Google Translate in 2020-07-10
In fact, in this article, I discuss the doctrine of the Roman Academy, known as Break Down & Manage. It is still a very certain, safe, simple and understandable doctrine today, that it is at least reasonably sensible and intelligent to operate, regardless of the area of application. In general, such an offer provides the enemy party, the status of which is with the other party in a bad position. So it is really not a matter of trying to make a good agreement with the most qualified one, but with the most suitable one. It is worth resigning from a bad union if there is nothing wrong with it and you only get good. Usually, it has a win-win situation with the bidder, a bit like in trading, both win by exchanging important resources with each other to advance their cause. In general, you should offer an excellent contract if it is possible to create another important partner. If you do not agree to the agreement, then you will remain an enemy, usually even the threat of war is usually quite high. This then is the Manage-stage, before it has done the opposite party propaganda and strong resistance to deterioration, by driving the representative of the other party themselves at a disadvantage among the allies.
So when the strategy goes to the second stage, it is already half the battle. It is simply foolish to refuse union with the other party’s role. If the other party alliance provides protection, financial assistance and eliminate problems, so that’s pretty smart contract. Thus, however, this must first be preceded by the dismantling of strong resistance, otherwise the second stage of the strategy cannot be reached. It is quite foolish to go to an extremist to talk about resigning from the church, but it is better to target someone who is more insecure about their faith. It’s good to say why he should leave the church because it only means good to him and nothing bad. However, this is preceded by a softening of the Church’s strong faith and core and a weakening of the front. Often, the church can also do this by driving its own members into a situation where they are exploited and do nothing but harm themselves. It is then easy for such a person to go and give a contract paper that records the benefits and disadvantages of leaving the organization. Approximately one percentage point differs from the Church of Finland every year, the reason being their own bad decisions.
This strategy is still widely used today in many places. This is a good starting point when thinking about strategy, a really ingenious guide in two words. It is then easy to deduce the appropriate operating model according to the situation by inferring independently. When you know everyone is working on this same approach, you don’t even have to have a big exchange of information with each other, which has been a problem in historical times. It has been easy to understand the causes of the phenomena because these doctrines were known to all who studied at the Academy. This strategy is therefore particularly valid in a situation such as where there is no very strong flow of information, with each member acting as a separate individual. Thus, when receiving an offer, even the counterparty will not be able to quickly negotiate a better contract with its current party, if at all possible.
In fact, I am a little familiar with game theory, a branch of mathematics developed in the 60th century. This often applies to trading, for example. In this way, the individual gets the maximum benefit, so that it causes as little harm as possible to the rest of society. This mechanism is built into the market economy. The problem here, too, is that people don’t have enough knowledge about the different options, otherwise it works great. In contrast, the planned economy does not have this mechanism, which was the main reason for the collapse of the Soviet Union. There was a huge effort to develop the planned economy, but there were always problems in pursuing the goals. Of course, some extreme examples have also spread of failure, but the problem was really very central to the failure of the planned economy.
So if you’re in a miserable position these days, even if you’re exploited, then it’s definitely worth grabbing such an offer. You get nice guys to party with and help you build a better infrastructure for your subordinates. Everyone wants a better life for themselves and their loved ones, so why not take a better option as a friend than your current asshole who doesn’t even shit care about your loved ones. It is foolish to be in bad alliances and contracts if someone offers better and keeps a promise. Bread not circus fun, that’s all Digga. There have been differences in warlords, just as there are differences in leaders today. Sometimes it’s worth switching sides for your own benefit. Why do you want to belong to them, that’s just stupid? Join our gang, we have a jeba and treat you better than your current ”guys”. The matter has often been pondered by the enemies among the enemy representatives and the diplomat 2k years ago with swords on their hips, perhaps even drinking beer.
Itse käsittelen tässä artikkelissa roomalaisen akatemian oppia, joka tunnetaan nimellä hajoita & hallitse. Se on vielä nykyäänkin hyvin varma, turvallinen, yksinkertainen ja ymmärrettävä oppi, jonka mukaan toimiminen on sovellusalueesta riippumatta vähintäänkin kohtuullisen järkevää ja älykästä. Yleensä tällaisen tarjouksen tarjoaa vihollinen taholle, jonka asema on vastapuolen kanssa huonossa asemassa. Kyse ei siis todellakaan ole pyrkiä tekemään hyvää sopimusta pätevimmän vaan sopivamman kanssa. Huonosta liitosta kannattaa erota, jos siitä ei ole mitään haittaa ja saa vain hyvää. Yleensä siinä on tämän tarjouksen tekijän kanssa win-win -tilanne, hieman kuin kaupankäynnissä molemmat voittavat vaihtamalla toisilleen tärkeitä resursseja asioidensa edistämiseksi. Yleensä kannattaa tarjota erinomainen sopimus, jos on mahdollista luoda toisesta tärkeä kumppani. Jos ei suostu sopimukseen, niin jää viholliseksi, yleensä vieläpä sodanuhka on yleensä varsin korkea. Tämä siis on se Hallitse-vaihe, ennen sitä on vastapuolelle tehtävä propaganda ja vahvan vastarinnan heikentäminen, ajamalla vastapuolen edustaja itseään epäsuotuisaan asemaan liittolaistensa kesken.
Kun siis strategia menee toiseen vaiheeseen, niin se on jo puolivoittoa. On yksinkertaisesti vain typerää kieltäytyä vastapuolen kanssa tehtävästä liitosta. Jos vastapuolen liittouma tarjoaa suojelua, taloudellista apua ja poistaa ongelmat, niin sehän on ihan älykäs sopimus. Tätä siis edeltää ensin kuitenkin vahvan vastarinnan hajottaminen, muuten ei voi päästä toiseen vaiheeseen strategiassa. On aivan typerää mennä ääriuskovaiselle puhumaan kirkosta eroamisesta, vaan kohteeksi kannattaa ottaa mieluummin joku uskostaan epävarmempi. On hyvä sanoa, että miksi hänen kannattaa erota kirkosta, koska siitä seuraa hänelle vain hyvää ja ei mitään huonoa. Tätä edeltää kuitenkin kirkon vahvaan uskoon ja ytimeen tehtävä pehmentäminen ja rintaman heikentäminen. Usein myös kirkko voi tehdä niin, että itse typeryyksissään ajaa omia jäseniään tilanteeseen, jossa heitä hyväksikäytetään ja eivät saa kuin haittaa itsellensä. Tällaiselle henkilölle on sitten helppo mennä antamaan sopimuspaperi, jossa on kirjattuna organisaatiosta eroamisen hyödyt ja menetetyt haitat. Suomen kirkosta eroaakin noin prosenttiyksikkö vuosittain, syynä on ihan heidän omat huonot päätöksensä johdossa.
Tätä strategiaa käytetään yleisesti vielä nykyään monissa paikoissa. Tämä on hyvä lähtökohta strategiaa miettiessä, todella nerokas ohje kahdella sanalla. Siitä on sitten helppo johtaa sopivat toimintamalli tilanteen mukaan päättelemällä itsenäisesti. Kun tietää kaikkien toimivan tällä samalla toimintamallilla, niin ei edes tarvitse käydä suurta tiedonvaihtoa keskenään, joka on ollut ongelma historiallisina aikoina. On ollut helppo ymmärtää ilmiöiden syyt, koska nämä opit olivat kaikkien akatemiassa opiskelleiden tiedossa. Tämä strategia siis pätee etenkin tällaisessa tilanteessa, jossa ei ole mitään erittäin vahvaa tiedonkulkua, vaan jokainen jäsen toimii erillisenä yksilönä. Näin tarjouksen saadessaan edes vastapuoli ei kykene nopeasti neuvotteleman parempaa sopimusta nykyisen tahonsa kanssa, jos se edes on mahdollista.
Itse olen hieman perehtynyt peliteoriaan, joka on 60-luvulla kehitetty matematiikan osa-alue. Usein tätä sovelletaan esimerkiksi kaupankäyntiin. Näin yksilö saa mahdollisimman suuren hyödyn, niin että siitä seuraa mahdollisimman vähä haittaa muulle yhteiskunnalle. Tämä mekanismi on sisäänrakennettuna markkinatalouteen. Ongelmana tässäkin on, ettei ihmisillä ole riittävästi tietämystä erilaisista vaihtoehdoista, muuten se toimii erinomaisesti. Sen sijaan suunnitelmataloudessa ei tätä mekanismia ole, joka olikin keskeinen syy Neuvostoliiton romahdukseen. Suunnitelmataloutta pyrittiin kehittämään valtavasti, mutta siinä silti esiintyi aina ongelmia tavoitteiden ajamisessa. Tietysti jotain ääriesimerkkejäkin on levinnyt epäonnistumisesta, mutta ongelma oli oikeasti erittäin keskeinen suunnitelmatalouden epäonnistumisessa.
Jos siis olet nykyään surkeassa asemassa, jopa olet hyväksikäytettynä, niin ehdottomasti kannattaa tarttua tällaisen tarjouksen saatuasi. Saat kivat kaverit, joiden kanssa voi bilettää ja auttavat sinua rakentamaan paremman infran alamaisilleen. Jokainen haluaa parempaa elämää itsellensä ja läheisilleen, miksi ei siis ota kaverikseen parempaa vaihtoehtoa kuin nykyinen kusipää, joka ei paskaakaan välitä läheisistäsi. Huonoissa liitoissa ja sopimuksissa on tyhmää olla, jos joku tarjoaa parempaa ja pitää lupauksena. Leipää et sirkushuveja, niistähän kaikki diggaa. Sotapäälliköissäkin on ollut eroja, samoin kuin nykyäänkin on eroja johtajissa. Joskus kannattaa vaihtaa puolta omaksi edukseen. Miksi haluat kuulua heihin, sehän on vain tyhmää? Liity meidän jengii, meillä on jebaa ja kohdellaan teitä paremmin kuin teidän nykyiset ”kaverit”. Asiaa on usein neukkareissa mietitty vihollisedustajien ja diplomaatin kesken 2k vuotta sitten miekat lanteilla, ehkä juotu oluttakin vastoin roomalaista viinikulttuuria. Usein ehkä päästy kättelyyn, eihän barbaarit harrasta poskisuudelmia. Onneksi latina on niin kaunista ja loogista kirjoituskieltä, että sitä sönkötän melkein minäkin, kunhan muistaa pistää adejktiivin substansin perään: optimus primus. Vähä Etelä-Eurooppalaisen kulttuurin mukaan vielä heiluttelee käsiänsä, niin kaikki tajuaa, vaikka ei osaakaan kuin kymmenen sanaa kieltä. Nojoo, eiköhän silloinkin joku latinaa paremmin osannut barbaaritulkki löytynyt sotalordille. Homoseksin iloihin opettaa, niin ehkä se germaanien ja muiden barbaarikansojen sivistys siitä sitten lähtee luistamaan, ainakin nykyään tietyssä Berliinin lähiössä homma osataan. Keisarilillakin varmaan hymy huulilla, kun kuullut vuosien viiveellä barbaarikaupungin liitynyt heidän porukkaansa.