Apostolisessa uskontunnustuksessa mainitaan Pontius Pilatus. Kuinka moni tuntee hänet sen tarkemmin? Hänellä voisi olettaa olevan jotain suurtakin merkitystä sen ajan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, mutta välttämättä se ei pidä paikkaansa. Toisaalta ei ole myöskään yllättävää jos kyseistä henkilöä ei tunne, vaikka kyseessä onkin oikea historiallinen henkilö. Kannattaa siis miettiä, että miten kyseiseen henkilöön suhtautuu: kannattaako hänestä välittää mitään vai olla jotain mieltä.
PONTIVS PILATVS
Pontius Pilatus oli siis vuosien 26 – 36 aikainen lääninherra, jonka säätyarvo oli korkeintaan ritari entisen suomalaisen säätyjärjestelmän mukaisesti. Säätyaikana papisto oli armeijaa ylenpiarvoinen valtahierarkiassa. Hän toimi Jerusalemin alueella, joka oli pieni provinssi Rooman valtakunnassa. Kokonsa takia Jerusalemia ei hallinnut senaattori vaan suoraan senaatille vastannut alemman tason henkilö. Pilatuksella oli joitain oikeuksia päättää armeijaa koskevista asioista, mutta hänen vaikutusvaltansa ei koskenut erillistä roomalaista legioonaa, kuten isompien provinssien hallitsijoilla oli. Ensisijaisesti Pilatuksen vastuulla oli verotuksesta ja infrastruktuurin kehittämisestä vastaaminen.
Kristityt kertovat Pilatuksesta Jeesuksen kuolemantuomion yhteydessä, joka on varsin yllättävää henkilön merkityksettömän aseman kannalta. Jeesuksen olemassaolosta ei ole oikeastaan mitään aikalaisten kirjoituksia, vaan ne ovat kirjoitettu pääosin 100 – 200 vuoden aikana monen sukupolven kautta tulleiden kuulopuheiden kautta. Raamatussa kuitenkin sanotaan, että papistosäätyyn kuuluneet henkilöt kiihottivat kansaa, jonka seurauksena kansan enemmistö tuki Jeesuksen kuolemantuomiota. Pilatus tämän päätöksen jälkeen pesi kätensä ja noudatti papiston ja kansan enemmistön tahtoa. Pilatus siis teki periaatteessa Raamatun tekstien perusteella perusteltavan päätöksen, hänellä ei ollut järjellisesti perustetta tai oikeuttakaan asettua tätä päätöstä vastaan. Hänen toimintansa olisi siis monelta osin jopa armollinen Jeesusta kohtaan virassaan toimiessaan. Tämän seurauksena Jeesukselle pantiin täytäntöön kuolemantuomio, joka aikalaiseen tapaan toteutettiin ristiinnaulitsemisella. Juutalaiset olisivat syyttäneet Jeesusta jumalanpilkasta, mutta koska heillä ei ollut mahdollisuutta tuomita, koska Roomassa oli uskonvapaus, niin Jeesusta syytettiin kapinaan yllyttämisestä. Näinhän sitä asia kristinuskossa opetetaan.
Mitä hänestä tiedetään. Pilatus siis toimi lääninherran asemassa toimiessaan Jerusalemissa. Pilatus päätti omalla toimikaudellaan vesijohtolinjan rakentamisesta Palestiinaan, joka oli tyypillinen asia Roomalaisissa kaupungeissa. Tämän lisäksi päätöksen Pilatus aiheutti erimielisyyttä juutalaisväestössä myös verottamalla heidän temppelinsä toimintaa ja tuomalla Rooman legioonan symboleita miehitettyyn Jerusalemiin, jonka juutalaiset kokivat pyhäksi paikakseen. Ilmeisesti hän ei onnistunut tehtävässään hyvin, vaan hänet vapautettiin tehtävästään, jonka jälkeen hän teki itsemurhan kotiuduttuaan Roomaan.
Edellinen artikkelini suuttutti monet, joten tässä sitten maineeni pelastamiseksi toista näkökulmaa tasa-arvon nimissä. Feminismi on siis käsite, joka tarkoittaa suomeksi naisaatetta. Tämä on aihepiiri, josta käydään paljon keskusteluita. Feministit ovat ajaneet historiassa paljon naisten oikeuksia miehiin nähden, pyrkineet hajottamaan perinteistä sukupuolijakoa. Usein miehet ovat huolehtineet yhteiskunnallisista asioista, kun taas naisten roolina on ollut lasten kasvattaminen ja kodista huolehtiminen. Eräät naiset eivät tästä jaosta ole pitäneet, vaan ovat ajaneet muutosta. Nykyään ja aika kauankin jo länsimaissa naisilla on ollut laillisesti yhtäläiset oikeudet miesten kanssa. Vahvalle sukupuolijaolle on kuitenkin paljon kannatusta, sen vastustamista ei läheskään kaikki kannata.
Tämä kuvastaa hyvin monien käsitystä feminismin tarkoituksesta.
Monet kannattavat perinteistä feminismiä, jota on ajettu mm. 1800-luvulla. Sen sijaan nykyistä feminismiä monet pitävät kirsikanpoimintana, jolla pyritään hyökkäämään miessukupolvea vastaan. Miehisyyteen kuulu naiseuden kunnioitus ja naisten arvostaminen, josta johtuen feministinen aate nähdään paheksuttavana asiana. Jotkin naiset kokevat itsensä alistetuiksi, vaikka monet miehet eivät ole ollenkaan samaa mieltä. Edes kaikki naiset eivät kannata feminismiä, 60-luvulla homoseksuaaliset lesbonaiset ovat hyvin vahvasti erottautuneet feminismistä suhtautumisellaan pornoon. Sen sijaan feministien näkemys pornosta on paljon kielteisempi ja jyrkempi, he eivät pidä naisen esineellistämisestä pornotaiteessa. Monet uskonnolliset naiset myös haluavat pitää perinteistä sukupuolijakoa voimissaan, kuten myös monet kirkkoon kuulumattomatkin.
Lähes kaikilla mittareilla mitattuna naisten elämänlaatu on korkeampi kuin miesten. Naisten heikompi ansio yleensä selittyy yksinomaan vähemmällä työmäärällä. On äärimmäisen harvinaista, että saman tasoisesta työstä maksetaan naiselle huonommin. Monet miehet myös kokevat, että he suosivat naisia työhönotossa miesten sijaan. Sen sijaan naiset ovat toisilleen erittäin julmia, moni nainenkaan ei halua toista naista esimiehekseen. Sen sijaan miehillä ei tällaista tapaa ole, vaan miehet ovat kykeneviä tulemaan toistensa kanssa varsin hyvin toimeen. Kyse ei miesten välisessä toiminnassa ole siltä osin mistään valtataistelusta, mutta naisten tuleminen mukaan voi laukaista sellaista vaikutusta. Usein sitä pidetäänkin feministinaisten tavoitteena, että voisivat tuhota miesten nykyisen sukupuoliroolin. Sukupuolien välillä on kuitenkin vain pieni ero, sukupuolihormonit harvemmin selittävät kovinkaan paljoa ihmisten aivotoiminnan eroa. Ei ole varmaa missä määrin niin on, mutta testosteronilla on osoitettu olevan sokkotesteissä järjestelmällisempää ajattelua tukeva vaikutus.
Feminismin taustalla voisi olettaa olleen ainakin vähintään miesten tuki asialle, jotta se pääsi muodostumaan. Feminismille on ollut useita järjellisiä perusteluita, joihin on voinut yhtyä. Maailma muuttui, eivätkä aiemmat ihanteet olleet samanlaisia, jollaisena täydellinen elämä oli aiemmin koettu. Historiallinen syy miesten käyttämiseen armeijassa perustui ihan täysin siihen järkevään syyhyn, että miesten lihakset kehittyvät paremmin ja ovat muutenkin fyysisesti vahvempia. Mikään ei tietysti estä sitä, etteikö nainen pystyisi puolustamaan maatansa aivan samoin kuin rotta- tai karhunaaraskin puolustaa pesäänsä. Mieskin pelkää kun äkäinen karhuäiti tuijottaa vihaisesti. Maailma perustuu varsin paljon vahvimman valtaan, eikä feminismi yksinään voi sitä poistaa. Kuten jenkit sanovat: ”Jumala loi ihmisen, [Samuel] Colt teki heistä tasa-arvoisia.” Yhden amerikkalaisen keksijän ansiosta miekka katosi sotilaiden varustuksesta. Colt valmistaa vielä nykyäänkin tikareita, jonka ole itse ostanut eBay:n kautta. Nykyinen lainsäädäntö sallii tikari maahantuonnin, jos kiinnostaa, niin siinä ei ole mitään ongelmaa. Tikaritaistelu on hyvin kauan aikaa harjoiteltu taito, tikareita on vanhempi keksintö kuin miekka. Miekka on lyöntiase (kuten pesäpallomaila tai kirves), tikari on pistoase. Tikari on vielä nykyäänkin Suomen poliisin logossa, johtuen sen aseen luonteesta. Ase on ollut huomaamaton, mutta silti yksi onnistunut isku on ollut tappava.
Etenkin lesbonaisia monet miehet arvostavat, he tukevat paljolti samoja arvoja kuin miehetkin. Lesbonaisetkin arvostavat kauniita naisellisia naisia ja ymmärtävät miehiä. Minulta on usein pyydetty blogiini lesbopornoa, joten siinä sitä on. Kyseinen sivusto suututti feministit, koska antoi valtavasti taloudellista tukea rintasyövän ehkäisyyn. Luuserit kritisoi, se on kehittävää ja sikäli hyvä asia. Asioista keskustelun ei pitäisi mielestäni olla paha asia. Miksipä miehet eivät pitäisi lesbonaisista.
Sukupuolta pidetään hyvin keskeisenä osana elämää, se vaikuttaa hyvin paljon kuinka toista ihmistä kohdellaan ja miten ajatellaan hänestä, paljolti monetkin sukupuoleen liittyvät asiat ovat vain historiallisia ja kulttuurillisia tapoja. Erillisistä sukupuolista kuitenkin uskotaan olevan jotain hyötyä, koska evoluution myötä vastaavia eroja on tullut erikseen niin kasveille kuin eläimillekin. Eläimissä puhutaan koiraista ja naaraista, kun taas kasveilla on hede ja emi. Kahden sukupuolen hyöty ei vieläkään ole täysin selvillä, ainakin sen selittäminen on vaikeaa. Sukupuolta ei nykyään enää pidetä niin itsestään selvänä erotteluna, kasvitkin kykenevät friikautumaan ja itsepölyttämään itsensä tarvittaessa. On myös tilanteita, joissa eläimetkin vaihtavat sukupuoltansa elämänsä aikana.
Pioneer 10 -luotaimen mukana oli kultalevyyn kaiverrettuna mm. kuva ihmisen kahdesta stereotyyppisestä edustajasta. Kyseinen luotain lähetettiin tähtienväliseen avaruuteen vuonna 1972.
Hämähäkki on monessakin mielessä mielenkiintoinen eläin, tutkimusten mukaan esimerkiksi kofeiini toimii varsin yllättävällä tavalla ihmiseen verrattuna. Sen lisäksi hämähäkeillä on erittäin monipuolinen soidinmeno, johon kuuluu nokkela seitin nykiminen ja ruokalahjojen kantaminen naaraalle. Usein parittelun jälkeen naaras syö parittelukumppaninsa, jos naaraalla sattuu olemaan nälkä. Jos treffikumppani ei miellytä, niin senkin naaras voi syödä ruoakseen. Parittelun jälkeen naaras voi keskittyä poikastensa hoitamiseen, monet hämähäkkinaaraat huolehtivat poikasistaan. Poikaset syövät äitinsä ensiruoakseen, mutta vain omat poikaset saavat osallistua. Hämähäkin sukupuolitoiminta on varsin monimutkainen tapahtuma. Kyseisen eläimen elämä on kiinnostanut monia hyvin paljon. Monissa eläimissä naaras on isompi kuin koiras, ihmisillä ja nisäkkäillä tilanne on päinvastainen. Etenkin feministit kritisoivat ihmisten sukupuolien välisiä eroja, mutta tästä asiasta voisin kertoa muussa artikkelissa.
Mistä siis sukupuolierot johtuvat? Tiede harvemmin vastaa hyvin kysymykseen miksi, mutta vastauksen miten se tarjoaa. Sikiö on periaatteessa naaras, mutta riittävä testosteronitaso aiheuttaa sen, että sikiö kehittyy koiraaksi naaraan sijaan. Tähän tarvitaan miessukupuolelta Y-kromosomi, jossa on yksi ainoa geeni, joka on edellytyksenä kivesten kehittymiseen. Poikasikiöllä on varsin korkeat testosteronitasot, jonka seurauksena kehittyy penis, joka on verrannollinen naisten klitorikseen. Myös joitain muitakin geenejä on Y-kromosomissa, jotka tekevät miehestä lisääntymiskykyisen. Kyse on siis raskausajan sikiön testosteronitasoista, riittävällä tasolla elimistö kehittyy miehen sukupuolielimet. Tähän tarvittava yksi geeni voi olla vaikka X-kromosomissa, mutta niin ei normaalisti ole. Y-kromosomi ei ole siis välttämätön, silloin puhutaan naisesta. Y-kromosomi on muutenkin melkoinen tynkä, siitä puuttuvat monet naisen X-kromosomien geenit, joissa on valtavasti esim. solujen toiminnalle keskeisiä geenejä, joiden puuttuminen estää koko solujen toiminnan. Ihmisten miehillä on XY-kromosomit, kun taas naisena parina ovat XX-kromosomit. Ihmisuroksilla on siis yksi X-kromosomi vähemmän, jonka johdosta pidetään yhtenä syynä sitä, että miehissä on enemmän vaihtelua ja persoonallisuutta, kun taas naiset ovat yleensä keskikertaisempia – hyvässä ja pahassa.
Kuten edellisessä kappaleessa sanoin, niin Y-kromosomi huolehtii käytännössä vain testosteronin tuotannosta, jonka lisäksi sitä tarvitaan myös esim. siittiöiden tuottamiseksi, muuten siinä on varsin mitätön määrä mieheksi kehittymiselle tarvittavia geenejä. Tämän johdosta X-kromosomi sisältää lähes kaikki tarvittavat geenit sukupuolen kehittymiselle. Vaikka naisella ei olekaan Y-kromosomia, niin siitä huolimatta mieshormonilla eli testosteronilla on mahdollista tuottaa miessukupuolelle tarpeellisia ominaisuuksia, kuten esimerkiksi lihasten suurta kokoa. Naisillakin on oma steroidi eli estrogeeni, jonka tehtävänä on huolehtia esim. rasvakudoksen sijoittumiseen oikeisiin kohtiin kehoa eli tietysti rintoihin ja takapuoleen. Steroidit ovat yleisesti kudosten toimintaan vaikuttavia hormoneita, joista esim. kolesteroli on elintärkeä solujen toiminnalle. Kortisoni on myös lääketieteessä käytetty steroidi, jolla on kudosvaurioiden korjaukseen panostava vaikutus. Eläimet ja kasvit ja monet muutkin ohjaavat elintoimintojaan hormoneilla, testosteroni, estrogeeni ja muut hormonit ovat ihmisellä sellaisia. On myös synteettisiä anabolisia steroideja, joilla on mahdollisimman suuri testosteronin aiheuttama lihasvaikutus ja minimoitu muut testosteronin vaikutukset kuten esim. karvoituksen lisääntyminen.
Lisääntymisessä voi tapahtua monia yllättäviä asioita, jolloin tämä prosessi ei tapahdu ihan yksinkertaisesti. Keskimäärin vain harva parittelukerta johtaa hedelmöittymiseen. Siihen vaikuttaa valtavasti parittelun osuminen oikeaan aikaan kuukautiskiertoa, mutta todennäköisyys on vain jotain prosentteja keskimäärin. Usein myös hedelmöittyminen johtaa keskenmenoon heti raskauden alussa, ilman että sitä edes huomaa. Myös kromosomipoikkeamat ovat yleisiä, niitä on keskimäärin jopa useita tuhannessa henkilöstä. Ihminen voi olla hyvinkin naisellinen, mutta silti kykenemätön saamaan lasta. Monet parit ovat yrittäneet saada vuosia lasta aktiivisesti, joten lapsen tekeminen ei ole kaikille ollenkaan itsestään selvää. Eikä sukupuolikaan ole aina niin selvä asia, vaikka usein ihmiset ovat niin taipuvaisia ajattelemaan. Aina lääkäritkään eivät tiedä lapsen sukupuolta, se on monille henkisesti todella rankkaa. Monille täysin normaaleillekin sukupuolille oma sukupuoli voi olla vaikea asia, se aiheuttaa paljon vaivaa. Monet miehet ovat huolissaan, että onko riittävän iso penis, jotta olisi hyvä mies, vaikka asiassa ei ulkopuolisten mielestä ole aihetta huoleen. Mikä onkaan miehelle nolompaa kuin liian pieni penis, jolloin on jossain mielessä invalidi ja vajaa omassa sukupuolessaan. Miesten seksuaalisuus on kuitenkin varsin yksinkertaista, mahdollisimman suuri penis on miehille kunnia-asia. Samoin kuin naisetkaan eivät meikkaa miehiä varten, niin peniksen kokokin on enemmän identiteettikysymys. Ehkä sitä voisi edistää antamalla lisähormoneita nuorille miehille oikeassa vaiheessa, niin että peniksestä kehittyisi poikkeuksellisen iso – esim. 25 cm pituutta, josta olisi valtavasti apua miesten itsetunto-ongelmiin. Kerran naisillekin meikkaaminen on tärkeä asia, niin miksi miehillekin ei sallittaisi parannella luontaista sukupuoltaan kaikin mahdollisin keinoin oman itsetuntonta kohentamiseksi. Ei naisetkaan halua olla rumia, niin ei miehetkään halua olla heikkoja.
In fact, in this article, I discuss the doctrine of the Roman Academy, known as Break Down & Manage. It is still a very certain, safe, simple and understandable doctrine today, that it is at least reasonably sensible and intelligent to operate, regardless of the area of application. In general, such an offer provides the enemy party, the status of which is with the other party in a bad position. So it is really not a matter of trying to make a good agreement with the most qualified one, but with the most suitable one. It is worth resigning from a bad union if there is nothing wrong with it and you only get good. Usually, it has a win-win situation with the bidder, a bit like in trading, both win by exchanging important resources with each other to advance their cause. In general, you should offer an excellent contract if it is possible to create another important partner. If you do not agree to the agreement, then you will remain an enemy, usually even the threat of war is usually quite high. This then is the Manage-stage, before it has done the opposite party propaganda and strong resistance to deterioration, by driving the representative of the other party themselves at a disadvantage among the allies.
So when the strategy goes to the second stage, it is already half the battle. It is simply foolish to refuse union with the other party’s role. If the other party alliance provides protection, financial assistance and eliminate problems, so that’s pretty smart contract. Thus, however, this must first be preceded by the dismantling of strong resistance, otherwise the second stage of the strategy cannot be reached. It is quite foolish to go to an extremist to talk about resigning from the church, but it is better to target someone who is more insecure about their faith. It’s good to say why he should leave the church because it only means good to him and nothing bad. However, this is preceded by a softening of the Church’s strong faith and core and a weakening of the front. Often, the church can also do this by driving its own members into a situation where they are exploited and do nothing but harm themselves. It is then easy for such a person to go and give a contract paper that records the benefits and disadvantages of leaving the organization. Approximately one percentage point differs from the Church of Finland every year, the reason being their own bad decisions.
This strategy is still widely used today in many places. This is a good starting point when thinking about strategy, a really ingenious guide in two words. It is then easy to deduce the appropriate operating model according to the situation by inferring independently. When you know everyone is working on this same approach, you don’t even have to have a big exchange of information with each other, which has been a problem in historical times. It has been easy to understand the causes of the phenomena because these doctrines were known to all who studied at the Academy. This strategy is therefore particularly valid in a situation such as where there is no very strong flow of information, with each member acting as a separate individual. Thus, when receiving an offer, even the counterparty will not be able to quickly negotiate a better contract with its current party, if at all possible.
In fact, I am a little familiar with game theory, a branch of mathematics developed in the 60th century. This often applies to trading, for example. In this way, the individual gets the maximum benefit, so that it causes as little harm as possible to the rest of society. This mechanism is built into the market economy. The problem here, too, is that people don’t have enough knowledge about the different options, otherwise it works great. In contrast, the planned economy does not have this mechanism, which was the main reason for the collapse of the Soviet Union. There was a huge effort to develop the planned economy, but there were always problems in pursuing the goals. Of course, some extreme examples have also spread of failure, but the problem was really very central to the failure of the planned economy.
So if you’re in a miserable position these days, even if you’re exploited, then it’s definitely worth grabbing such an offer. You get nice guys to party with and help you build a better infrastructure for your subordinates. Everyone wants a better life for themselves and their loved ones, so why not take a better option as a friend than your current asshole who doesn’t even shit care about your loved ones. It is foolish to be in bad alliances and contracts if someone offers better and keeps a promise. Bread not circus fun, that’s all Digga. There have been differences in warlords, just as there are differences in leaders today. Sometimes it’s worth switching sides for your own benefit. Why do you want to belong to them, that’s just stupid? Join our gang, we have a jeba and treat you better than your current ”guys”. The matter has often been pondered by the enemies among the enemy representatives and the diplomat 2k years ago with swords on their hips, perhaps even drinking beer.
[collapse]
Itse käsittelen tässä artikkelissa roomalaisen akatemian oppia, joka tunnetaan nimellä hajoita & hallitse. Se on vielä nykyäänkin hyvin varma, turvallinen, yksinkertainen ja ymmärrettävä oppi, jonka mukaan toimiminen on sovellusalueesta riippumatta vähintäänkin kohtuullisen järkevää ja älykästä. Yleensä tällaisen tarjouksen tarjoaa vihollinen taholle, jonka asema on vastapuolen kanssa huonossa asemassa. Kyse ei siis todellakaan ole pyrkiä tekemään hyvää sopimusta pätevimmän vaan sopivamman kanssa. Huonosta liitosta kannattaa erota, jos siitä ei ole mitään haittaa ja saa vain hyvää. Yleensä siinä on tämän tarjouksen tekijän kanssa win-win -tilanne, hieman kuin kaupankäynnissä molemmat voittavat vaihtamalla toisilleen tärkeitä resursseja asioidensa edistämiseksi. Yleensä kannattaa tarjota erinomainen sopimus, jos on mahdollista luoda toisesta tärkeä kumppani. Jos ei suostu sopimukseen, niin jää viholliseksi, yleensä vieläpä sodanuhka on yleensä varsin korkea. Tämä siis on se Hallitse-vaihe, ennen sitä on vastapuolelle tehtävä propaganda ja vahvan vastarinnan heikentäminen, ajamalla vastapuolen edustaja itseään epäsuotuisaan asemaan liittolaistensa kesken.
Kuwaitin asevarustelun kulut suhteessa kansantalouteen, joka oli 117.39 % vuonna 1992 .
Kun siis strategia menee toiseen vaiheeseen, niin se on jo puolivoittoa. On yksinkertaisesti vain typerää kieltäytyä vastapuolen kanssa tehtävästä liitosta. Jos vastapuolen liittouma tarjoaa suojelua, taloudellista apua ja poistaa ongelmat, niin sehän on ihan älykäs sopimus. Tätä siis edeltää ensin kuitenkin vahvan vastarinnan hajottaminen, muuten ei voi päästä toiseen vaiheeseen strategiassa. On aivan typerää mennä ääriuskovaiselle puhumaan kirkosta eroamisesta, vaan kohteeksi kannattaa ottaa mieluummin joku uskostaan epävarmempi. On hyvä sanoa, että miksi hänen kannattaa erota kirkosta, koska siitä seuraa hänelle vain hyvää ja ei mitään huonoa. Tätä edeltää kuitenkin kirkon vahvaan uskoon ja ytimeen tehtävä pehmentäminen ja rintaman heikentäminen. Usein myös kirkko voi tehdä niin, että itse typeryyksissään ajaa omia jäseniään tilanteeseen, jossa heitä hyväksikäytetään ja eivät saa kuin haittaa itsellensä. Tällaiselle henkilölle on sitten helppo mennä antamaan sopimuspaperi, jossa on kirjattuna organisaatiosta eroamisen hyödyt ja menetetyt haitat. Suomen kirkosta eroaakin noin prosenttiyksikkö vuosittain, syynä on ihan heidän omat huonot päätöksensä johdossa.
Tätä strategiaa käytetään yleisesti vielä nykyään monissa paikoissa. Tämä on hyvä lähtökohta strategiaa miettiessä, todella nerokas ohje kahdella sanalla. Siitä on sitten helppo johtaa sopivat toimintamalli tilanteen mukaan päättelemällä itsenäisesti. Kun tietää kaikkien toimivan tällä samalla toimintamallilla, niin ei edes tarvitse käydä suurta tiedonvaihtoa keskenään, joka on ollut ongelma historiallisina aikoina. On ollut helppo ymmärtää ilmiöiden syyt, koska nämä opit olivat kaikkien akatemiassa opiskelleiden tiedossa. Tämä strategia siis pätee etenkin tällaisessa tilanteessa, jossa ei ole mitään erittäin vahvaa tiedonkulkua, vaan jokainen jäsen toimii erillisenä yksilönä. Näin tarjouksen saadessaan edes vastapuoli ei kykene nopeasti neuvotteleman parempaa sopimusta nykyisen tahonsa kanssa, jos se edes on mahdollista.
Itse olen hieman perehtynyt peliteoriaan, joka on 60-luvulla kehitetty matematiikan osa-alue. Usein tätä sovelletaan esimerkiksi kaupankäyntiin. Näin yksilö saa mahdollisimman suuren hyödyn, niin että siitä seuraa mahdollisimman vähä haittaa muulle yhteiskunnalle. Tämä mekanismi on sisäänrakennettuna markkinatalouteen. Ongelmana tässäkin on, ettei ihmisillä ole riittävästi tietämystä erilaisista vaihtoehdoista, muuten se toimii erinomaisesti. Sen sijaan suunnitelmataloudessa ei tätä mekanismia ole, joka olikin keskeinen syy Neuvostoliiton romahdukseen. Suunnitelmataloutta pyrittiin kehittämään valtavasti, mutta siinä silti esiintyi aina ongelmia tavoitteiden ajamisessa. Tietysti jotain ääriesimerkkejäkin on levinnyt epäonnistumisesta, mutta ongelma oli oikeasti erittäin keskeinen suunnitelmatalouden epäonnistumisessa.
Jos siis olet nykyään surkeassa asemassa, jopa olet hyväksikäytettynä, niin ehdottomasti kannattaa tarttua tällaisen tarjouksen saatuasi. Saat kivat kaverit, joiden kanssa voi bilettää ja auttavat sinua rakentamaan paremman infran alamaisilleen. Jokainen haluaa parempaa elämää itsellensä ja läheisilleen, miksi ei siis ota kaverikseen parempaa vaihtoehtoa kuin nykyinen kusipää, joka ei paskaakaan välitä läheisistäsi. Huonoissa liitoissa ja sopimuksissa on tyhmää olla, jos joku tarjoaa parempaa ja pitää lupauksena. Leipää et sirkushuveja, niistähän kaikki diggaa. Sotapäälliköissäkin on ollut eroja, samoin kuin nykyäänkin on eroja johtajissa. Joskus kannattaa vaihtaa puolta omaksi edukseen. Miksi haluat kuulua heihin, sehän on vain tyhmää? Liity meidän jengii, meillä on jebaa ja kohdellaan teitä paremmin kuin teidän nykyiset ”kaverit”. Asiaa on usein neukkareissa mietitty vihollisedustajien ja diplomaatin kesken 2k vuotta sitten miekat lanteilla, ehkä juotu oluttakin vastoin roomalaista viinikulttuuria. Usein ehkä päästy kättelyyn, eihän barbaarit harrasta poskisuudelmia. Onneksi latina on niin kaunista ja loogista kirjoituskieltä, että sitä sönkötän melkein minäkin, kunhan muistaa pistää adejktiivin substansin perään: optimus primus. Vähä Etelä-Eurooppalaisen kulttuurin mukaan vielä heiluttelee käsiänsä, niin kaikki tajuaa, vaikka ei osaakaan kuin kymmenen sanaa kieltä. Nojoo, eiköhän silloinkin joku latinaa paremmin osannut barbaaritulkki löytynyt sotalordille. Homoseksin iloihin opettaa, niin ehkä se germaanien ja muiden barbaarikansojen sivistys siitä sitten lähtee luistamaan, ainakin nykyään tietyssä Berliinin lähiössä homma osataan. Keisarilillakin varmaan hymy huulilla, kun kuullut vuosien viiveellä barbaarikaupungin liitynyt heidän porukkaansa.
Koti on ihmiselle tärkeä paikka, se on ihmisen oma pesä. Ihmiset ovat asuneet erilaisissa rakennuksissa tilanteen mukaan. Itse olen asunut niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Täten koen olevani asiantunteva arvioimaan näiden eroja. Usein aina ei osaa arvioida, että mitä hyvää ja huonoa jossain on, vaan oma kokemus auttaa itseään ymmärtämään eroja. Usein asuinpaikan miellyttävyyteen vaikuttaa myös ympäristötekijät.
Olen nyt lämmitellyt omaa idyllistä asuntoani pönttömuurilla.
Olen syntynyt Tampereella 1988, mutta olen lapsuuteni asunut Peräseinäjoella. Oma isäni on syntynyt tässä minun nykyisessä kodissani vuonna 1952. Isäni isä on syntynyt vuonna 1910 ja kuollut 2000, asunnossa jonka lähellä siskoni asuu. Hänen isänsä Sameli Oskar Iisakinpoika Liikala syntyi 1887 ja kuoli1971 myös Peräseinäjoella. Samelin isä Iisak Mikonpoika Ala-Liikala syntyi vuonna 1857 ja kuoli 1942 Peräseinäjoella. Vuosista päätellen Sameli kuoli samoihin aikoihin kuin tämä talo on rakennettu. Iisakin isä Mikko Mikonpoika Ala-Liikala on syntynyt Peräseinäjoella 1834, kuoli 1916.
Luonnollisesti isonvihan eli venäjän armeijan suorittamasta Etelä-Pohjanmaan miesväestön hävistyksen ajalta väestörekisterit ovat varsin puutteellisia, eikä niitä suvussani ole ehkä haluttu edes muistaa, sen enempää kuin kovin moni muukaan alueen nainen tai mies. Silloin on pakon edessä joustettu tiukasta kristillisestä ydinperheajattelusta. Todennäköisesti monen lapsen biologisena isänä on saattanut olla jopa serkuksiin kuulunut mies, jos ei muut vaihtoehdot ole miellyttänyt.
Kauimmaksi löytämäni isälinjan edustaja Arvid Tarkkala on löytämieni tietojen mukaan ollut ammatiltaan suutari eli sinällään suhteellisen arvostetussa käsityöammatissa. Vaikka suutarin poika on ollut isäntänä, niin taloa on kuitenkin pidetty pystyssä äärimmäisen hyvin. Mitäpä sitä toimivaa konseptia muuttamaan. Jos minulla olisi lapsi, niin antaisin hänen toiseksi nimekseen Filemon, sellainen nimi osui silmääni sukupuuta selaillessa.
Minun sukuni on siis asunut varsin kauan täällä, joten koen tämän paikan omaksi asuinseudukseni. Siitä huolimatta tai johtuen juuri koen tarvetta myös liikkua muualla Suomessa, Tampereella olen asunut TTY:lla opiskellessani, mutta Jyväskylästä olen tykästynyt alueena. Tietysti parhaimmat ihmiset asuvat pääkaupunkiseudulla – ehkä ainakin omasta mielestään – , mutta ehkä minulla ei ole siihen mahdollisuutta. Minulle tarjottiin TE-toimiston kautta Espooseen harjoittelupaikka, mutta jouduin kieltäytymään lopulta. Yksiköiden hinnat lähtevät 700 €/kk ja nykyisin saan asua periaatteessa ilmaiseksi. Etätyökin olisi mahdollista, mutta ehkä se ei sovi minulle. Joskus tulevaisuudessa voisin harkita etätyön tekemistä täältä käsin.
En tiedä onko se taakka vai lahja, mutta itselleni on varsin paljon jäänyt vanhoja rakennuksia, joissa voi olla. Meillä suvussa on säästetty yleisesti kaikkea vanhaa, nykyinen asuntoni on samassa kunnossa kuin se on ollut aikoinaan, kaikki vanhat kuvat sotaan lähdöstä ovat esillä. Oma isäni on pyrkinyt pitämään tätä kuin museona, käyttöarvoa tällaisella rakennuksella ei kauheasti ole. Aivan kuin vanhat Pyramiditkin on hyvä säilyttää, niin mielestäni kirkkojen tai muidenkaan temppeleiden polttaminen on täysin väärin, ne ovat oman aikansa rakennuksia. Mielestäni on myös kohtuullista vaatia, ettei nykyisiä lopputöitä hävitetä liian herkästi. Minunkin diplomityöni on vain tavallisen ihmisen taidonnäyte osaamisestani tuleville sukupolville. Omat sukulaiseni ovat kukin muuttaneet Amerikkaan ja kukin minnekin aikoinaan. Omaa isoisäänikin on pyydetty muuttamaan Yhdysvaltoihin. En epäile hänen kykyjään, mutta hän itse on kokenut Suomen omaksi alueekseen. Mitä minulla on pikkuserkkuja Amerikassa, niin kuulemma Nasalla on töissä ja muutenkin menee hyvin. Yksilölle tärkeintä on tehdä parhaansa itse. Vaikka niin paljon tekisi mieli puuttua muiden tekemisiin, niin omien asioiden hoitaminen olisi tärkeämpää. Lohduttavaa on kuulla se, että vaikka oma isäni onkin kierrellyt ympäri maailmaa töissä, niin aina kysyy minulta Suomea kritisoidessani; että minne minä haluaisin muuttaa. Hän itse on viihtynyt Australiassa.
Tämä oma taloni on siis toisen maailmansodan aikainen ns. rintamies-talo, joka isoisäni on rakentanut lomillaan sodista. Onhan tämä myös ollut hyvin vaatimaton, jos vertaa hänen synnyinkotiinsa, joka oli varsi iso talo. Hän on joutunut ottamaan velkaa rakentamista varten ja ostaakseen maata, hän ei saanut isältään taloudellista apua, vaan on tehnyt itse kaiken. Velkojen maksamisen jälkeen on rakennettu Peräseinäjoen tekojärvi, jolloin lähes ilmaiseksi hän on joutunut kaatamaan metsän. Ne maat ovat vieläkin vanhempieni omistuksessa, mutta veden alla. Ilona on toki tullut hyvä rantatontti, jossa voi käydä mökkeilemässä.
Olen usein ollut kiinnostunut asumaan muuallakin Suomessa. Hervanta oli omanlaisensa paikka, joka antoi uutta kuvaa erilaisesta elämästä. En kuitenkaan loppujen lopuksi viihtynyt Hervannassa, onneksi sain suoritettua opintoni loppuun varsin hyvin. Sen sijaan nykyään on kiinnostusta muuttaa Jyväskylään. Kyseisellä paikkakunnassa on kavereita, joka on hyvin keskeinen tekijä asuinpaikkakunnan viihtyisyydessä. Minulla on myös kaveri, joka on nyt auttanut minua saamaan töitä kyseiseltä paikkakunnalta. On tärkeää huolehtia siitä, että on kavereita paikkakunnalla, jonne muuttaa. Niitä voi kyllä myös saada, niin kuin minäkin olen saanut hyviä kavereita Hervannassa. Etenkin opiskeluaikani ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtaja Masi Kajander (nykyinenkin hallitusjäsen) on ollut todella ystävällinen ja auttavainen. On myös tullut hyviä kavereita projektikurssilta, keille olen erittäin kiitollinen opintojeni sujumisesta.
Nyt tälläkin hetkellä tulee mietittyä, että missä sitä tulevaisuudessa elän. Tämä nykyinen asumukseni ei ehkä ole riittävän hyvä talviasumiseen, vaan olisi tärkeää saada työpaikka. Seinäjoelta olen pyrkinyt saamaan töitä, mutta oman alani töiden saaminen ei ole aina helppoa. Usein joutuu muuttamaan töiden perässä, Jyväskylän koen siinä tällä hetkellä hyväksi vaihtoehdoksi, kunhan vain huolehdin ensin, että minulla on riittävästi hyviä kaverisuhteita siellä. Tämä nykyinen asuntoni on kuitenkin mukavan rauhallinen, tällä hetkellä on hyvä elää täällä.
Usein saa kuulla, että miten huonoissa oloissa vanhukset joutuvat elämään. Monet ruokalähettifirmat myös ovat laskuttaneet järkyttäviä summia aterioista. Muutenkin vanheneminen ja vanhuus ovat monelle raskasta aikaa. Vastustan ylipäätänsä laitosmaisuutta ja tympeää elämää, vain sen itsensä takia. Aina syinä ei ole edes kustannukset, vaan tasoa voisi nostaa, jos hyväksyttäisiin muutosta ajattelutavoissa. Eikö kyse ole vain vanhuksista, vaan samaa tapahtuu kaikkialla. Monet jättävät ruoan syömättä, koska muualta saa parempaa.
Palmia on tarjonnut vanhuksille tällaista ruokaa. Taloussanomat
Vanhuksille siis Porvoossa tarjottiin poikkeuksellisesti muuta ruokaa kuin normaalia laitosruokaa. Itseäni eniten hämmästyttää, että sellainen asia on iso uutinen, jopa hieman järkyttynyt. Luulisi sellaisen nyt olevan ihan normaalia toimintaa missä vain. Etenkin vanhainkodissa pitäisi tarjota sellaista ruokaa, joka vanhukselle maistuu. Harvemmin monilla vanhuksilla on ylipaino-ongelmaa, joten olut ei ole ollenkaan sopimaton ruokajuoma. Pizza ja muu pikaruoka ei pitäisi olla erityisen kallista, raaka-ainekulut ovat varsin mitättömät. Ravintoarvoiltaankin ruoka on varsin lähellä normaalia laitosruokaa, hyvin hiilihydraattipainotteista.
Kuka haluaisi elää loppuelämänsä laitoksessa, joka muistuttaa vain vankilaa? Monilla ei ole edes omaisia ja muutenkin on paljon sairauksia. Valtion kannattaakin olla parempi panostaa laadukkaisiin elinvuosiin pelkkien vuosien sijaan, se on usein win-win -tilanne sekä valtion että vanhuksen kannalta, jos se tapahtuu vanhuksen omasta tahdosta.
Kuuntelin jokin aika sitten Kansanradion puheenvuoron, jossa eräs nainen kritisoi yliopistoa. Kyseisen henkilön mielestä on väärin, että hänen pienestä eläkkeestään pitää maksaa toisten bilettämistä. Hänestä oli täysin kohtuutonta, että pitäisi kustantaa opiskelijoille kondomit, jotta he voisivat harrastaa vapaaseksiä (anteeksi nuoruuteni, mutta käsite on ilmeisesti verrannollinen esiaviolliseen seksiin), kuten opiskelijat olivat ehdottaneet. Tämä asia herätti minussa kiinnostusta, koska mielestäni yliopistokoulutuksen kustantaminen yhteiskunnan varoista on ihan järkevää. Väittelyä varmaan tästä mahdotonta henkilön kanssa aloittaa, kun ei ole edes alkuperäistä puheenvuoroa tallennettuna, mutta voisin esittäää argumenttia oman kantani puolesta. Koulutusta tuetaan monessa muussakin maassa, Yhdysvalloissakin julkisia yliopistoja tuetaan yhteiskunnan verovaroin. Lisäksi on paljon yksityisiä yliopistoja, jotka eivät saa valtion tukea. Mielestäni on hyvä, että hyväosaiset ja huono-osaiset käyvät samoja kouluja, se ehkäisee eriarvoistumista. Epäonnistuneet ihmiset kritisoivat, mutta kritiikki ei ole pahasta. Sen sijaan oikeasti apua tarvitsevat eivät valita, heitä tulee tukea.
Matematiikan luento teknillisellä yliopistolla.
Etenkin naisten koulutusta pidetään parhaimpana keinona ehkäistä ylikansoittumista. Mielestäni tämä on suurin epäkohta yliopistokoulutuksessa Suomessa, täällä pätee samat luonnonlait kuin muissakin maissa. Uskoisin myös Suomessa koulutuksen osalta pätevän, että yliopistokoulutus haittaa perheen perustamista ja lapsien saamista. Kun kerran miehillä on velvollisuus käydä varusmiespalvelus, niin ehkä naisillekin voisi olla vastaava velvollisuus yliopistoissa. Tutkintoon voisi naisille liittää vaatimus lapsen hankkimisesta ennen tutkintotodistuksen saamista, muulloin vietäisiin vankilaan totaalikieltäytyjänä, ellei voi todistaa olevansa kykenemätön saamaan lasta. Tämän lisäksi porkkanana jokaisesta sitä useammasta lapsesta voisi saada opintoja hyväksiluettua. Kerran työelämässäkin naiset saavat palkkaa raskausajalta, niin miksi samaa ei voisi käyttää myös opiskeluun. Yliopisto on mitä mainion paikka löytää sopiva isä lapselle, jotta voisi lisääntyä ja täyttää Maan, kuten Raamatussakin käsketään. Yhteiskunta voisi olla velvollinen huolehtimaan ensimmäisestä lapsesta, yliopisto voisi olla oikea paikka toteuttaa tätä Raamatun oppia, itse ainakin kannatan yliopistoja ainoaksi lailla hyväksyttäväksi paikaksi hoitaa ihmisten välinen lisääntyminen. Yliopisto on siihen paljon parempi kuin Kirkon avioliitto, mielestäni. Tämä tällaisena akateemisena ns. kuriositeettina, tavoitteena herättää keskustelua.
Mitä sitten tulee ylipäätänsä yliopiston koulutuksen merkittävyyteen, niin itse koen sen tärkeäksi osaksi yhteiskuntaa. Olisi järkyttävää ajatella, ettei vastuullisissa tehtävissä olevilta ihmisiltä vaadittaisi pätevyyttä. Samoin kuin ajokorttikin tulee olla sovituin yhteisin vaatimuksin, ettei teillä liiku puolisokeita ihmisiä tai muita, jotka eivät kykene läpäisemään esim. teoriakoetta. Kyllä sellainen laitos – yliopisto, akatemia, luostari, katedraalikoulu tai joku muu – on siis hyvä olla, mieluummin vieläpä valtion tukemana. Miksi yliopiston pitäisi olla vain rikkaiden mahdollisuus, kuten se aiemmin on ollut. Aiemmin avioliitto oli melkein ainut keino saavuttaa parempi työelämä, edes miehillä ei ole sitä mahdollisuutta ollut. Jo nykyään yliopistossa opiskelu ei ole taloudellisesti kannattavaa, vaan syynä opiskeluun ovat muut syyt. Yliopistojen taloutta on jo tiukennettu, nykyään ei enää lorvita kirjoilla loppuelämäänsä, vaan koulusta joutuu eroamaan, elleivät opinnot onnistu. Itselleni ainakin opiskelu oli henkisesti aika rankkaa aikaa, omalla tavallaan. Samoin kuin ruumiillinenkin työ on raskasta – jota olen tehnyt, niin oppiminen on raskasta toimintaa. Jos sitä ei ole tehnyt, niin sitä ei ymmärrä. Yliopiston keskeinen ydin onkin auttaa ihmisiä tunnistamaan omat ja toisten rajat, poistaa ihmisiltä turhat luulot. Ruumiillinenkin toiminta on raskasta, varmasti jokainen kuntosalilla oleva tietää, että miten raskasta on nostella painoja 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikosta. Jos ei tiedä, niin kannattaa kokeilla.
Mitä sitten tulee viihteen kritisointiin, niin itse en ymmärrä sitä. Miksi elämän tulisi olla yhtä tuskaa ja kärsimystä? Kyseinen ohjelmassa kommentoinut henkilö kertoi itse olleensa uskonnollinen, joka ei mielestäni ole ollenkaan paha asia. Viihdettä on kuitenkin aina ollut, se välttämätöntä kuten lepopäivätkin. Oleellisinta on mahdollisimman tehokas viihde, josta on jopa hyötyä. Nykyistä yhteiskuntaa ei kehitetä vain pelkällä raatamiselle, enkä itse haluaisi siihen perustuvassa maailmassa elää. Mielestäni elämäni tarkoitus ei ole tuska ja kärsimys, vaan pitäisi tavoitella enemmänkin mahdollisimman vähällä työllä saatavaa hyötyä yhteiskunnassa. Yliopisto on tässä hyvä keino edistää asiaa, kyseistä organisaatiota saa paljolti kiittää nykyisestä elintasosta. Järjestelmä on ollut menestys, toimiva konsepti paremman maailman luomisessa. Aina on helppo ottaa vaikka minut esimerkiksi, jonka kautta yleistää koko yliopistojärjestelmä. Sen sijaan voisi ottaa esimerkiksi Isaac Newton, kuka on edistänyt hyvin paljon koko yliopistojärjestelmää. Oli poikkeuksellista, että säädytön ihminen pääsi organisaatioon sisälle, se kannatti, kukapa sen päätöksen hyötyä kiistäisi. Tietysti ei voitu etukäteen tietää miten hyvä päätös oli, mutta näin jälkiviisaana olisi kannattanut ottaa vaikka miljoona ”huonoa” yliopisto-opiskelijaa, jos samalla sai yhden Newtonin. Kyseessä on vain yksittäistapaus, merkittävät henkilöt ovat järjestään vauraista maista ja korkeassa-asemassa olleista perheistä. Newtoni oli omana elinaikanaa enemmän arvostettu kuin koskaan myöhemmin, nykyään myönnetään Newtonin toimineen monelta osin sopimattomasti; kuten vaikkapa luovuttamalla tutkimusmateriaalia toisten tukijoiden vihaamille tukijoille, poistamalla tutkimusten lähteistä henkilöitä jälkikäteen ja kiusaamalla järjestelmällisesti saksalaista yleisnero Gottfried Leibnizi’ä. Ehkä Newtonin arvostusta edisti se, että siihen mennessä kaikki muut kirkon opin kyseenalaistaneet tiedemiehet olivat tulleet poltetuksi roviolla; Newton oli poikkeus siinäkin suhteessa, the one. Kirkolle kiitos, he armahtivat hänet ja valaistumisen aikakausi eli valistusaika koitti heidän ansiostaan. Newtonista tuli Britannian ritari, ensimmäisenä tiedemiehenä. Hänen epäilleen saaneen aika suuria elohopeaaltistuksia laittomissa alkemiaharrastuksissaan, joista johtuen hän oli varsin sekaisin etenkin loppuelämänsä ajan. On kyllä aiheellista muistaa, että Newtonin aikaan Cambridgen yliopistoa pidettiin lähes bordellina, mutta yliopistotoiminta on paljon muuttunut niistä ajoista erilaiseksi. Tietysti yliopistokulttuuriin kuuluu vieläkin sellaista, joka ei välttämättä uskonnollisen maailmankatsomuksen kautta ole sitä oikeaa sivistystä ja ihannoitavaa elämää. Itse olen sitä mieltä, että yliopiston tulisi kuitenkin pitää kiinni perinteistään, hyvin avoin ja hyväksytty suhtautuminen bilettämiseen tulee olla tulevaisuudessakin osa yliopistokulttuuria. Yliopistolaitosta saa kiittää siitäkin saavutuksesta, että ovat nimenneet planeetan u_r_anus:ksi.
Miten sitten itse olen kokenut oman opiskeluni? Itse en ole akateemisesta perheestä, joskin perhe on ollut hyvä, vanhempani ovat olleet hyviä ihmisiä. Minua ei ole osattu tukea ja kannustaa koulutuksessani, olen paljolti itse tehnyt omat valintani. Minä olen omasta kiinnostuksestani lähtenyt opiskelemaan, vaikka en ole tiennytkään mitä siitä seuraa, ilman että olisin voinut uskoa olevan edes kannattava päätös. Kyse on ollut arvoista, koen yliopiston olevan hyvä instanssi ja halunnut kuulua siihen. Samoin kuin aikoinaan on ollut luostareita, joissa on harrastettu hengellistä toimintaa. Kuitenkin luostareissakin on pantu erittäin vahvoja ”mämmioluita”, niin aivan samoin nykyisissä luostarimaisissa hengellisissä tai muuten sivistävissä organisaatioissa on viihdetoimintaa. Sellaiset n. 8 % vahvuiset ja täyteläiset luostarioluet ovat erinomaisia, suosittelen maistamaan. Viihde ja elämästä nauttiminen on edellytys hengelliselle kehitykselle. Jos ei nauti elämästään, niin ei ole kykyä edistää muiden hyvinvointia. Itse olen kokenut oman koulutukseni vähintäänkin riittävän raskaaksi, olen suorittanut kolme tutkintoa elämäni aikana. Usein liian raskas suorittaminen pilaa oman motivaation aiheeseen.
Itse pidän yliopistoa ja koulutusta itseisarvona, jonain jota ihmisten tulisi tavoitella. Elämän tarkoitusta on tietty vaikea miettiä, mutta mielestäni yliopisto ajaa sitä asiaa erinomaisesti. Siihen kannattaa panostaa. Sinä lukijakin luet tälläkin hetkellä yliopistossa kehitetyllä tekniikalla minun blogiani. Jos on valinnut uskonnollisen avioliittoon perustuvan lisääntymisen akateemisuuden sijaan, niin kyse on omasta valinnasta. Jos sinulla on vielä tämä valinta edessä, niin kumman sinä nuori tyttö/nainen tai poika/mies haluat? Itse jopa kannatan valtionkirkon tukemista naurettavista verotuloistani, jos siitä on jotain hyötyä. Tein mielestäni hyvän valinnan.
Menestyminen on yleensä tärkeä asia elämässä. Etenkin subjektiivisesti sanottuna menestyksen määritteleminen on hyvin vaikeaa: mikä on yksilön kannalta menestystä. Yhteiskunnan menestyksenkään määritteleminen ei ole yhtään helpompaa. Itselleni menestyksestä ensimmäisenä tulevat mieleen sosiaalisen pätemisen lisäksi hyvä elinkeino, paljon/hyv(i)ä naisia ja korkea hyvinvointi, etenkin jos pitää määritellä kolme asiaa. Hyvä, paljon ja korkea ovat siis adjektiivit, jotka minulle tulevat mieleen näihin asioihin liittyen. Nämä sanatkin ovat vaikeita määritellä, mutta liitän ne kykyyn onnistua tavoitteissaan, jotka itse koen elämän kannata keskeisinä. Elämän tarkoitus itsessään on sitten vaikeampi määriteltävä, joka on vanha filosofinen kysymys.
Menestyneitä ja ei-menestyneitä ihmisiä yhdistävät ominaisuudet.
Edellinen kuva on mielestäni hyvä, siinä on tiivistettynä keskeiset piirteet menestyneen ja menestymättömän ihmisen välillä, erityisesti itselleni haitallinen miessukupuoli. Haluaisin ottaa tähän mukaan etiikan, mutta jätän sen sivualalle. Menestyksen voi kuitenkin ottaa myös laajempana humanistisena aiheena, mutta usein sitä käsitellään yksilön näkökulmasta. Yksilönkin kannalta menestyminen on paljolti kiinni yhteiskunnasta, ihminen on sosiaalinen eläin. Yhteiskunta määrittää menestyksen, jota verrataan muihin yksilöihin. Yksisilmäinen on kuningas sokeiden valtakunnassa. Vastaavaan ajatukseen usein perustuu myös evoluutio, pelkästään jotenkuten elossa pysyminen on menestymistä, jos vastaavassa ympäristössä muut eivät menesty. Täten siis ihmisen käyminen kuussa oli menestys, mutta tulevaisuudessa menestymiseltä voidaan edellytetään jotain paljon enemmän. Ihminen menestyy nykyäänkin myös kansainvälisellä avaruusasemalla, ainakin jotenkin. Menestys ja selviäminen ovat hyvin lähellä toisiaan.
Menestyksen kokemuksella on valtava vaikutus ihmisen psykologiseen toimintaan. Menestynyt ihminen on useammin sosiaalisesti myönteisempi, tukee muuta yhteiskuntaa. Vastaavasti huonosti menestyvä ihminen käyttää valtayhteisön kannalta negatiivisia keinoja. Tässä on ehkä taustalla se, että kun yksilö itse kykenee tyydyttämään omat tarpeensa, niin sitten on mahdollista auttaa muita. Pahimmillaan suuri menestymättömien joukko aiheuttaa mellakoita ja jopa vallankaappauksen. Vallankaappaus on tyypillinen tapahtuma, joka liittyy menestymättömyyteen. Kun hallitus epäonnistuu toimissaan, niin oppositio eli pahikset ottavat vallan. Näin on käynyt monessa suurvallassa ja pienemmässäkin.
Itseäni kiinnostaisi sellainen logiikka, että voisiko menestystä sitten saavuttaa tukemalla yhteiskuntaa. Toimiiko vastaava logiikka siis molempiin suuntiin vai onko kyseessä asymmetrinen tapahtuma. Onko menestyminen edellytys yhteiskuntamyönteisyydelle, vai voisiko yhteiskuntamyönteisyydelläkin saavuttaa menestystä. Itse uskoisin, että asiat voivat toimia molempiin suuntiin, mutta se riippuu tilanteesta. Yhteiskunnan tulisi olla sellainen – jos vain mahdollista. Eriarvoisuus ja etnisten ryhmien lisääntyminen aiheuttaa usein sen, että ryhmien halu tukea yhteiskuntaa heikkenee. Jos ihmisjoukoilla on hyvin erilaiset tavoitteet, niin yleensä moni ei halua tukea itselleni merkityksettömiä tai jopa vastakkaisia tavoitteita. Siis ns. yhteen hiileen puhaltaminen katoaa. Tästä ongelmasta esimerkkinä New Yorkin 60-luvulla tekemä alueenkehittämishanke, joka johti white flight -ilmiöön. Tästä asiasta on karua kuvamateriaalia South-Bronx’sta: New York Bronx (South Bronx) in the 70`s and 80`s
Lyijy on hermomyrkyllinen raskasmetalli, jolla uskotaan olevan väkivaltaisuutta ja epäsosiaalisuutta aiheuttava vaikutus ihmisiin.
Eräs yllättävä korrelaatio on lyijyn ja murhien / väkivaltarikollisuuden välillä. On jopa epäilty, että New Yorkissa ongelma(t) olisivat johtuneet autoliikenteen käyttämästä lyijystä, jonka rajoittamisen jälkeen New Yorkin rikollisuus romahti. Myös samaa selitystä on epäilty Rooman valtakunnan romahtamiselle. Roomassa käytettiin lyijyä vesijohtoputkissa ja jopa viinin maustamiseen. Lyijyaltistuksen korrelaatio alentuneeseen älykkyysosamäärään on tieteellisesti todistettu, eikä sitä osata selittää muilla tekijöillä. Tämän takia itse vältän mm. lyijyllisen tinan käyttämistä, pelkään lyijyaltistusta. Käsittämätöntä, että sellaista myrkkyä on saanut käyttää polttoaineissa, pelkästään hermomyrkyllisyys on ollut tiedossa vuosituhansia. Myös elohopean ja mahdollisesti monen muunkin raskasmetallin myrkyllisyys on ollut tiedossa jo kauan. Elohopeaa on käytetty hattujen tekemiseen, niin sen seurauksena on tullut ”Hullu kun hatuntekijä”-sanonta, joka on johtunut elohopea-altistuksen aiheuttamasta ammattitaudista.
Voiko menestys olla kiinni lapsuusajan lyijyaltistuksesta, ainakin yksi kriittinen tekijä siinä? Voisiko se olla merkittävä syy, että miksi ei onnistu tavoitteissaan työelämässä ja vapaalla?
