Subjektiivinen kokemus

Kurikan kukka (levan polka – loituma)

Ihmisen mieli peilaa olemassa olevaa maailmaa, joka mahdollisesti ollen virtuaalinen maailma isommassa systeemissä. Asia ei ohjelmoijalle ole varmaankaan erikoinen asia, loogisesti tämä on täysin selkeä ja yksinkertainen konsepti, tietokoneet toimivat näin, kutsutaan nimellä recursio. Enemmän metsään vain mennää siinä vaiheessa, kun lähdetään yleistämään yksittäistä subjektiivista kokemusta globaaliin kokemusavaruuteen. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska meidän kokemamme 3-ulotteinen maailma on meille syntymästämme asti tuttu. Ajan-käsitteestä olemme enemmänkin epäileväisiä, koska se ei kestä päivänvaloa tarkemmassa tarkastelussa. Monet ovat hyvin varovaisia, kun lähtevät sanomaan yhtään mitään asian tiimoilta, koko aikaa on jo kauan pidetty aivojen luomana illuusiona, johon voi vaikuttaa mm. erilaisilla kemiallisilla substansseilla. Lapsestamme asti meidän geeneissämme on mekanismi, joka yrittää selvittää, että kuka meitä hallitsee! Tätä tunnetta ei tietääkseni voi sammuttaa millään lääkkeellä, vaan se on geeneissä.

Kuten jo 1500-luvulla oli täysin ilmeinen käsitys ihmisillä, että aurinko kiertää maapalloa. Kyseinen kokemus oli niin ilmeinen ja juurtunut kaikkialle, että sen kyseenalaistamista pidettiin disinformaationa ja vääräoppisuutena. Kukaan ei varmastikaan olisi voinut silloin kyseenalaistaa tämän ajan näkemystä maailmasta kuin vain sekopäiset ihmiset, joilla ei ollut omanarvontuntoa. Oikeasti kukaan järkevä ja viisas ihminen ei silloin kyseenalaistanut koko asiaa, jos edes oma henki kiinnosti itseään. Myöhemminkin tätä näkemystä on myös perusteltu sillä, että kyse on vain perspektiivistä, matriisilaskennan mukaan auringon kietäminen maapalloa ei ole väärä näkemys. Kyse oli siis enemmänkin auktoriteetista kuin asiasta, ihmiset halusivat maailman toimivan heidän oman navan ympärillä. Kyse ei siis ole mistään sen isommasta. Valitettavasti ihmiset eivät ole kuitenkaan muuttuneet niin paljoa kuin tieteellinen käsitys. Jumalaisen auktoriteetin asettaminen auringolle oli uskonnollisesti se ongelma, piti ymmärtää sitäkin humanistista näkökulmaa yhteiskunnasta.

Itseäni usein kiinnostaa, että mistä on peräisin meidän länsimainen ritari-ajattelumme. Tällä tarkoitan sitä, että meidän ajatusmaailmamme on hyvin yksilökeskeistä eli subjektiivista. Etenkin Aasiassa ihmisten ajatus on paljon enemmän yhteiskuntakeskeinen, omaa elämää pidetään vain osana isompaa kokonaisuutta. Tämän voi huomata esimerkiksi sillä, että yliopistossa on Aasialaisia ihmisiä, joiden ajatus on aivan kuin toiselta planeelta. He eivät mieti koskaan sellaista, että miten minä itsekkäästi hyödyn tästä, vaan uhraavat itsensä yhteisen edun nimissä. En voi mitenkään väheksyä heidän näkemystää, vaikka haluaisin puolustaa länsimaista yksilökeskeistä näkemystämme.

Mikä tässä länsimaisessa ajattelussa sitten on hyvää? Pro-juttu? Kun mietin omaa elämääni, niin minä olen elänyt hyvin konservatiivisessa pohjalaisessa ympäristössä, jossa olen saanut uskonnollista esiopetusta. Ikinä minä en halua sokeasti haukkua tätä, vaikka en ole koskaan kokenut kuuluneeni siihen joukkoon. En myöskään ole kokenut kuuluneeni oikein mihinkään muuhunkaan joukkoon, mutta olen kokenut saaneeni heiltä paljon hyvää, näkemystä omasta heikkoudestani. En halua olla se rusinantilla ratsastava tuulimyllyjä vastaavan taisteleva Jeesus, josta kirjan opetukset kertovat. Jostain sairaasta syystä meidän kultturimme ruokkii tätä ritari- ja prinsessa-ajatusta sukupuolijaosta ja muista arvista. Onko meidän uskontome vain pelkkää tuulimyllyjä vastaan taistelua, tulisiko meidän muuttaa ajatteluamme? Tästäkö Raamattu kertoo, onko samat ongelmat kohdattu jo sata sukupolvea?

On miten on, niin mielestäni erilaisuus on tärkeää. Vaikka haluan ymmärtää erilaisia ajatusmaailmoja, vähimmillään enemmistön kannan, niin haluan ylläpitää meidän länsimaista filosofiaamme tulevaisuudessakin. Hyvä ja paha ovat vain ihmisten luomia käsitteitä. Minun mielestäni tärkeintä on, että kunnioitetaan jopa pahinta vihollistamme, joka on usein meidän paras opettajamme elämässämme.

Miksi itse sitten kiinnostuin opiskelusta ja tieteestä? Minä oikeasti kiinnostuin kyseisestä asiasta sen takia, että tiedepiireissä paljon oli väittelyä kannabiksen laillistamisesta. Kannabiksen kieltolaista on ollut minun elämälleni paljon hyötyä! Ehkä nykyajan nuoriin vetoaa jonkinlainen muu väittelyn aihe, maailma kierää samaa rataansa. Omana aikanani politiikka oli hyvin arka aihe, ainakin itselleni. Ikää tullut lisää niin on tajunnut, että tää homma kiertää samaa rataasa, myös päihteiden osalta. Aina pitää olla jokin tärppis, johon tarrata. En ole humanisti, olen vain pelkkä teekkari, niin ole ehkä enemmänkin vain se pelkkä tutkimuskapula isossa mäkkärissä.

Miten asiat onkin, niin mielstäni tietotekniikan erikoistutkija ja SKY:n puheenjohtaja Timo Larmela:n tapa väitellä on vedonnut  itseeni tosi paljon nuorena, vaikka ei hän mitään speedballausta ole suosittellut [wiki/speedball]. Kyseinen henkilö osaa olla erittäin objektiivinen, looginen,  mutta samalla puolustaa peittelemättä omaa itsekästä näkemystään [hupu, wiki/hupu2].Olen pyrkinyt hänestä ammentamaan nuorena itseeni omaa keskustelutaitoani, jos pitää puolustaa omaa kantaansa vaikeissa tilanteissa. Joskus kun menee yli, niin sitten otetaan neuvotteluissa nyrkit esille. Minkä nuorena oppii, niin sen vanhana taitaa. Pätee niin ohjelmointiin, keskusteltutekniikoihin kuin muihin skillseihin.

Kuva 1. Tyypillisesti yliopistojen kampuksilla tällaiset kiertävät myötäpäivää.

Asiantuntijatehtävissä odotetaan tietynlaista tapaa keskustella, joka on erilaista kuin myynnin parissa tai jossai nmuualla. Päihteistä väittely on asiantuntijatyössä väittelyä parhaimmillaan! Onneksi myyntiasioista ei tarvitse itse väittää teknillisellä kouluksella. Miehillä karisma tulee iän myötä, mutta todellisen asiantutijuuden selvittämien henkiön takana on vaikeampaa. Itse olen nuorena panotanut liian vähän tähän asiaan huomiota, olen keskittynyt liiaksi tekniseen ja loogiseen puoleen.

Etenkin huumori on asiana erittäin vaikeaa. Tästä tietysti on keskustelua, että tulisiko tiettyjen ihmisten hyväksyä tietynlaiset asiat huumorina. Tulisiko puheet kouluampumista hyväksyä huumorina? Meidän nykyisessä yhteiskunnassamme rajat tulevat oikeasti vastaan, joutuu melkoiseen myllyyn sen jälkeen. Kuka siitäkin päätöksestä on vastannut, en tiedä, eikä luultavasti julkisesti tyhmälle kansalle sanota. Ehkä parempi niin, kunhan ei itse joudu sen rattaisiin vihollisena Harva on niin tyhmä, että sellaiseen sortuisi, vaan rottamaisesti pistetään joku vähemmän arvokas siihen. Ehkä talonpoikaismaisella filosofialla vain vetää konservatiivisesti, niin on parasta, kunhan eivät vain astu omilla sormilleen, jos ei ole kenellekään mitään velkaa, niin on hyvissä lähtökohdissa keskusteluun. Aina se ei onnistu, vika johdossa. Konsepti, joka perustuu hitaaseen tiedonkulkuun ajalta ennen Internetiä. Itsekin peruskoulussa sen suolen läpi olen mennyt, niin kyllähän se ajatuksia herättää yhteiskunnasta. Jossain vaiheessa sitä vain tajuaa olevansa pelinappulana, muutkin ovat vain täällä töissä!

Lapsena jo ajattelin filosofisesti kouluruoasta: Se näyttää paskalta, sen ravintoarvot tieteellisesti ovat paskoja ja sen hinta on paskan tasoa. Johtopäätös: se on paskaa! Isompi ongelma on ollut, että syön vieläkin sellaista ruokaa. Itse päätin tämän johdosta lähteä kuntavaaleihin! Oikeasti, tämä ei voi olla täydellistä, vaikka onkin parasta mitä me tiedämme!

9 euron päivätyökokeilu tuli päätökseen, johtaja vaihtoon: Kovapalkkaisissa johtotehtävissä toiminut 62-vuotias espoolaismies tyrmistyi työttömäksi jäätyään te-toimiston lähettämistä ehdotuksista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *