Nyt on ollut paljon keskustelua siitä, että HS:n toimittaja julkaisi puolustuvoimien salaista aineistoa. Tässäkin on omiin korviini kanatutunut monenlaista näkeystä. Osan mielestä koko asian salailu on erikoista, kun Wikileaksin vuotojen perusteella kaikki merkittävät valtiot vakoilevat toisiaan. Osa taas näkee tään asian erittäin vakavana uhkana yhteiskunnalle, eikä hyväksy lehdistöltä tällaista. Itseäni eniten kummastuttaa, että eikö armeijan tulisi itseään katsoa peilistä, jos kerran heidän omia salaisia papereitaan ovat.  [HS, Wikileaks]

Itse uskaltaisin väittää, että tämänlainen vuoto on monelle toimittajalle uran kohokohta. Monet usein nauravat uutisille, joita itse typeränä klikkailevat. Kuitenkin taustalla on toimittajan uran huippuhetki, kun 100 k ihmistä lukee uutisen, olkoon sisältönä mitä vain. Tätä moni ei välttämättä tule heti ajatelleeksi, kun ei sitä motivaattoria halutakaan näyttää uutisessa.

Minä olen miettinyt, että mikä mahtaa olla ohjelmistoalalla uran huippu ja etiikka. Milloin ihminen saavuttaa sellaisen tason, että siitä on vaikea päästä ylöspäin. Onko se siinä vaiheessa, kun saavuttaa suurta huomiota, vai onko se jotain muuta. Itse uskoisin, että menestys ei kuitenkaan ole huomiota, ainakaan suurimmalle osalle. Ei se sitä varmasti ole useimmille toimittajillekaan, väittäisin. Monet ovat sitä mieltä, että nykyaikana liikaa tavoitellaan pinnallisia asioita. En osaa sanoa, että onko aiemmin ihmiset olleet yhtään se parempia ja vähemmän huomionhakuisia, vai onko mahdollisuudet ja välineet vain olleet heikommat. [tuppu/menestys]

Minä itse olin todella tyytyväinen, kun ensimmäisen kerran sain tehtyä Patterimadon. Tämä hetki oli jotain sellaista, jossa häkellyin itsekin. Kun näytössä taulukkoon sijoitettu mato liikkuin autoMaagisesti näppäinkomentoja totellen, niin se oli jotain hämmentävää. Itse koin silloin, että valaistuin tietotekniikan mahdollisuuksista. Siinä iässä myös kaikki liikkuva asia oli kiinnostavaa, nykyään ei enää tule kiinnitettyä vastaaviin asioihin niin paljoa huomiota.

Toinen itselleni erittäin valtava huomio oli se, että oikeasti ammattikorkeakoulussa koin menestyneeni, osasin tehdä erilaisia ohjelmia ja ideoida itsenäisesti. Suuri juttu oli, kun tein oman opinnäytetyöni täysin yksin. On todella uskomatonta, että saa toimivan tuhansien rivin ohjelman toteutettua.

Ohjelmointiputkalaisilta irkissä kysyin neuvoa, että miten minun tulisi koodata, ja minkälaisia asioita tulisi huomioida. Ainut ja ikimuistoinen ohje oli se, että ohjelma pitää enkapsuloida pieniksi palasiksi, jotta minä tai joku muu voi myöhemmin mukauttaa kyseisen ohjelman arkkitehtuuria palapelimäisesti uudestaan uuteen ja oikeampaan muotoonsa. [wiki/encapsulation]

Itse myöhemmin suurelta osin muotoilin ohjelman koodia uudestaan, aiempaa parempaan rakenteeseen. Parantamisen varaa varmasti jäi, mutta ohje oli jopa heikolla osaamispohjalla hyvä. Ohjelman tulisi siis aina oltavissa räjäytettävissä atomeiksi (akateemisesti sievennettävissä) ja kasattavissa haluttuun muotoon, muuten projekti menee helposti solmuun vaatimusten muuttuessa.

Myöhemmin tyytyväinen olen ollut mm. TTY:lla tekemääni algotimikurssin tehtäviin, joissa ratkaisin julkisen joukkoliikenteen bussiaika -tehtävän. Oli todella hienoa, kun sai tehtyä erittäin monimutkaisen ohjelman, joka käytti n. 100 riviä koodia taustalla. Ohjelmaan syötettiin lähtöasema, määräpää ja lähtöaika, niin ohjelma laski taustalla käytetyn aineiston pohjalla linja-aikataulua, jonka avulla sai selville nopeimman reitin. Koin oppineeni siinä tehtävässä todella paljon ohjelmoinnin ideasta, hieman samanlainen kokemus kuin ensimmäinen itsenäisesti kehittämäni matopeli. Minun mielestäni se on ohjelmointia parhaimmillaan, siis algorithmien koodaus.

Itse tykkäsin todella paljon myös TTY:n ohjelmistotuotannon menetelmät -kurssista, se oli myös yksi minun suosikkikurssejani. Opin silloin erittäin paljon asioita, joita en tiennyt aiemmin. Paljon oli virheellisiä uskomuksia perinteisestä projektimallista. En esimerkiksi tiennyt, että iteraatiomallia on käytetty projekteissa jo kauan aikaa sitten. Vesiputousmalli on nimenomaan aluperin käytetty alkuaikojen projektimallin ongelmien kuvaukseen, hieman kuin nykyään puhutaan feudalismista keskiajan järjestelmänä.[TTY/SoftwareEngineeringMethodology, wiki/feodalismi]

Jotain ehkä opin tai ainakin osasin Tampereen teknillisessä yliopistossa, kun kerran minulle TTY:n toimesta myönnettiin DI:n arvonimi, vaikka nöyryydessäni en käytä sellaisia lisänimiä kaikkialla. En halua kuitenkaan väheksyä koulutusta, se on  Suomen korkein teknillinen koulutusaste tutkijakoulusta lukuunottamatta. TTY:n tasosta tietysti voi väitellä, mutta kansallisen tason puolesta ehkä arvostetuin teknillinen yliopisto Otaniemen jälkeen. Vuosi 2015 – 2016, niin ei ehkä ollut niitä TTY:n kultavuosia IT-alalla, kuten ei muuallakaan Suomessa. Jotain ehkä kertoo ajasta se, että minunlaistani porukkaa otettiin sisälle. Diplomityöstäni sain arvosanaksi kolmosen, että ei nyt mitään ihan tähtitieteellistä. Tosin puolustukseni pitää sanoa, että sen kirjoittamisen aikaan oli omat haasteensa meneillään. Diplomityöni ohjaaja (sekä tietotekniikan laitosjohtaja) Tommi Mikkonen toimi tarkastajana, aivan fantastinen tyyppi! [tut/tjm]

Aamulehti: Valtakriisi Tampereen uudessa yliopistossa

Nyt tällä hetkellä töissä koen suurinta iloa siitä, että on päässyt tekemään porukalla yhteisiä projekteja. Tulisi aina pyrkiä menemään ulos omalta mukavuusalueeltaan, kohti uusia suuntia. En tiedä, että minne tieni tulevaisuudessa vie, mutta aina on tärkeää pyrkiä kehittymään uusille ja tuntemattoille alueille. Omaa tietämättöyyttää ei yleensä tiedä, kun se on mahdotonta. Harvemmin kuitenkaan mitään tehdään turhaan, selityksetkin voivat olla ajanhetki huomioiden täysin perusteltavia, kyse on vain omasta tietämättöyydestä.

Kun sanotaan, että projektin määrittelyvaiheessa huomattu asia säästäisi moninsatakertaisesti aikaa projektissa, niin ei välttämättä heti kerro paljoa käytännöstä. Käytännössä 200x ero tarkoittaa sitä, että päivän koodaustyöhön vaadittava aika optimaalisessa tilanteessa, niin vastaavan määrityksen muuttuminen projektin loppupäässä tarkoittaa yhden vuoden työpanosta koodarilta. On helppo ymmärtää, että miksi vesiputousmallissa on pyritty välttämään muutosia määrittelyvaiheen jälkeen, vaikka asiakas ei olisikaan ollut tyytyväinen. [wiki/vesiputousmalli]

Itse kävin viime viikon torstaina Vaasan Hacklabissa, joka sijatsee 1930-luvun saippuatehtaassa. Kyseinen punatiilestä muurattu teollisuusajan rakennus on saavuttanut ajan, jossa se joutuu purettavaksi. Sen sinällä toiminut kerho hämmästytti itseäni nykyaikaisuudella ja tulevaisuudentoivolla. Itse olin todella kiinnostunut laserleikkurista, josta sain puusta leikattuja paloja, joista kasaamalla saa tehtyä korurasian. Myös 3D-tulostin oli erittäin mielenkiintoinen kapistus, kuten myös yleisesti trendikäs käsityöharrastuneisuus. Uskoisin, että tällaisesta voi tulla paljon osaamista, vuosikymmenien ja sukupolvien aikaisella panostuksella. [VaasaHacklab]

Manifesto for Agile Software Development

We are uncovering better ways of developing
software by doing it and helping others do it.
Through this work we have come to value:

Individuals and interactions over processes and tools
Working software over comprehensive documentation
Customer collaboration over contract negotiation
Responding to change over following a plan

That is, while there is value in the items on
the right, we value the items on the left more. [agilemanifesto]

Kent Beck Mike Beedle Arie van Bennekum Alistair Cockburn Ward Cunningham Martin Fowler

James Grenning Jim Highsmith Andrew Hunt Ron Jeffries Jon Kern Brian Marick

Robert C. Martin Steve Mellor Ken Schwaber Jeff Sutherland Dave Thomas

Haavisto: Pohjanmaan peliala ja Suomen seuraavat 100 vuotta. Tapahtuma Seinäjoella 4.12.2017

Itsekin olen elämässäni jo ehtinyt opiskelemaan paljon, mutta silti uutta asiaa tulee enemmän kuin ehdin omaksumaan. En edes ajattele, että itse olisin koskaan valmis ja tietäisin tarpeeksi. Omassa elämässäni vuodet eivät riitä kaiken tarvittavan omaksumiseen, jossain vaiheessa jopa oma osaamiseni kääntyy suhteellisesti laskuun, jonka jälkeen tietämykseni heikkenee nopeampaa kuin ehdin omaksumaan uutta.

Minun ohjelmintia opettelemaan ryhtyessäni – melkolailla vuoden tarkkuudella vuosituhannen alussa – minulle sanottiin; että ei ole merkitystä, että millä ohjelmointikielellä opettelen ohjelmoimaan. Tämän kommentin sanonut henkilö kertoi, että oli joutunut opettelemaan noin kymmentä erilaista ohjelmointikieltä omassa elämässään, kun työkseen ohjelmoi. Lohdullista oli, että ensimmäisen ohjelmointikielen opettelun jälkeen kaikki muut kielet ovat olleet suhteellisesti erittäin helppoja oppia, kun on ymmärtänyt perusajatuksen.

Itse opettelin ohjelmointia C/C++ -kielellä. Se oli vielä sitä aikaa, että C++ oli C-kieli olio-ohjelmoinnilla.  Silloin C-kieltä pidettiin amatöörimäisempänä, jota tekivät henkilöt, jotka eivät olleet omaksuneet vielä olio-ohjelmointia. Nykyisin C++ ja C-kieli ovat niin paljon erkaantuneet, että C-kielimäinen syntaksi C++-kielessä on melkein syntiä; C-kielen täydellinen yhteensopivuus C++-kieleksi käännettynä oli jo opiskellessani TTY:lla historiallinen jäänne.

Väittäisin, että C-kieli oli minun aikanani mitä mainioin valinta ohjelmoiniekieleksi. Valitettavasti en itse koskaan opetellut ohjelmointia kielenä tarpeeksi, vaan keskityin enemmänkin siihen, että mitä saan sillä aikaan. Näin jälkeenpäin sanottuna koko ajatus oli typerä. Toisaalta silloin ei ollut vastaavia tapoja esittää omaa osaamista kuin nykyään Githubien ja muiden aikana, niin saavutukset vain merkitsivät, ainakin itselleni. Oli todella hienoa huomata, että sai matopelin toimimaan, ilman että olisi saanut mitään apua. Mielestäni se oli jopa hyvä saavutus, koodasin sen parissa päivässä, kun saavutin riittävän ymmärryksen C-kielestä. En ole koskaan katunut, että tutustuin tähän ohjelmointikieleen, vaikka en ole sitä koskaan töissä tarvinnut, vaan olen käyttänyt korkeamman tason ohjelmointikieliä.

Ylipäätänsä itse olen sitä mieltä, että ohjelmointia yhä kannattaisi opetella mahdollisimman matalalla tasolla. En usko, että korkean tason skiptikielet tai muut vastaavat on hyvä asia opettaa kenellekään ohjelmointia, kuten esim TTY:lla minun jälkeeni C++ korvattiin Pythonilla. Mielestäni ohjelmoinnin oikeasti oppii silloin parhaiten, kun ohjelmointikielessä ei ole mitään apupyöriä, jotka antavat virheellisen mielikuvan tietokoneen toiminnasta. Oikeati on hyvä, että ymmärtää kokonaisluvuilla tietokoneen laskevan 2=5/2; Vielä parempi, jos ymmärtää asian bittitasolla, että miten boolean algebrallisesti se lasku menee transistoreiden tai vaikka releiden sähkönjohtavuutena.

En halua mitenkään kritisoida erilaisia tasoja, on hyvä ymmärtää, että ohjelmia tulee mallintaa monella eri tasolla. Täten olen todella tyytyväinen nykyiseen työpaikkaani, vaikka DI:n koulutuksen kautta voisi odottaa ties mitä luontaisetuja ja palkkausta. Itse kuitenkin olin jopa valmis menemään ilman työsopimusta työpaikalle tekemään täyttä päivää, vain sen takia, että saan kokemusta ja osaamista. Todellisuudessa ohjelmistoala on sellainen, että palkka ei paljoa vaikuta työn tuottavuuteen, niin paljon kuin insinöörialojen palkkauksesta puhutaankin. En vain voi ymmärtää, että mitä sillä puheella tarkoitetaan. [taloussanomat]

Oikeasti IT-ala on kutsumusammatti, jossa oletetaan, että työ menee perhe-elämän ja vapaa-ajan edelle. Työhaastatteluissakin aina kysytään sitä, että miten paljon käyttää vapaa-aikaamsa uusien työssä tarvittavien tekniikoiden opetteluun. Itse olen niin laiska, että luen vain oman alani kirjoja ja keskustelen irkissä. Harrastaisin enemmänkin, jos joku edes hieman tukisi Seinäjoen hacklabia. Eikä edes minun itseni takia, vaan tulevien sukupolvien edun nimissä. motivaatio ohjelmoinnin oppimiseen lähtee siitä, että on hyvä yhteishenki ja mukavaa tekemistä, kovat tavoitteet tuottavuudella vain aiheuttavat motivaation romahtamisen ja verenpaineiden nousua. Ehkä sitä aiheuttaa myös seuraava korkeatempoisempi musiikkityyli 90-luvulta.

Kannattaa lukea ja opiskella, eikä luottaa mutuun, mediaan ja muuhun sosiaaliseen paineeseen omissa ajatuksissa. Miljoona kärpästä voi olla väärässä, tiede ei ole demokraattista. Kuten videossa sanottiin, niin jenkkien lisäksi brittien ja EU:n tiedemiesten tutkimukset ovat päätyneet samaan tulokseen.

Itse olen omassa elämässäni saavuttamassa tason, jossa olen n. 30 vuotias. Tämä on monessakin suhteessa hyvin ristiriitaista. On varmasti monia minun ikäisiäni miehiä, jotka ovat samassa tilanteessa. Tyypillisesti itse olen ajatusmaailmaltani Nokian  MS-lipun alla liehuvaa kiviraunioille jäänyttä puolustajaa tai uutta ajatusta tuovaa henkilöä. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa kävin koulutusta, joka oli hyvin Microsoft-johtoista, täysin valehtelematta. Suomi hyppäsi eLopin kekkaan, mitä lie sitten sen pökäleen mukana meni samalla.

Miten maailmaa muistelee historiassa, niin 30 vuotta oli normaalin ihmisen keskimääräinen elinajantodote, moni moni kuoli lapsena (murhattiin tai tapettiin, tai kuoli muuten vain) Olemme siis näiden elämän ensimmäisten karsintojen voittajia! Hurraa! mitä voitettiin?

Omat isovanhempani ovat eläneet toisen maailmasodan aikaa. Itse olen usein mietettinyt, että minkälainen tämä maailma olisi, jos se olisi sellainen. Usein minulle valitettavasti tulee aina mieleen se, että kyse on vain elämän jatkumoa. Minä itse olen nyt siinä elämäni iässä, jossa voin oikeasti vaikuttaa. Ikävintä on tajuta, että tää maailman tilanne on ollut päällänsä jo sata sukupolvea. Ehkä sitä kaikkeen tottuu.

Itsekään sitä en aina tule niin miettineeksi, että ajatusmaailmamme on vahvasti peräisin rotilta sosiaalisessa älyllä. Rotta on erittäin hyvin tunnettu rottakokein siitä omasta humanistisesta kaveruudestaan, jossa ovat kavereita hyvinä aikoina, mutta pahoina aikoina syövät kaverinsa hengiltä. Valitettavasti Rooman Romahdus oli iso murros tieteelle ja kaikelle sen eteen tehdylle työlle.

Ihminen on kuitenkin kommunikoinnissa ylittänyt eläimenä jo rotan tason. Nykyajan ihmiset tuntevat kaikki  toisensa 4,74 kaverin kautta. [TalousSanomat]

Itseäni pari sukupolvea vanhemmat ihmiset ovat eläneet aikaa, jolloin Suomi oli nykykäsityksen mukaisesti kehitysmaata.

CITY: Voiko 50 eurolla ostaa koko viikon oluet?

Kurikan kukka (levan polka – loituma)

Ihmisen mieli peilaa olemassa olevaa maailmaa, joka mahdollisesti ollen virtuaalinen maailma isommassa systeemissä. Asia ei ohjelmoijalle ole varmaankaan erikoinen asia, loogisesti tämä on täysin selkeä ja yksinkertainen konsepti, tietokoneet toimivat näin, kutsutaan nimellä recursio. Enemmän metsään vain mennää siinä vaiheessa, kun lähdetään yleistämään yksittäistä subjektiivista kokemusta globaaliin kokemusavaruuteen. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska meidän kokemamme 3-ulotteinen maailma on meille syntymästämme asti tuttu. Ajan-käsitteestä olemme enemmänkin epäileväisiä, koska se ei kestä päivänvaloa tarkemmassa tarkastelussa. Monet ovat hyvin varovaisia, kun lähtevät sanomaan yhtään mitään asian tiimoilta, koko aikaa on jo kauan pidetty aivojen luomana illuusiona, johon voi vaikuttaa mm. erilaisilla kemiallisilla substansseilla. Lapsestamme asti meidän geeneissämme on mekanismi, joka yrittää selvittää, että kuka meitä hallitsee! Tätä tunnetta ei tietääkseni voi sammuttaa millään lääkkeellä, vaan se on geeneissä.

Kuten jo 1500-luvulla oli täysin ilmeinen käsitys ihmisillä, että aurinko kiertää maapalloa. Kyseinen kokemus oli niin ilmeinen ja juurtunut kaikkialle, että sen kyseenalaistamista pidettiin disinformaationa ja vääräoppisuutena. Kukaan ei varmastikaan olisi voinut silloin kyseenalaistaa tämän ajan näkemystä maailmasta kuin vain sekopäiset ihmiset, joilla ei ollut omanarvontuntoa. Oikeasti kukaan järkevä ja viisas ihminen ei silloin kyseenalaistanut koko asiaa, jos edes oma henki kiinnosti itseään. Myöhemminkin tätä näkemystä on myös perusteltu sillä, että kyse on vain perspektiivistä, matriisilaskennan mukaan auringon kietäminen maapalloa ei ole väärä näkemys. Kyse oli siis enemmänkin auktoriteetista kuin asiasta, ihmiset halusivat maailman toimivan heidän oman navan ympärillä. Kyse ei siis ole mistään sen isommasta. Valitettavasti ihmiset eivät ole kuitenkaan muuttuneet niin paljoa kuin tieteellinen käsitys. Jumalaisen auktoriteetin asettaminen auringolle oli uskonnollisesti se ongelma, piti ymmärtää sitäkin humanistista näkökulmaa yhteiskunnasta.

Itseäni usein kiinnostaa, että mistä on peräisin meidän länsimainen ritari-ajattelumme. Tällä tarkoitan sitä, että meidän ajatusmaailmamme on hyvin yksilökeskeistä eli subjektiivista. Etenkin Aasiassa ihmisten ajatus on paljon enemmän yhteiskuntakeskeinen, omaa elämää pidetään vain osana isompaa kokonaisuutta. Tämän voi huomata esimerkiksi sillä, että yliopistossa on Aasialaisia ihmisiä, joiden ajatus on aivan kuin toiselta planeelta. He eivät mieti koskaan sellaista, että miten minä itsekkäästi hyödyn tästä, vaan uhraavat itsensä yhteisen edun nimissä. En voi mitenkään väheksyä heidän näkemystää, vaikka haluaisin puolustaa länsimaista yksilökeskeistä näkemystämme.

Mikä tässä länsimaisessa ajattelussa sitten on hyvää? Pro-juttu? Kun mietin omaa elämääni, niin minä olen elänyt hyvin konservatiivisessa pohjalaisessa ympäristössä, jossa olen saanut uskonnollista esiopetusta. Ikinä minä en halua sokeasti haukkua tätä, vaikka en ole koskaan kokenut kuuluneeni siihen joukkoon. En myöskään ole kokenut kuuluneeni oikein mihinkään muuhunkaan joukkoon, mutta olen kokenut saaneeni heiltä paljon hyvää, näkemystä omasta heikkoudestani. En halua olla se rusinantilla ratsastava tuulimyllyjä vastaavan taisteleva Jeesus, josta kirjan opetukset kertovat. Jostain sairaasta syystä meidän kultturimme ruokkii tätä ritari- ja prinsessa-ajatusta sukupuolijaosta ja muista arvista. Onko meidän uskontome vain pelkkää tuulimyllyjä vastaan taistelua, tulisiko meidän muuttaa ajatteluamme? Tästäkö Raamattu kertoo, onko samat ongelmat kohdattu jo sata sukupolvea?

On miten on, niin mielestäni erilaisuus on tärkeää. Vaikka haluan ymmärtää erilaisia ajatusmaailmoja, vähimmillään enemmistön kannan, niin haluan ylläpitää meidän länsimaista filosofiaamme tulevaisuudessakin. Hyvä ja paha ovat vain ihmisten luomia käsitteitä. Minun mielestäni tärkeintä on, että kunnioitetaan jopa pahinta vihollistamme, joka on usein meidän paras opettajamme elämässämme.

Miksi itse sitten kiinnostuin opiskelusta ja tieteestä? Minä oikeasti kiinnostuin kyseisestä asiasta sen takia, että tiedepiireissä paljon oli väittelyä kannabiksen laillistamisesta. Kannabiksen kieltolaista on ollut minun elämälleni paljon hyötyä! Ehkä nykyajan nuoriin vetoaa jonkinlainen muu väittelyn aihe, maailma kiertää samaa rataansa. Omana aikanani politiikka oli hyvin arka aihe, ainakin itselleni. Ikää tullut lisää niin on tajunnut, että tää homma kiertää samaa rataasa, myös päihteiden osalta. Aina pitää olla jokin tärppis, johon tarrata. En ole humanisti, olen vain pelkkä teekkari, niin ole ehkä enemmänkin vain se pelkkä tutkimuskapula isossa mäkkärissä.

Miten asiat onkin, niin mielstäni tietotekniikan erikoistutkija ja SKY:n puheenjohtaja Timo Larmela:n tapa väitellä on vedonnut  itseeni tosi paljon nuorena, vaikka ei hän mitään speedballausta ole suosittellut [wiki/speedball]. Kyseinen henkilö osaa olla erittäin objektiivinen, looginen,  mutta samalla puolustaa peittelemättä omaa itsekästä näkemystään [hupu, wiki/hupu2].Olen pyrkinyt hänestä ammentamaan nuorena itseeni omaa keskustelutaitoani, jos pitää puolustaa omaa kantaansa vaikeissa tilanteissa. Joskus kun menee yli, niin sitten otetaan neuvotteluissa nyrkit esille. Minkä nuorena oppii, niin sen vanhana taitaa. Pätee niin ohjelmointiin, keskusteltutekniikoihin kuin muihin skillseihin.

Asiantuntijatehtävissä odotetaan tietynlaista tapaa keskustella, joka on erilaista kuin myynnin parissa tai jossai nmuualla. Päihteistä väittely on asiantuntijatyössä väittelyä parhaimmillaan! Onneksi myyntiasioista ei tarvitse itse väittää teknillisellä kouluksella. Miehillä karisma tulee iän myötä, mutta todellisen asiantutijuuden selvittämien henkiön takana on vaikeampaa. Itse olen nuorena panotanut liian vähän tähän asiaan huomiota, olen keskittynyt liiaksi tekniseen ja loogiseen puoleen.

Etenkin huumori on asiana erittäin vaikeaa. Tästä tietysti on keskustelua, että tulisiko tiettyjen ihmisten hyväksyä tietynlaiset asiat huumorina. Tulisiko puheet kouluampumista hyväksyä huumorina? Meidän nykyisessä yhteiskunnassamme rajat tulevat oikeasti vastaan, joutuu melkoiseen myllyyn sen jälkeen. Kuka siitäkin päätöksestä on vastannut, en tiedä, eikä luultavasti julkisesti tyhmälle kansalle sanota. Ehkä parempi niin, kunhan ei itse joudu sen rattaisiin vihollisena Harva on niin tyhmä, että sellaiseen sortuisi, vaan rottamaisesti pistetään joku vähemmän arvokas siihen. Ehkä talonpoikaismaisella filosofialla vain vetää konservatiivisesti, niin on parasta, kunhan eivät vain astu omilla sormilleen, jos ei ole kenellekään mitään velkaa, niin on hyvissä lähtökohdissa keskusteluun. Aina se ei onnistu, vika johdossa. Konsepti, joka perustuu hitaaseen tiedonkulkuun ajalta ennen Internetiä. Itsekin peruskoulussa sen suolen läpi olen mennyt, niin kyllähän se ajatuksia herättää yhteiskunnasta. Jossain vaiheessa sitä vain tajuaa olevansa pelinappulana, muutkin ovat vain täällä töissä!

Lapsena jo ajattelin filosofisesti kouluruoasta: Se näyttää paskalta, sen ravintoarvot tieteellisesti ovat paskoja ja sen hinta on paskan tasoa. Johtopäätös: se on paskaa! Isompi ongelma on ollut, että syön vieläkin sellaista ruokaa. Itse päätin tämän johdosta lähteä kuntavaaleihin! Oikeasti, tämä ei voi olla täydellistä, vaikka onkin parasta mitä me tiedämme!

9 euron päivätyökokeilu tuli päätökseen, johtaja vaihtoon: Kovapalkkaisissa johtotehtävissä toiminut 62-vuotias espoolaismies tyrmistyi työttömäksi jäätyään te-toimiston lähettämistä ehdotuksista.

Usein itse olen kertonut ihmisille omasta visioimastani reaalikoulusta. Kyseinen koululaitos panostaisi 2. asteen kouluna ammattillisen ja yleissivistävän opetuksen sijaan reaalimaailman taitoihin. Tällaisia taitoja ovat mm. taloudellinen ymmärrys, yhteiskunnan rakenteet ja yleisesti käytännön maailmassa ilmenevät nyanssit.

Usein saa huomata, että meidän koulujärjestelmämme on tietyiltä osin vanhentunut. Lukion opetuksesta tulee hyvin vahvasti mieleen 1800-luvulta peräisin olevia elementtejä, joita on päivitetty toisen maailmansodan aikaisilla tekijöillä, sotien jälkeisille opeilla Itäsaksasta ja erilaisilla feministisillä aatteilla. Voin olla väärässä, koska itse en ole käynyt ylioppilastutkintoa, mutta kaikkine ruotsinopetukineen, Bohrin atomimalleilla ja muilla vastaavilla tekijöillä kyseinen koulujärjestemä on perin kummallinen sata vuotiaassa itsenäisessä Suomessa.

”Individuals and interactions over processes and tools
Working software over comprehensive documentation
Customer collaboration over contract negotiation
Responding to change over following a plan” – Agile Manifesto

Apple on tehnyt hienon video vuonna 1984 kirjasta vuosi 1984. Kyseinen video sisältää antipsykoottisessa  (neurolepti-)lääkityksessä olevia mielisairaita ja mellakkapoliiseja, kuvastastaen ohjelmistoalan suurimpia ongelmia. Valitettavasti kyseinen vuosi 1984 ei ole yhtään sen vähempää ajankohtainen kuin 50-luvulla tai vuonna 1984. [tuppu/mielenterveyslääkitys, wiki/vuonna1984]

https://www.youtube.com/watch?v=Sw8x7ASpRIY

Ammattikoulutuksesta itselleni tulee sellainen mielikuva, että se on peräisin 1970-luvun tarpeista. Oikeastaan on erittäin vaikea ymmärtää, että mikä se koulutuksen suurin anti on kuin vain pitää ihmisiä muutaman vuotta laitoksessa, jotta pääsee elämässään eteenpäin. Tällainen mielikuva itselleni on jäänyt, niin valitettavaa kuin se onkin. Ammattikoulun tulisi olla ammattiin tähtäävä koululaitos, sieltä pitäisi tulla sellaisia henkilöitä kuin esimerkiksi ohjelmoijia. Jostain käsittämättömästä syystä tällaiseen ammattiin ei valmenneta ammatikoulussa, vaan sitä tehtävää sysätään tutkimuslaitoksille eli yliopistoille.

”Trust me, i’m an engineer!”

Venäjä on perinteisesti hyvin tunnettua korkeasta koneteknisestä insinööriosaamisesta. Monet hitsaustekniikat ja muut vastaavat menetelmät ovat Neuvostoliitossa kehitettyjä. Kyse on luultavasti venäläisessä menttaliteetissa, joka tukee insinööriosaamista. Etenkin Rosatomin ydinvoimalat ovat maailman parhaita, venäläisillä on pitkän aikavälin vankka kokemus ydinvoimaloiden rakentamisesta, ylläpidosta ja huollosta.

Itse en myöskään aivan täysin ymmärrä ammattikorkeakoulutuksen ja yliopiston välistä eroa. Tätä etenkin ohjelmistoalalla usein ihmetellään, että mitkä ovat ammattikoreakoulun ja yliopiston väliset tehtävät. Usein ikävästi saa huomata, että yliopisto ja ammattikoreakoulu kilpailevat keskenään samoista työtehtävistä. Yliopiston nimenomaan tulisi keskittyä tieteelliseen tutkimukseen, mutta ammattikoreakoulu pyrkii myös toimimaan tieteellisesti. Ikävästi saa huomata, että ammattikoreakoulusta on tullut yliopiston huonompi versio, jota sen ei mielestäni saisi olla tavoitteena.

Reaalikoulutus olisi toisen asteen koulutuksena jotain lukion ja ammatikoulutuksen välistä, mutta hieman edellä olevaa opetusta. Kyseinen laitos opettaisi yleisesti markkinataloutta, tekniikkaa ja niiden soveltamista globaalissa maailmassa. Opetus olisi ylipäätänsä työelämään tähtäävää, mutta opetuksen taso olisi koreatasoista. Opetuksen sisältö sisältäisi nykeisen ammattikorkeakoulutuksen sisältöä perusteiden asteella. Koulutus toimisi valmentavana opetuksena ammattikoreakoulutukseen, kuten lukio toimii valmentavana koulutuksena yliopiston tutkimustyöhön.

https://www.youtube.com/watch?v=vz2p1SvuYjY

https://www.youtube.com/watch?v=uoA-2TlZY5I

https://www.youtube.com/watch?v=aFvj6RQOLtM

https://www.youtube.com/watch?v=9O6Pn4RoRbw

https://www.youtube.com/watch?v=fK0TVTFlJLY

Kaikkiastaan itse olen sitä mieltä, että meidän dynaaminen ja erittäin hyvin taipuva koulutusjärjestelmä on erittäin hyvä. Kaikkiastaan koulussa menestyminen on paljolti kiinni, että miten hyvin tulee toimii kenenkin kanssa. Tämä asia painottuu etenkin peruskoulussa, jossa myös vanhempien ja opettajan välinen suhde on erittäin tärkeää. Myöhemmässä vaiheessa ongelma kuitenkin helpottuu, koska opiskelijan ja opetushenkilökunnan välinen vuorovaikutus merkitsee menestymistä, joten se on omasta osaamisesta kiinni perhetaustan sijaan. Lisäksi peruskoulussa henkilökunta on humanistitaustaista ja naispainotteista, niin koulu ei kykene tarjoamaan riittäviä teknillisiä virikkeitä ja arvomaailmaa.

Joku voisi näille hankkia tilat Seinäjelle? http://seinajoki.hacklab.fi/

http://kohina.com/

Itse olen olen ollut sikäli onnellisessa asemassa, että olen saanut olla töissä melkolailla joka vuosi nuoresta asti. Jatkuvasti kun tulee uusia juttuja, niin ne aluksi ottavat suunnattomasti hermoon. Näin oli ensimmäisillä kesätyöviikkoina ja -vuosina, jolloin pelkästään työpaikalla oleminen oli yhtä tuskaa. Työtehtävät ovat muuttuneet ja ikää tullut, niin mieli on paatunut ajan myötä moniin asioihin.

Erityisesti koulun ja työelämän välinen ero on hämmentävä. Töissä aina on ollut niin, että tietyt tehtävät eivät katoa itsestään, koulussa neuvotteleminen korvaavuuksilla tai muilla vastaavilla asioilla on helpompaa. Työelämässä usein saa huomata olevansa pelinappulana, jossa ahkeruus ja oikeudenmukaisuus eivät välttämättä ole tärkeintä. Tätä monet akateemiset suunnitelmataloutta kannattaneet eivät luultavasti ymmärtäneet, ehkä kuvittelivat kapitalismista suunnitelmatalouteen siirtymisen poistavan ongelmat. Koulussa ei välttämättä ymmärrä, että miksi ei tulisi etsiä syyllisiä, vaan tulee etsiä ratkaisuja. Koulussa on itse asiakkaana, työelämässä asiakas on joku muu.

”–Huumeet ovat ottaneet paljon, mutta myös antaneet paljon. Olen nähnyt huumeiden tuoman paskan, mutta vain yksi elämä meillä täällä on. Miksi itkisin tuntikausia päivässä töissä, kun voin olla täällä?” –Aamulehti

Minulla on paljon työkokemusta monelta eri koulutusasteelta ja työelämästä yleisesti. En tiedä, että miten työnantajat asiaa arvostaa. Olen nyttemmin pohtinut, että asian olisi voinut useissa tilanteissa tuoda paremmin esille. Valitettavasti uskon, että HR-tädit ovat IT-alalla niin pihalla kaikesta, että koko asian tuominen esille on virhe. Olen toistuvasti saanut järkyttyä ohjelmistoalan rekrytointikäytännöstä, jossa on hyvä HR-tyyppi ja paha IT-asiantuntija. Ehkä sekin on vain parasta, kukaan ei tiedä parempaakaan ratkaisua. Valitettavasti työelämässä usein on näin, monikaan käytäntö ei ole erityisen fiksu tai järkevä. Mieli on kuitenkin jo niin turtunut, että ei enää osaa itkeä sille systeemille.

Olin vuosi sitten asustelemassa idyllisessä rintamamiestalossa, jossa aina pakkasaikaan lämmittelin aamulla kamiinaa, niin ei tarvinnut palella. Autoakaan ei tarvinnut silloin, joten elämiseen ei paljoa rahaa kulunut. Sittemmin tarjosin eräälle HR-tyypille tulevani ilmaiseksi työpaikalle viettämään aikaani ansiosidonnaisella, mutta kuulemma se ei käy. Meinasin jopa ehdottaa, että maksaisin hieman siitä, että saisin olla työpaikalle oppimassa ammattiin. Jätin kuitenkin sen tarjouspyynnön ehdottamatta. Surkea tyyppi minäkin olen, mutta en kai minä nyt niin huono voi olla! Perin kummallista, ehkä se on tämä Suomen talous.

Toisinaan keskustellaan hyvästä ja pahasta, joista jokaisella on omat näkemyksenä. Tieteellisessä mielessä ei kuitenkaan ole löydetty mitään selvää pohjaa hyvyydelle, koska koko asian määrittäminen on erittäin vaikeaa. Usein päädytään parhaimmillaan enemmistön mielipiteeseen, koska parempaankaan ei pystytä. Moni kokee olevansa hyvä, toisen ihmisen mielipidettä ei voi muuttaa tältä osin. Osa ihmisistä on kuitenkin erilaisia, he myös toisinaan kokevat olevansa huonoja ihmisiä.

Lainopillisesti on huomattu, että lakien pohjalla toimivan moraalin määrittäminen on vaikeaa. Historiallisesti länsimainen lainsäädäntö on pääosin pohjautunut raamatun opetuksiin, mutta nyttemmin siitä ajatuksesta on luovuttu. Ongelmana on, että valtio itse syyllistyy mm. vapaudenriistoihin, pahoinpitelyihin ja jopa murhiin. Kaupungilla liikkuminen rynnäkkökiväärin kanssa on sallittua, jos valtio antaa luvan.

Yhteiskuntaa voidaan pitää isona sairaana organisaationa, joka ajaa itsekkäästi vain omaa etuaan. Monet ovat erittäin kovasti nationalismia kannattavia henkilöitä, eikä mielestäni siinä ole mitään erityistä pahaa tai hyvää. Toisen maailmansodan aikaan Saksassa käytettiin valtion toimesta Pervitiiniä ja tutkittiin DI-X:ä, joiden vaikuttava aine oli japanilaisen kemistin 1800-luvulla löytämä metamfetamiini [wiki/D-IX].  Lisää älykkyysosamäärää yhdellä keskihajonnalla ja ylläpitää yhtäjaksoista motivaatiota ja tarkkaavaisuutta ilman turhautumisen tunnetta, mutta unettomuuden ja paastojen seurauksena nostaa kortisonipitoisuudet sairaalle tasolle rapeuttaen elimistöä pysyvästi [AsapSCIENCE/eating, AsapSCIENCE/sleep, Erowid, paranoid]

Historiallisista syistä me olemme päätyneet tähän valtioiden väliseen kiistaan, jossa yksi valtio julistaa sodan toista valtiota kohtaan. Tämän jälkeen sodan kohteeksi julistettu maa käyttää sukupolvia aikaa asevarusteluun, jotta voittaisi sodan, eikä suostu neuvotteluihin ilman voittoa. Kaikki on tehty täysin sopimusten mukaisesti ja oikeutetusti. Meidän nykyisessä maailmassamme tämä noudattaa yleistä moraalia, mutta aiheuttaa konflikteja.

https://www.youtube.com/watch?v=ttAMZfXpjgw

Moni kaipaisi sitä aikaa, että ihmiset voisivat olla sovussa, elää yhdessä. Etenkin kansallismieliset ihmiset hyökkäävät tätä aatetta vastaan, haluavat ylläpitää meidän nykyistä valtioiden ylivaltaan perustuvaa moraalia. Myönnän itse, että ongelmat ovat valtavia, eikä niitä saada korjattua minun aikanani. Tilanne ei ole toivoton, kun yleisesti monet myöntävät sodan ongelmaksi. Tästä huolimatta monet toteavat, että tiettyjen valtioiden käymät sodat ovat oikein.

Jos me käyttäisimme sotavarusteluun suunnatut resurssit ihmisten hyvinvointiin, niin maailma olisi erittäin hyvässä kunnossa elää ja olla. Tekniikka siis on jo valmista, ihmiset eivät vain ole vielä sopeutuneet tilaisuuden hyödyntämiseen. Ongelmaa on yritetty korjata uskonnolla, mutta usein siitä itsestä on tullut ongelma. Ongelma on siis humanistinen, ei tekninen. Täten en usko, että ongelmaa voidaan tekniikalla korjata. Ongelma ei korjaannu uusilla valvontamenetelmillä tai muilla vastaavilla, vaan se lähtee ihmisistä itsestään. Ehkä ongelmaa ei koskaan kyetä korjaamaan, nykyisen ihmislajin aikana.

https://youtu.be/Iha3OS8ShYs

”Who was the first that forged the deadly blade? Of rugged steel his savage soul was made.” –Tibullus

Vice: Russian weapons maker Kalashnikov developing killer AI robots

Koulujen alun kunniaksi hieman ajankohtaisempaa kirjoitusta kuin yleensä. Kuten sanonta menee: ”ilmaisia lounaita ei ole”. Tässä varmasti on perää, kun asiaa pohtii tarkemmin. Kaiken maksaa jokin, usein hänen laulujaan lauletaan. Näin maailmassa asiat toimivat, myös muissakin asioissa kuin vain koulutuksessa. Mikään ei ole ilmaista, sen asian ongelmallisuuden tajuaminen vaatii hieman pohdintaa.

Moni usein ajattelee niin, että esimerkiksi korkeakoulutus on Suomessa ilmaista. Oikeastaan edes moni ei niin ajattele, vaan vastustaa sitä ajatusta. Tämä ajatus on nimenomaan se ongelman ydin, jonka korkeakoulutus kohtaa. Korkeakoulutuksen tulisi olla autonomista, eikä riippuvaista valtion tuesta. Samoin kuin luostarit olivat valtiosta erillisiä organisaatioita ja itsenäisiä elimiä yhteiskunnassa, niin se oli kyseisten organisaatioiden suurin anti.

Yliopistoissakin puhutaan akateemisesta vapaudesta, mutta se on melkoinen vitsi Suomessa, kun elävät valtion varoilla. Dopamiini on palkitsemishormoni, joka on erittäin keskeisessä asemassa motivaation ylläpidossa? Jos saa nautintoa tekemällä jotain, niin motivaatio pysyy yllä. Esimerkiksi alkoholi lasketaan keskushermostoa lamaannuttavaksi aineeksi rauhoittavien kanssa samaan ryhmään, mutta sillä on piristävä vaikutus dopamiinineritystä lisäävän vaikutuksen ansiosta. Negatiivinen kokemus on hermostollisesti 100x vahvempi kuin positiivinen. Itselläni on nyt vuosi täynnä blogin kirjoittamista, ehkä aivoissani on jotain vikaa, kun aika ei riitä kaiken haluamani kirjoittamiseen.

Toivottavasti meillä Suomessakin on kansa joskus vielä niin varakasta, että voidaan perustaa lahjoitusrahoilla itsenäinen yliopisto, joka ei ole sidonnainen julkisen tai yksityisen puolen jatkuvasta rahoituksesta. Tällöin yliopisto ei ole riippuvainen kyseisestä tahosta, eivätkä pääse korruptoimaan opetusta.

Itsekin olen siinä iässä, että voin jo julistaa epäonnistuneeni omassa elämässäni. En tiedä sitten, että olisinko voinut onnistua paremmin. Mahdollisesti kyllä, omaa tietämättömyyttä ei tiedä. Itse omalta osaltani voin aivopestä tulevia ja nuorempia ihmisiä, jotta eivät usko yhteiskunnan heille suoltamia asioita. Ehkä enempää en voi toisen päähän kaataa. Itse olen saanut yhteiskunnalta sen, joka Suomessa sillä on ollut annettavana. Nyt minun elämäni parhaimmillansa on sitä, että saa olla työntekijänä osana sitä organisaatiota. Olen käynyt kouluja koko nuoruuteni vian sillä unelmalla, että loppuelämäni saisi elää siedettävässä työelämässä elättäen itseni. Kannattiko se? Ehkä kannatti, ainakin enemmän hyötyä kuin haittaa. Minua enemmän kannattaa painostaa sosiaalisiin verkostoihin muiden polkemiseksi, jos vain sinulle itsellesi on mahdollista.

”Jos yksikin seitsemästä miljardista maailman ihmisestä haluaisi elää minun elämääni tai kokee minun elämäni mielenkiintoisesti, niin silloin olen onnistunut elämässäni.” -Admin

Pohjois-Korean näkemys Yhdysvalloista, etenkin New Orleansin hirmumyrskyn ja tulvien ajalta [nbc].

Pohjois-Koreassa eli maailman toimivimmassa suunnitelmataloudessa maan johtajalla on yksinoikeus käyttää karvalakkia: Kim Jong-il looking at things

Vaikka ihmiset eivät aina osaakaan toimia niin, että kaikki hyötyisivät, niin olen enemmänkin huolissani asenteesta. Minun miestäni on todella surullista, että ihmiset usein aliarvoivat erilaisia ajatusmaailmoja

Erilaisuus on kuitenkin rikkautta, omaa tietämättömyyttään ei tiedä. Kyse ei siis ole muiden tietämättömyydetsä, vaan omasta tietämättöyydestä. Ehkä moni ei sitä halua myöntää, mutta sivistystasoaan voi kehittää. Ehkä siinäkin esteenä on pelko tuntematonta kohtaan ja uskallus; itse en usko hyvän ja pahaan absoluuttisesti. En myöskään usko humanistiseen ihmisten täydelliseen hyvyyteen, mutta mitäpä muitakaan vaihtoehtoja sellaisen aatteen pohjana voisi olla.

Itse tykkään tekniikasta; koska se on yleisesti hyvin kulttuurivapaata: samat natsien mannertenvälisiä ydinohjuksia kehittelevät raketti-insinöörit kelpaavat niin natseille, jenkeille, venäläisille ja miksi ei myös korealaisillekin. Muut natsien johtajat tapettaiin YK:n oikeuden toimesta, mutta ydinaseohjuksia kehittävät Britannian siviilejä tappaneet tyypit olivat vihollisten sankareita. Ammatinvalintakysymys: kannattaa olla insinööri! Samat nörtit kehittävät siviilien tappamiseen aseita, aina tiedä kuka vallanpitäjä vain maksaa palkkaa siitä työnkuvasta. [Wiki/Wernher_Von_Braun]

Mutta ettein liikaa pilkkaa natsien kouluttamia raketti-insinöörejä, niin pitää muitaa, että miten hyviä tyyppejä he olivat. Heidän uransa saavutus on seuraavassa videossa. Ehkä heidän koulutuksensa ja uransa ei ollut turha. Vieläkin hämmästellään, että mite silloin oli niin fiksuja tyyppejä, kun kukaan ei ole toistanut samaa melkein 50 vuoteen eli kahteen sukupolveen. Uskoiko Hitler maansa johtajana oikeasti, että saksalaiset tekniikan tohtorit oikeasti saisivat toteutettua seuraavan videon mukaiset tapahtumat? Itse uskoisin Hitlerin taidetyyppinä jopa aliarvoineen tuhansien huipputyyppien elämäntyön haastavuuden. Ehkä raketti-insinööritkin hieman ihmettelivät maailman järjettömyyttä työuransa lopulla, kun vihollinen maksoi ruhtinaallisesti ja ilmaisia huoria tuli ovista sekä ikkunoista ohjusten kehittelystä, samalla kun aiemmat johtajat tapettiin oikeudessa.

tekniikka&talous: Insinöörin kuolinpesä tarjosi jättiyllätyksen: kellari täynnä Nasan vanhaa materiaalia
OMG Ubuntu: Nova, the Cuban Linux Distro, Looks Seriously Good
Leevi and the Leavings – Pimeä tie, mukavaa matkaa

91.200.12.21

Olen usein miettinyt koulutuksen merkitystä ohjelmistoalalle. Itse olen käynyt monenlaista koulutusastetta, joten uskon olevani täten pätevä kritisoimaan erilaisia koulutusasteita. Oma uskoni teknillisen yliopiston ohjelmistokoulutusta kohtaan menetin uskoni viimeisellä kerralla käydessäni Bitwisella, siihen asti minulla oli vielä jonkinlainen arvostus TTY:n koulutusta kohtaan. Kyseisen yrityksen toiminta ja arvomaailma on niin vastenmielinen, että en halu sitä tietyistä syistä edes kirjoitaa yleiseen blogiini kaikkien nähtäväksi. Sen vain sanon, että Bitwisen antama julkinen kuva ja toimintatapa ovat yhdesä yksi yrityksmaailman hirveimpiä konsepteja ohjelmistoalalla. [rotten.com]

Olen tullut siihen lopputulokseen, että koodausta tulisi opettaa ammattikoulussa. Minä en oikeasti näe, että mitä syytä on kuvitella, että ohjelmoijan työ on muuta kuin vain sitä, että mahdollisimman halvalla koodaa asioita. Jotkut pienemmät yritykset ovat minulle suoraan sanoneet, että eivät pidä koulutusta minään. Itse uskon, että esimerkiksi teknillisessä yliopistossa olevia hyväntahtoisia tyyppejä käytetään hyväksi tietyissä yrityksissä. Tällaisia yrityksiä häärii TTY:n ympärillä itseään mainostaen, mutta varmasti vastaavia epäeettisesti toimivia yrityksiä on muuallakin. He yleensä hyväksikäyttävät nuoria opiskelijoita tekemään asioita ilmaiseksi, koska monet opiskeliajat eivät vielä tiedä ohjelmoinnin perimmäistä ongelmaa.

Mikä sitten on ohjelmoinnin perimmäinen ongelma yritysnäkökulmasta. Se on mielestäni se, että ohjelmointi on perimmiltään käsityötyöläisammatti. Koko alaa mielestäni ei tulisi täten opettaa kuin ammattikoulussa. Pitkään on yritetty, että ohjelmointi voitaisiin tehdä jotenkin järkevästi suunnitelmien avulla. Todellisuudessa se ei ole mahdollista, vaan jonkun on tehtävä se apinan työ. Joko se on tiettyjen yritysten käyttämä halpa työvoima tai sitten se ulkoistetaan muualle. Ongelma myös on, että ulkoistamista ei voida viedä Intiaan kommunikoinnista johtuvien syiden takia, vaan ohjelmoijan oikeasti tulee ymmärtää ohjelman toiminta kokonaisudessaan. Se myös tuo sen ongelman, että ohjelmistoala yleensä käyttää vahvoja salassapitosopimuksia keppinä ja hyvää palkkaa porkkanana, joilla estetään tietojen vuotaminen pienemmille yrityksille. Se ongelma koskee etenkin suurempia yrityksiä, joihin ei haluta osaavaa ja itsenäisesti ajattelevaa väkeä, niin epätoivoista kuin se vaatimus onkin.

Mielestäni kuntavaaleihin osallistuneena seinäjokisena ehdokkaa vastaus tähän olisi, että kapitalistit lähtisivät tukemaan Seinäjoelle ammattikoulun kehittämistä kohti koodareiden kouluttamista. Nuorille suunnaatu ohjelmointikerho on jo hyvä askel oikeaan suuntaan, jota monien yritysten tulisi tukea. Sen päälle kun on harrastekerhossa oppinut, että miksi jotain asioita tehdän, niin olisi valmis ammattikoulussa opiskelemaan koodariksi. YLE tarjoaa nykyään hyvän paketin tarvittavia yleistietoja [yle].

Eikö seuraavan videon mukaisesta työelämästä olisi jo hyvä päästä eroon jälkiteollistuneissa maissa. Teollisuutta mielestäni tulee olla, mutta sen tulee kehittyä samoin kuin maataloudenkin. Yllättäen öljynporaustyöhön ei ole paljoa naisia halukkaana, ainakaan moni ei varmaan sitä kauaa halua tehdä. Todella moni nuori mies olisi valmis vaikka matkalle Marsiin yhteiskunnan edun nimissä, vaikka olisi varma kuolema. Onko syynä sitten hormonit vai kulttuurilliset syyt. Onhan sitä aika ovat työturvallisuuslait nykyään Suomessa, kun ei enää hyväksytä sitä, että jokaisessa rakennusprojektissa kuolee kasa työntekijöitä. Ihminen on kuitenkin laskeutunut puusta, niin veijereiden ja palkkien varassa kiipeily ei enää suju kuin apinalta. Tosin itselläkin melkein vieläkin soi päässä Pioneerien taistelulaulu II/07-ajalta armeijasta, että sillä mennään työelämässä [youtube].

https://www.youtube.com/watch?v=yPVuRKZMbgY

Ammattikoulussa olisi 2 vuotta intesitiivistä koulutusta ohjelmoinnista, jonka päälle vuosi ilmaista työharjoittelua. Kun tästä koulusta valmistunut koodari olisi saman ikäinen kuin TTY:n kautta valmistunut tietotekniikan DI, niin ammattikoululainen olisi jo ylivoimaisesti eellä osaamisessa! Tämä minun esittämäni malli olisi sekä verotaakaltaan kevyt, että myös palvelisi kapitalistien etua! Ohjelmointia ei opi koulussa, se lähtee itsestä ja työelämän tarpeista. Harjotteluun riittää 24 tuuman näyttö, kannettava tietokone ja paljon motivaatiota. Ehkäpä seuraavan videon mukainen porukka on keskivertoa ohjelmistoalalla työskentelevää työvoimaa Suomesssa?

Ylipäätänsä muutenkin työhaastatteluissa selviämiseen riittää se, että jaksaa olla tunnin humanistinaisen kanssa samassa kopissa normaalisti. Eiköhän ammattikoulun pohjalla sellainen osaaminen voida opettaa kovalla harjoittelulla suurelle osalle opiskelijoita.