasta kamerasta ei näe mitä oikeasti tapahtui. Suomen poliisin on kohta oikeasti pakko muutta toimintamalliaan tästä vanhasta toimivasta menetelmästä? Jotain miten toimintaa pystyy peittelemään paremmin? [3]

Oma arvio Tuusulan keissistä

Itse uskoisin, että poika lähti poliisia ihan syystä karhuun. Oli menossa katsomaan kavereita mopomiitingiin, mutta huomasi, että onko se poliisi siellä parkissa. Kun auto lähti (tarkkailemaan ns. kilvetöntä mopoa?) parkista, niin ehkä poika yritti ajaa vain suoraa jonnekin piiloon, ajatellen että poliisi ei löytäisi häntä. Poliisi oli valikoinut alueen niin, että se oli nimenomaan pitkän suoran varrella, joka johtaa umpikujaan. Siellä ei ollut mahdollista päästä autoa pakoon tai piiloon. Pojan oma suunnitelma oli mennä kiertäen kokousalueelle, kartoittaa alueen ympäristö.

Video. Tuusulan mopomiitin tapahtumat KOOSTETTU

Jos hänellä olisi ollut rekisterikilpi ja ei olisi pälyillyt taakseen, niin luultavasti poliisi ei olisi lähtenyt hänen peräänsä?

Suomessa on tuhansia poliiseja, 99 % heistä ei varmasti halua antaa tällaista hirviömäistä mielikuvaa heistä itsestään. Haluan uskoa siihen.

REFERENSSIT

[1] HS: Poliisi: Mopoilijalla ei ollut rekisteri­kilpeä, yritti paeta
[2] IS: IL: Mopoilijan kiilannutta poliisia epäillään kolmesta rikoksesta
[3] YLE: MOT paljastaa ennennäkemätöntä tietoa poliisiväkivallasta Suomessa

Google Gemini

Suomi saa ansionsa mukaan

Jätä kommentti

Suomi on pitkään pitänyt itseään vakaana, koulutettuna ja hyvin johdettuna yhteiskuntana. Olemme ylpeilleet osaamisellamme, toimivalla hallinnollamme ja hyvinvointivaltiollamme. Viime vuosien talousluvut kertovat kuitenkin karua kieltä: talous polkee paikallaan, työttömyys kasvaa ja asuntojen hinnat laskevat.

Ehkä on aika kysyä vaikea kysymys: saako Suomi juuri sen, minkä se on itse valinnoillaan ansainnut?

Työttömyys nousee – eikä kyse ole enää suhdanteesta

Tilastokeskuksen tuoreiden lukujen mukaan 15–74-vuotiaiden työttömyysasteen trendi nousi toukokuussa 2026 jo 10,8 prosenttiin. Työttömiä oli 376 000, mikä on korkein määrä sitten 1990-luvun lopun. Samalla työllisiä oli 32 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Kyse ei ole enää vain hetkellisestä taantumasta.

Suomen talous on kärsinyt jo yli vuosikymmenen ajan hitaasta kasvusta. Investoinnit ovat jääneet vaatimattomiksi, rakennusala on romahtanut ja kotimainen kulutus on heikentynyt. Samalla väestö ikääntyy nopeasti, mikä lisää julkisia menoja ja pienentää työikäisen väestön osuutta.

Kun samaan aikaan poliittinen keskustelu keskittyy usein menneisyyden rakenteiden puolustamiseen tulevaisuuden rakentamisen sijaan, seuraukset alkavat näkyä väistämättä myös tilastoissa.

Asuntomarkkinat kertovat luottamuksen puutteesta

Asuntomarkkinat toimivat usein kansantalouden peilinä. Kun ihmiset uskovat tulevaisuuteen, he ostavat asuntoja, muuttavat työn perässä ja investoivat.

Suomessa kehitys on ollut päinvastainen.

Vanhojen osakeasuntojen hinnat ovat laskeneet useilla alueilla jo vuosien ajan. Erityisen voimakasta lasku on ollut pääkaupunkiseudulla, etenkin Vantaalla. Vaikka vuoden 2025 aikana nähtiin hetkellisiä toiveita markkinoiden elpymisestä, vuoden 2026 alku osoittaa, että käänne on edelleen epävarma.

Asuntojen hintojen lasku ei ole pelkästään kiinteistömarkkinoiden ongelma. Se kertoo syvemmästä ilmiöstä: ihmiset eivät luota tulevaisuuteen riittävästi sitoutuakseen suuriin investointeihin.

Kun tulevaisuus näyttää epävarmalta, säästetään, lykätään hankintoja ja odotetaan parempia aikoja. Lopputuloksena koko talous hidastuu entisestään.

Ongelma ei ole Suomessa – vaan suomalaisissa päätöksissä

On helppoa syyttää ulkoisia tekijöitä.

  • Venäjän hyökkäyssota
  • Koronapandemia
  • Euroopan heikko talouskehitys
  • Korkojen nousu

Kaikki nämä ovat vaikuttaneet Suomeen.

Mutta ne eivät selitä kaikkea.

Monet muut maat ovat kohdanneet samat kriisit ja silti onnistuneet kasvattamaan talouttaan nopeammin. Ero syntyy siitä, miten kriiseihin reagoidaan.

Jos investointeja vaikeutetaan, työmarkkinat jäykistyvät, yritysten toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti ja julkinen keskustelu keskittyy lähinnä jakamaan olemassa olevaa vaurautta uuden luomisen sijaan, lopputulos näkyy ennemmin tai myöhemmin talousluvuissa.

Yhteiskunnat eivät köyhdy yhdessä yössä. Ne köyhtyvät vähitellen, vuosien ja vuosikymmenten aikana tehtyjen päätösten seurauksena.

Ansionsa mukaan – mutta ei lopullisesti

Otsikko ”Suomi saa ansionsa mukaan” saattaa kuulostaa tylyltä.

Silti siinä on myös toivoa.

Jos nykyinen kehitys on seurausta omista päätöksistämme, voimme tehdä myös parempia päätöksiä. Talous ei ole luonnonvoima, vaan ihmisten luoma järjestelmä. Sitä voidaan uudistaa.

Suomen vahvuuksina on vuosikymmenten ajan pidetty koulutusta, oikeusvaltiota ja korkeaa yhteiskunnallista luottamusta. Nämä tekijät ovat olleet suomalaisen menestyksen todellinen kivijalka.

Viime vuosina myös nämä vahvuudet ovat alkaneet rapautua. Koulutustulokset heikkenevät, luottamus päätöksentekijöihin laskee ja yhä useampi kokee, ettei oikeusjärjestelmä kohtele kaikkia tasapuolisesti.

Valtio ei perustu pelkästään lakeihin tai viranomaisiin, vaan ennen kaikkea kansalaisten keskinäiseen luottamukseen. Luottamus mahdollistaa yhteistyön, yrittäjyyden, investoinnit ja verojen maksamisen. Rehellisyys puolestaan muodostaa perustan toimivalle oikeusvaltiolle.

Kun luottamus ja rehellisyys katoavat, koko yhteiskunnan pohja alkaa murtua. Silloin kyse ei ole enää vain taloudellisesta ongelmasta, vaan koko kansakunnan tulevaisuudesta.

Kysymys kuuluu: uskallammeko vielä korjata suunnan vai jatkammeko nykyistä tietä ja ihmettelemme vielä kymmenen vuoden päästä, miksi kasvu jäi jälleen haaveeksi?

Suomi saa ansionsa mukaan. Mutta ansioita voidaan myös kasvattaa – jos siihen löytyy tahtoa.

Lähteet:

Talous

Donald Trump – businessnero

Jätä kommentti

Maailman öljymarkkinat ovat uskomattomassa kaaoksessa. Osakkeiden ja kaiken muunkin hinta seilaa. Näinä aikoina keinottelemalla voi tehdä suuret rahat.

Yllättävä hintaromahdus

Pitää kovasti ihmetellä, että miksi yht’äkkiä Brent-raakaöljyn futuurihinnat romahtavat. On todella vaikea ymmärtää, että miksi joku myy valtavat määrät öljyfutuureja pois itseltään. [1]

Kuva. Brent-raakaöljyn futuurihinta. [1]

Syy hintaromahdukselle

Syynä tähän oli, että tämä vajaa puolituntia myöhemmin tullut päivitys. Donald Trump ilmoitti, että Iranin johdon kanssa on käyty hyviä keskusteluita. [2]

Sijoittajat saavat sitten jäädä nuolemaan näppejään, kun joutuvat myymään futuurinsa roimalla tappiolla. Ehkäpä seuraavassa käänteessä taas hinta pomppaa. Nyt kannattaisi ostaa halvalla?

The just war

Iran on kovasti sitä mieltä, että mitään neuvotteluita ei ole edes käyty. Iran on sitä samaa jo sanonut vuosia sitten. He eivät neuvottele sionistisen Israelin tai Yhdysvaltojen kanssa [3].

”No negation at any level” [3]
On myös näkemyksiä, että tällä todella ei ole kristillisen opin mukaista oikeutetun sodan -periaatetta. Sodalla ei tavoiteta niitä tavoitteita, joita keskiaikaisen kristillisen periaatteen mukaan tulisi olla. [4]

REFERENSSIT

[1] Investing: Brent Crude Oil
[2] TruthSocial: Donal J. Trump
[3] Tuppu.fi: No negation at any level
[4] BBC: The just war tradition in Christianity and its continuing relevance

ChatGPT

Vegaanisesti pääsiäiseen asti – pieni seikkailu arjessa

Jätä kommentti

Eilen vietettiin laskiasta, ja samalla alkoi vuosittainen pieni paastohaaste: syön pääsiäiseen asti pelkästään vegaanista ruokaa. Viime vuonna kokeilin samaa, ja se sujui hyvin, joten jatkan perinnettä myös tänä vuonna.

Puolisoni Katarina on arjen todellinen sankari: hän valmistaa minulle töihin aina viikon vuoan, ja reseptit tulevat kätevästi ChatGPT:ltä. Vuokiin päätyy papuja, vegaanijuustoa, erilaisia kasviksia ja joskus vähän yllättäviäkin yhdistelmiä, kuten kikherneitä ja mausteisia tomaattikastikkeita. On hauskaa huomata, miten näistä yksinkertaisista aineksista syntyy täynnä makua olevia aterioita, jotka piristävät työpäivää ja saavat odottamaan seuraavaa viikon vuokaa innolla.

Meillä on kaksi lasta: esikoinen täytti juuri vuoden 5.2., ja nuorempi syntyi uudenvuoden aattona. Vaikka he eivät vielä puhu, heidän hymynsä, innostuneet käden taputukset ja uteliaat katseensa täyttävät arkemme pienillä ihmeellisillä hetkillä. Aamuisin lapset seuraavat tarkasti, mitä vuoassa tapahtuu – joskus jopa yrittävät “maistaa” ilmasta käsin – ja se saa minut hymyilemään joka päivä. Nämä hetket muistuttavat siitä, että arki voi olla yhtä aikaa rauhallista ja täynnä elämää.

Vegaaninen ruokavalio on minulle tapa huolehtia itsestäni ja kokeilla uusia makuja. Pääsiäiseen asti jatkuva kokeilu on pieni seikkailu arjessa: se tuo rytmiä, iloa ja uusia makuelämyksiä. Viikon vuoan maistelu on myös hetki pysähtyä ja nauttia – miettiä, mikä toimii ja mikä yllättää, ja samalla huomata, että arjessa on paljon pieniä ilon hetkiä, jotka usein jäävät huomaamatta.

Joka viikko vuoka tuo mukanaan pieniä yllätyksiä: toisinaan vegaanijuusto sulaa juuri sopivasti pinnalle, toisinaan pavut maustuvat täydellisesti, ja joka kerta se saa minut kiittämään, että tällainen arjen pieni rituaali tekee päivästä erityisen.

Vegaanipaasto on siis paljon enemmän kuin pelkkää ruokaa – se on pieni seikkailu, jossa huumori, perhe ja maukkaat ateriat kulkevat käsi kädessä. Ja vaikka kokeilu päättyy pääsiäiseen, sen tuoma ilo, inspiraatio ja arjen pienet hetket jäävät sydämeen pidemmäksi aikaa.

ChatGPT

Police Quest 4 – Greg Wilkins, murhaaja jota peli ei koskaan nimeä

Jätä kommentti
Kuva. Greg Wilkins.
spoiler
Video. Läpipeluu Police Quest IV

Olen pitkään ihmetellyt pelin loppua. Siinä pelaaja hukkaa kaikki tavaransa epämääräisissä olosuhteissa, kun pelaaja murtautuu viereisen poliisipiirin alueen elokuvateatteriin ilman kotietintälupaa. Poliisi ylittää ja rikkoo kaikki valtuutensa.

Kuva. Pelin loppuhuipennus.

Paljon parempaa sankaruutta, sekä realistisempaa päättelyä saa Nikke Knattertonista. Sentään edes jonkinlaista hoomoriarvoa, jos ei ihan uskottavaa aina.

Video. Nikke Knatterton – Aina perjantaisin
[collapse]

Police Quest 4: Open Season on harvinainen peli. Ei siksi, että se olisi erityisen vaikea, teknisesti hieno tai edes erityisen viihdyttävä. Se on harvinainen siksi, että se kieltäytyy tekemästä yhtä asiaa, jonka lähes kaikki tarinalliset pelit tekevät lopussa.

Se ei koskaan sano, kuka murhaaja on.

Tämä ei ole muistivirhe. Ei puuttuva välivideo. Ei aikakauden tekninen rajoite. Peli on rakennettu niin, että se antaa sinulle kaiken tarvittavan tiedon – mutta jättää viimeisen lauseen sanomatta.

Pelaaja ei saa nimeä, vain vastuun

Police Quest 4:ssa ei ole hetkeä, jossa ruutuun ilmestyisi teksti: “tekijä oli tämä henkilö”. Ei nimeä, ei kasvokuvaa, ei dramaattista tunnustusta. Murhaajaa ei edes erotella visuaalisesti muista.

Sen sijaan peli tekee jotain epämukavaa. Se siirtää vastuun kokonaan pelaajalle.

Jos olet pelannut huolimattomasti, kerännyt vain osan todisteista tai edennyt intuition varassa, peli ei paljasta mitään. Se päättyy, ja olo jää ontoksi.

Jos olet pelannut oikein – noudattanut proseduuria, kirjannut kaiken, vienyt todisteet analyysiin ja sulkenut pois kaikki kestämättömät vaihtoehdot – peli ei vieläkään sano nimeä.

Mutta sinä tiedät.

Murhaaja ei ilmesty, hän on paikalla

Police Quest 4 ei esittele pahista erikseen. Hän ei saavu myöhemmässä näytöksessä. Hän ei astu varjoista esiin.

Hän on paikalla alusta asti.

Pelaaja näkee hänet poliisilaitoksella, briiffauksissa ja arjessa. Yhtenä poliisina muiden joukossa. Ei korostettuna, ei epäilyttävänä. Pelin kieli ei opeta epäilemään häntä.

Tämä on ratkaisevaa. Peli opettaa pelaajaa katsomaan väärään suuntaan – ulospäin. Uhkaa etsitään kaduilta, rikospaikoilta ja tuntemattomista kasvoista.

Todellisuudessa vihjeet alkavat osoittaa sisäänpäin.

Todisteet eivät huuda, ne kasaantuvat

Police Quest 4 on proseduuripeli. Se ei toimi vihjeillä, vaan ketjuilla.

Yksikään todiste ei yksin paljasta mitään:

  1. tieto, jota tekijä ei saisi tietää
  2. mahdollisuus liikkua herättämättä huomiota
  3. rikosten toteutustapa, joka viittaa koulutukseen
  4. fyysiset todisteet, jotka yhdistävät tapaukset

Jokainen näistä on selitettävissä erikseen. Yhdessä ne alkavat olla mahdottomia sivuuttaa.

Kun peliä pelaa loppuun asti oikein, käy ilmi, että epäiltyjen joukko ei laajene. Se supistuu. Ulkopuoliset putoavat pois yksi kerrallaan, kunnes jäljelle jää vaihtoehto, jota pelaaja ei ole halunnut epäillä.

Ei siksi, ettei siihen olisi syytä.

Vaan siksi, ettei peli ole opettanut epäilemään tuttua.

Paljastus tapahtuu pelaajassa

Tässä kohtaa on tärkeää tehdä yksi täsmennys, joka usein unohtuu – ja joka itse asiassa vahvistaa koko pelin pointin.

Police Quest 4 ei koskaan kerro murhaajan nimeä pelin sisällä.

Kun pelaaja oivaltaa, kuka tekijä on, hän ei saa sitä vahvistettua dialogissa, loppuruudussa tai raportissa. Nimeä ei lausuta ääneen. Hahmo pysyy pelissä vain poliisina muiden joukossa.

Jos murhaajasta puhutaan nimellä, nimi tulee pelin ulkopuolelta:

  1. Sierran tuotantomateriaaleista ja käsikirjoituksista
  2. virallisista vihjekirjoista ja walkthrough-teksteistä
  3. myöhemmästä fanien tekemästä pelin purkutyöstä

Nimi syntyy vasta jälkikäteen, kun pelaajat ja dokumentaatio yhdistetään. Pelin sisällä hahmo pysyy nimettömänä – tarkoituksella.

Tämä ei ole puute. Se on ratkaisu.

Peli ei halua, että pelaaja ajattelee henkilönä tai nimenä. Se haluaa, että pelaaja ajattelee todisteina, mahdollisuuksina ja rakenteena.

Nimi olisi helpotus. Ja Police Quest 4 ei ole kiinnostunut helpotuksesta.

Miksi tämä tuntuu aikuiselta vieläkin

Police Quest 4:ssa ei ole paljastuskohtausta. Ei musiikkia, ei hidastusta, ei katharsista.

On vain hetki, jossa pelaaja ymmärtää katsovansa hahmoa, joka on ollut siinä koko ajan.

Sprite ei muutu. Dialogi ei räjähdä. Ainoa muutos tapahtuu pelaajan päässä.

Tämä tekee kokemuksesta poikkeuksellisen kylmän. Peli ei palkitse oivallusta, se vain lakkaa tarjoamasta vaihtoehtoja.

Miksi tämä tuntuu aikuiselta vieläkin

Police Quest 4 ei ole kertomus sankaruudesta tai pahasta ihmisestä. Se on kertomus sokeista pisteistä. Siitä, miten järjestelmä luottaa itseensä – ja miten helppoa on käyttää tuota luottamusta hyväksi.

Murhaaja ei ole se, joka hyökkää liekeissä elokuvateatterissa. Hän on se, joka täyttää raportteja, kuuntelee briiffauksia ja on aina paikalla.

Ja peli ei koskaan sano hänen nimeään.

Koska ehkä se ei olekaan olennaista.

Olennaista on se, että kun kaikki muu on suljettu pois, pelaaja jää yksin sen ajatuksen kanssa, että totuus oli koko ajan näkyvissä.

Police Quest 4 ei kysy, osasitko pelata.

Se kysyy, uskalsitko epäillä oikeaa asiaa.

Ketterä blogi