Toisinaan tulee mietittyä maamme kieltä, kulttuuria ja arvoja. Vertailukohtaa ei itselläni ole, joten en ole erityisen hyvä sanomaan, mutta yritän silti hahmottaa näitä eroja.  Varmasti meidän elämämme vaikuttaa eksoottiselta, jos tätä toimintaamme katsoo ulkopuolelta. Usein ulkopuolisten näkemys on hyvin vääristynyttä ja subjektiivista: Ihmiset peilaavat ulkomaailmaa simuloimalla sitä aivoissaan, jossa kuva muodostuu aistien saaman informaation perusteella.

Usein ihmiset ajattelevat, että ”he” ovat pahoja ja ”me” olemme hyviä. Tässä päästään jo siihen perimmäiseen kysymykseen, että kuka määrittelee hyvän ja pahan. Lisäksi tiettyyn ryhmään kuuluminen on hyvin subjektiivinen kokemus, poliisi ja rosvo voivat kokea hyvinkin vahvaa ryhmähenkeä autiolla saarella tai varusmiesaikanaan, mutta moni oppilas kokee koululuokassa itsensä ulkopuoliseksi luokasta. Kyse ei siis ole suoranaisesti siitä, että samanlaisuus tekisi ryhmähengestä vahvan. Monien nuoren suhde vanhempiin on huono, joten perimäkään ei ole ehdoton tae yhteenkuuluvuudesta. En kuitenkaan sano, etteikö samanlaisuus olisi usein vahvistava tekijä. Kyse on perimiltään joko tietoisesta tai tiedostamattomasta win-win -tilanteessa, jossa molemmat osapuolet hyötyvät sosiaalisesti, koska ajavat yhteisiä ja ”meitä” hyödyttäviä asioita.

Ulkoiset tekijät yhä luokittavat monien mielessä ihmisiä, joten ihonvärin toiminen ulkoisena yhdistävänä tekijänä ei ole mitenkään yllättävää. Perimän näkökulmasta vaaleaihoiset ovat samaa rotua, joka on vaeltanut Saharan eteläpuolelta muualle maailmaan 50k – 200k vuotta sitten. Vaaleasta heteromiehestä on tullut oma käsitteensä, jota käytetään yleisesti, sekä puolesta, että vastaan kyseisestä ryhmää. Itsekin kuulun näihin vaaleisiin heteromiehiin. Itse en kuitenkaan koe mitään erityistä ryhmähenkeä tietoisesti, enemmänkin väittäisin vaaleaihoisten naisten pohjoismissa olevan tietynlainen väestöllinen ryhmä, joka pyrkii edustamaan omaa etuaan.

Erityisen yllättävänä pidän sitä, että miten paljon puhutaan tasa-arvoista sukupuolien välillä, niin se tuntuu vain kärjistävän näitä ihmisten välisiä eroja. Eräs vanhempi kaverini sanoi, että aiemmin miesten ja naisten ajatusmaailma oli hyvin lähellä toisiaan sosiaalisessa maailmassa, vaikka ulkoisesti käyttäytyivät ja näyttäytyivät erillään. Nykyään kyseenalaistetaan vahvasti tätä jakoa miehiin ja naisiin, joka keskeneräisenä prosessina aiheuttaa erinäisiä konflikteja. Miehet ovat usein joutuneet valittamatta uhraamaan itsensä, kun taas naiset ovat etsineet vahvinta miestä ikuiseksi kumppaniksi. Etenkin työelämän muutos on hajottanut tämän ydinperhe-mallin, joka ei ole ollenkaan niin vanha asia kuin moni luulee.

Olkoon tulevaisuuden kehittyminen minkälaista tahansa, niin itse uskon, että vastaisuudessakin tulee erilaisia trendejä, joilla ihmiset kokevat olevansa parempia kuin muut. Moni on voinut nähdä sellaisena asiana äärisuvaitsevaisuuden, mutta samoin myös äärinationalismi on erittäin vahvasti lisääntyvä ismi. Itse tekniikan henkilönä suhtaudun erittäin pelokkaasti tällaisiin muotisuuntauksiin. Tekniikka pysyy ja säilyy, ihmiset ja arvomaailmat sen ympärillä muuttuvat.