Päätän nyt kirjoittaa ajankohtaisesta aiheesta. Eli perinteinen teekkareiden viettämä wappu olisi aivan kohta ovella. Tähän tulisi tietysti valmistautua, vaikka olenkin nykyään jo DI. Itse en tyypillisesti vietä tätä juhlaa, vaikka ehkä syytä olisikin. Itse en koe, että minulla olisi sellaista velvollisuutta. Tietysti tilanteet muuttuvat, joten asia voi olla eri tulevaisuudessa.

Suomalaisessa kulttuurissa riehakas teekkariwappu on vanha perinne. Muualla maailmassa se tunnetaan enemmänkin työväen juhlana, Suomessa jostain syystä se on enemmänkin opiskelijoiden juhla. Itselläni teekkarina olisi periaatteessa velvollisuus sitä juhlia. En kuitenkaan ole koskaan aiemminkaan sitä viettänyt, joten sen juhliminen olisi hieman erikoista. Suomalaisessa kulttuurissa on paljon erilaisia kirjoittamattomia sääntöjä, joita olisi hyvä noudattaa. Toivottavasti uudet sukupolvet olisivat minua säntillisempiä. En ole ollenkaan ylpeä itsestäni. Onhan se häpeällistä mennä DI-koulutukseen, jos ei sitä meinaa suorittaa kunnialla. Teekkarit ovat korkeimman teknillisen koulutuksen opiskelijoita, joilla koulutus pohjautuu 1800-luvulta asti hyväksi todettuun malliin. Koulutuksessa teknillisten asioiden oppimisen lisäksi painotetaan kokonaisvaltaista yhteiskuntavastuuta ja se ulottuu jopa vapaa-ajalle asti. Teekkareiden ajatusmaailma poikkeaa monessa asiassa humalistien opeista, vaikka jokaisessa teekkarissa asuu myös pieni humanisti. Tämän koulutuksen valinta on siis arvovalintakysymys. Toivottavasti tulevatkin sukupolvet ymmärtävät tehdä oikeat valinnat.

Wappulehti Tamppi
Teekkarihymni
Teekkarius 140 vuotta
Luuli että tää oli deffin luento, mutta ei tää ollutkaan hauska. (Ei aikanaa TTY:lla ollut luentoja kahta viikkoa ennen wappua.)
Teekkareista on moneen: ”Douppikaupan taustalta paljastui nuorehko teekkari, jonka pimeä puoli pysyi pitkään salassa jopa läheisiltä.”

Olen päättänyt ryhtyä viettämään negatiivista talvea. Olen miettinyt erilaisia menetelmiä, joilla tätä voisi ajaa. On useita syitä, joiden takia olen päättänyt aloittaa tällaisen. Keväällä oli positiivisuutta, mutta se ei tuntunut tuottavan mitään positiivista. Täten on luonnollista kokeilla toisenlaista strategiaa. Päätän olla nyt talvella negatiivinen ihmisiä kohtaan, enkä pyrikään olemaan kenellekään ystävällinen tai hyvä ihminen.

Usein ajattelee, että positiivisella toiminnalla voisi saavuttaa hyviä tuloksia. Valitettavasti tämä filosofia ei yleensä tunnut toimivan, vaan negatiivisuus on paljon tehokkaampi menetelmä. Positiivisesta toiminnasta huolimatta tapahtuu negatiivisia asioita, ei ainakaan mitään positiivista. Täten saman epäonnen tien jatkaminen ei ole järkevää. On hyvä kokeilla erilaista näkökulmaa. Usein muita ihmisiä tulisi kohdella samoin kuin hekin kohtelevat itseä. Se on oikea ajatus, jonka mukaan tulisi toimia. Se ei kuitenkaan läheskään aina ole toiminut. Pian todennäköisesti siis kohtelen kaikkia ihmisiä huonosti, en pyrikään olemaan positiivinen ja hyvä.

On monia syitä, mutta positiivisuusajattelu ei tunnu toimivan. Jatkan sitä todennäköisesti vielä hetken. Ei kuitenkaan kannata yllättyä, jos muutun negatiivisemmaksi lähiaikoina, kyse on tietoisesta muutoksesta elämäntavassani. Roskapussit jokeen, paristot ja akut soramonttuun. Moottoriöljyt maahan. Artikkeleissa kirjoitan kouluampujia ihannoivia teksejä. Elämään uusi suunta.

Perinteisesti yhteiskunta on ollut hyvin vahvasti luokkajakautunut. Luokien välillä ihmisten liikkuvuus on ollut todella vähäistä. Evoluution näkökulmasta tällainen kategorioihin jämähtäminen on varsin luonnollista, ellei sitten tapahdu jotain muutosta ympäristötekijöissä. Kun ympäristötekijät muuttuvat, niin sitten tapahtuu sekoittumista ja järjestäytymistä uuteen luokitukseen.

TTY:n ylioppilaskunnan hallitusjäsenen kanssa käytiin pelaamassa bilistä ja ennen sitä syömässä Plevanassa. Aika paljon tuli päissään analysoitua asioita jälkikäteen. Meillä oli paljon monenlaista keskustelua asioista. Meillä on paljon yhteistä, mutta toisaalta myös erilaista. Se on usein erittäin hyvä asia. Samanlaisten ihmisten kanssa ei yleensä saa paljoa hyötyä keskustelemalla, mutta taas liika erilaisuus estää uuden oppimista. Sanallisesti ja muutenkin on yleensä todella vaikea aina kuvailla kaikkea asiaa. Etenkin suullinen keskustelu tuo monia rajoitteita ja ongelmia. Monen asian selittäminen vaatii keskustelun pohjaamista molempien ymmärtämään pohjaan. Jos yhteistä pohjaa ei löydy, niin joutuu paljon käyttämään resursseja perusjuttujen selittelyyn, jolloin itse asiasta kertominen voi olla vaikeaa. Tällöin tilanne tulee usein opettajamaiseksi, jolloin selittää itselleen täysin selviä asioita.

Kuitenkin pelattiin biljardia. Koko tapahtuma ei sinällään ole mitenkään erityistä, molemmat tuntevat pelin. Se kuitenkin antaa mahdollisuuden luoda pohjan asioiden käsittelylle, yrittäen sitä kautta selittää asioita. Pelkästään lahjakkuus ja taito pelata biljardia on mielestäni hyvin yllättävä kyky. Samoin kuin pesäpallossakin, niin myös biljardissa pelitaito on paljolti kokemukseen pohjautuvaa. Vaikka pystyy analysoimaan pallojen liikeratoja ja muita asioita, niin silti pelikokemus on erittäin keskeisessä asiassa. Itse yhdistin pelitaidon paljolti pesäpalloon. Molemmissa peleissä on lyönti, jolla saadaan pallo liikkeelle haluttuun suuntaan, mihinkään muuhun asiaan pelissä ei voi vaikuttaa. Se yksi lyönti kuitenkin sisältää valtavasti asioita, kuten pallon kierteet ja liikkeet muutenkin erilaisiin suuntiin. Kyse on siis millimetrien tarkasta iskusta oikealla voimalla. Se taito tulee vain kokemuksen kautta, itse lyönti on tiedostamaton tapahtuma.

Miksi ihmisellä on sitten tällainen taito? Taustalla on varmasti evoluutio, joka on tuhansien sukupolvien aikana karsinut sellaisen henkilöt pois, joilla tätä kykyä ei ollut. Tämä lahjakkuus on rikastunut hyvin vahvasti ihmisissä. Vielä 100 vuotta sitten miekkailu oli tärkeä asia sodankäynnissä. On ollut erittäin tärkeää, että miekalla on osunut millimetrien tarkkuudella haluttuun kohtaan liikkuvaa kohdetta, juuri siihen kriittiseen paikkaan. Miekan huitomista ei voi tietoisesti ajatella, vaan se tulee kokemuksesta. Samoi jalkapallossa tai pesäpallossa moni päätös pohjautuu täysin kokemukseen. Kaverini on vasenkätinen kuten 1/7 väestöstä on ollut lähes aina. Itse en tätä tiennyt, tämä toi mielenkiintoisen puolen peliin. Meidän pelistrategiamme oli teknisistä syistä erilainen. Ehkä hän pärjäsikin minua vastaan juuri sen takia hyvin, että hänellä oli enemmän kokemusta oikeakätisistä pelaajista, minulle se oli vain ongelma, koska olen aina pelannut vain oikeakätisiä vastaan. Minä en kyennyt ymmärtämään hänen tekniikkaansa, eikä hän kyennyt opettamaan minulle itse käyttämäänsä lyöntitekniikkaa.

Mistä tämä taito siis tulee? Miksi meillä melkein kaikilla ihmisillä on näin mahtava lahjakkuus oppia pelaamaan biljardia tai pesäpalloa. Osua siihen palloon juuri oikeaan kohtaan, jolloin saadaan haluttu vaikutus. Taustalla on siis artikkelin mukaisesti säätyajat. Vuosituhansia ihmiset ovat taistelleet sotakentillä. Häviö siinä on tarkoittanut kuolemaa, voitto on tarkoittanut mahdollisuutta nousta säätyyn. Monissa maissa ritarisääty on ollut kaikista alin sääty, pohjoismaissa talonpojat ovat ollet myös alisäätyläisiä. Kuitenkin ritariksi pääsy on edellyttänyt erinomaista onnistumista taistelussa. Sen vaikutus on vuosituhansia ollut niin valtava, että se heijastuu meihin kaikkiin selviytyjien jälkeläisiin. Pelkästään toinen käsi meillä on vahvempi, koska se on ollut positiivinen ominaisuus, joka on rikastunut sukupolvien kautta. Sen sijaan näkö ei ole enää niin kriittinen kuin apinoilla, vaan nykyään ihmisillä on paljon likinäköisyyttä, vaikka tarkka päivänäkö on säilynyt perimässämme varsin hyvin meidän aikoihimme asti. Vielä 1500-luvulla talonpojat vaikuttivat politiikkaan positiivisesti Suomessa [nuijasota].

Miehillä urhoollisuus on ollut keino nousta säätyyn, miehissä se näkyy nykyäänkin. Naisilla kauneus ja miellyttävyys on ollut keino nousta korkeampaan säätyyn. Jos jompi kumpi ominaisuus on miellyttänyt kaikkia ylemmän säädyn henkilöitä, niin on päässyt siihen säätyyn. Näin se maailma on toiminut säätyaikoina. 1700-luvulla Ranskan vallankumous tuhosi tämän järjestelmän, sen jälkeen jokainen mies olisi tasa-arvoinen. 1800-luvun lopulla uskottiin ihmisten olleen niin sivistyneitä, että sotia ei enää koskaan tulisi. Todellisuudessa ihmiset eivät ole kuitenkaan muuttuneet niin paljoa, vaan sama sotahalu on ihmisissä vieläkin, vaikka sillä ei saavuttaisikaan sosiaalista arvostusta ja nousua hierarkiassa ylöspäin. Miehillä pätee vieläkin samat arvomaailmat kuin aiemminkin, luultavasti ne ominaisuudet ovat vielä kauan aikaa minunkin jälkeeni. Pelkästään polkupyörän selkään ihmiset nousevat vasemmalta puolelta, eikä se ole riippuvaista kätisyydestä. Kyse on vain siitä, että ritarit nousivat hevosen selkään vasemmalta puolelta, koska heillä oli miekka vasemmala puolella lannetta. Se asia vain periytyy sukupolvelta toiselle, mitää järkevää syytä sille ei nykyaikana enää ole. Toisaalta punaisesta väristä on tullut yllättävän nopeasti naisellinen väri, ei ole edes kovinkaan pitkä aika, kun punainen väri liitettiin maskuliinisuutteen ollessa yleisesti armeijoiden käyttämä väri sotapuvuissa.

Kaiken kaikkiaan melkein meillä kaikilla on tämä mielettömän hyvä kyky tehdä kova isku millimetrien tarkkuudella kepin kautta. Sitä sopii pohtia. Mielestäni se on aika hauska ominaisuus, vaikka sitä ei enää arkielämässä tarvitsekaan. Joskus se on ollut todella tärkeä asia, henki mennyt nuorella miehellä ilman sitä kykyä.

”Articles:

Article I – Men are born and remain free and equal in rights. Social distinctions can be founded only on the common good.

Article II – The goal of any political association is the conservation of the natural and imprescriptible rights of man. These rights are liberty, property, safety and resistance against oppression.

Article III – The principle of any sovereignty resides essentially in the Nation. No body, no individual can exert authority which does not emanate expressly from it.

Article IV – Liberty consists of doing anything which does not harm others: thus, the exercise of the natural rights of each man has only those borders which assure other members of the society the enjoyment of these same rights. These borders can be determined only by the law.

Article V – The law has the right to forbid only actions harmful to society. Anything which is not forbidden by the law cannot be impeded, and no one can be constrained to do what it does not order.

Article VI – The law is the expression of the general will. All the citizens have the right of contributing personally or through their representatives to its formation. It must be the same for all, either that it protects, or that it punishes. All the citizens, being equal in its eyes, are equally admissible to all public dignities, places and employments, according to their capacity and without distinction other than that of their virtues and of their talents.

Article VII – No man can be accused, arrested nor detained but in the cases determined by the law, and according to the forms which it has prescribed. Those who solicit, dispatch, carry out or cause to be carried out arbitrary orders, must be punished; but any citizen called or seized under the terms of the law must obey at once; he renders himself culpable by resistance.

Article VIII – The law should establish only penalties that are strictly and evidently necessary, and no one can be punished but under a law established and promulgated before the offense and legally applied.

Article IX – Any man being presumed innocent until he is declared culpable, if it is judged indispensable to arrest him, any rigor which would not be necessary for the securing of his person must be severely reprimanded by the law.

Article X – No one may be disturbed for his opinions, even religious ones, provided that their manifestation does not trouble the public order established by the law.

Article XI – The free communication of thoughts and of opinions is one of the most precious rights of man: any citizen thus may speak, write, print freely, except to respond to the abuse of this liberty, in the cases determined by the law.

Article XII – The guarantee of the rights of man and of the citizen necessitates a public force: this force is thus instituted for the advantage of all and not for the particular utility of those in whom it is trusted.

Article XIII – For the maintenance of the public force and for the expenditures of administration, a common contribution is indispensable; it must be equally distributed between all the citizens, according to their ability to pay.

Article XIV – Each citizen has the right to ascertain, by himself or through his representatives, the need for a public tax, to consent to it freely, to know the uses to which it is put, and of determining the proportion, basis, collection, and duration.

Article XV – The society has the right of requesting account from any public agent of its administration.

Article XVI – Any society in which the guarantee of rights is not assured, nor the separation of powers determined, has no Constitution.

Article XVII – Property being an inviolable and sacred right, no one can be deprived of private usage, if it is not when the public necessity, legally noted, evidently requires it, and under the condition of a just and prior indemnity.” – Wiki

Vielä jokunen vuosi sitten kymmensormi-järjestelmä oli täysi mysteeri. Sitä kykyä ei voitu liittää mihinkään aivojen osaan. Vasta jokin aika sitten ymmärrettiin, että se mekanismi tulee suoraan selkärangan kautta. Minullekin on ällistyttävää, että kykenen kirjoittamaan tekstiä nopeampaa kuin kykene sitä lukemaan tai edes tiedostamaan. Kiusallista kun joutuu käyttämään oikolukuun moninkertaisen ajan kirjoittamiseen nähden. vaikka sana menee usein vaikak, perinteinen moka. Muutenkin vokaalit tahtovat lyhempinä dominoida; soljuva aaiioo uuii jooui-tyylinen kirjoittaminen menee kymmensormijärjestelmällä kivasti, sellainen musiikkimainen tempoisuus tarttuu hyvin. Englanninkielinen Word onneksi osaa korjata automaattisesti yleisimmät virheet. Monet ovat todenneet, että kännissä konekirjoittaminen yleensä sujuu paremmin; kieli ei liiku, mutta tekstiä tulee. Kun silmät eivät tarkenna näytön tekstiin, niin se toki heikentää oikolukemista. Itselläni myös tietääkseni lievä luki-häiriö, vaikka sitä ei koskaan ole diagnosoitu.

Fastest Typist: Ultimate Typing Championship Final 2010 By Das Keyboard
Feral plays ROME: Total War on iPad!

HS julkaisi vaihteeksi mielenkiintoisen artikkelin. Kyseinen artikkeli sisältää paljon mielenkiintoisia väitteitä ja näkymstä. Mielestäni monet niistä ovat oikeita, mutta jossain määrin itse en ainakaan haluaisi nähdä asiaa niin jyrästi. Myönnän olevani monessakin asiassa varsin neutraali ja objektiivinen, joista minua on ehkä toisinaan kritisoitu, etenkin tämän blogini artikkeleista.

Mielestäni olisi jotenkin täysin käsittämätöntä väittää, ettei ihmisten taustoilla ole vaikutusta. Perheellä on erittäin suuri vaikutus siihen, että minkälaiset mahdollisuudet saa elämäänsä. Itselläni on hyvät vanhemmat, joskaan sukuni ei ole erityisen koulutettua. Hyvät vanhemmat ovat olleet itselleni elämässäni pärjäämiselle valtava edellytys. Tietysti vanhempien koulutuksen puute on vaikuttanut monessakin suhteessa, vaikka ovat pyrkineet tekemään parhaansa minun eteeni. Kuitenkin koulussa pärjääminen on hyvin paljolti yksilön perimästä ja omasta tahdosta kiinni. Itse pidän henkilön omaa tahtoa kaikista tärkeimpänä. On paljon koulutettujenkin lapsia, jotka eivät ole menestyneet kaikista hyvistä edellytyksistä huolimatta.

Säätyajan päättyminen oli vain yksi aikakausi, jota seurasi uusijako luokkayhteiskunnassa. Pidän ilmeisenä ja odotettavanakin, että tulevaisuudessa luokkajako kärjistyy. Suomessa säätyajan päättyminen on tapahtunut suhteellisen myöhään, joten tämä kehitys ei ole vielä yhtä pitkällä kuin monissa aiemmin kehittyneissä maissa. Tietysti monet eivät näe tätä kehitystä positiivisena asiana, eikä mielestänikään se ole hyvä asia.

Miten tätä asiaa sitten voisi ehkäistä? Mielestäni tässä tärkeintä on nimenomaan ymmärtää, ettei lapsilla ole yleensä omaa tahtoa, vaan lapset noudattavat vanhempiensa tavoitteita. Artikkelin henkilökin kuitenkin antaa sellaisen kuvan, että koulujärjestelmä on hänen kohdallaan onnistunut. Kaikkien kohdalla asiat eivät ole yhtä hyvin, vaan se on asia, johon tulisi puuttua. Useimmilla on oma tahto aikuisena, he eivät enää tarvitse vanhempiensa kannustusta ja tukea opiskelussaan. Mielestäni koulutuksen näkeminen jotenkin luokkajaon perimmäisenä ongelmana on täysin väärin, itse näkisin luokkajaon ongelmien korostuvan nimenomaan matalasti koulutettujen keskuudessa. Osa tampioista pärjää ilman koulutustakin erinomaisesti, syitä voi pohtia jokainen itsekseen. Monien kouluttamattomien menestyksen takana on myös rikollisuus (mm. veronkiertoa tai ”lokapoika-toimintaa”), etenkin kun menestys ei ole perittyä. [Wiki/Lokapojat]

Kuulin täydennyksenä, että humanistisilla aloilla taustoilla voi olla suurempi vaikutus kuin teknisillä aloilla. Tämä luokkaero on siis nimenomaan humanistisen koulutuksen ongelma, eikä sitä huomaa kovissa tieteissä, joissa arvomaailmalla ei ole vaikutusta oppimiseen. Teekkarissa ei haittaa, vaikka olisikin vähän kesimääräistä enemmän kusipää. TTY:lla ainakin kaikki opiskelijat (Masi Kajander keskimääräistä vähemmän) ja suurin osa professoreista (poikkeuksena Tommi Mikkonen) olivat kusipäitä, mutta sopeuduin yllättävän hyvin.

Kuten HS:n artikkelistakin tuli ilmi, niin kaikki kyseisen henkilön kanssa keskustelleista työläistaustaisista naisista olivat hyvin koulutettuja. Asiassa on siis selvä vääryys! Tilastollisesti siis otannasta 100 % työläistaustaisista naista menestyi hyvin opinnoissa. Tämä on aivan uskomaton ja poikkeuksellinen luku. Oikeasti osan työläistaustaisista naisista tulisi menestyä jopa huonosti opinnoissaan, että kyseinen otanta olisi tilastollisesti normaalijakautunut. Ilmeisesti tällaista luokka- ja sukupuoliongelmaa ei ole kuin humanistisissa aloissa. Tälle ongelmalle tulee tehdä jotain!

Usein puhutaan paljon koulukiusaamisesta. Aihe on monessakin suhteessa hyvin vaikea, mutta sen vaikutukset ovat valtavat. Koulukiusaamiseen puuttuminen on vaikeaa, kuten myös tunnistaminenkin. Tämä johtuu kiusaamisen luonteesta, se ei useinkaan ole helposti tunnistettavaa. Mielikuvat kiusaamisesta eivät aina vastaa todellisuutta, kiusaamista on myös hyvin montaa erilaista.

Minkälainen on tyypillinen koulukiusaaja? Usein kouluissa helposti saa sellaisen kuvan, että kiusaaja on pahis ja jotenkin huono ihminen. Itse sen sijaan kääntäisin asian päinvastoin. Usein kiusattu on huono-osainen henkilö, kiusaaja sen sijaan on sosiaalisesti hyvinkin lahjakas henkilö. Harvemmin hyväosainen ja pidetty henkilö joutuu koulukiusaamisen kohteeksi. Yleensä kiusatuksi joutuva henkilö on sellainen, ettei hänestä monikaan välitä. Kiusaaminen hyväksytään, jonka ansiosta se on mahdollista. Kiusaajat ovat usein myös opettajien suosiossa olevia oppilaita, kiusatuista oppilaista eivät edes opettajat pidä.

Miksi ihmiset kiusaavat? Kiusaaminen on monien mielestä hauskaa ja kiusaajat saavat siitä iloa koulupäiväänsä. Usein taustalla on myös ajattelemattomuutta, kiusaajat eivät useinkaan ole itse kokeneet kiusaamista, joten he eivät osaa samaistua kiusattuun. Tämä onkin kiusaamisen kannalta keskeinen tekijä, ettei kiusaajilla ole syystä tai toisesta kykyä samaistua kiusatun asemaan. On paljon sellaisia ihmisiä, joilla tätä kykyä ei ole. Monet myös saavat iloa kiusaamisesta, ihmiset ovat usein luonnostaan pahantahtoisia.

Kiusaamisella on kuitenkin hyvin suuri vaikutus nuoren myöhempään kehitykseen. Kiusaaminen luo kiusatulle nuorella iällä taidon torjua kiusaamista. Se yleensä tarkoittaa sitä, että henkilö suojaa oman henkilökohtaisen minuutensa heikkoudet. Henkilö torjuu muiden pyrkimykset päästä sosiaalisesti henkilökohtaisiin asioihin. Henkilö oppii nopeasti torjumaan kaikki tällaiset pyrkimykset sosiaalisesta elämästään. Yleensä henkilölle kuitenkin jää herkkä käsitys itsestään, se jopa herkistyy. Usein ihmiset myös kohtelevat samoin muita, kuin miten heitä on kohdeltu. Moni kiusattu pitää normaalina sitä, että yritetään löytää toisesta ihmisestä herkät kohdat ja loukkaa niitä. Normaalilla ihmisellä ei tällaista tapaa ole, useimmat ihmiset näkevät heikkoudet persoonallisuudessa jopa positiivisena asiana. Kiusatun mielessä nämä heikot kohdat tulevat negatiivisiksi asioiksi, niistä koetaan häpeää ja sellaisia ei siedetä muilla ihmisillä, ainakaan heikkoutta ei saa näyttää. Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon, mutta muuttaminen on mahdollista. Kaiken kaikkiaan kiusaaminen jättää pysyvän vaikutuksen henkilön käytökseen. Henkilö helposti palaa takaisin vanhoihin hyväksi todettuihin toimintatapoihin herkästi. Se yleensä aiheuttaa henkilölle paljon mielipahaa.

Kiusaaminen on osa ihmisten sosiaalista toimintaa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että siitä seuraa paljon harmia yhteiskunnalle. Olisi tärkeää, että se ei alkaisi koulussa, jolloin ihmiset omaksuvat sosiaaliset toimintatapansa.

Pahakoulu

Olen nyt hakenut töitä erilaisiin työpaikkoihin. On todella mielenkiintoista odottaa, että mitä minun tulevaisuuteni on. Tällä hetkellä olen kiintynyt tähän nykyiseen elämääni, koen työhaun aikana vointini parantuneen paljon. En voi kuitenkaan jatkaa näin kovinkaan kauan, vaan pitää miettiä tulevaisuuttani. Oma tilanteeni on monessakin suhteessa hyvin valoisa, minulla on lukuisia erilaisia vaihtoehtoja, eikä mikään asia sido minua.

Työnhaku on varsin mukavaa, kunhan siihen asennoituu vain oikein. Työhaastattelussa pääsee tapaamaan erilaisia ihmisiä ja näkee monenlaisia yrityksiä. On todella surullista, että sekin loppuu, mutta ehkä sitä voi myös jatkaa, jos siihen kokee tarvetta. Työnhaku on elämässä kuin oma prosessinsa, johon vain oppii yrityksen ja erehdyksen kautta. Aivan samoin kuin opiskelu tai mikä tahansa muukin asia, niin on vain opettava tietyt säännöt, joiden mukaan tulee toimia. Minulle sanottiin, että työnhaussa tulee olla kuin asiantuntija, joka haluaa ratkaista yrityksen ongelman.

Olen elämäni aikana tehnyt useita erilaisia näyttötöitä, viimeisimmän tein Qvantelille. Aiemmin olen tehnyt näyttötyön mm. Rapalille, Vincitylle ja Probisille. Jokaisesta näistä olen oppinut paljon. Viimeksi perjantaina 14.10.2016 kävin Wapicella työhaastattelussa, samassa paikassa, josta sain diplomin hyvästä työstä ryhmäni kautta.

Toivoisin kelpaavani sekä Wapicelle, koen sen oikein hyvänä työnatajana. Wapicen etuna on, että heillä on toimipiste Seinäjoella. Lisäksi heillä on toimipiste Tampereella, jossa on paikassa on paljon kavereita.

Jään jännityksellä odottamaan, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen jopa hieman tottunut nauttimaan työnhausta. Olen elämäni aikana käynyt työhaastatteluissa hyvin monissa paikoissa, olen myös itse työskennellyt erittäin moninaisissa erilaisissa paikoissa. Elämässä parasta on juuri nähdä ja kokea kaikenlaista, niistä vain pitää osata nauttia.

Kauneusihanne on yllättävän ajankohtainen asia, se riippuu hyvin paljolti ajankohdasta. Usein kauneusihanne on jotain, joka korreloi halutunlaisen elämän kanssa. Kyse ei siis aina ole siitä, että kauneusihanne olisi jotenkin erityisen jäkevästi perusteltavaa. Usein kauneusihanteen tavoittelu on saavuttanut jopa epäterveellisiä piirteitä. Monet haluavat saavuttaa kauneusihanteen jopa terveyden kustannuksella. Niin on ollut ennemminkin, niin on myös nykyään.

Länsimaissa ennen koneellista liikkumisen aikaan liikkumattomuutta pidettiin ihanteena. Nykyiset olympialaiset ovat tulleet 1800-luvun lopulla, jolloin atleettisuus tuli takaisin muotiin. Ennen sitä ihailtiin mahdollisimman vähälihaksista ja kalpeaa ihmistä etenkin naisihanteena. Monet naiset pukeutuivat jopa töissä pitkään ja peittävään vaatetukseen, teollisuuden alkuaikoina mahdollisimman suuri määrä kangasta vaatetuksessa oli varakkuuden merkki. Myös kankaiden massatuotanto aiheutti sen, että ihmisillä oli varaa ostaa vaatteita, joten mitä enemmän oli vaatetusta, niin sitä parempi. Ihoa suojattiin auringolta aurinkovarjoin ja kaikin keinoin. Osa naisista käytti jopa myrkyllisiä kemikaaleja, joilla oli ihoa valkaiseva vaikutus. Viktorialinen aika on etenkin tällaisesta hyvä merkki, mutta sama ihanne on ollut myös aiemmin. Nykyisen naisen ja keskiaikaisen miehen luurangot ovat vaikeasti toisistaan erotettavissa. Kauneusihanteilla on siis ollut valtava vaikutus jopa perimään. Keskiaikana hento ja feminiininen mies on ollut ihailtu, maskulinimi ei ollut trendikästä.

Vasta 1800-luvun lopulla atleettisuus eli urheilullinen ruumiinrakenne on tullut ihaltavaksi etenkin miehille. Silloin kyse ei ole ollut vain siitä, että lihaksikkuus olisi ollut merkki orjuudesta tai pakosta, vaan monet harrastivat urheilua vapaaehtoisesti. Samaan aikaan myös käsite vapaa-ajanharrastus tuli kieleen, ennen sitä ihmisillä ei edes ollut aikaa harrastaa turhanpäiväistä liikuntaa, etenkään huono-osaisemman väestön keskuudessa. Nykyään monet naureskelevat modernin ajan Olympialaisten tuloksille, mutta oikeasti ne ovat nykyisenkin mittapuun mukaan varsin kovia, etenkin kun ottaa huomioon siihen aikaan käytetyt tekniikat; kuten kroolauksessa vielä 50 vuotta sitten uitiin pää pinnan yläpuolella, joka on nykyaikaiseen tekniikkaan nähden paljon raskaampi. Alkipeäisenä Tarzanina näytellyt henkilö ui olympiamitaleja pää pinnan yläpuolella kroolaamalla, oli ylivoimainen aikoinaan. Myöhemmin ymmärrettiin, että pää veden alapuolella uiminen oli paljon parempi tekniikka, joskin tietysti hengittäminen vedenpinnan yläpuolella on tietysti välttämätöntä. Olympiatulokset ovat siis aina olleet oikeasti huippuluokkaa, vaikka parannusta on tapahtunutkin monessa asiassa, jos vertaa nykyisiä ja 1800-luvun tuloksia. Kyse on siis paljolti ollut lajikohtaisesta optimoinnista. Esimerkiksi wanhan kunnon maratonin jälkeen juoksioiden lihakset ovat niin huonossa kunnossa, että palautuminen kestää viikkoja-jopa kuukausia, kunnes vasta kykenee harjoittelemaan kunnolla. Aito Alkuperäinen lähetti Maronihan kuoli juokumatkan jälkeen ylikuormitukseen, nykyäänkin pyörtyminen ylirasituksesta on ihan normaalia sillä matkalla, vaikka kyse on valmennetuista huippu-urheilijoista.

Kuulin joskus 50-luvun vitsikirjan vitsin, että koira kävi kusemassa baarin edustalla naisen jaloille. Syyksi siihen oli se, että koira luuli naista lyhtypylvääksi. Minulta kesti ainakin kymmenen vuotta tajuta vitsi. Kyse oli siis siitä, että naisella oli liian lyhyt hame sen useimpien miesten omaksumaan naisihanteeseen. Lyhyttä hametta pidettin merkkinä varattomuudesta ja huono-osaisuudesta. Mitä pidempi hame oli, niin sitä hyväosaisempi. Nykyään kankaat ovat niin halpoja, ettei se enää vaikuta miesten mielikuviin naisesta. Lyhyt hame on antanut kuvan rohkeasta naisesta, hieman kuin pinkki paita on ollut merkki rohkeasta miehestä. Alunperinhän punainen väri on ollut markuliininen, vasta 1800-luvulla armaijassa on siirrytty punaisesta väristä maastokuvioon. Varmasti paljolti kyse on ollut periaatteesta, että vihreä väri ei voi olla miesten väri. Kuitenkin 50-luvulta asti armeijoissa on yleisesti käytetty vihreää vaatetusta taistelupuvussa, mutta Suomenkin puolustusvoimissa on ollut käytössä ns. armeijan harmaat uniformut lomapuvuissa. Ehkä joskus vihreä on maskuliininen väri?

Nykyajan naisilla on usein hyvin vääristynyt käsitys naisten kauneusihanteesta, etenkin nuorilla naisilla. Tähän on ehkäpä yksi syypää 2. maailmansodan jälkeinen ranskalainen muotiteollisuus, jolloin homosuunnittelijat ovat ryhtyneet käyttämään sairaita anorektikkoja naisia elävinä vaatehenkareina. Naisten olisi oikeasti parempi ottaa mallia pornosta, josta saa paljon realistisemman kuvan terveestä naisihanteesta. Harva mies ihastuu langanlaihaan naiseen, vaan etenkin nykyään normaalipainoisuus, hyvät naiselliset pakarat ja isot tissit edustavat monien miesten todellista naisihannetta. Kyse on siis muotiteollisuuden luomasta naisten vääristyneestä ja kieroutuneesta käsityksestä, eikä todellisesta naisihanteesta. Kyse on siis oikeasti vakavasta ongelmasta; varsin monet naiset kokevat ongelmia, koska eivät sovi epäluonnolliseen ihannekäsitykseen. Etenkin ruskettunut iho on naisella vastenmielinen.

Viime keväänä yritin viettää positiivisuuskevättä, koska oli niin paljon asioita, jotka ärsyttivät suunnattomasti. Maailmassa itsessään on valtavasti epäkohtia, joihin tälläkin blogilla haluaisin vaikuttaa. Minulla oli myös henkilökohtaisesti valtavasti asioita, jotka aiheuttivat ahdistusta ja mielipahaa. Nyt kuukauden sisällä minulla on tilanne, että oma asenteeni on hyvin riippuvainen eräistä tekijöistä. Haluaisin saavuttaa tilanteen, jossa haluaisin unohtaa kaiken mahdollisen. Sikäli ajankulu on hyvä asia, olen nyt optimistinen.

Voisin kirjoittaa valtavasti kaikesta mahdollisesta, joka on väärin pelkästään Suomessa. Suomessa päättäjät ovat tehneet todella huonoja päätöksiä. Ei voi kuin ihmetellä, että miten osaamatonta porukkaa on ollut esim. Olkiluoto 3 -hankkeessa. Jokainen täysijärkinen varmasti tajuaa, että sen projektin riskit olivat valtavat, vaikka ei olekaan asiantuntija projektihallinnasta. Sillä rahalla olisi saanut vastaavalla teholla tuulivoimaa, jos näin jälkiviisaana voi sanoa. Vastaavia epäonnistumisia on meidän maassamme useita. Hermot eivät aina tahdo kestää kaikkea sitä, ehkä parempi kuin ei vain välittäisi, ehkä ei. [IS]

Ylipäätänsä asia menevät niin, että asioiden onnistuminen luo positiivista kierrettä. Negatiivisesta kierteestä on paljon vaikeampi päästä eroon. Seuraavan kuukauden aikana oikeasti toivon, että asiat lähtisivät parempaan suuntaan. Valitettavasti kyse on paljolti asioista, joihin en voi itse vaikuttaa. En haluaisi valita sitä negatiivista vaihtoehtoa, mutta eipä sitä minulta juurikaan kysytä. Voi kyllä omalta osaltani vaikuttaa ja pyrin tekemään kaikkeni sen eteen. Jos ei se riitä, niin joutuu valitsemaan kaikkien kannalta huonomman kehityssuunnan. On se karua, ei Isä meidän -rukoukset paljoa auta.

Itselleni opiskelu oli käytännössä koko elämäni sisältö. Paremminkin olisin voinut opiskella, mutta olen luvannut itselleni, että en syytä itseäni tekemättömistä asioista. Minä olen tehnyt sen mihin olen pystynyt, niin lupasi itselleni tulevaisuuteen. Kun koko tämä elämän sisältö katoaa, eikä ole paljoa muuta, niin se tuo valtavan tyhjyyden. Minulle DI-tutkinto oli riittävän raskas suorittaa, jollekin muulle se on helpompi. Tulokset tietysti ovat tärkeintä, ainut mitattava asia. Itse en ainakaan arvosta ahkeruutta ja turhan työn tekemistä, siinä ei ole mitään ihailtavaa. Tietysti tärkeintä ei ole mitä tekee, vaan miten tekee. Eli saa hyviä ja oikeita tuloksia, niin se on tärkeintä, mitä sitten tekeekin.

Uskolla on kuitenkin oma voimansa, uskossa positiivisuuteen. Jos asioihin ei voi vaikuttaa, niin sitten kannattaa kokeilla sitä. Sillä roomalaisetkin selvisivät, yli tuhat vuotta se kylläkin kesti, mutta renessanssi koitti lopulta. Väittäisin, että vain 10 % itseään koskevista asioita voi itse vaikuttaa. Ehkä vapaata tahtoa ei ole, on vain placebo. [HSW, Skepdic, RationalWiki]

History of Europe [1-2016] [Every year]

Watch as 1000 years of European borders change timelapse map