Koulujen alun kunniaksi hieman ajankohtaisempaa kirjoitusta kuin yleensä. Kuten sanonta menee: ”ilmaisia lounaita ei ole”. Tässä varmasti on perää, kun asiaa pohtii tarkemmin. Kaiken maksaa jokin, usein hänen laulujaan lauletaan. Näin maailmassa asiat toimivat, myös muissakin asioissa kuin vain koulutuksessa. Mikään ei ole ilmaista, sen asian ongelmallisuuden tajuaminen vaatii hieman pohdintaa.

Moni usein ajattelee niin, että esimerkiksi korkeakoulutus on Suomessa ilmaista. Oikeastaan edes moni ei niin ajattele, vaan vastustaa sitä ajatusta. Tämä ajatus on nimenomaan se ongelman ydin, jonka korkeakoulutus kohtaa. Korkeakoulutuksen tulisi olla autonomista, eikä riippuvaista valtion tuesta. Samoin kuin luostarit olivat valtiosta erillisiä organisaatioita ja itsenäisiä elimiä yhteiskunnassa, niin se oli kyseisten organisaatioiden suurin anti.

Yliopistoissakin puhutaan akateemisesta vapaudesta, mutta se on melkoinen vitsi Suomessa, kun elävät valtion varoilla. Dopamiini on palkitsemishormoni, joka on erittäin keskeisessä asemassa motivaation ylläpidossa? Jos saa nautintoa tekemällä jotain, niin motivaatio pysyy yllä. Esimerkiksi alkoholi lasketaan keskushermostoa lamaannuttavaksi aineeksi rauhoittavien kanssa samaan ryhmään, mutta sillä on piristävä vaikutus dopamiinineritystä lisäävän vaikutuksen ansiosta. Negatiivinen kokemus on hermostollisesti 100x vahvempi kuin positiivinen. Itselläni on nyt vuosi täynnä blogin kirjoittamista, ehkä aivoissani on jotain vikaa, kun aika ei riitä kaiken haluamani kirjoittamiseen.

Toivottavasti meillä Suomessakin on kansa joskus vielä niin varakasta, että voidaan perustaa lahjoitusrahoilla itsenäinen yliopisto, joka ei ole sidonnainen julkisen tai yksityisen puolen jatkuvasta rahoituksesta. Tällöin yliopisto ei ole riippuvainen kyseisestä tahosta, eivätkä pääse korruptoimaan opetusta.

Itsekin olen siinä iässä, että voin jo julistaa epäonnistuneeni omassa elämässäni. En tiedä sitten, että olisinko voinut onnistua paremmin. Mahdollisesti kyllä, omaa tietämättömyyttä ei tiedä. Itse omalta osaltani voin aivopestä tulevia ja nuorempia ihmisiä, jotta eivät usko yhteiskunnan heille suoltamia asioita. Ehkä enempää en voi toisen päähän kaataa. Itse olen saanut yhteiskunnalta sen, joka Suomessa sillä on ollut annettavana. Nyt minun elämäni parhaimmillansa on sitä, että saa olla työntekijänä osana sitä organisaatiota. Olen käynyt kouluja koko nuoruuteni vian sillä unelmalla, että loppuelämäni saisi elää siedettävässä työelämässä elättäen itseni. Kannattiko se? Ehkä kannatti, ainakin enemmän hyötyä kuin haittaa. Minua enemmän kannattaa painostaa sosiaalisiin verkostoihin muiden polkemiseksi, jos vain sinulle itsellesi on mahdollista.