Pohjoisen jäämeren sulaessa Suomen sotilaallinen uhka tulee kasvamaan merkittävästi 2030-luvulle mennessä, ellei asiaan tule poliittista muutosta. USA, Venäjä ja monet muut maat ovat kiinnostuneita arktisesta alueesta, johon myös Suomen Lappi kuuluu mukaan. Keskeinen syy tähän on öljyntuotanto [Forbes].
Luonnollisesti meillä Suomessa ei ole öljyesiintymiä, mutta Lappi olisi tärkeä alue strategisesti arktisen alueen öjyntuotannolle. Myös merialuekiistoissa rannan maa-alueilla on merkitystä, jonka lisäksi se tuo myös mahdollisuuden rakentaa toimintavalmiita tukikohtia. Kukaan ei tiedä, että miten isoista asioista voisi olla kyse, mutta CIA arvioi aikoinaan mahdollisen hyökkäysreitin arktiselle merelle kuvan 1. mukaisesti.
Kuva 1. CIA:n tietojen mukaisesti mahdollinen Neuvostoliiton hyökkäysreitti Suomessa 1950 vuonna. [IL]Putin on jo vitsaillut sillä, ettei Venäjän raja pääty minnekään [BBC]. Venäjän viimeaikaiset toimet ovat myös osoitus siitä, että venäjällä on halua käyttää sotilallisa toimintakykyään, kuten mm. Krimin ja Syyrian sodat voat osoittaneet. Venäjällä on vielä valtavasti täysin sotilaallisesti käyttökelpoista kylmä sodan aikaista kalustoa, joka ”uhkaa” jäädä käyttämättömäksi ja muuttua romuksi [Youtube]. Lisäksi venäjä modernisoi armeijaansa tulevaisuutta varten korvatakseen nykyisen kalustonsa, joskin nykyiset varat eivät riitä vastaavaan kalustomäärään kuin tähän asti. Kuitenkin Suomen puolustustahto on kuvan 2. mukaisesti Euroopan korkeinta, mielestäni sen puute ei ole keskeinen ongelma tällä hetkellä meidän maassamme. Luku on samaa luokkaa kuin aseellisen sotilaskoulutuksen suorittaneiden miesten osuus maassamme.
Kuva 2. Suomen maanpuolustustahto on Euroopan korkeinta. [brilliantmaps]Mitä meidän sitten tulisi tehdä? Mielestäni siirtyminen pois öljyriippuvuudesta on yksi tärkeimmistä tavotteista päästäksemmeeroon riippuvuudesta Venäjään ja mahdollisen sotilaallisen hyökkäyksen uhan minimoimiseksi. 2030-luku on äärimmäisen kova tavoite, mutta uskoakseni mahdollinen, kunhan vain poliittista tahto on. Vuosi 2050 on liian kaukana, jotta poliittisesti saataisiin muutoksia läpi. Öljy on aiheuttanut jo tarpeeksi sotia, etenkin Lähi-idässä.
Öljyriippuvuudesta pois pääsy on toki järkevää monestakin syystä, mutta se toimenpide ei suojaa meitä ulkoisilta uhilta Jäämeren (ja Itämeren) strategisen merkityksen kasvaessa edelleen.
Siirtymäaika täytyy myös mitoittaa järkevästi. 13 vuotta on liian lyhyt aika, mutta uskoisin että sopivilla toimenpiteillä ja päätöksillä riippuvuuden suuruutta voidaan merkittävästi pienentää.
Mielestäni myös ydinvoiman merkitystä tuon öljyriippuvuuden, ja muutoinkin fossiilisten materiaalien poltosta saatavan energian tuotannon vähentämiseen on asia, joka kannattaa oikeasti ottaa vakavissaan. Muut vaihtoehtoiset energiamuodot eivät kehittämälläkään pysty korvaamaan vajetta, eivät ainakaan tuolla 13-15 vuoden tarkastelujaksolla. Ydinvoiman käyttö ei tietysti poissulje muita puhtaampia energiantuotantomuotoja, ja esimerkiksi yksityisen sähköntuotannon tukeminen aurinko- ja tuulienergialla tulisi olla ykkösprioriteetti. Myös tuolla sektorilla tuotettu ylijäämäsähkö tulisi olla mahdollista syöttää valtakunnanverkkoon ja saada siitä kompensaatio. Tukisin myös taloyhtiöiden ja yritysten aurinkopaneeli-projekteja.
Tuulivoiman tukihimmeli sellaisena kuin se nyt on, tulisi ehdottomasti purkaa ja miettiä muita tapoja sen käytön tehostamiseen ja tukemiseen.
Anteeksi että vastaukseni kesti näin kauan. Olin kuntavaaliehdokkaana, enkä itse oikein muutenkaan ollut sinun kanssasi eri mieltä. Vastausesi on kuitenkin niin hyvä, että en vaivautunut mitään poliittista sanahelinää pistämään.
Tosiaan sodan syitä voi olla monia, eikä tuulivoiman lisäämättömyys varmasti ole suurin tekijä sodan riskissä. Tosiaan kuitenkin Itämeri on ehkä merkittävämpi asia sotilaallisesti kuin ehkä vielä joitain vuosia sitten. Arktisen alueen öljyvarojen himoitseminen nostaa sodan riskiä, johon voi vaikuttaa polittiisesti, jonka takia kirjoitin artikkelin kuntavaaliehdokkaana.
Moni Vihreissä kannattaa ydinvoimaa, mutta itse suhtaudun siihen negatiivisesti. En koe ydinonnettomuuden välitöntä riskiä ja siitä seuraavaa tuhoa riskienhallinnan kannalta erityisen tärkeänä asiana. Taloudellisesti mielestäni se riski kannattaisi ottaa, koska korkea turvallisuus on merkittävä kuluerä ydinvoimassa. Suomen turvallisuusajattelu on myös korkeampaa tasoa kuin monessa muussa maassa, joten ydinvoimalat eivät ole säädettäviä, joka on taloudellisesti ongelmallinen, etenkin kun puhutaan älykkäistä energiaverkoista.
Myönnän kyllä, että tuulivoiman tukijärjestelmä on kestämätön nykyisellä tasollaan, mutta on ollut välttämätöntä, että tuulivoimatuotanto on lähtenyt liikkeelle Suomessa. Aiemmat tukimuodot ovat olleet riittämättömiä, kuten myös Suomen tuulivoimakapasiteetti on ollut vaatimatonta yleisesti teollisuusmaiden välillä.
Tuuivoima on kuitenkin Suomessa merkittävä työllistäjä, Absentillakin on tuulivoimateollisuuteen liittyviä asiakkaita paljon. Siis minun nykyisellä työpaikallani. Täten nationalistisesti ajateltuna tähän kannattaa panostaa, jos rahat jäävät omaan maahan. Se että kotimaisuusasteen voi saada korkeaksi, niin vaatii sitä, että rahaa liikkuu tarpeeksi alalla. Mielestäni se investointi kannattaa, jotta saadaan globaaleilla markkinoilla pärjääviä kotimaisia yrityksiä.
Ilmeistä on, että fosiilisiin perustuva energiamuoto ei ole kestävä, joten viivyttely tässä ei kannata. Keshitys uusiutuvissa vaatii myös valtavasti korkeatasoista ja koulutettua työvoimaa, joka on hyvä nykyisessä tilanteessa, että on paljon työttömyyttä. 13 – 15 vuotta on aika paljon, mutta niin niin paljoa, etteikö siinä ajassa voisi jotain saavuttaa. Kuitenkin usein monen uuden tekniikan saaminen ns. kypsäksi vaatii 20 vuotta aktiivista kehitystä. Käytännössä tekniikan tulee kohdata virheensä, jotta saadaan palautetta kentältä, jonka pohjalta tehdään kehtiystyötä ja kokemusta. Itsekin Teen Absentilla After Sales -työkaluja, jotka ovat nimenomaan tähän tarkoitukseen suunniteltuja.
Öljyriippuvuudesta pois pääsy on toki järkevää monestakin syystä, mutta se toimenpide ei suojaa meitä ulkoisilta uhilta Jäämeren (ja Itämeren) strategisen merkityksen kasvaessa edelleen.
Siirtymäaika täytyy myös mitoittaa järkevästi. 13 vuotta on liian lyhyt aika, mutta uskoisin että sopivilla toimenpiteillä ja päätöksillä riippuvuuden suuruutta voidaan merkittävästi pienentää.
Mielestäni myös ydinvoiman merkitystä tuon öljyriippuvuuden, ja muutoinkin fossiilisten materiaalien poltosta saatavan energian tuotannon vähentämiseen on asia, joka kannattaa oikeasti ottaa vakavissaan. Muut vaihtoehtoiset energiamuodot eivät kehittämälläkään pysty korvaamaan vajetta, eivät ainakaan tuolla 13-15 vuoden tarkastelujaksolla. Ydinvoiman käyttö ei tietysti poissulje muita puhtaampia energiantuotantomuotoja, ja esimerkiksi yksityisen sähköntuotannon tukeminen aurinko- ja tuulienergialla tulisi olla ykkösprioriteetti. Myös tuolla sektorilla tuotettu ylijäämäsähkö tulisi olla mahdollista syöttää valtakunnanverkkoon ja saada siitä kompensaatio. Tukisin myös taloyhtiöiden ja yritysten aurinkopaneeli-projekteja.
Tuulivoiman tukihimmeli sellaisena kuin se nyt on, tulisi ehdottomasti purkaa ja miettiä muita tapoja sen käytön tehostamiseen ja tukemiseen.
Hei Juha,
Anteeksi että vastaukseni kesti näin kauan. Olin kuntavaaliehdokkaana, enkä itse oikein muutenkaan ollut sinun kanssasi eri mieltä. Vastausesi on kuitenkin niin hyvä, että en vaivautunut mitään poliittista sanahelinää pistämään.
Tosiaan sodan syitä voi olla monia, eikä tuulivoiman lisäämättömyys varmasti ole suurin tekijä sodan riskissä. Tosiaan kuitenkin Itämeri on ehkä merkittävämpi asia sotilaallisesti kuin ehkä vielä joitain vuosia sitten. Arktisen alueen öljyvarojen himoitseminen nostaa sodan riskiä, johon voi vaikuttaa polittiisesti, jonka takia kirjoitin artikkelin kuntavaaliehdokkaana.
Moni Vihreissä kannattaa ydinvoimaa, mutta itse suhtaudun siihen negatiivisesti. En koe ydinonnettomuuden välitöntä riskiä ja siitä seuraavaa tuhoa riskienhallinnan kannalta erityisen tärkeänä asiana. Taloudellisesti mielestäni se riski kannattaisi ottaa, koska korkea turvallisuus on merkittävä kuluerä ydinvoimassa. Suomen turvallisuusajattelu on myös korkeampaa tasoa kuin monessa muussa maassa, joten ydinvoimalat eivät ole säädettäviä, joka on taloudellisesti ongelmallinen, etenkin kun puhutaan älykkäistä energiaverkoista.
Myönnän kyllä, että tuulivoiman tukijärjestelmä on kestämätön nykyisellä tasollaan, mutta on ollut välttämätöntä, että tuulivoimatuotanto on lähtenyt liikkeelle Suomessa. Aiemmat tukimuodot ovat olleet riittämättömiä, kuten myös Suomen tuulivoimakapasiteetti on ollut vaatimatonta yleisesti teollisuusmaiden välillä.
Tuuivoima on kuitenkin Suomessa merkittävä työllistäjä, Absentillakin on tuulivoimateollisuuteen liittyviä asiakkaita paljon. Siis minun nykyisellä työpaikallani. Täten nationalistisesti ajateltuna tähän kannattaa panostaa, jos rahat jäävät omaan maahan. Se että kotimaisuusasteen voi saada korkeaksi, niin vaatii sitä, että rahaa liikkuu tarpeeksi alalla. Mielestäni se investointi kannattaa, jotta saadaan globaaleilla markkinoilla pärjääviä kotimaisia yrityksiä.
Ilmeistä on, että fosiilisiin perustuva energiamuoto ei ole kestävä, joten viivyttely tässä ei kannata. Keshitys uusiutuvissa vaatii myös valtavasti korkeatasoista ja koulutettua työvoimaa, joka on hyvä nykyisessä tilanteessa, että on paljon työttömyyttä. 13 – 15 vuotta on aika paljon, mutta niin niin paljoa, etteikö siinä ajassa voisi jotain saavuttaa. Kuitenkin usein monen uuden tekniikan saaminen ns. kypsäksi vaatii 20 vuotta aktiivista kehitystä. Käytännössä tekniikan tulee kohdata virheensä, jotta saadaan palautetta kentältä, jonka pohjalta tehdään kehtiystyötä ja kokemusta. Itsekin Teen Absentilla After Sales -työkaluja, jotka ovat nimenomaan tähän tarkoitukseen suunniteltuja.