Rooman hajoamisesta käydään vielä 2k vuotta myöhemmin hyvin aktiivista keskustelua.  Sen sijaan Rooman rappeutumisen aikaan muodostunut kristinuskon syntyminen ei ole saavuttanut samaa kiinnostusta julkisessa sanassa. Kristinuskoa ehkä pidetään itsestäänselvyytenä, mutta sellainen ajattelu on usein vaarallista. Luonnonlakienkin pitäminen itsestäänselvyytenä ei ole hyvä asia, vaan kokeiden toistaminen on perusteltua. Sitä harrastetaan jatkuvasti kovia tieteitä toteuttamissa korkeakouluissa ja yliopistoissa, todistaen tilastollisesti asian paikkansapitävyyttä. Koskaan ei saa olla liian varma, aina kannattaa olla skeptinen. Monet tieteelliset teoriat on todettu paikkansapitämättömiksi poikkeustilanteissa.

Miksi tämä kristinuskon sitten syntyi. Mistä kristinusko sitten syntyi, siitä on hyvä lähteä. Kristinusko perustuu juutalaiseen uskontoon, jonka historia on vieläkin kauempana muissa uskonnoissa. Kristinuskon jälkeen tullut yksijumaluuteen uskova islamilaisuus myös pohjautuu samaan filosofiaan, muslimit eivät kiistä Jeesusta, mutta hänen asemansa on erilainen kuin kristinuskossa. Kristityt uskovat Jeesuksen neitseelliseen syntymään, Jumalan hedelmöittäessään Marian. Tämän ansiosta kyseinen nainen tuli raskaaksi neitseelliseseti Rooman valtakunnassa. Jeesuksesta on hyvin vähän aikalaisten kirjoituksia, jos ollenkaan. Kristinuskon mukainen uusi testamentti on kirjoitettu vuosien 100 – 200 vuoden välillä. Aikaväli osuu hyvin Rooman valtion rappion etenemisen kanssa. Rooman rappion edetessä osa keisareista liittyi mukaan kristinuskoon, osa yritti tuhota kristinuskoa, mutta mikään ei auttanut.

Rooman hajoamiselle ei ole vieläkään löydetty selvää syytä, usein kristityt vetoavat homoseksualisuuteen. Se on vieläkin kirkolle hyvin merkittävä asia, jota he vastustavat. Anaaliseksi ja homoseksuaalisuus ovat kuitenkin erinomainen ehkäisykeino. Kirkolle on tullut jostain syystä pakkomielle vastustaa seksiä saman sukupuolen kanssa, jota monet rakastavat. Anaaliseksi on myös sukupuolesta riippumatta hyvää seksiä, mutta samalla käytännössä täysin varma ehkäisymuoto yhdynnän suorittamiseen, jota on myös katolisen kirkon aikana harrastettu heterosuhteissa keskiaikana. Nykyisin ehkäisypillerit tai tarvittaessa kondomi (jos ei kuulu siihen 2 %, joilla on kumiallergia), mahdollistaa myös sukupuolien välisen vaginaseksin harrastamisen, mutta nekään tekniikat eivät tunnu kirkolle sopivan. Rooman valtakunnassa anaaliseksi oli hyvin yleistä miesten välillä. Naisten keskinäinen seksuaalisuus on aina ollut paljon vähemmän puhuttu aihe, siitä on hyvin paljon vaiettu. On kuitenkin hyvin varmaa, että semmoistakin on tapahtunut, kuten myös tapahtuu nykyäänkin. Vielä sata vuotta sitten naisen orgasmi oli kiistanalainen asia, monet jopa epäilivät sitä. En kuitenkaan keskity tähän aiheeseen, jokainen voi tutustua aihepiiriin omalla ajallaan itsenäisesti.

Rooma oli kaiken kaikkiaan hyvin toimiva yhteiskunta, joka kykeni turvaamaan kansalaistensa perustarpeet. Ihmisillä 2000 vuotta sitten oli hyvä elää siinä suurvallassa. Vasta keskiajan jälkeen 1500-luvun Hollanti saavutti saman elintason tutkimusten mukaan. Mikä tahansa sitten olikin Rooman tuhoutumisen syy – maaperän köyhtyminen tai muu, niin ihmisten huoli oli varmasti ilmeistä. Ihmiset olivat aikoinaan hyvin uskovaisia, Roomassakin harrastettiin Suomen tavoin alkuperäisuskontoja, joita barbaarikansat myöhemmin kutsuivat pakanauskonnoiksi. Ihmisten luottamus järjestelmää ja uskontoa kohtaan horjui, he hämmästelivät taantumasta johtuvaa negatiivista kehitystä. Syitä ja syyllisiä etsittiin kaikkialta, jotta tulevaisuus olisi parempi. Sellainen aika on otollinen populistiselle ja kristinuskoiselle ajattelulle. Oli helppo keksiä selityksiä ongelmille, vaikka vielä nykyäänkään syitä ei tiedetä. Monilla varmasti oli mielessä ajatus: suurvallassa on iso ongelma.

Miten paljon tahansa roomalaiset kantoivat jumalilleen uhrilahoja, niin jumalat eivät heitä arvostaneet. Tämä oli varmasti hengellisille johtajillekin kiusallinen paikka, sen selittäminen on lähes mahdotonta. Miten voi selittää sen; että vaikka ihmiset tekevät kaiken oikein, niin asiat menevät vain huonommaksi. Eipä siitä paljon voi muuta johtopäätöstä tehdä, kuin että perusperiaatteissa on vikaa, järjestelmä on väärä. Uskonnollisuus helposti on uhattuna, papiston täytyy keksiä jotain uutta pelastaakseen asemansa, jopa salaista ja kyseenalaista toimintaa. Kukaan ei osannut sanoa ratkaisuja, ei papisto, ei keisarit, ei poliitikot ja ei kukaan muukaan. Niin kaunis ja toimiva yhteiskunta lopulta roma-hti yhdessä sukupolvessa. Kansakunnan vihaamat barbaarikansat saavuttivat valtakunnan, edes armeija ei puolustanut, täysin ylivertainen armeija, jonka johdossa oli barbaarikenraaleja. Valtio yritti suvaitsevaisuutta ja kaikkea, kaikkensa pelastaakseen tulevaisuutensa.

Tuhannen vuoden valtakunnassa eläneiden ihmisten pelkoa on lähes mahdoton selittää. Ihmiset hakivat turvaa kaikkialla, täysin hajoamattomaksi ja stabiiliksi uskottu valtakunta ei kyennyt enää tarjoamaan turvaa kansalaisilleen, se lakkasi olemasta. Kymmeniä sukupolvia ihmiset olivat turvautuneet siihen järjestelmään, uskoen sen jatkavan samoin ikuisesti. Ihmiset hakivat johtajaa, ihan mihin tahansa he voisivat uskoa, kun heidän jumalansa olivat hylänneet heidät. Ihmiset itkivät ja pelkäsivät elämänsä puolesta, aiemman valtakunnan tarjoaman kehittyneen ja korkean elintason puolesta. Jälkiviisaana pelko oli aiheellinen, Rooman valtakuntaa seurasi kadonneita sieluja 1.5 tuhanneksi vuodeksi. He eivät voineet kuin vain rukoilla barbaareilta armoa, vihaamalta kansalta. He eivät voineet kuin rukoilla Isä meidän -rukoista, jotta olisivat saaneet syntinsä anteeksi, kuten hekin ovat antaneet anteeksi.

Mitä Roomassa siis tapahtui? Roomaan saapuivat germaanit ja muut barbaarikansat, jopa viimeinen keisari halusi pitää heille puheen, mutta hänet murhattiin ennen sitä. Kukaan ei vastustanut Rooman romahdusta, täysin alivoimainen vihollinen saapui maahan. Millään logiikalla ajatellen tämä oli ihan käsittämätöntä, ylivoimainen suurvalta alistui heikompansa edessä. Varmasti sivistymättömät barbaarikansatkin hämmästelivät, he melkein saivat vain kävellä suoraan pääkaupunkiin sotajoukkoineen, eikä kukaan vastustanut. Tätä tapahtumaa ovat kaikki vielä nykyäänkin hämmästelleet, että mitä silloin tapahtui. Koko tapahtuma on iso, mutta syytä sille ei kukaan ole osannut sanoa. Nykyään olisi verrattavissa siihen, että Yhdysvallat antautuisi Suomelle, päästäisin SA-INT -joukot Washingtonin Pentagoniin. Varmasti asialle vaadittaisiin jotain selitystä, sehän on jotain aivan poikkeuksellista – pakko olla joku syy. Itse en homoilua ihan niin kivana hommana pitäisi, että se olisi mahdollista. Saa olla toista mieltä kanssani, asiasta ei ole yksimielisyyttä.

Kristinusko lopulta saavutti valta-aseman, otti valtaan koko Rooman kansakunnan. Tämä aivan ällistyttävän solidaarisuusliikeen jälkeen Eurooppa elää nykyistä solidaarista aikakauttaan. Miten mikään valtakunta voi olla niin suvaitsevainen, että ottaa vastaan viholliskansan edustajat ja antavat heidän toimia generaleinaan. Oliko Rooma eettisesti niin suvaitsevainen ja eettinen, että he olivat ystäviä jopa vihollisten kanssa, luopuen kaikista kansallisista arvoistaan. Kaikki halveksittu olutkulttuuri hyväksyttiin ja jopa kansakunnalle keskeinen homokulttuuri tehtiin synniksi. Oliko taustalla uskonnollisuus vai suvaitsevaisuus? Koko Rooman valtakunnan arvomaailma tehtiin pahaksi, germaanien kultuurille käytännössä annettiin täydet vapaudet, he saivat ottaa Rooman haltuunsa. Sotilaallisesti Rooman armeijan vahvuudessa ei ollut epäilystäkään, kyse oli täysin poliittisesta toiminnasta. Juutalaisten uskontoon pohjautuva kristinusko saapui Roomaan, koko valtakunnan kulttuuri romahti, eikä kukaan sitä vastustanut.

Nykyäänkin moni ihminen joutuu elämään yhä vastaavassa pelossa kuin roomalaiset aikoinaan. Kuka heitä suojelee, kun suurin osa kansasta ei osaa samaistua heidän asemaansa. Osaako edes nykyiset luterilaiset papit auttaa? Auttaako siinä  tekevänsä solidaarisesti, niin se on parasta? Asiaa suosittelen miettimään, oikesti!