Asia kunnossa – optimus primus

Asia, josta aiemmin kirjoitin lehteen, niin näyttää etenevän hyvin minusta huolimatta. Ketäpä ei sitten kahvituttaisi, kun asia on sovittu. [lehtiartikkelini]

Kuva 1. Komia auto. [Facebook]

”Seinäjoen vihreä valtuustoryhmä teki aloitteen julkisen liikenteen parantamisesta Ylistaron, Peräseinäjoen ja Nurmon alueille.

Puuttuvat julkisen liikenteen yhteydet haittaavat kauempana asuvien koululaisten kuin vanhempienkin liikkumista Seinäjoen keskustan ja kodin välillä. Etenkin huolta on aiheuttanut nuorten pääseminen koulusta kotiin, jos viimeinen koulukyyti on mennyt. Moni haluaisi myös illalla harrastuksiin julkisen liikenteen avulla.

Julkiseen liikenteeseen tulisi panostaa Kanta-Seinäjoen alueen lisäksi myös Ylistaron, Peräseinäjoen ja Nurmon suuntiin. Huonot julkisen liikenteen yhteydet asettavat kauempana asuvat seinäjokiset eriarvoiseen asemaan. Vanhuksilla ja lapsilla ei välttämättä ole käytössään mitään muuta kulkuyhteyttä keskustan palveluihin. Toimiva julkinen liikenne pitää kuntaliitosalueita elinvoimaisina ja houkuttelevampina jatkossakin.” –Seinäjoen Vihreät

Tuhat vuotinen valtakunta

Usein uskontoon suhtaudutaan hyvin kielteisesti, tämän ajan trendillä uskontoa ei nähdä erityisen merkityksellisenä ja kiinnostavana aiheena. Tästä kielivät yleisesti etenkin normaalin väestön eroaminen kirkosta prosentin vuositahtia Suomessa [ek].  Ei silti niin pahaa, että ei jotain hyvääkin.

Kuva 1. Vuosi 1543 on melko yleisesti sovittu vuosi nykyisen länsimaisen tieteen kehityksen alulle, jolloin päättyi keskiaika.

Elämme tällä hetkellä länsimaisen tieteen kulta-aikaa, koskaan aiemmin väestön myönteinen suhtautuminen tieteeseen ei ole ollut näin vahvaa kuin nykyään. Yliopistokoulutus on saavuttanut jo inflaatiomaisen asteen väestössä, eikä sillä ole ollut pitkään erityistä elitististä julkista valtaa kohtaan koettua piirrettä, jollainen sillä oli vielä erittäin vahvasti mm. Isaac Newtonin mennessä Cambridgeen. Tieto koettiin sen ajan turvallisuusmenetelmissä suureksi uhaksi, mutta ehkä talonpoikainen Newton oli kirkolle kuin vapahtaja. Kyseinen autisti mahdollisti moraalisessa rappiossa ryvettyneen kirkon osoittamaan armollisuuttaan.

1600-luvulla kemian harrastaminen oli laitonta, kuten myös epäuskonnolliseen kirjallisuuteen suhtauduttiin tuomitsevasti. Itse uskon, että näillä arvoilla oli aikoinaan erittäin hyvät perusteet, jolloin haluttiin suojella ihmisiä harhatiedolta ja vaarallisilta elämäntavoilta. Ihmiset muinoin olivat nykyaikaa sosiaalisempia, jolloin kirkko oli ihmisten sosiaalinen media, perinteinen media ja paljon muuta. Ihmisten ajatusmaailma ei ole muuttunut vajaassa 500 vuodessa yllättäen, vaan muutos on vaatinut monta sukupolvea. Nykyajan Suomessa monet kaipaavat hyvin vahvasti sosiaalistan verkostoa, joka huolehtii muista – jopa loukaten yksilönvapautta.

Ehkä vielä nykyäänkin moni hämmästyy Newtonilaisen teorian hienoudesta. Paljon on kuitenkin syytä muistaa, että Newtonin kirjoitus on satoja sivuja pitkä. Newton oli henkilö, joka otti vastuun ja kunnian työstä, joka oli suurelta osin fyysikoiden tutkimustyön yhdistämistä yhdeksi teoriaksi. Newtonin työ valo-optiikan ja spekstrien suhteen on myös ollut erittäin merkittävää työtä tieteellisesti.  Monikaan asia ei ole niin yksinkertaista, kuin miltä ulkopuolisesta ne vaikuttavat. Newtonin teoria koki vahvaa kritiikkiä, mutta hänen vahva puolustuksensa äärimmäisen selkeän teorian puolesta oli jälkiviisaana sanottuna täysin perusteltua.

”Finally we shall place the sun at the center of the Universe. All this is suggested by the systematic procession of events and the harmony of the whole universe, if only we face the facts, as they say, ‘with both eyes open.’” –Nicolaus Copernicus, 1473 – 1543

Mielestäni kunnianosoituksena yliopisto-organisaatiota kohtaan yhä vaatii sen, että jokainen kirjoittaa lopputyönsä. Voi kokeilla toistaa ne samat asiat, jotka aiemmatkin sukupolvet ovat tehneet. Jääpä sitten ainakin jotain luettavaa tuleville, etenkin kun muistaa tulostaa puuvillapaperille lopputyönsä, kuten amerikassa tehdään. Olen itse osallistunut myös Tiede-foorumin keskusteluihin [tiede.fi/talvivaara].

Newton sai ensimmäisenä tiedemiehenä ritarin arvon Britannian kuningaskunnalta. Stephan Hawkingin toimi samassa työssä kuin Newton aikoinaan matematiikan luennoitsijana, Stephan on kuvaillut Newtonin luentoja ja toimintaa Royal Societyn puheenjohtajana hyvin negatiivisesti. Newton ei ollut mikään miellyttävä mies hänen mielestään, vanhoilla päivillään toimi hirttotuomioiden julistajana rahanväärentäjiä kohtaan.

Newton kehitti legendaarisen kultakannan, joten oli myös taloudessa merkittävä vaikuttaja [wiki]. Ehkä kaikki vain kertovat siitä, että Newton oli jo omana elinaikanaan hyvin arvostettu henkilö, joka ei ole kaikkien merkittävien roviolla elävänä poltettujen henkilöiden kohdalla niin itsestäänselvää. Newtonin kohdalla papisto heitti hanskat tiskiin. Tieteellä ei ole koskaan ollut huonoja välejä kirkon kanssa, nykyään välit vain ovat etääntyneet ikävästi. Kilpailu on hyväksi, itse toivoisin, että suunnitelmataloudellekin tulisi uutta pontta Zeitgeist-liikkeen kautta. ”Vihollinen on paras opettaja.”

Newtonin elämäntyö

TM:Hämmästyttävä tarina miehestä, joka söi mitä tahansa – Jäi mysteeriksi lääketieteelle

Suomen luonnon päivä 2017-08-26

Minun täytyy hieman avautus tästä Suomen luonnon päivästä. Itse asun täällä Peräseinäjoella, jossa voisi kuvitella olevansa luonnon lähellä. Ehkä näin onkin, mutta juhlapäiväni lopuksi sain huomata, että kaikki eivät tätä päivää viettäneet. Taivaalta satoi mustaruudin katkuista rikkiä, myrkyllisiä loistevia metalleja, mikromuovia, isompaa muovia, valosaastetta ja äänisaastetta. En tiedä ketkä näiden päivämäärien valinnasta on vastannut, mutta kompona tämä oli vähintäänkin ajatuksia herättävä. Tämän Suomi 100 -juhlan päivän kruunasi päivämäärä yhdistettynä tähtiharrastajien päivään [ursa].

Kuva 1. Näissä tunnelmissa juhlittiin Suomen luontoa ja katseltiin tähtiä. [YLE]

”Sata päivää ennen satavuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää juhlitaan yhdessä Suomen luonnon päivää. Nostamme maljan Suomen luonnolle ja vedämme lipun salkoon. Kaikissa kansallispuistoissamme kajahtaa kansallispuistojen laulu ja rannikolla syttyvät tulet. Juhlan kruunaa yhdessä luonnon helmassa nautittu illallinen ja illan hämärtyessä soi nuotiolaulu.” –luonnonpäivät

Toisinaan oikeasti täytyy miettiä, että eikö meillä Suomessa mitään osata järjestää oikein edes juhlavuotena? Kuka näistä päätöksistä vastaa? Tuliko nämä juhlapäivät meille täysin yllätyksenä? Kansallinen tähtiharrastuspäivä? Suomen luonnon päivä? Loppujen lopuksi päivämäärä on mielestäni oikein hyvä, ajatuksia herättävä kokonaisuus.

Suomalaisuus

Toisinaan tulee mietittyä maamme kieltä, kulttuuria ja arvoja. Vertailukohtaa ei itselläni ole, joten en ole erityisen hyvä sanomaan, mutta yritän silti hahmottaa näitä eroja.  Varmasti meidän elämämme vaikuttaa eksoottiselta, jos tätä toimintaamme katsoo ulkopuolelta. Usein ulkopuolisten näkemys on hyvin vääristynyttä ja subjektiivista: Ihmiset peilaavat ulkomaailmaa simuloimalla sitä aivoissaan, jossa kuva muodostuu aistien saaman informaation perusteella.

Kuva 1. Meidän kaunis ja ekstoottinen kielemme.

Usein ihmiset ajattelevat, että ”he” ovat pahoja ja ”me” olemme hyviä. Tässä päästään jo siihen perimmäiseen kysymykseen, että kuka määrittelee hyvän ja pahan. Lisäksi tiettyyn ryhmään kuuluminen on hyvin subjektiivinen kokemus, poliisi ja rosvo voivat kokea hyvinkin vahvaa ryhmähenkeä autiolla saarella tai varusmiesaikanaan, mutta moni oppilas kokee koululuokassa itsensä ulkopuoliseksi luokasta. Kyse ei siis ole suoranaisesti siitä, että samanlaisuus tekisi ryhmähengestä vahvan. Monien nuoren suhde vanhempiin on huono, joten perimäkään ei ole ehdoton tae yhteenkuuluvuudesta. En kuitenkaan sano, etteikö samanlaisuus olisi usein vahvistava tekijä. Kyse on perimiltään joko tietoisesta tai tiedostamattomasta win-win -tilanteessa, jossa molemmat osapuolet hyötyvät sosiaalisesti, koska ajavat yhteisiä ja ”meitä” hyödyttäviä asioita.

Kuva 2. Liito-shit-saaja. Ei englantikaan ole erityinen sivityskieli.

Ulkoiset tekijät yhä luokittavat monien mielessä ihmisiä, joten ihonvärin toiminen ulkoisena yhdistävänä tekijänä ei ole mitenkään yllättävää. Perimän näkökulmasta vaaleaihoiset ovat samaa rotua, joka on vaeltanut Saharan eteläpuolelta muualle maailmaan 50k – 200k vuotta sitten. Vaaleasta heteromiehestä on tullut oma käsitteensä, jota käytetään yleisesti, sekä puolesta, että vastaan kyseisestä ryhmää. Itsekin kuulun näihin vaaleisiin heteromiehiin. Itse en kuitenkaan koe mitään erityistä ryhmähenkeä tietoisesti, enemmänkin väittäisin vaaleaihoisten naisten pohjoismissa olevan tietynlainen väestöllinen ryhmä, joka pyrkii edustamaan omaa etuaan.

Erityisen yllättävänä pidän sitä, että miten paljon puhutaan tasa-arvoista sukupuolien välillä, niin se tuntuu vain kärjistävän näitä ihmisten välisiä eroja. Eräs vanhempi kaverini sanoi, että aiemmin miesten ja naisten ajatusmaailma oli hyvin lähellä toisiaan sosiaalisessa maailmassa, vaikka ulkoisesti käyttäytyivät ja näyttäytyivät erillään. Nykyään kyseenalaistetaan vahvasti tätä jakoa miehiin ja naisiin, joka keskeneräisenä prosessina aiheuttaa erinäisiä konflikteja. Miehet ovat usein joutuneet valittamatta uhraamaan itsensä, kun taas naiset ovat etsineet vahvinta miestä ikuiseksi kumppaniksi. Etenkin työelämän muutos on hajottanut tämän ydinperhe-mallin, joka ei ole ollenkaan niin vanha asia kuin moni luulee.

Kuva 3. Toisen maailmansodan jälkisenä aikana homoseksuaalisuuteen suhtauduttiin tuomitsevasti.

Olkoon tulevaisuuden kehittyminen minkälaista tahansa, niin itse uskon, että vastaisuudessakin tulee erilaisia trendejä, joilla ihmiset kokevat olevansa parempia kuin muut. Moni on voinut nähdä sellaisena asiana äärisuvaitsevaisuuden, mutta samoin myös äärinationalismi on erittäin vahvasti lisääntyvä ismi. Itse tekniikan henkilönä suhtaudun erittäin pelokkaasti tällaisiin muotisuuntauksiin. Tekniikka pysyy ja säilyy, ihmiset ja arvomaailmat sen ympärillä muuttuvat.

Puukotus Turussa

Näinä aikoina on valtavasti keskusteltu Turussa tapahtuneesta puukotuksesta, jonka seurauksena kuoli kaksi naista. Näkemyksiä on ollut yleistäen kaksi vastakkaista näkemystä, jonka voi huomata erittäin hyvin yleisestä keskustelusta. Asiaan on yhteinen näkökulma, jossa teko tuomitaan. Itse hieman topputelisin, vaikka ymmärrän joidenkin aktiivisuuden tässä vaiheessa.

Kuva 1. Turun puukotustilanne.

Turussa tapahtunut puukotus on johtanut mediassa mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa asiaa on uutisoitu negatiivisesti. Se on yllättävää, koska yleisesti suomalainen media ei uutisoi asioita näin. Toinen yllättävä asia on tapahtumaan liitetty terrorismi-tutkinta. Olisiko vastaavaa tehty, jos tekijä olisi ollut kantasuomalainen ja uhrit pääosin ulkomaalaisia? Olisiko silloin asiaa tutkittu rasistisen rikoksena? En ole oikeusoppinut, joten minun laintulkinnallani ei ole erityisen suurta painoarvoa.

Asia johti Kuvassa 2. olevaan täysin mielivaltaiseen, Turussa toimineen pizzerian ikkunoiden hajottamiseen ja tappouhkauksiin aamuyöstä. Pizzerian pitäjä kuvitteli kyseessä olevan vain normaali suomalainen humalainen, mutta ilmeisesti kyseinen rikollinen koko tapahtuman oikeutettuna kostona oikeaa tahoa kohtaan. Minun mielestäni kosto olisi verrattavissa siihen, että Suomeen olisi tehty pommi-isku, koska Venäjä on hyökännyt Syyriaan. Ihmisten toiminta ei ole aina niin loogista, joten itse en yllättyisi, vaikka niinkin voisi käydä.

Kuva 2. Turkulaisen ahkeran pizzerian työntekijän näky aamuyöstä lauantaina. [yle]
Miten asia nyt sitten onkin, niin nyt olisi hyvä aika oikeasti maassamme saada yhteinen näkemys. On todella surullista nähdä keskuskustelua sosiaalisessa mediassa siitä, että miten vastapuoli on väärässä, samalla kun itsellä syyttelijöistä tuntuu olevan sokea piste omissa virheissä. Nyt painetaan lisää kaasua kohti rotkoa, kun ei osata yhdessä päättää, että pitäisikö kääntyä vasemmalle vai oikealle.

Itse näen tässä asiassa valitettavasti sen puolen, että julkinen tiedotus ja käytännön toiminta eivät kohtaa. Aivan samoin kuin peruskoulussa puhutaan sukupuolineutrauliudesta, niin miesten mennessä armeijaan koko se opetus näyttää suurelta petokselta monelle miehelle. Ehkä Kauhajoenkin kouluampumisissa oli tästä samasta kyse: petetyksi tulemisen tunne yhteiskunnassa.

Kuva 3. Todennäköisesti jokainen kuuluu kaikkiin näistä, mutta sitaatissa on viisautta.

Tyypillistä tällaisissa joukkotapoissa on se, että tekijä on korkeamoraalinen nuorimies, joka ei kestä yhteiskunnan kaksoismoraaliutta. Puhutaan julkisesti jotain, mutta odotukset eivät vastaa yhtään julkista sanaa. Mahdollisesti kyseinen marokkolainen mies myös huomasi saman asian: teki kaikkensa mahdollisimman hyvin ja oikein, mutta joka päivä joutui kokemaan syrjintää ja pilkkaa molemmista suunnista.

Kuva 4. Jos kaikki ihmiset ajattelisivat tieteellisesti uskontojen ja ahdasmielisten ismien sijaan, niin tällaisia väkivaltatilanteita voitaisiin ehkäistä? [furyshirt]

Suomen puolustusvoimien kalustohankinnat

Aina toisinaan uutisissa nousee pintaan Suomen puolustusvoimien uudet kalustohankinnat. Etenkin nyt viimeksi oli puhetta siitä, että Suomelle olisi ostettu miljardien arvoinen superhävittäjä F35 Yhdysvalloista, jota ei saatu edes Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi paratisoimaan maahamme. Tiettyä viehättävyyttä se innostus herättää. Toisaalta aina tulee mieleen seuraava Raptor-peli, jossa pääsee kokemaan elämää Yhdyvaltain ilmavoimissa superhävittäjällä [wiki/raptor]. Ehkä se riittäisi meidän adminraaleille, vai oliko se laivaston sotilasarvo. Kymmenen vuotta aikaa kuin olin Kainuun teknillisessä kompaniassa taistelupioneerina, niin ei voi muistaa [youtube/taistelulaulu].

Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että tämä ei välttämättä ole riittävän hyvä meidän uskottavalle maanpuolustuksellemme. Itse tukisin mieluummin stategisena linjana Suomi24-foorumin kautta näkemääni erinomaista puolustusvoimien strategista uudistusta.

”Miksi B-2 Spirit häivepommittaja?
B-2 spiritin häiveominaisuudet ovat huippuluokkaa, joten esimerkiksi naapurimaassamme Virossa sitä ei pystyttäisi havaitsemaan mitenkään heidän käyttämissään tutkajärjestelmissä.

Häivepommittaja pystyy kantamaan kerralla noin 18 000kg aseistusta. Näin ollen häivepommittaja pystyisi jokaisella lennollaan tiputtamaan 18 000kg hevosenpaskaa Viron pääkaupunkiin Tallinaan, jonka jälkeen se voisi käydä vaikkapa hyrunkään lentokentällä täydentämässä paskalastinsa ja toistaa manööverin. Muutaman vuoden puolustusbudjetilla saavutettaisiin tilanne, jossa lentojen rotaatio oli olisi lähes jatkuva ja eestiläisillä ei olisi mitään käsitystä miksi heidän pääkaupunkiinsa ropisee kymmeniä tuhansia kiloja hevosenpaskaa joka päivä.” -Nuori lääkäri [suomi24]

On asia miten sitten onkin, niin maan uskottava puolustus lähtee  liikkeelle poliittisesta toiminnasta. Armeijan käyttäminen osana politiikkaa on tavalla tai toisella yleinen virhe, johon ei tulisi ajautua. Miekkaan on taipumus hukkua, kuten sanotaan.

Itse puolustusvoimissa asevelvollisuuteni suorittaneena olen sitä mieltä, että siinä oli paljon hyvää ja opettavaista. Sen jälkeen ei enää ole kiinnostaneet aseet ja räjähteet niin paljoa, kun TNT-räjähteitä sai räjäytellä tarpeekseen. Joskus rynnäkkökiväärillä sai ampua metsän keskellä sarjatulta, joka oli kiva. Eniten itse jäin kaipaamaan rynnäkkökivääriä. Tulin hyvin sotavastaiseksi Suomen puolustusvoimissa, enkä pidä sitä huonona asiana. Sodassa ei ole mitään ihailtavaa, vaikka sitä paljon yritetäänkin glamorisoida. Ei jenkkienkään teurastus naisten, vanhusten ja lasten konekivääri- ja kiikarikivääritulen toimesta niin erityisen hienoa ollut, kuin jossain Taistelutoverit-elokuvassa näytetään [youtube/HitlerOrginalOutrage].

Asevarustelussa ja -tekniikassa on yleensä se hyvä puoli, että siihen pistetyt varat ovat kaikesta turhuudestaan huolimatta kehittäneet tekniikkaa eteenpäin. Esimerkiksi Internet on muinoin armeijan tarpeisiin kehitetty erittäin edistynyt viestintäjärjestelmä etenkin ydinsodan aikaisia haasteita varten [internetopas]. Vitsi onkin, että Internet kestää ydinsodan, mutta mitä pienin vika tekee siitä toimimattoman. Kyse onkin määritelmästä, että milloin Internet on rikki ja milloin se toimii; joka on hyvin subjektiivinen kokemus. Yliopistojen kautta Internet on levinnyt yleiseen kaikkien ihmisten käyttöön [tut].

Internetin merkityksen helposti voi unohtaa jopa ohjelmistoalalla. Usein ihmettelee, että miksi ohjelmia on kehitetty niin kuin niitä on kehitetty kymmenen vuotta sitten ja sitä aikaisemmin. Syitä varmasti on monia, mutta Googlen käyttäminen ohjelmistoalalla on mullistanut ohjelmoijien työn. Joskus ennen hyvin toimivaa Googlen hakukonetta tietoa piti hakea mm. kirjoista tai erillisistä oppaista. Kyse on paljolti ohjelmistuotannon menetelmästä tehdä asioita, joka helposti unohtuu nykyaikana, kun ihmettelee vanhojen ohjelmien toteutusta. Joskus oli aika, että Google oli huompi kuin nykyajan muut hakukoneet kuten esimerkiksi Bing. Se vanha Google oli kuitenkin parasta aikoinaan, ei tarvinnut muistaa merkin tarkkuudella ulkoa kaikkien käyttämiensä verkko-osoitteiden domaineja [feldon].

Ohjelmiston tarvehierarkia

Olen toisinaan miettinyt erilaisten projektieni lopputuloksia elämäni aikana. Usein sitä pohtii, että olisinko nyt tehnyt jotain erilailla ja onko visioni muuttunut. Yleisesti varmasti voi sanoa, että ohjelmissa toimivuus on se tärkein mittari. Itse pelejäni tehdessä jo huomasin, että rima kannattaa pistää mahdollisimman alas. Ohjelman ymmärrys voi tulla isoksi ongelmaksi ohjelmoijalle itselleenkin. Aivan alkeellisenkin ohjelman tekeminen voi paisua valtasti.

Ohjelmaa suunnitellessa kannattaa heti aluksi lähteä siitä lähtökohdasta, että kaikki pitää yksinkertaistaa ja minimoida. Hienoja visioita ja suunnitelmia monikin voi keksiä, mutta niiden toteuttaminen on äärimmäisen vaikeaa. Yleensä ohjelmia pyritään generisöimään kaikenlaisilla keinoilla, jolloin samoja osia ohjelmasta käytetään uudestaan ja uudestaan erilaissa tilanteissa. Yksi syy siihen on se, että ihmisen fyysinen kyky kehittää ohjelmaa on suurin pullonkaula.

On olemassa tiettyjä ohjelmia, jotka ovat yleiskäyttöisyydessään saavuttaneet oman ekologisen lokeronsa. Tällaisia ovat Windowsissa mm. Paint ja Notepad. Sellaiset ohjelmat ovat itsessään ikuisen vanhoja ja ykisinkertaisia, eivätkä ole koskaan menettäneet omaa asemaansa. Yleensä tästä yksinkertaisesta mallista on lähdettävä pois, jos halutaan jotain erikoisempaa. Uusi ja erilainen ohjelma on hieman kuin tukikohta, jonka ympärille ohjelmistokehittäjä lähtee tekemään omaa rakennelmaansa.

Ohjelman toiminnallisuus voidaan jakaa tiettyihin jalousasteisiin. Alkimmalla tasolla on kovakoodaus, jossa kaikki teksti tulostetaan juuri sellaisena kuin ne ovat siinä tilanteessa. Se on kaiken toiminnallisuuden perusta. Kyky näyttää tietoa ja syötettä on erittäin tärkeä ominaisuus, käyttäjän tarpeiden kannalta sen merkitys on äärimmäisen suuri.

Kun ohjelman lisätään erilaista toiminnallisuutta, niin päästään imperatiiviseen ohjelmaan, jota edityneempi tapa on tehdä ohjelmasta proseduaalinen,  jotka ei ole ollenkaan huonoja tapoja tehdä ohjelmaa. Se kehittyneimmissä muodoissaan on tietyllä tavalla monen ohjelmointikielen anti, joka sisältää mm. funktioita eli aliohjelmia. [wiki/imperatiivinen_ohjelmointi]

Ohjelmien toiminnan hahmottamisen takia on tullut mm. olio-ohjelmointia, joka ei sinällään tuo mitään uutta ohjelman kykyyn tehdä asioita, vaan kyse on enemmän suurten ohjelmien ohjelmostikehittäjien tarpeesta ymmärtää, että mitä on tekemässä. Jos vertailukuvana proseduaalinen ohjelmointi on trikonometriaa matematiikassa, niin olio-ohjelmointi on matriisilaskentaa. Yleenä tämä tarve tulee vasta kun ohjelma on paisunut liiaksi, aloittelevalle ohjelmoijalle olio-ohjelmointi on vain täysin turha lisähaaste. C-kieli on yksi esimerkki ohjelmointikielestä, joka ei tue itsessään olio-ohjelmointia, vaan C++ sisältää laajennetut struktit, jotka tietueen lisäksi kykenevät suorittamaan luokan funtioita eli metodeita eli wanhahtavasti ja luokkien yhteydessä epäakateemisesti aliohjelmia.

Ohjelmalla on aina tietyt toistensa kanssa ristiriidassa olevat tarpeensa. Tällaisia ovat yleiskäyttöisyys eli geneerisyys, jonka lisäksi ovat myös toiminnallisuus että yksinkertaisuus. Yleiskäyttöisenä ja toiminnallisena ohjelmana voidaan pitää UNIX-käyttöjärjestelmää. Aiemmin mainittu Paint on yleiskäyttöinen ja ykinkertainen. Näiden lisäksi joukkoon kuuluu Passeli Myyntireskontra, joka edustaa omaa katekoriaansa [youtube/Passeli]. Valitus ohjelmat ovat kärjistetyjä esimerkkejä, olisin voinut valita enemmän toisiaan lähellä olleita ohjelmia, jolloin olisi päässyt siihen pisteeseen, jossa nämä kaikki leikkaavat.

Kuva 1, Venn Diagrammi ohjelman tarpeista. Akateemisesti koulutettuna minunkin piti piirtää elämäni ensimmäinen oma kuvaaja, joten siinä se sitten.

On olemassa paljon yleiskäyttöisiä ohjelmia, kuten myös on toiminnallisia ohjelmia ja yksinkertaisia ohjelmia. Niissä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta kehittäessä ihmiset usein ajattelevat liian paljon yhtä asiaa. On täysin mahdotonta saavuttaa ohjelmilla vielä nykyään kaikkia näitä, mutta yritys on kova. Etenkin miljardien budjetilla pyörivät yritykset ovat jo päässet hyvin lähelle sitä, mutta eivät vielä ole kuitenkaan saavuttaneet lakipistettä. Ehkä se piste saavutetaan sitten, kuten tietotekniikka saavuttaa sigulariteetin. [ScienceAlert]

Tietotekniikan kuriositeetti

Luin uusimmista Verkkokauppa.com:n myymistä prosessoreista speksejä kilpakumppaneiden lasten vanhempien rahasustekniikasta, kun en ole muutamaan vuoteen seurannut tietotekniikan tilanteen kehittymistä [verkkokauppa.com]. Nykyiset prosessorit perustuvat yksikiteisen piin kasvattamiseen ja valottamiseen [muropaketti]. Myös muista aineista voi valmistaa kristallia, jos ovat riittävän puhtaita.

Oman uusimman tietokoneeni ostamisen jälkeiseltä ajalta on tullut 16 nm– ja jopa 14 nm-valmistutekniikka yleiseen kuluttajatuotantoon, joten jotain kehitystä sillä saralla on tapahtunut [wiki/14nm]. Prosessoreissa kellotaajuudet ovat parhaimmillaan 5 Ghz, joka valonnopeudella on 6 cm / kellojakso. Ytimiä näytti olevan jopa 16, jonka verran löytyi vain palvelinprosessoreista muutaman vuotta sitten [verkkokauppa.com/AMD].

Kuva 1. Pistettynä 10 k€ Assembly-pelikoneeseen, niin ei paljoa tunnu 17 euroa intiaaniateriasta. Jos omista varoista joutuu maksamaan lounaansa, niin voi harmittaa. [twitter]
Tietotekniikassa prosessorit ovat saavuttaneet tason, jossa binäärilogiikan suorittaminen mitä erilaisimmissa tarpeissa on hyvin optimaalista. Liukuluvut eli ”binääriset desimaaliluvut” ja monet muut aiemmin monimutkaiset suoritukset ovat hyvin tyypillisiä, jopa alkeellisimmissa sulautettujen järjestelmien prosessoreissa. Näiden lisäksi ohjelmien suorittamista X86-akkitehtuurilla on optimoitu mahdollisimman paljon, jotta 40 vuotta vanhasta konekoodista peräisin oleva käskykanta saadaan suoritettua nykyaikaisilla prosessoreilla mahdollisimman nopeasti.

Nykyajan binäärisessä tietotekniikassa olemme kohta saavuttamassa vastaavan tason, kuin aikoinaan kohtasivat mekaaniset datankäsittelijät, relekoneet, elektoniset tietokoneet ja transistoriset minitietokoneet. Olemme saapumassa aikaan, jossa nykyistä kehityssuuntaa ja perustaa tulee miettiä uudestaan.

Koko kehitystyön tekeminen uudelle tekniikalle on suuri ja pelottava tekijä, jonka jokainen tietotekniikan parissa ollut tietää. Joskus se työ kannattaa, kannattaa tehdä uusi pääversio. Tupustakin on erilaisia pääversioita kirjoittajana, ehkä joskus vielä minun kannattaa hylätä nykyinen blogini ja aloittaa uusi. Kaikkien nykyisten artikkeleideni korjaaminen on liian raskasta. Luotan ketterään menetelmään kirjoittaessani, joten ehkä vielä selviän jonnekin aikaan asti nykyiselläni.

Mikä sitten on se ongelma nykyisessä tekniikassa, kun aiemmin sanoin, että mitä hyvää on saavutettu. Ongelma ohjelmissa on se, että ne suoritetaan usein silmukoissa, joissa on uusia silmukoita, joissa on uusia silmukoita, joissa on uusia silmukoita, joissa on uusia silmukoita. Tietyssä mielessä tätä voidaan kutsua rekursioksi, tietotekniikassa hyväksi todettu malli. Silmukassa olemassa olevaa koodia käydään looppaamalla läpi, rekursiossa luodaan uutta suoritettavaa ohjelmakoodia esim. kutsumalla samoja aliohjelmia sisäkkäin. Ongelma ydin on kuitenkin sama, joka perustuu yhdessä säikeessä tapahtuvan prosessoinnin rajoittumiseen miljardeihin suorituksiin sekunnissa, käskykannan optimoinnista huolimatta.

Itse analysoin omalta osaltani tätä ongelmaa niin, että minun itse tekemässäni Patterimato-pelissä on ohjelman suoritusnopeus rajoitettu käyttämällä tyhjää/tyhmää silmukkaa. Se on tehty vanhalle yksi ytimiselle Athlon-prosessorille. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että suoritusnopeus on melkein täysin riippuvaista prosessorin nopeudesta, koska minun tekemäni ohjelman suorittamat käskyt ovat hyvin puhdasta perus- C-kieltä, joka on lähellä konekielen käskykantaa. Sellaisen ohjelman suorituskyvyssä ei ole tapahtunut perustavaa muutosta prosessoreissa, joten ohjelman toiminta on hyvin verrannollinen prosessorin kellotaajuuteen.

Kuva 2. Minkä nuorena oppii, niin sen vanhana taitaa.

Elämme nyt siten mielenkiinoistia aikoja, kun voimme seurata, että luovummeko kauan hyväksi todetusta binäärilogiikasta – X86-arkkitehtuurista, vai selviämmekö jollain pienemmällä muutoksella tulevina vuosikymmeninä. Pidän mahdollisena, että nykyinen binäärinen logiikka pitää pintansa omassa sarjassaan, mutta rinnalle tulee uusia esim. neuroverkkojen tarpeisiin paremmin sopivia tekniikoita. DNA ja yleisesti kemiallinen tietotekniikka on ison tutkimuksen kohteena. Ehkä sitäkin isommat odotukset on kvanttilaskennalla, jolla voisimme päästä tästä silmukkaongelmasta eroon, välttäen raskaiden silmukoiden käyttöä ohjelmistoissa. Tällä hetkellä se on ainut toimivaksi tiedetty tapa tehdä tiettyjä asioita, joten se on mm. tiedonsalauksen yksi keskeinen suunniteluperiaate.

Tähän asti neljä ydintä prosessorissa on riittänyt hyvin nykyisiin tarpeisiin. Kun yksi ydin on varattu käyttöjärjestelmälle ja kaksi haittaohjelmille, niin yksi ydin on jäänyt vapaaksi halutulle ohjelmalle. Useampien ytimien hyödytyminen vaatii hyvin paljon, mutta esimerkiksi funktionaaliset ohjelmointikielet tukevat jo nyt sitä itsestään. Tietotekniikka on tunnettua siitä, että melko uudeksi alaksi ei kykene helposti mm. yhteensopivuuden ja uuden oppimisen takia luopumaan huonoksi tiedetyistä tekniikoista ja standardeista. Eräs tällainen on QWERTY-näppäimistö, jonka tunnistaa vasemmasta yläkulmasta näppäimien aakkosia katsomalla.

Intel Xeon Phi – 72 ydintä

Wiki: Intel 8086 vuodelta 1979 (PC:n prosessorin arkkitehtuuri X86 tulee tästä. Luutavasti sinunkin tietokoneesi tukee samaa konekoodia.)

Ilmainen koulutus

Koulujen alun kunniaksi hieman ajankohtaisempaa kirjoitusta kuin yleensä. Kuten sanonta menee: ”ilmaisia lounaita ei ole”. Tässä varmasti on perää, kun asiaa pohtii tarkemmin. Kaiken maksaa jokin, usein hänen laulujaan lauletaan. Näin maailmassa asiat toimivat, myös muissakin asioissa kuin vain koulutuksessa. Mikään ei ole ilmaista, sen asian ongelmallisuuden tajuaminen vaatii hieman pohdintaa.

Kuva 1. ”Köyhät valittavat”, kun Ihmisten tappamisen harjoittelu on ilmaista.

Moni usein ajattelee niin, että esimerkiksi korkeakoulutus on Suomessa ilmaista. Oikeastaan edes moni ei niin ajattele, vaan vastustaa sitä ajatusta. Tämä ajatus on nimenomaan se ongelman ydin, jonka korkeakoulutus kohtaa. Korkeakoulutuksen tulisi olla autonomista, eikä riippuvaista valtion tuesta. Samoin kuin luostarit olivat valtiosta erillisiä organisaatioita ja itsenäisiä elimiä yhteiskunnassa, niin se oli kyseisten organisaatioiden suurin anti.

Yliopistoissakin puhutaan akateemisesta vapaudesta, mutta se on melkoinen vitsi Suomessa, kun elävät valtion varoilla. Dopamiini on palkitsemishormoni, joka on erittäin keskeisessä asemassa motivaation ylläpidossa? Jos saa nautintoa tekemällä jotain, niin motivaatio pysyy yllä. Esimerkiksi alkoholi lasketaan keskushermstoa lamaannuttavaksi aineeksi rauhoittavien kanssa samaan ryhmään, mutta sillä on piristävä vaikutus dopamiinineritystä lisäävän vaikutuksen ansiosta. Negatiivinen kokemus on hermostollisesti 100x vahvempi kuin positiivinen. Itselläni on nyt vuosi täynnä blogin kirjoittamista, ehkä aivoissani on jotain vikaa, kun aika ei riitä kaiken haluamani kirjoittamiseen.

Toivottavasti meillä Suomessakin on kansa joskus vielä niin varakasta, että voidaan perustaa lahjoituksrahoilla itsenäinen yliopisto, joka ei ole sidonnainen julkisen tai yksityisen puolen jatkuvasta rahoituksesta. Tällöin yliopisto ei ole riippuvainen kyseisestä tahosta, eivätkä pääse korrutoimaan opetusta.

Itsekin olen siinä iässä, että voin jo julistaa epäonnistuneeni omassa elämässäni. En tiedä sitten, että olisinko voinut onnistua paremmin. Mahdollisesti kyllä, omaa tietämättömyyttä ei tiedä. Itse omalta osaltani voin aivopestä tulevia ja nuorempia ihmisiä, jotta eivät usko yhteiskunnan heille suoltamia asioita. Ehkä enempää en voi toisen päähän kaataa. Itse olen saanut yhteiskunnalta sen, joka Suomessa sillä on ollut annettavana. Nyt minun elämäni parhaimmillana on sitä, että saa olla työntekijänä osana sitä organisaatiota. Olen käynyt kouluja koko nuoruuteni vian sillä unelmalla, että loppuelämäni saisi elää siedettävässä työelämässä elättäen itseni. Kannattiko se? Ehkä kannatti, ainakin enemmän hyötyä kuin haitaa. Minua enemmän kannataa painostaa sosialisiin verkostoihin muiden polkemiseksi, jos vain sinulle itellesi on mahdollista.

Huono ihminen

”Jos yksikin seitsemästä miljardista maailman ihmisestä haluaisi elää minun elämääni tai kokee minun elämäni mielenkiintoisesti, niin silloin olen onnistunut elämässäni.” -Admin

Pohjois-Korean näkemys Yhdysvalloista, etenkin New Orleansin hirmumyrskyn ja tulvien ajalta [nbc].

Pohjois-Koreassa eli maailman toimivimmassa suunnitelmataloudessa maan johtajalla on yksinoikeus käyttää karvalakkia: Kim Jong-il looking at things

Kuva 1. Suunnitelmatalouden parhaita puolia: maan johtaja saanut mieluisen tietokoneen tietotekniikan huippuosaajien suunnitelemana. Sunnattu antenni, niin pääsee langattomaan lähiverkkoon kilometrienkin päästä. [KimJongUn]
Vaikka ihmiset eivät aina osaakaan toimia niin, että kaikki hyötyisivät, niin olen enemmänkin huolissani asenteesta. Minun miestäni on todella surullista, että ihmiset usein aliarvoivat erilaisia ajatusmaailmoja

Erilaisuus on kuitenkin rikkautta, omaa tietämättömyyttään ei tiedä. Kyse ei siis ole muiden tietämättömyydetsä, vaan omasta tietämättöyydestä. Ehkä moni ei sitä halua myöntää, mutta sivistystasoaan voi kehittää. Ehkä siinäkin esteenä on pelko tuntematonta kohtaan ja uskallus; itse en usko hyvän ja pahaan absoluuttisesti. En myöskään usko humanistiseen ihmisten täydelliseen hyvyyteen, mutta mitäpä muitakaan vaihtoehtoja sellaisen aatteen pohjana voisi olla.

Itse tykkään tekniikasta; koska se on yleisesti hyvin kulttuurivapaata: samat natsien mannertenvälisiä ydinohjuksia kehittelevät raketti-insinöörit kelpaavat niin natseille, jenkeille, venäläisille ja miksi ei myös korealaisillekin. Muut natsien johtajat tapettaiin YK:n oikeuden toimesta, mutta ydinaseohjuksia kehittävät Britannian siviilejä tappaneet tyypit olivat vihollisten sankareita. Ammatinvalintakysymys: kannattaa olla insinööri! Samat nörtit kehittävät siviilien tappamiseen aseita, aina tiedä kuka vallanpitäjä vain maksaa palkkaa siitä työnkuvasta. [Wiki/Wernher_Von_Braun]

Mutta ettein liikaa pilkkaa natsien kouluttamia raketti-insinöörejä, niin pitää muitaa, että miten hyviä tyyppejä he olivat. Heidän uransa saavutus on seuraavassa videossa. Ehkä heidän koulutuksensa ja uransa ei ollut turha. Vieläkin hämmästellään, että mite silloin oli niin fiksuja tyyppejä, kun kukaan ei ole toistanut samaa melkein 50 vuoteen eli kahteen sukupolveen. Uskoiko Hitler maansa johtajana oikeasti, että saksalaiset tekniikan tohtorit oikeasti saisivat toteutettua seuraavan videon mukaiset tapahtumat? Itse uskoisin Hitlerin taidetyyppinä jopa aliarvoineen tuhansien huipputyyppien elämäntyön haastavuuden. Ehkä raketti-insinööritkin hieman ihmettelivät maailman järjettömyyttä työuransa lopulla, kun vihollinen maksoi ruhtinaallisesti ja ilmaisia huoria tuli ovista sekä ikkunoista ohjusten kehittelystä, samalla kun aiemmat johtajat tapettiin oikeudessa.

tekniikka&talous: Insinöörin kuolinpesä tarjosi jättiyllätyksen: kellari täynnä Nasan vanhaa materiaalia

OMG Ubuntu: Nova, the Cuban Linux Distro, Looks Seriously Good

Leevi and the Leavings – Pimeä tie, mukavaa matkaa

91.200.12.21