Toisinaan aina tulee keskusteltuun ydinvoiman tulevaisuus poliittisena asiana, kyseessä on 1950-luvulta asti ollut kestopuheenaihe. Aihepiiri herättää paljon tunteita ja kärjistää näkemyksiä. Itse pyrin kuitenkin hillitsemään itseni ja käsittelemään asiaa rationaalisesti ja objektiivisesti. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.


Itse en ole koskaan pitänyt itseäni erityisen ydinvoimamyönteisenä ihmisenä. Ydinvoiman hyötyihin kuitenkin liittyy virheellisiä luuloja. Moni esimerkiksi pitää ydinvoimaa erityisen halpana energiamuotona, mutta se ei pidä paikkaansa. Hinnan arvioiminen on tietysti aina todella vaikeaa, enkä minä ole mikään kauppatieteen maisteri. Kuitenkin mielestäni 1.6 gigawatin uusi Olkiluodon turbiinireaktorin rakentaminen hyvin osoittaa sen, että ainakaan kyseinen laitos ei ole halpa rakennuskuluiltaa. Myöskään kivihiili ei ole kallista polttoainetta itsessään, vaan hinta tulee päästökaupasta, jonka piiriin ei kuulu ydinvoima. Hinnan arvioiminen on siis todella vaikeaa, epäsuorista kuluista puhumattakaan.
Usein ydinvoimaloiden yhteydessä puhutaan ydinonnettomuuden riskistä. Minun omasta mielestäni siihen on Suomessa panostettu vähintäänkin riittävästi, jopa liikaa. Historia on hyvin osoittanut, että ydinonnettomuuksia tapahtuu äärimmäisen harvoin. Moraalisesti ne ovat myös sikäli hyväksyttäviä, että niistä kärsivät samat henkilöt, jotka myös kuluttavat ydinvoimaloiden sähköä.
Itse kiinnittäisin ydinvoimaloiden ongelmana eniten huomiota jätteeseen. Ongelma on myös se, että en ainakaan itse usko, että kukaan tai mikään taho haluaa niistä ottaa vastuuta tulevaisuudessa itselleen. Sen vastuun jättäminen tuleville sukupolville on mieletäni yksinkertaisesti väärin, eikä sellaista saa edes vaatia. Minun mielestäni niistä jätteistä vastaamme ainoastaan me, ei kukaan muu. Tulevat sukupolvet eivät ole sellaiseen sopimukseen sitoutuneet, eivätkä toivottavasasti tule koskaan sitoutumaan. Eihän sellaisen sopimuksen allekirjoittaminen edes ole mahdollista, kun eivät ole vielä edes syntyneetkään. Täysin yksiselitteisesti me olemme syyllisiä kaikkiin ydinjätteistä tuleviin ongelmiin seuraavan 100 k vuoden aikana, vaikka emme niitä vielä edes tiedä! Kuvassa 3. ydinjätteen säteilytaso aikafunktiona.

Mitä tulee Maan ilmakehän hiilidioksiditasojen kasvuun, niin itse olen kiinnostunut valtamerien lannoittamisesta rautalannoitteella, joka lisäisi levän kasvua, joka sitoisi hiiltä meren pohjalle [wiki]. Suomessa myös järvi on saatu puhdistettua fosforista kemikaalin avulla erinomaisin tuloksin, vaikka tietysti fosfori on eri asia kuin hiilidioksidi [hs].
TTY: energiatekniikan perusteet
Tämän takia laskimessa on solver eli yhtälonratkaisin ja puhelimessa vastaaja: Electricity has such amazing power