Aina toisinaan uutisissa nousee pintaan Suomen puolustusvoimien uudet kalustohankinnat. Etenkin nyt viimeksi oli puhetta siitä, että Suomelle olisi ostettu miljardien arvoinen superhävittäjä F35 Yhdysvalloista, jota ei saatu edes Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi paratisoimaan maahamme. Tiettyä viehättävyyttä se innostus herättää. Toisaalta aina tulee mieleen seuraava Raptor-peli, jossa pääsee kokemaan elämää Yhdyvaltain ilmavoimissa superhävittäjällä [wiki/raptor]. Ehkä se riittäisi meidän adminraaleille, vai oliko se laivaston sotilasarvo. Kymmenen vuotta aikaa kuin olin Kainuun teknillisessä kompaniassa taistelupioneerina, niin ei voi muistaa [youtube/taistelulaulu].

Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että tämä ei välttämättä ole riittävän hyvä meidän uskottavalle maanpuolustuksellemme. Itse tukisin mieluummin stategisena linjana Suomi24-foorumin kautta näkemääni erinomaista puolustusvoimien strategista uudistusta.

”Miksi B-2 Spirit häivepommittaja?
B-2 spiritin häiveominaisuudet ovat huippuluokkaa, joten esimerkiksi naapurimaassamme Virossa sitä ei pystyttäisi havaitsemaan mitenkään heidän käyttämissään tutkajärjestelmissä.

Häivepommittaja pystyy kantamaan kerralla noin 18 000kg aseistusta. Näin ollen häivepommittaja pystyisi jokaisella lennollaan tiputtamaan 18 000kg hevosenpaskaa Viron pääkaupunkiin Tallinaan, jonka jälkeen se voisi käydä vaikkapa hyrunkään lentokentällä täydentämässä paskalastinsa ja toistaa manööverin. Muutaman vuoden puolustusbudjetilla saavutettaisiin tilanne, jossa lentojen rotaatio oli olisi lähes jatkuva ja eestiläisillä ei olisi mitään käsitystä miksi heidän pääkaupunkiinsa ropisee kymmeniä tuhansia kiloja hevosenpaskaa joka päivä.” -Nuori lääkäri [suomi24]

On asia miten sitten onkin, niin maan uskottava puolustus lähtee  liikkeelle poliittisesta toiminnasta. Armeijan käyttäminen osana politiikkaa on tavalla tai toisella yleinen virhe, johon ei tulisi ajautua. Miekkaan on taipumus hukkua, kuten sanotaan.

Itse puolustusvoimissa asevelvollisuuteni suorittaneena olen sitä mieltä, että siinä oli paljon hyvää ja opettavaista. Sen jälkeen ei enää ole kiinnostaneet aseet ja räjähteet niin paljoa, kun TNT-räjähteitä sai räjäytellä tarpeekseen. Joskus rynnäkkökiväärillä sai ampua metsän keskellä sarjatulta, joka oli kiva. Eniten itse jäin kaipaamaan rynnäkkökivääriä. Tulin hyvin sotavastaiseksi Suomen puolustusvoimissa, enkä pidä sitä huonona asiana. Sodassa ei ole mitään ihailtavaa, vaikka sitä paljon yritetäänkin glamorisoida. Ei jenkkienkään teurastus naisten, vanhusten ja lasten konekivääri- ja kiikarikivääritulen toimesta niin erityisen hienoa ollut, kuin jossain Taistelutoverit-elokuvassa näytetään [youtube/HitlerOrginalOutrage].

Asevarustelussa ja -tekniikassa on yleensä se hyvä puoli, että siihen pistetyt varat ovat kaikesta turhuudestaan huolimatta kehittäneet tekniikkaa eteenpäin. Esimerkiksi Internet on muinoin armeijan tarpeisiin kehitetty erittäin edistynyt viestintäjärjestelmä etenkin ydinsodan aikaisia haasteita varten [internetopas]. Vitsi onkin, että Internet kestää ydinsodan, mutta mitä pienin vika tekee siitä toimimattoman. Kyse onkin määritelmästä, että milloin Internet on rikki ja milloin se toimii; joka on hyvin subjektiivinen kokemus. Yliopistojen kautta Internet on levinnyt yleiseen kaikkien ihmisten käyttöön [tut].

Internetin merkityksen helposti voi unohtaa jopa ohjelmistoalalla. Usein ihmettelee, että miksi ohjelmia on kehitetty niin kuin niitä on kehitetty kymmenen vuotta sitten ja sitä aikaisemmin. Syitä varmasti on monia, mutta Googlen käyttäminen ohjelmistoalalla on mullistanut ohjelmoijien työn. Joskus ennen hyvin toimivaa Googlen hakukonetta tietoa piti hakea mm. kirjoista tai erillisistä oppaista. Kyse on paljolti ohjelmistuotannon menetelmästä tehdä asioita, joka helposti unohtuu nykyaikana, kun ihmettelee vanhojen ohjelmien toteutusta. Joskus oli aika, että Google oli huompi kuin nykyajan muut hakukoneet kuten esimerkiksi Bing. Se vanha Google oli kuitenkin parasta aikoinaan, ei tarvinnut muistaa merkin tarkkuudella ulkoa kaikkien käyttämiensä verkko-osoitteiden domaineja [feldon].