Usein tulee juttua, että julkisella puolella on vain korrupoituneita elämäntapaluusereita, jotka eivät muualle kelpaa, kuin vain toisten rahoilla elelemään. Ehkä tämä ajatus on asia, joka monilla muuttuu elämän myötä, eikä enää tietyssä vaiheessa kaikki ajattele näin. Vaikka tekeekin nälkäpalkalla työtä, jossa ei ole juurikaan visiota, niin ei silti sellaisia ihmisiä tarvitse halveksua. On oikeastaan säälittävää, jos elämäänsä pitää hakea sisältöä huono-osaisempia halveksumalla. Enkä minä ainakaan mikään hyvä esimerkki ole: vapaaehtoisesti olen yhteisiä verorahoja haaskannut kouluja käymällä monta vuotta.

Mielestäni tässäkin asiassa San Franciscolainen (muuallakin ohjelmisto. ja pornotuotantoa Yhdysvalloissa?) Maxis on tehnyt hienoa työtä, pyrkimällä opettamaan nuorempia ihmisiä, että miten tärkeää humanistien työ on. Jokainen voi itse kokeilla, että miten hyvin osaa tehdä vastaavaa työtä, pienellä buhjetilla hoitaa poliisit, palolaitokset, koulut, puistot ja terveydenhoito. Ilmeisesti city on jonkinlainen lainsädäntöön perustuva itsehallinto, jolla on mm. oma poliisijärjestelmä, tunnetuin ehkä Los Anglesin -poliisi eli LAPD, mutta paljon San Francisconkin poliisien takaa-ajoista on tehty Stunt-pätkiä elokuviin. Itse tykkään eniten SimCity-sarjan 2k-versiosta. Koskaan en uskohda sitä, että sähköt ja vedet hyödyntävät siirrossa yksityisiä verkostoja, samalla kun yksityiset ihmiset liikuvat julkisilla teillä. Jos tuntuu, että pelissä tuputetaan jotain tiettyä ajatusmaailmaa, niin ehkä se selviää, kun katsoo opiskelijalakin tupsun väriä [wiki/Intercollegiate_colors]. Värit ovat tietysti kulttuurisidonnaisia, japanilaiset syövät vihreitä Kit Kateja [takashi].

Mikä sitten on elämässä tärkeintä? Onko menestymisen kannalta hyvä asia, että auttaa muita ihmisiä pärjämään, eikä vain aja oma etuaan. Kristillisten arvojen kannalta ainakin pitäisi olla hyvyyttä, että auttaa muita.

Kaiken kaikkaan koulutukselle, poliisille, liikenneverkoille ja muille on tarvetta. Ihmisten elämä on hyvin hämmentävää, mutta ehkä monikin laitos on parasta mitä me tiedämme, niin vaatimatonta kuin vain on. Julkista sektoria tarvitaan, jotta ihmiset voisivat kokea itsensä täkeäksi ja yhteiskunta on rauhassa. Niin järjetöntä kuin ihmisen elämä onkin, niin kaikenlaisia laitoksia on hyvä olla.

Itse en ainakaan haluaisi elää paikassa, joka olisi samanlainen kuin New York 50 vuotta sitten. Olen muistikuvieni mukaan kuullut väitteitä, että joka toinen poliisin pidättämän ihmisen henkilöllisyys jäi selvittämättä. Kuolemaan tuomituista iso osa oli täysin syyttömiä, kun todisteita tutkittiin DNA-testeillä myöhemmin.

Mean while in San Francisco, DNA:n keksimisen kehto [wiki]:

Aiemmissa sukupolvissa voi aina hieman herättää hilpeyttä, että seuraavat sukupolvet poikkeavat arvomaailmoiltaan aika paljon aiemmista. Ehkä se on ihan hyvä, että haluaa erilaista elämää ja muutosta. Seuraavassa pelissä on kivasti kuvattuna tiettyä nurorisokulttuuria ajalta ennen öljykriisiä. Suomessakin pitäisi ehdottomasti ottaa käyttöön 16 vuoden ikäraja autokortille, silloin siitä olisi eniten iloa [iihs]! Samoin myös alkoholijuomille vastaavasti 20 vuoden ikäraja, kun luultavasti hyöty-haitta -suhde huonompi kuin autoilulla, lisäksi ehtii oppimaan jo syömään Adderallia ennen sitä [youtube]. 12 vuotias ei vielä ymmärrä autoilusta tarpeeksi, joten ei kannata heittää helmiä sioille.

Aika monilla on ikimuistoisia kokemuksia kyseisestä pelistä. Seuraavassa hyvä arvio. Toisessa versiossa ehkä normaalimpaan ääneen tottuneelle miellyttävämmät musiikit [SR2]. Vasta Maxisin The Sims oli ensimmäinen peli, joka ehkä yllättäen oli naisten suosima peli [tuppu/Opettavaiset-tietokonepelit]. Ehkä tämä kappale piti kirjoittaa siksi, kun minua on Seinäjoen Vihreiden nuorten toimesta väitetty naisvihaajaksi.

Kaikkiastaan julkisella puolella on oma tehtävänsä, vaikka sitä ei huomaa, ennen kuin se ei tee tehtäviään. On myös hyvin ymmärrettävää, että sellainen ympäristö vetää puoleensa tietynlaista porukka. Julkiselta puolelta on turha odottaa koskaan mitään erityistä, mutta ehkä se ei ole tarkoitustaan. Julkisen sektorin tehtävänä pitää infra kunnossa ja järjestys yhteiskunnassa. Se tehtävä ei varmati ole erityisen palkitsevaa, mutta silti sitäkin työtä tarvitaan. Julkisen puolen työntekijät tulee vain pitää niin kiireisinä, että heille ei jää aikaa keksiä turhaa ja jopa haitallista toimintaa. Palkan pitää olla sitä tasoa, että ei tarvitse sen takia ryhtyä väärinkäytöksiin. Tärkeitä hekin haluavat olla, kuten kaikki muutkin.

Suomen Kansa 1903-05-30 nro 22: ”Tuli hieman sanomista autoilusta” (ei mitään uutta Maassa Auringon alla, joskaan suunnasta en ole varma. Maan kirjoittaminen pienellä on yhä historiallisista syistä hyväksyttävää, jopa jossain lukiossa opetetaan sellaista yhä 2017!)
Wiki: South Bronx/history
Worldatlas: Poorest Cities In America
SimCity2K-musiikit (3K)

91.200.12.49

Toiseksi edellisimmästä artikkelista saattoi saada väärän mielikuvan minusta. Minun ikäni lähenee 30 ikävuotta, niin minulle on kertynyt elämänkokemusta. Minun mielestäni se heijastuu hyvin vahvasti arvomaailmaani, etenkin suhtautumiseen poliisiin. Se on ammatti, jota ei arvosta riittävästi, ennen kuin poliisia tarvitsee.

Mielestäni on todella ihailtavaa, että poliisit jaksavat tehdä työtänsä jatkuvasti. Minusta itsestäni ei olisi vastaavaan, negatiivisen palautteen saaminen asiakkailta on jo omassa alassani niin latistavaa, että ei sitä jaksaisi kuunnella joka päivä. Itse täten pyrin tekemään kaikkeni, että olisi hyvä asiakas, niinä harvoina kertoina kuin poliisin kanssa pääsee tai joutuu asioimaan. Kuitenkin nyt Provinssin aikaan olen asunut Seinäjoen keskustan tuntumassa, niin jo viikkoa ennen provinssia sekä juhannusta ajelivat hälytysautot taloni ohi, kiirettä piti!

Itse olen töissä aina ajatellut niin, että vittuilu on välittämistä. Sitten ihmisen tilanne on paljon huonompi, kun ei enää jaksa valittaa. Toivon kuitenkin poliisilta tiettyä asennetta, siitähän se arvostus heitä kohtaan tulee. Ei insinöörinkään työ ole niin ihanaa, aika tylsää monien mielestä. Poliisin työ on varmasti paljon värikkäämpää ja sisällöllisempää. Vaikka kyllä ohjelmistoalallakin näkee monenlaista, joka onkin oman alani paras puoli. Kukaan ei ole täydellinen, en ainakaan minä itse!

Olen kirjoittaessani artikkeleita ollut hyvin provosoiva, sarkastinen ja ajatuksia herättävä, mutta en minä silti paha ole. Mielestäni asioista tulee saada keskustella suoraan, sellaista pohjalaista mentaliteettia. Selän takana puhutaan hyvää ja päin namaa pahaa, kuten erän tamperelainen kuvasi pohjalaisia. Itselleni myös nuoret ovat tärkeitä, joten yritän kirjoittaa tyylillä, joka heitäkin kiinnostaa. Silti pyrin pitämään tyylini tällaisena teekkarimaisen asiallisena. Lisäksi tietysti töissä olen aina asiallinen, ehkä enemmänkin voisin viljellä huumoria. Olen kuitenkin sen verran autisti, että en ole hyvä kasvokkain käytävissä vitseissä, kirjoitettua tekstiä on helpompi tulkita.

”Sarkasmi on purevaa ivaa tai purevan ivallinen ilmaus. Se on sanallista ironiaa, joka on tarkoituksellista, peittelemätöntä ja yleensä loukkaavaksi tarkoitettua. Sarkasmilla ilmaistaan kielteistä ja arvostelevaa asennetta tiettyjä henkilöitä tai tapahtumia kohtaan.” Wiki: Sarkasmi

”Musta huumori kuvaa groteskein keinoin maailman absurdiutta, paradoksaalisuutta ja julmuutta yksilön näkökannalta.” Wiki: Musta huumori

Minkaista on olla tössä ohjelmistoalalla. Tätä minulta ei ole koskaan kysytty, enkä tiedä kysytäänkö ikinä. Harvemmin keneltäkään kysytään; että minkälaista on jollain alalla. Työ on kuitenkin työtä. Jokaisessa työssä on monenlaista ihmistä, eikä ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa tai tyyliä tehdä asioita. Joitain omia juttuja alassa on, mutta ehkä joka alalla on samat normaalijakautuneet erot.

Ohjelmistoala on aika nuori, jos sitä vertaa muihin aloihin. Tämä heijastuu niin hyvässä kuin pahassakin, yleensä paremmuus on vain ihmisten omassa päässä, joka ei sinällään ole väärin. Ohjelmistoala hakee yhä suuntansa: paljon todetaan jatkuvasti vääräksi, mutta toisaalta paljon oikeaakin monet tekevät.

Ohjelmoijan kehittyminen on hidas prosessi, joka kestää läpi elämän. Koskaan ei voi tulla täydelliseksi, eikä suuntakaan aina ole niin varma. Vitsihän on Hello World-ohjelma, jonka voi tehdä monella tapaa. [The Evoluiton of a Programmer]

https://www.youtube.com/watch?v=dEqWA_mmPCk

Joskus pitänyt viikonlopun aikana koodata esimerkkiä osaamisestaan ilman osaamista, ikimuistoisia sellaiset parin vuorokauden yhtäjaksoiset koodaussessiot. Ainoastaan TTY:n algorithmi-kurssi on vetänyt sille vertoja. En silti kelvannut Probisille. ”- Parhaansa tekee, se riittää. – Ehkä Hervannan lukiossa.”

”Kävin haastattelussa ja tein näyttötyön. Parasta oli, että oppi PHP-kielen, kun sitä en ole aiemmin tehnyt riviäkään. Myöskin mySQL-tietokantaan piti perehtyä.” Portfolioni

Qvantelille olen tehnyt seuraavanlaisen esittelyvideon Pythonilla. Aika opettavaista tämänkin tekeminen oli, oppi valtavasti uutta.

Koodailin C-kieltä jo 2003, joka on jättänyt pysyviä muutoksia aivorakenteeseeni. Pitäisi harrastaa sitäkin kieltä enemmän, niin oppisi taas alustamaan muuttujia oikein ja tehokkaasti, kun lukihäiriökin heikennyt. Muuttujan alustaminen silmukassa on kardinaalimokaus! Hikipedia: C-kieli

//ottaa taustan palan spriten taustaksi

blit(tausta,pl1_taus,x,y,0,0,pl1_taus->w,pl1_taus->h); //toinen syy ikkuna syy!!!
 blit(tausta,pl2_taus,x2,y2,0,0,pl2_taus->w,pl2_taus->h);

C-kieli on sikäli kiva kieli, että siinä ei ole oikein mitään muita suojauksia millekään kuin se, että } merkin jälken void:aan hypätä merkkiin {, jos true. Tuo tietoturvan kannalta mielenkintoisia asioita, siis sen kiertämisen. Nykyiset käyttöjärjestelmät ja prosessorit pitävät ohjelmat kuitenkin jo hyvin omissa resursseissaan, etteiväts pääse lukemaan muiden tiedostoja, verkkoliikennettä ja ohjelmia, ellei käyttäjä itse esim. tietämättään asenna sellaista ohjelmaa liittämällä USB-tikun tietokoneeseen, jolloin haittaohjelma ajetaan automaattisesti koneeseen.

Tärkeimmät takaportit on suojattu tiedustelu-(suom. vakoilu-)palveluille, syytä en tiedä. Varmaan ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi, kerran ovat osa poliisijärjestelmää. Siis oman maan kansalaisten edun mukaisesti, lakihan kieltää Yhdysvaltain viranomaisia vakoilemasta viattomia kansalaisia. Tosin senkään lain noudattaminen ei ole niin varmaa, kuten WikiLeaksi osoittaa. [WikiLeaks]

The C Programming Language -kirja
Heksadesimaalijärjestelmä

Mikä on tämä sairaala, joka ei ole osa muuta sairaalajärjestelmää. Maailmassa on paljon monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa. Usein ongelmat ovat niin vaikeita, että niistä valehdellaan lapsille, monet aikuiset jopa itsekin uskovat valheisiin.

Mikä siis on suurin ero psykiatrisessa sairaalassa ja muussa sairaalahoidossa. Ensimmäinen ero on se, että ensimmäisessä hoidossa ei ole ihmisoikeuksia, ei edes niitä perustulaillisia oikeuksia, joita on vangeilla. Toinen ero on se, että psykiatrisessa sairaalassa on monenkertaiset ulkoapäin lukittavat ovet ja kalterit ikkuinoissa, jotta potilaat pysyvät sisällä.

Näiden lisäksi ehkä tärkein ero sairaaloiden välillä on se, että psykatrisessa sairaalassa hoidetaan yhteiskuntasairautta, jota kutsutaan sairaudeksi mielessä eli psyykeessä. Yksinkertaisesti mielisairaudet ovat asioita, joita yhteiskunta pitää mielisairautena, kuten esimerkiksi tunnetuimpana esimerkkinä homoseksuaalisuus. Esiaviollinen seksi ja prostituutio ovat olleet myös ymmärrettäviä yhteiskunnallisia ongelmia, aikana ennen varmoa ehkäisymenetelmiä. Aviottomiin lapsiin ja heidän äitiin suhtautuminen on ollut jopa vihamielistä. Myös aikana ennen sikiöseulontoja on kehitysvammaisiin kohdistettu jopa massamurhaamista Euroopassa, kehitysvammaisten elinolosuhteet eivät vielä nykyäänkään ole inhimillisellä tasolla.

Yleensä psykiatriseen sairaalaan joudutaan, sinne harvemmin kukaan menee vapaaehtoisesti. Tilastojen takia potilaita kiristetään liikkumis- ja tapaamisvapauksilla sekä lihakseen pistettävillä Risperidone-piikeillä, jotta he suostuvat vapaaehtoiseen hoitoon pakkohoidon sijaan. Oikeastaan psykiatriseen sairaalaan ei edes pääse, vaikka haluaisikin. Tämä jo hyvin kuvastaa sen sairaalan luonnetta. Näitä kaikkea tukevat ne asiat, että psykiatrisessa sairaalassa on armeijamainen kuri, tarkkoine aikatauluineen, nukkumaanmenoaikaa myöten, jolloin sammutetaan valot, eikä käytävilla saa liikkua. Hoitoon kuuluu myös viikoittainen potilaan kuulustelu, jonka pohjalta neuvotellaan hoidon jatkoaikaa ja lääkitykstä.

Mitä siis on psykiatrisessa sairaalassa käytetty lääke, joka parantaa kaikki sairauden oireet. Se superlääke on nimeltään neurolepti, jota on monenlaista muotoa, joista on perinteistä D2-reseptoreita blokkaavaa perinteistä neuroleptiä, jonka lisäksi on myös laaja-alaisemmin vaikuttavia neuroleptejä eli antipsyko(ottis)lääkkeitä, joilla ei ole yhtä vahvoja ja leimaavia jälkivaikutuksia.

D2-reseptori on sikäli jopa elintärkeä reseptori, että sen toiminta vastaa palkitsemis- eli mielihyväjärjestelmän elossa pysymisestä. Dopamiini on myös yleisesti aivojen välittäjäaine, joten häiriöt siinä aiheuttavat mm. vapinaa raajoissa. Elimistö kaipaa dopamiinia, joten sitä vapauttavat aineet voivat aiheuttaa psyykkistä riippuvuutta. Dopamiinia vapautuu myös mm. loogisten ongelmien ratkaisemisesta tai hyviä juttuja kirjoittaessa.

Riittävän pitkäaikainen tai monta lopetuskertaa johtavat siihen, että lääkitystä ei voi enää koskaan lopettaa. Suomi on maa, jossa määrästään erittäin paljon neuroleptilääkkeitä. Kyseisestä lääkkeestä on kuulemma hyötyä skitsofreniaan, mutta muuten sille lääkkeelle ei ole tarvetta. Kyseinen lääke on kehitetty matolääkkeen johdannaisesta.

Itse mahdollisesti tulevanakin kuntavaaliehdokkaana teen kaikkeni, että tämä ihmisoikeuksia järkyttävällä tavalla loukkaava järjestelmä saataisiin vihdoinkin pois Suomesta. Kyseisellä laitoksella on jo niin surullinen historia, että mielestäni se jo riittää. Väitän, että psykiatriasta ei ole 90 % tapauksesta kuin haittaa potilaille, mutta se ei ole hoidon kannalta oleellista. Sairaalan kun hoitaa yhteiskunnallista sairautta, ei yksilöiden etua.

Luotan psykologiaan ja terapiaan, jotka ovat mielestäni ainoita oikeita lähestymistapoja. Ihmisen mielenterveyttä ei paranneta lääkkeillä, ainoastaan oireita voidaan poistaa. Kun käyttää mitä tahansa keskushermostoon vaikuttavaa ainetta ongelman korjaamiseksi, niin on vähintään kaksi ongelmaa.

3 potilasta tuhannesta tekee itsemurhan vapautumisen jälkeen. Itsemurhan riski on siis jopa 20000 % korkeampi kuin väestössä keskimäärin. Itse en voi kannattaa tällaista järjestelmää, joka on filosofiialtaan täysin keskiaikaista. Vaikka järjestelmä onkin parempi kuin aiemmin, niin se että joka 333. vapautunut päätyyn itsemurhaan välittömästi, niin se kertoo jotain. En ole uskovainen, mutta jos helvetti on olemassa, niin sinne kaikki psykiatrisen sairaaloiden hoitajat ja lääkärit varmasti joutuvat. [YLE]

Terveyskirjasto: Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä – kiireellistä hoitoa vaativa häiriö
Psychiatry: An industry of Death
Wiki: antipsykiatria

Mietoja neuroleptejä käytetään pienillä annoksilla myös unettomuuteen: Suomi24 – huh huh mikä unilääke

No nyt oli fantastisia uutisia Ilkassa! Kuulemma tulee peliohjelmointikerho Seinäjoelle juhannuksen jälkeen. Jos olisin muutaman vuotta nuorempi, niin osallistuisin siihen. Silloin kun minä olin nuori, niin ei ollut tällaisia. [Ilkka]

Omien pelien ohjelmoiminen on mitä mainoin harrastus lapselle taikka nuorelle! Yleensä itse tekee omat peli, niin saa sellaisen kuin haluaa. Myöskin se ilo on myös halpaa, kun itse koodaamista peleistä ei itse tarvitse maksaa mitään. Täten mielestäni ei ole mitään syytä, että miksi joku jättäisin tällaiseen kerhoon osallistumasta.

Itse olen optimistinen, että tällainen kerho tulee maksamaan itsensä varmasti takaisin monella tavalla. Jos olisin päässyt valtuustoon, niin olisin ehdottomasti kannattanut asiaa. Melkein jopa noloa, etten ehdokkaana ehdottanut tällaista vaalilupausta.

Pistin minäkin Sepeli Ry -yhdistykseen jäsenhakemuksen menemään, toivottavasti minut hyväksytään siihen jäseneksi. Itse olen todella innostunut, seuraan tilanneetta herkeämättä.

Olen erittäin harmistunut siitä, että Seinäjen ammattikorkeakoulun tietotekniikan koulutus lopetetaan. Toivottavasti se päätös saadaan vielä peruttua, palautettua koulutus vähintään yhtä tasokkaana takaisin kuin mitä se oli minun aikanani. [ilkka]

Viime aikoina on ollut kaksi todella kiinnostavaa uutista Taloussanomissa. Ensimmäinen oli M Room -ketjun laajentuminen jopa 200 toimipisteellä Yhdysvaltoihin [TS]. Tämän lisäksi oli myös uutinen McDonald’s:in tai muiden pikaruokaloiden muuttumisesta robotisaatioon [TS2].

Itse olen sikäli todella iloinen M Room -ketjun laajentumisesta, koska kyseessä on suomalainen ketju. Kävin viikolla itsekin sellaisessa Seinäjoella, mutta olen useamman kerran käynyt vastaavassa ketjussa Hervannan keskustassa ja TTY:n tiloissa. Ketjun toimipisteitä on siis todella valtavasti. Kyseessä kun on Euroopan suurin parturiketju, niin tästä saa olla aiheellisestikin ylpeä suomalaisena Suomi 100 -kansalaisena. Vastaavia ketjuja ei luultavasti ole, joten se on ehkä yksi syy, että kyseinen ketju raketoi. Onhan tämä jo vanha konsepti, mutta ilmeisesti toimiva.

Mikä siis oli mäkkärin alkuperäinen tarina. Kyseessähän on hodarikärry-kauppiasveljesten perustama ravintola, joka perustui muutaman raaka-aineen käyttämiseen. Muutaman raaka-ainetta voidaan latoa kasaan erittäin monella erilaisella kompinaatiolla. Sijoittaja huomasi tämän liikeyrityksen valtavan potentiaalin, joten sen seurauksena kyseinen ketju lähti leviämään ympäri Yhdysvaltoja ja muita maita.

Amerikkalaiset pitävät tällaisista menestystarinoista, joka on ehkä sitä heidän ns. amerikanunelmaa, jota Trump haikailee takaisin heidän jämähtäneeseen ja korruptoituneeseen talouteensa. Näin ainakin itse olen asian käsittänyt, miten olen sitä itse objektiivisesti pohtinut.

Ketjua on toisinaan pidetty omistajankin mielestä kiinteistötoimintana, tehden kiinteistön arvoon nähden mahdollisimman suurta tulosta, itse ravintolatoiminta ei sinällään ole se asian pihvi. Tämä kuluttajien aliarvioiminen onkin ollut ongelmana, jota vastaan ovat käyttäneet valtavasti markkinoitia. Kun kultaiset kaaret eivät kuuluneet ehdottomana osana rakennusten arkkitehtuuria, niin se oli ehkä symbolinen hetki, jolloin yritys luopui alkuperäisistä arvoistaan myös laajemmin. Surullisimman kuulusin tapaus on McLibre, jonka oikeuskäsittely kesti uskomattomat 313 päivää [wiki]! Se ehkä osoitti, että johdossa eivät enää olleet samat kärrykauppiaat kuin alunperin.

Itsekin osallistuin mäkkärin ”myyttien” korjaus -kampanjaan, jossa sai kysyä heidän ruoastaan. Kysyin, että onko heidän mielestään heidän myymänsä ruoka terveellistä säännöllisesti syötynä. Vastaukseksi tuli; että pitäisi kääntyä ruokaterapeutin puoleen.

Itse uskaltaisin väittää, että suuret pikaruokaketjut ovat vaikuttaneet jopa ravintosuosituksiin 1960-luvulta asti erittäin vahvasti. Silloin kun minä olin lapsi, niin pizza oli lähes optimaalista ruokaa ravintosuosituksien perusteella. Onneksi nyt on myönnetty, että ravintosuositukset ovat olleet silloin pielessä, niin D-vitamiinin kuin monen muunkin asian osalta. [tiede.fi]

Mielestäni McDonald’s on hyvä esimerkki niin M Room -ketjulle kuin laajemminkin erilaisiin organisaatioihin. Ehkä samasta syystä Bill Gates ei halunnut Microsoftia laajentaa, vaan olisi halunnut pitää sen pienenä yrityksenä. Hän kuitenkin piti periaatteellisesti yrityksensä organisaatiorakenteen aina korkeintaan nelitasoisena hänen ja alimman tason välillä, jolloin tieto kulki yrityksen sisällä aina korkeintaan kahden henkilön kautta. [gates]

Itse en ole mikään kauppatieteiden maisteri, mutta en pyrkinytkään ottamaan liiaksi kantaa kaupallisiin asioihin. Mielestäni minulla on  silti täysi oikeus tuoda ilmi oman näkemykseni, joka ei ole aukoton ja täydellinen. Eikä se koulutus edes itsessään vielä mitään tarkoita, opit ne siinä ovat tärkeintä. Opitkin voivat olla virheellisiä, kun perimmältään melko harvasta asiasta voi olla täysin varma. Oma olemassaolo ehkä se uskottavin asia. Ainakin jotain ajattelevaa voisin nyt tällä hetkellä väittää olevan, tiedä sitten.

NYT: Näin sokeriteollisuus käänsi syytökset sokerista rasvaan – salaa rahoitetut tutkimukset vaikuttaneet ”vuosikymmenten ajan”

Mielestäni hyvä on talonpoikaisfilosofia siitä, että vaikka omaisuutta on vähän, niin sitä pitää hoitaa mahdollisimman hyvin. Antaa vähästään paljon yhteiskunnalle, mutta ei ole mitään velkaa kenellekkään. On sitten vain saappaat ja pyhäpuku tai vanha auto, niin niitä tulee pestä ja vahata mahdollisimman hyvin. Jos siihen ei pysty, niin ei ole pätevä henkilö suurempaankaan vastuuseen. Ajatus on säätyaikainen, mutta mielestäni yhä nykyään siinä on ajatusta. Monet pitävät yhä mittatilaustyönä tehtyä villapukua arvokkaana asiana, eikä kaikilla ole varaa sellaiseen edes vuonna 2017.  Nykyajan vanhempien onneksi nuorison pukeutumistyyli on muuttunut niistä ajoista. Ylpeilyä käytöstapakulttuurilla sen sijaan enemmän toivotaan takaisin säätyajoilta.

Seuraavassa Saksalaisen peliä esittävässä videossa on hyvin mallinnettu Rooman suurvallan jälkeisen kunkingaskuntien jälkeistä elämää Euroopasta. Tätä järjestelmää kutsutaan nykyään feodalismiksi. Teollistumisen myötä tämä järjestelmä on sittemmin kadonnut. Ei oikeastaan Suomessa ole edes niin pitkä aika, etteikö jotkut vielä muistaisi tällaista yhteiskuntajärjestelmää. Ehkä tämä meidän finanssitalouskaan ei ole ikuinen, jota Natsit niin kovasti vastustivat. Me elämme kulttuurisesti lähempänä keskiaikaa kuin mitä ehkä itse myönnämmekään, sivistyksen taantumuksen loppu alkoi vasta 1500-luvulla. Herrapelko on geeneissämme ja kultturissamme syvällä.Naapurimaastamme Ruotsista löytyy kungingas. Suomessa 100 vuotta sitten vakavasti keskusteltiin Saksalaisten siniveristen saamisesta maahamme elätettäviksi, hieman kuin nykyään keskustellaa Natoon liittymisestä.

Ylipäätänsä itse ainakin olen aina kaikessa työssäni pyrkinyt siihen ajatukseen, että teen kaiken mahdollisimman hyvin. On väärä ajatus, että jokin työ olisi sellaista, että sitä voisi tehdä huonosti. Kaikessa työssä pätevät hyvin samanlaiset asiat. On helpottavaa ajatella; että yksisilmäinen on kuningas sokeiden valtakunnassa. Jos työssään kykenee suoriutumaan erinomaisesti, niin ei kannata tehdä yhtään sen vähempää. Sillä toiminnalla varmasti saa positiivista huomiota, helpommin kuin vaativammissa tehtävissä.

Sama pätee jopa blogikirjoituksiin tai kirjoituksiin ylipäätänsä. Vaikka ei olekaan kirjoittamassa mistään vallankumouksellisesta asiasta maailmankuuluna journalistina, niin silti kirjoituksen tulee kirjoittaa sisällöltään kykyjensä mukaan. Ne kirjoitukset seuraavat ikuisesti mukana, aivan kuin työssä koodatut ohjelmat tai muut asiat. Vastuu auttaa muita myöhemmin omissa ohjelmissa on elinaikainen. Kyse on puhtaasta ammattietiikasta, ilman mitään odotettua omaa etua.

Seuravassa videossa on Taru Sormusten Herrasta -elokuvan ohjaajan ohjaama elokuva 1980-luvulta. Elokuva on todella hyvin ohjattu ja tehty, edulliseksi nukke-elokuvaksi. Joskus melkein unohtuu, että nukkeja ohjataan siimoilla. Ehkä syynä on se, että mukana on myös oikeita ihmisiä joissain kohdissa. Tästä elokuva onkin saanut positiivista palautetta aikoinaan. Itse en ole media-alan ammattilainen, joten helposti kiinnitän huomioita vääriin asioihin ammattitaidossa, koska elokuvaa ei välttämättä ole suunnattu minulle. Onneksi sentäs loppu on onnellinen!

Miten menestys mitataan? Mielestäni kyse ei ole rahasta, vallasta tai muusta vastaavasta. Kyse on paljon suuremmasta asiasta, joka mitataan ihmisen henkisellä pääomalla. Nämä asiat valitettavasti tuntuvat monilta unohtuvan tässä ulkospäinsuuntautuneessa maailmassa. [tuppu/menestys]

Kaikelle on kuitenkin aikansa. Itse olen kuullut väitteen, että normaalisti kokemus nuoriin kuulumisesta katoaa 30 ikävuoteen mennessä itsestään, ettei siitä tarvitse erikseen murehtia. Ehkä se on pitänyt minunkin kodallani paikkansa. Jokaiselle on tärkeää, että kuuluu edes johonkin. Kaikki eivät välttämättä silti kelpaa minnekään. Itse luotan siihen, että jos TTY:n opiskeluajoista selviää hengissä, niin sitten selviää melkein mistä vain. Sitten onkin jo niin karaistunut, ettei mikään yllätä mitenkään, mutta kai se on sitä perimmäistä aikuistumista.