Kaikki kirjoittajan Tuppu artikkelit

Vanhatupa

24 syyskuun, 2016 Tuppu 1 kommentti

Koti on ihmiselle tärkeä paikka, se on ihmisen oma pesä. Ihmiset ovat asuneet erilaisissa rakennuksissa tilanteen mukaan. Itse olen asunut niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Täten koen olevani asiantunteva arvioimaan näiden eroja. Usein aina ei osaa arvioida, että mitä hyvää ja huonoa jossain on, vaan oma kokemus auttaa itseään ymmärtämään eroja. Usein asuinpaikan miellyttävyyteen vaikuttaa myös ympäristötekijät.

Olen nyt lämmitellyt omaa asuntoani pönttömuurilla. — Olen nyt lämmitellyt omaa idyllistä asuntoani pönttömuurilla.

Olen syntynyt Tampereella 1988, mutta olen lapsuuteni asunut Peräseinäjoella. Oma isäni on syntynyt tässä minun nykyisessä kodissani vuonna 1952. Isäni isä on syntynyt vuonna 1910 ja kuollut 2000, asunnossa jonka lähellä siskoni asuu. Hänen isänsä Sameli Oskar Iisakinpoika Liikala syntyi 1887 ja kuoli1971 myös Peräseinäjoella. Samelin isä Iisak Mikonpoika Ala-Liikala syntyi vuonna 1857 ja kuoli 1942 Peräseinäjoella. Vuosista päätellen Sameli kuoli samoihin aikoihin kuin tämä talo on rakennettu. Iisakin isä Mikko Mikonpoika Ala-Liikala on syntynyt Peräseinäjoella 1834, kuoli 1916.

Luonnollisesti isonvihan eli venäjän armeijan suorittamasta Etelä-Pohjanmaan miesväestön hävistyksen ajalta väestörekisterit ovat varsin puutteellisia, eikä niitä suvussani ole ehkä haluttu edes muistaa, sen enempää kuin kovin moni muukaan alueen nainen tai mies. Silloin on pakon edessä joustettu tiukasta kristillisestä ydinperheajattelusta. Todennäköisesti monen lapsen biologisena isänä on saattanut olla jopa serkuksiin kuulunut mies, jos ei muut vaihtoehdot ole miellyttänyt.

Kauimmaksi löytämäni isälinjan edustaja Arvid Tarkkala on löytämieni tietojen mukaan ollut ammatiltaan suutari eli sinällään suhteellisen arvostetussa käsityöammatissa. Vaikka suutarin poika on ollut isäntänä, niin taloa on kuitenkin pidetty pystyssä äärimmäisen hyvin. Mitäpä sitä toimivaa konseptia muuttamaan. Jos minulla olisi lapsi, niin antaisin hänen toiseksi nimekseen Filemon, sellainen nimi osui silmääni sukupuuta selaillessa.

Minun sukuni on siis asunut varsin kauan täällä, joten koen tämän paikan omaksi asuinseudukseni. Siitä huolimatta tai johtuen juuri koen tarvetta myös liikkua muualla Suomessa, Tampereella olen asunut TTY:lla opiskellessani, mutta Jyväskylästä olen tykästynyt alueena. Tietysti parhaimmat ihmiset asuvat pääkaupunkiseudulla – ehkä ainakin omasta mielestään – , mutta ehkä minulla ei ole siihen mahdollisuutta. Minulle tarjottiin TE-toimiston kautta Espooseen harjoittelupaikka, mutta jouduin kieltäytymään lopulta. Yksiköiden hinnat lähtevät 700 €/kk ja nykyisin saan asua periaatteessa ilmaiseksi. Etätyökin olisi mahdollista, mutta ehkä se ei sovi minulle. Joskus tulevaisuudessa voisin harkita etätyön tekemistä täältä käsin.

En tiedä onko se taakka vai lahja, mutta itselleni on varsin paljon jäänyt vanhoja rakennuksia, joissa voi olla. Meillä suvussa on säästetty yleisesti kaikkea vanhaa, nykyinen asuntoni on samassa kunnossa kuin se on ollut aikoinaan, kaikki vanhat kuvat sotaan lähdöstä ovat esillä. Oma isäni on pyrkinyt pitämään tätä kuin museona, käyttöarvoa tällaisella rakennuksella ei kauheasti ole. Aivan kuin vanhat Pyramiditkin on hyvä säilyttää, niin mielestäni kirkkojen tai muidenkaan temppeleiden polttaminen on täysin väärin, ne ovat oman aikansa rakennuksia. Mielestäni on myös kohtuullista vaatia, ettei nykyisiä lopputöitä hävitetä liian herkästi. Minunkin diplomityöni on vain tavallisen ihmisen taidonnäyte osaamisestani tuleville sukupolville. Omat sukulaiseni ovat kukin muuttaneet Amerikkaan ja kukin minnekin aikoinaan. Omaa isoisäänikin on pyydetty muuttamaan Yhdysvaltoihin. En epäile hänen kykyjään, mutta hän itse on kokenut Suomen omaksi alueekseen. Mitä minulla on pikkuserkkuja Amerikassa, niin kuulemma Nasalla on töissä ja muutenkin menee hyvin. Yksilölle tärkeintä on tehdä parhaansa itse. Vaikka niin paljon tekisi mieli puuttua muiden tekemisiin, niin omien asioiden hoitaminen olisi tärkeämpää. Lohduttavaa on kuulla se, että vaikka oma isäni onkin kierrellyt ympäri maailmaa töissä, niin aina kysyy minulta Suomea kritisoidessani; että minne minä haluaisin muuttaa. Hän itse on viihtynyt Australiassa.

Tämä oma taloni on siis toisen maailmansodan aikainen ns. rintamies-talo, joka isoisäni on rakentanut lomillaan sodista. Onhan tämä myös ollut hyvin vaatimaton, jos vertaa hänen synnyinkotiinsa, joka oli varsi iso talo. Hän on joutunut ottamaan velkaa rakentamista varten ja ostaakseen maata, hän ei saanut isältään taloudellista apua, vaan on tehnyt itse kaiken. Velkojen maksamisen jälkeen on rakennettu Peräseinäjoen tekojärvi, jolloin lähes ilmaiseksi hän on joutunut kaatamaan metsän. Ne maat ovat vieläkin vanhempieni omistuksessa, mutta veden alla. Ilona on toki tullut hyvä rantatontti, jossa voi käydä mökkeilemässä.

Olen usein ollut kiinnostunut asumaan muuallakin Suomessa. Hervanta oli omanlaisensa paikka, joka antoi uutta kuvaa erilaisesta elämästä. En kuitenkaan loppujen lopuksi viihtynyt Hervannassa, onneksi sain suoritettua opintoni loppuun varsin hyvin. Sen sijaan nykyään on kiinnostusta muuttaa Jyväskylään. Kyseisellä paikkakunnassa on kavereita, joka on hyvin keskeinen tekijä asuinpaikkakunnan viihtyisyydessä. Minulla on myös kaveri, joka on nyt auttanut minua saamaan töitä kyseiseltä paikkakunnalta. On tärkeää huolehtia siitä, että on kavereita paikkakunnalla, jonne muuttaa. Niitä voi kyllä myös saada, niin kuin minäkin olen saanut hyviä kavereita Hervannassa. Etenkin opiskeluaikani ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtaja Masi Kajander (nykyinenkin hallitusjäsen) on ollut todella ystävällinen ja auttavainen. On myös tullut hyviä kavereita projektikurssilta, keille olen erittäin kiitollinen opintojeni sujumisesta.

Nyt tälläkin hetkellä tulee mietittyä, että missä sitä tulevaisuudessa elän. Tämä nykyinen asumukseni ei ehkä ole riittävän hyvä talviasumiseen, vaan olisi tärkeää saada työpaikka. Seinäjoelta olen pyrkinyt saamaan töitä, mutta oman alani töiden saaminen ei ole aina helppoa. Usein joutuu muuttamaan töiden perässä, Jyväskylän koen siinä tällä hetkellä hyväksi vaihtoehdoksi, kunhan vain huolehdin ensin, että minulla on riittävästi hyviä kaverisuhteita siellä. Tämä nykyinen asuntoni on kuitenkin mukavan rauhallinen, tällä hetkellä on hyvä elää täällä.

Yhteiskunta

Vanhustenhoidon ruoka

19 syyskuun, 2016 Tuppu 5 kommenttia

Usein saa kuulla, että miten huonoissa oloissa vanhukset joutuvat elämään. Monet ruokalähettifirmat myös ovat laskuttaneet järkyttäviä summia aterioista. Muutenkin vanheneminen ja vanhuus ovat monelle raskasta aikaa. Vastustan ylipäätänsä laitosmaisuutta ja tympeää elämää, vain sen itsensä takia. Aina syinä ei ole edes kustannukset, vaan tasoa voisi nostaa, jos hyväksyttäisiin muutosta ajattelutavoissa. Eikö kyse ole vain vanhuksista, vaan samaa tapahtuu kaikkialla. Monet jättävät ruoan syömättä, koska muualta saa parempaa.

Palmilla on tarjottu vanhuksille tällaista ruokaa. Talous-sanomat — Palmia on tarjonnut vanhuksille tällaista ruokaa. Taloussanomat

Vanhuksille siis Porvoossa tarjottiin poikkeuksellisesti muuta ruokaa kuin normaalia laitosruokaa. Itseäni eniten hämmästyttää, että sellainen asia on iso uutinen, jopa hieman järkyttynyt. Luulisi sellaisen nyt olevan ihan normaalia toimintaa missä vain. Etenkin vanhainkodissa pitäisi tarjota sellaista ruokaa, joka vanhukselle maistuu. Harvemmin monilla vanhuksilla on ylipaino-ongelmaa, joten olut ei ole ollenkaan sopimaton ruokajuoma. Pizza ja muu pikaruoka ei pitäisi olla erityisen kallista, raaka-ainekulut ovat varsin mitättömät. Ravintoarvoiltaankin ruoka on varsin lähellä normaalia laitosruokaa, hyvin hiilihydraattipainotteista.

Kuka haluaisi elää loppuelämänsä laitoksessa, joka muistuttaa vain vankilaa? Monilla ei ole edes omaisia ja muutenkin on paljon sairauksia. Valtion kannattaakin olla parempi panostaa laadukkaisiin elinvuosiin pelkkien vuosien sijaan, se on usein win-win -tilanne sekä valtion että vanhuksen kannalta, jos se tapahtuu vanhuksen omasta tahdosta.

LÄHDE, LÄHDE2

Politiikka, Tiede, Yhteiskunta

Yliopistokoulutus

18 syyskuun, 2016 Tuppu 3 kommenttia

Kuuntelin jokin aika sitten Kansanradion puheenvuoron, jossa eräs nainen kritisoi yliopistoa. Kyseisen henkilön mielestä on väärin, että hänen pienestä eläkkeestään pitää maksaa toisten bilettämistä. Hänestä oli täysin kohtuutonta, että pitäisi kustantaa opiskelijoille kondomit, jotta he voisivat harrastaa vapaaseksiä (anteeksi nuoruuteni, mutta käsite on ilmeisesti verrannollinen esiaviolliseen seksiin), kuten opiskelijat olivat ehdottaneet. Tämä asia herätti minussa kiinnostusta, koska mielestäni yliopistokoulutuksen kustantaminen yhteiskunnan varoista on ihan järkevää. Väittelyä varmaan tästä mahdotonta henkilön kanssa aloittaa, kun ei ole edes alkuperäistä puheenvuoroa tallennettuna, mutta voisin esittäää argumenttia oman kantani puolesta. Koulutusta tuetaan monessa muussakin maassa, Yhdysvalloissakin julkisia yliopistoja tuetaan yhteiskunnan verovaroin. Lisäksi on paljon yksityisiä yliopistoja, jotka eivät saa valtion tukea. Mielestäni on hyvä, että hyväosaiset ja huono-osaiset käyvät samoja kouluja, se ehkäisee eriarvoistumista. Epäonnistuneet ihmiset kritisoivat, mutta kritiikki ei ole pahasta. Sen sijaan oikeasti apua tarvitsevat eivät valita, heitä tulee tukea.

Matematiikan luento teknillisellä yliopistolla.

Etenkin naisten koulutusta pidetään parhaimpana keinona ehkäistä ylikansoittumista. Mielestäni tämä on suurin epäkohta yliopistokoulutuksessa Suomessa, täällä pätee samat luonnonlait kuin muissakin maissa. Uskoisin myös Suomessa koulutuksen osalta pätevän, että yliopistokoulutus haittaa perheen perustamista ja lapsien saamista. Kun kerran miehillä on velvollisuus käydä varusmiespalvelus, niin ehkä naisillekin voisi olla vastaava velvollisuus yliopistoissa. Tutkintoon voisi naisille liittää vaatimus lapsen hankkimisesta ennen tutkintotodistuksen saamista, muulloin vietäisiin vankilaan totaalikieltäytyjänä, ellei voi todistaa olevansa kykenemätön saamaan lasta. Tämän lisäksi porkkanana jokaisesta sitä useammasta lapsesta voisi saada opintoja hyväksiluettua. Kerran työelämässäkin naiset saavat palkkaa raskausajalta, niin miksi samaa ei voisi käyttää myös opiskeluun. Yliopisto on mitä mainion paikka löytää sopiva isä lapselle, jotta voisi lisääntyä ja täyttää Maan, kuten Raamatussakin käsketään. Yhteiskunta voisi olla velvollinen huolehtimaan ensimmäisestä lapsesta, yliopisto voisi olla oikea paikka toteuttaa tätä Raamatun oppia, itse ainakin kannatan yliopistoja ainoaksi lailla hyväksyttäväksi paikaksi hoitaa ihmisten välinen lisääntyminen. Yliopisto on siihen paljon parempi kuin Kirkon avioliitto, mielestäni. Tämä tällaisena akateemisena ns. kuriositeettina, tavoitteena herättää keskustelua.

Mitä sitten tulee ylipäätänsä yliopiston koulutuksen merkittävyyteen, niin itse koen sen tärkeäksi osaksi yhteiskuntaa. Olisi järkyttävää ajatella, ettei vastuullisissa tehtävissä olevilta ihmisiltä vaadittaisi pätevyyttä. Samoin kuin ajokorttikin tulee olla sovituin yhteisin vaatimuksin, ettei teillä liiku puolisokeita ihmisiä tai muita, jotka eivät kykene läpäisemään esim. teoriakoetta. Kyllä sellainen laitos – yliopisto, akatemia, luostari, katedraalikoulu tai joku muu – on siis hyvä olla, mieluummin vieläpä valtion tukemana. Miksi yliopiston pitäisi olla vain rikkaiden mahdollisuus, kuten se aiemmin on ollut. Aiemmin avioliitto oli melkein ainut keino saavuttaa parempi työelämä, edes miehillä ei ole sitä mahdollisuutta ollut. Jo nykyään yliopistossa opiskelu ei ole taloudellisesti kannattavaa, vaan syynä opiskeluun ovat muut syyt. Yliopistojen taloutta on jo tiukennettu, nykyään ei enää lorvita kirjoilla loppuelämäänsä, vaan koulusta joutuu eroamaan, elleivät opinnot onnistu. Itselleni ainakin opiskelu oli henkisesti aika rankkaa aikaa, omalla tavallaan. Samoin kuin ruumiillinenkin työ on raskasta – jota olen tehnyt, niin oppiminen on raskasta toimintaa. Jos sitä ei ole tehnyt, niin sitä ei ymmärrä. Yliopiston keskeinen ydin onkin auttaa ihmisiä tunnistamaan omat ja toisten rajat, poistaa ihmisiltä turhat luulot. Ruumiillinenkin toiminta on raskasta, varmasti jokainen kuntosalilla oleva tietää, että miten raskasta on nostella painoja 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikosta. Jos ei tiedä, niin kannattaa kokeilla.

Mitä sitten tulee viihteen kritisointiin, niin itse en ymmärrä sitä. Miksi elämän tulisi olla yhtä tuskaa ja kärsimystä? Kyseinen ohjelmassa kommentoinut henkilö kertoi itse olleensa uskonnollinen, joka ei mielestäni ole ollenkaan paha asia. Viihdettä on kuitenkin aina ollut, se välttämätöntä kuten lepopäivätkin. Oleellisinta on mahdollisimman tehokas viihde, josta on jopa hyötyä. Nykyistä yhteiskuntaa ei kehitetä vain pelkällä raatamiselle, enkä itse haluaisi siihen perustuvassa maailmassa elää. Mielestäni elämäni tarkoitus ei ole tuska ja kärsimys, vaan pitäisi tavoitella enemmänkin mahdollisimman vähällä työllä saatavaa hyötyä yhteiskunnassa. Yliopisto on tässä hyvä keino edistää asiaa, kyseistä organisaatiota saa paljolti kiittää nykyisestä elintasosta. Järjestelmä on ollut menestys, toimiva konsepti paremman maailman luomisessa. Aina on helppo ottaa vaikka minut esimerkiksi, jonka kautta yleistää koko yliopistojärjestelmä. Sen sijaan voisi ottaa esimerkiksi Isaac Newton, kuka on edistänyt hyvin paljon koko yliopistojärjestelmää. Oli poikkeuksellista, että säädytön ihminen pääsi organisaatioon sisälle, se kannatti, kukapa sen päätöksen hyötyä kiistäisi. Tietysti ei voitu etukäteen tietää miten hyvä päätös oli, mutta näin jälkiviisaana olisi kannattanut ottaa vaikka miljoona ”huonoa” yliopisto-opiskelijaa, jos samalla sai yhden Newtonin. Kyseessä on vain yksittäistapaus, merkittävät henkilöt ovat järjestään vauraista maista ja korkeassa-asemassa olleista perheistä. Newtoni oli omana elinaikanaa enemmän arvostettu kuin koskaan myöhemmin, nykyään myönnetään Newtonin toimineen monelta osin sopimattomasti; kuten vaikkapa luovuttamalla tutkimusmateriaalia toisten tukijoiden vihaamille tukijoille, poistamalla tutkimusten lähteistä henkilöitä jälkikäteen ja kiusaamalla järjestelmällisesti saksalaista yleisnero Gottfried Leibnizi’ä. Ehkä Newtonin arvostusta edisti se, että siihen mennessä kaikki muut kirkon opin kyseenalaistaneet tiedemiehet olivat tulleet poltetuksi roviolla; Newton oli poikkeus siinäkin suhteessa, the one. Kirkolle kiitos, he armahtivat hänet ja valaistumisen aikakausi eli valistusaika koitti heidän ansiostaan. Newtonista tuli Britannian ritari, ensimmäisenä tiedemiehenä. Hänen epäilleen saaneen aika suuria elohopeaaltistuksia laittomissa alkemiaharrastuksissaan, joista johtuen hän oli varsin sekaisin etenkin loppuelämänsä ajan. On kyllä aiheellista muistaa, että Newtonin aikaan Cambridgen yliopistoa pidettiin lähes bordellina, mutta yliopistotoiminta on paljon muuttunut niistä ajoista erilaiseksi. Tietysti yliopistokulttuuriin kuuluu vieläkin sellaista, joka ei välttämättä uskonnollisen maailmankatsomuksen kautta ole sitä oikeaa sivistystä ja ihannoitavaa elämää. Itse olen sitä mieltä, että yliopiston tulisi kuitenkin pitää kiinni perinteistään, hyvin avoin ja hyväksytty suhtautuminen bilettämiseen tulee olla tulevaisuudessakin osa yliopistokulttuuria. Yliopistolaitosta saa kiittää siitäkin saavutuksesta, että ovat nimenneet planeetan u_r_anus:ksi.

Miten sitten itse olen kokenut oman opiskeluni? Itse en ole akateemisesta perheestä, joskin perhe on ollut hyvä, vanhempani ovat olleet hyviä ihmisiä. Minua ei ole osattu tukea ja kannustaa koulutuksessani, olen paljolti itse tehnyt omat valintani. Minä olen omasta kiinnostuksestani lähtenyt opiskelemaan, vaikka en ole tiennytkään mitä siitä seuraa, ilman että olisin voinut uskoa olevan edes kannattava päätös. Kyse on ollut arvoista, koen yliopiston olevan hyvä instanssi ja halunnut kuulua siihen. Samoin kuin aikoinaan on ollut luostareita, joissa on harrastettu hengellistä toimintaa. Kuitenkin luostareissakin on pantu erittäin vahvoja ”mämmioluita”, niin aivan samoin nykyisissä luostarimaisissa hengellisissä tai muuten sivistävissä organisaatioissa on viihdetoimintaa. Sellaiset n. 8 % vahvuiset ja täyteläiset luostarioluet ovat erinomaisia, suosittelen maistamaan. Viihde ja elämästä nauttiminen on edellytys hengelliselle kehitykselle. Jos ei nauti elämästään, niin ei ole kykyä edistää muiden hyvinvointia. Itse olen kokenut oman koulutukseni vähintäänkin riittävän raskaaksi, olen suorittanut kolme tutkintoa elämäni aikana. Usein liian raskas suorittaminen pilaa oman motivaation aiheeseen.

Itse pidän yliopistoa ja koulutusta itseisarvona, jonain jota ihmisten tulisi tavoitella. Elämän tarkoitusta on tietty vaikea miettiä, mutta mielestäni yliopisto ajaa sitä asiaa erinomaisesti. Siihen kannattaa panostaa. Sinä lukijakin luet tälläkin hetkellä yliopistossa kehitetyllä tekniikalla minun blogiani. Jos on valinnut uskonnollisen avioliittoon perustuvan lisääntymisen akateemisuuden sijaan, niin kyse on omasta valinnasta. Jos sinulla on vielä tämä valinta edessä, niin kumman sinä nuori tyttö/nainen tai poika/mies haluat? Itse jopa kannatan valtionkirkon tukemista naurettavista verotuloistani, jos siitä on jotain hyötyä. Tein mielestäni hyvän valinnan.

Ikuisen teekkarin laulu

Luonto

Ruisku aivoihin parantaa alkoholismin

17 syyskuun, 2016 Tuppu Jätä kommentti

Ihmisten mielipiteet rotista vaihtelee hyvin paljon. — Ihmisten mielipiteet rotista vaihtelee hyvin paljon, yleensä niitä vihataan.

HS uutisoi, että on kehitetty menetelmä, jossa lamaannuttavaa ainetta ruiskuttamalla on parannettu rotan alkoholismi. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, niin rotta on hyvin samanlainen kuin ihminen, joten tuloksilta odotetaan paljon. Asiaa tutkitaan siis myös maailmanlaajuisesti, alkoholistien aivojen korjaaminen piikillä tulee ottaa mahdollisimman pian yleiseen käyttöön.

”Yleensä tämän kaltaisia vaikutuksia saadaan ainoastaan pitkäaikaisella, päivittäisellä hoidolla. Tässä juominen palautui normaaliksi ilman haittavaikutuksia, mikä on hyvin poikkeuksellista”, George sanoo.

Tulokset ovat siis erittäin hämmentäviä. Tässä siis tapahtui täydellinen palatuminen, ei haittavaikutuksia.

LÄHDE

Yhteiskunta

Menestys

17 syyskuun, 2016 Tuppu Jätä kommentti

Menestyminen on yleensä tärkeä asia elämässä. Etenkin subjektiivisesti sanottuna menestyksen määritteleminen on hyvin vaikeaa: mikä on yksilön kannalta menestystä. Yhteiskunnan menestyksenkään määritteleminen ei ole yhtään helpompaa. Itselleni menestyksestä ensimmäisenä tulevat mieleen sosiaalisen pätemisen lisäksi hyvä elinkeino, paljon/hyv(i)ä naisia ja korkea hyvinvointi, etenkin jos pitää määritellä kolme asiaa. Hyvä, paljon ja korkea ovat siis adjektiivit, jotka minulle tulevat mieleen näihin asioihin liittyen. Nämä sanatkin ovat vaikeita määritellä, mutta liitän ne kykyyn onnistua tavoitteissaan, jotka itse koen elämän kannata keskeisinä. Elämän tarkoitus itsessään on sitten vaikeampi määriteltävä, joka on vanha filosofinen kysymys.

Menestyneitä ja ei-menestyneitä ihmisiä yhdistävät tunnusmerkit. — Menestyneitä ja ei-menestyneitä ihmisiä yhdistävät ominaisuudet.

Edellinen kuva on mielestäni hyvä, siinä on tiivistettynä keskeiset piirteet menestyneen ja menestymättömän ihmisen välillä, erityisesti itselleni haitallinen miessukupuoli. Haluaisin ottaa tähän mukaan etiikan, mutta jätän sen sivualalle. Menestyksen voi kuitenkin ottaa myös laajempana humanistisena aiheena, mutta usein sitä käsitellään yksilön näkökulmasta. Yksilönkin kannalta menestyminen on paljolti kiinni yhteiskunnasta, ihminen on sosiaalinen eläin. Yhteiskunta määrittää menestyksen, jota verrataan muihin yksilöihin. Yksisilmäinen on kuningas sokeiden valtakunnassa. Vastaavaan ajatukseen usein perustuu myös evoluutio, pelkästään jotenkuten elossa pysyminen on menestymistä, jos vastaavassa ympäristössä muut eivät menesty. Täten siis ihmisen käyminen kuussa oli menestys, mutta tulevaisuudessa menestymiseltä voidaan edellytetään jotain paljon enemmän. Ihminen menestyy nykyäänkin myös kansainvälisellä avaruusasemalla, ainakin jotenkin. Menestys ja selviäminen ovat hyvin lähellä toisiaan.

Menestyksen kokemuksella on valtava vaikutus ihmisen psykologiseen toimintaan. Menestynyt ihminen on useammin sosiaalisesti myönteisempi, tukee muuta yhteiskuntaa. Vastaavasti huonosti menestyvä ihminen käyttää valtayhteisön kannalta negatiivisia keinoja. Tässä on ehkä taustalla se, että kun yksilö itse kykenee tyydyttämään omat tarpeensa, niin sitten on mahdollista auttaa muita. Pahimmillaan suuri menestymättömien joukko aiheuttaa mellakoita ja jopa vallankaappauksen. Vallankaappaus on tyypillinen tapahtuma, joka liittyy menestymättömyyteen. Kun hallitus epäonnistuu toimissaan, niin oppositio eli pahikset ottavat vallan. Näin on käynyt monessa suurvallassa ja pienemmässäkin.

Itseäni kiinnostaisi sellainen logiikka, että voisiko menestystä sitten saavuttaa tukemalla yhteiskuntaa. Toimiiko vastaava logiikka siis molempiin suuntiin vai onko kyseessä asymmetrinen tapahtuma. Onko menestyminen edellytys yhteiskuntamyönteisyydelle, vai voisiko yhteiskuntamyönteisyydelläkin saavuttaa menestystä. Itse uskoisin, että asiat voivat toimia molempiin suuntiin, mutta se riippuu tilanteesta. Yhteiskunnan tulisi olla sellainen – jos vain mahdollista. Eriarvoisuus ja etnisten ryhmien lisääntyminen aiheuttaa usein sen, että ryhmien halu tukea yhteiskuntaa heikkenee. Jos ihmisjoukoilla on hyvin erilaiset tavoitteet, niin yleensä moni ei halua tukea itselleni merkityksettömiä tai jopa vastakkaisia tavoitteita. Siis ns. yhteen hiileen puhaltaminen katoaa. Tästä ongelmasta esimerkkinä New Yorkin 60-luvulla tekemä alueenkehittämishanke, joka johti white flight -ilmiöön. Tästä asiasta on karua kuvamateriaalia South-Bronx’sta: New York Bronx (South Bronx) in the 70`s and 80`s

Lyijy on hermomyrllinen raskasmetalli, jolla uskotaan olevan väkivaltaisuutta ja epäsosiaalisuutta aiheuttava vaikutus. — Lyijy on hermomyrkyllinen raskasmetalli, jolla uskotaan olevan väkivaltaisuutta ja epäsosiaalisuutta aiheuttava vaikutus ihmisiin.

Eräs yllättävä korrelaatio on lyijyn ja murhien / väkivaltarikollisuuden välillä. On jopa epäilty, että New Yorkissa ongelma(t) olisivat johtuneet autoliikenteen käyttämästä lyijystä, jonka rajoittamisen jälkeen New Yorkin rikollisuus romahti. Myös samaa selitystä on epäilty Rooman valtakunnan romahtamiselle. Roomassa käytettiin lyijyä vesijohtoputkissa ja jopa viinin maustamiseen. Lyijyaltistuksen korrelaatio alentuneeseen älykkyysosamäärään on tieteellisesti todistettu, eikä sitä osata selittää muilla tekijöillä. Tämän takia itse vältän mm. lyijyllisen tinan käyttämistä, pelkään lyijyaltistusta. Käsittämätöntä, että sellaista myrkkyä on saanut käyttää polttoaineissa, pelkästään hermomyrkyllisyys on ollut tiedossa vuosituhansia. Myös elohopean ja mahdollisesti monen muunkin raskasmetallin myrkyllisyys on ollut tiedossa jo kauan. Elohopeaa on käytetty hattujen tekemiseen, niin sen seurauksena on tullut ”Hullu kun hatuntekijä”-sanonta, joka on johtunut elohopea-altistuksen aiheuttamasta ammattitaudista.

Voiko menestys olla kiinni lapsuusajan lyijyaltistuksesta, ainakin yksi kriittinen tekijä siinä? Voisiko se olla merkittävä syy, että miksi ei onnistu tavoitteissaan työelämässä ja vapaalla?

Tiede

Evoluutio

16 syyskuun, 2016 Tuppu Jätä kommentti

Löysin mielenkiintoisen videon, jossa esitellään evoluution toimintaa käytännössä. Kyseessä on siis kiistelty ilmiö, jonka olemassaoloa kaikki eivät myönnä, ainakin monet kiistävän teorian vähintäänkin osittain. Etenkin ihmisten evoluutiosta keskustellaan yhä paljon, Darwinin aikaisesta väitteestä, jonka mukaan ihminen olisi periytynyt apinasta. Nykyisin tiedepiireissä uskotaan ihmisen kehittyneen yksisoluisesta elämästä. Elämän alkuperä on yhä epäselvä, mutta monet uskovat sen syntyneet Maassa, mutta Maan ulkopuolinenkin elämä saa kannatusta. Monet pitäisivät vähintäänkin ihmeenä, jos elämää ei olisi syntynyt kuin vain Maassa.

Perinteinen kuva ihmisen evoluutiosta, joka on herättänyt paljon keskustelua.

Kuten aiemmin kertomassa videossa oli, niin evoluution toiminnasta on kyllä tieteellistäkin näyttöä. Bakteerien antibioottiresistanssin on osoitettu kehittyvän laboratorio-olosuhteissa toistettavasti. Kyseistä resistanssia ei ole alkuperäisellä bakteerilla, vaan se ilmestyy mutaatioiden kautta perimään. Monet kuitenkin kiistävät, että se ei mahdollistaisi vielä lajin muuntumista toiseksi. Ei kuitenkaan ole mitään näyttöä, että millään bakteerilla olisi perimässä valmiiksi ohjelmoitu tätä mutaatiota, vaan se tulee erilaisille bakteereille satunnaisesti, kuten videolla osoitettiin. Itse myös vakuutuin, ettei mutaatioissa ollut mitään ennustettavuutta tai muuta kuin sattumaa. Asian voi tietysti kiistää, uskoa mihin haluaa, vastoin omia silmiään.

Evoluutioteoria on hyvin vanha, se ajoittuu 1800-luvulle, jolloin Darwin sen kehitti. Vastaavaa teoriaa on esitetty myös aiemmin, kyseessä ei siis sinällään ole mikään yllättävä keksintö. Moni varmasti muistaa Tuntematon sotilas -sotaromaaniin, jossa todettiin ihmisen kehittyneen kalasta. Asia ei itsessään ole ihan tuore teoria, mutta paljolti ongelmana on ollut siihen liittyvän näytön puute. Näyttöäkin evoluution puolesta on, mutta usein ne ovat aiheuttaneet erimielisyyttä, eikä näyttöön ole luotettu. Monelta osin näyttö on perustunut hyvin paljolti johtopäätöksiin. Toisaalta kreationistinen näkemys maailman 6 k vuotta vanhasta iästä on myös hyvin jyrkästi kiistetty tiedepiireissä. Sitä pidetään täysin mahdottomana, koska on olemassa vuosirenkaiden perusteella vanhempia kasveja, maaperässä on vanhempia maaperäkerrostumia ja vaikka mitä näyttöä. Tiedepiireissä pidetään naurettavana, että dinosaurus ja ihminen olisivat eläneet samaan aikaan. Tietysti älykäs suunnittelija olisi voinut luoda ne luodessaan Maan. Tietysti tässäkin jokainen voi uskoa mitä haluaa.

Eräs keskeinen ongelma evoluutiossa on, ettei sille ole nähty toimivia sovelluksia. Se on nykyään ratkaistu, teorian mukaista tapahtumaa on nähty niin lentokoneiden kehittymisessä kuin monessa muussakin tekniikassa. On olemassa reaaliaikainen ohjelma, joka toteuttaa evoluutioteoriaa. Jokainen voi itse käyttää ohjelmaa, todeta evoluutioteorian voivan toimia virtuaalisessa mallinnuksessa, jossa sitä on myös käytetty onnistunein tuloksin. Kyseessä siis on oikeasti käytetty teoria, joka voi toimia monessa paikassa ja käyttökohteessa. Ainakaan ei voi kiistää, etteikö evoluutioteoria voisi toimia. Jos ei usko näkemään ohjelmaa, niin voi uskoa mihin haluaa.

Evoluution ymmärryksen puutteena on ollut tietämys ilmiöstä, johon perimä on pohjautunut. Jo kauan on harrastettu kasvien ja eläinten jalostamista, kyseessä on enemmän tai vähemmän ollut tavoitteellista toimintaa vuosituhansia. Ihmiset ovat kehittäneet viljoja, jotka tuottavat isompia tähkiä ja paljon parempia viljoja kuin luonnonvaraiset kasvit. Maissi on Amerikassa jalostunut vilja, jonka alkuperäistä heinäkasvia ei tunneta. Porkkanasta on tullut jalostuksen seurauksena oranssi, siasta pinkki ja lehmästä täplikäs. Monien perimään liittyvien geenien toiminnan mekanismia on opittu ymmärtämään myös, vaikka ei olekaan tunnettu taustalla olevia syitä. 1970-luvulla keksittiin DNA, johon on koodattuna perimä. Sama molekyyli on sekä kasveilla, eläimillä kuin muillakin elollisilla olennoilla Maassa. Se on myös hyvin samanlainen kaikkien elollisten kesken. DNA on aiheuttanut sen, että aiemmin kehitetyt eliöiden luokittelut ovat olleet monessa suhteessa virheellisiä, koska ne ovat perustuneet paljolti ulkoisiin tunnusmerkkeihin. Yksinkertaistaen kala ja valas ovat suhteellisen kaukaista sukua toisilleen, vaikka ne muistuttavat ulkoisesti varsin paljon toisiaan. Nisäkäs on kuitenkin keksitty käsitteenä jo 1700-luvulla. Monelta osin DNA:n yhtäläisyys on kuitenkin korreloinut hyvin paljolti aiemmin kehitetyn ihmisen evoluution kesken, tukien evoluutioteoriaa: ihmisen ja apinan perimä on paljon lähempänä toisiaan muihin lajeihin verrattuna. Tässäkin tietysti voi uskoa mitä haluaa. Miksi näin selvällä näytöllä haluaa uskoa teorian olevan väärässä?

23 ’n Me on hyvä palvelu, jonka kautta on mahdollista selvittää oman perimänsä. Testi ei ole järjettömän kallis ja vaikea. Yksinkertaisella sylkinäytteellä saa oman genominsa, näkee miten läheistä sukua on, onko isä biologinen isä ja vaikka mitä. Testin mukaan oma isälinjani on peräisin jääkauden jälkeisestä Saksasta, äitilinjani taas on Aasian suunnalta. Nämä linjat perustuvat fossiileista tehtyisin DNA-testeihin ja niissä ilmenneihin mutaatioihin tietyissä perimän kohdissa. Tämäkin jo osoittaa maailman olevan yli 10 k vuotta vanha. Miksi joku olisi vain kiusallaan luonut maailman, jossa kaikki asiat tuntuvat tukevat tätä tieteellistä teoriaa? Tietysti jokainen voi uskoa mitä haluaa.

Politiikka, Tekniikka

Tiivis asukastiheys

15 syyskuun, 2016 Tuppu Jätä kommentti

Tiivis asukastiheys on paljon keskustelua herättävä aihepiiri, aiheesta on mielipidettä puolesta ja vastaan – osa ihmisistä pitää tiukasta ja osa löysemmästä elämästä. Korkeita rakennuksia on rakennettu kauan, Pyramidit ovat olleet vuosituhansia maailman korkeimpia rakennuksia, vasta modernismin aikaan on tehty korkeampia rakennuksia. Pyramidit hämmästyttävät yhä ihmisiä, pelkästään potentiaalienergia on valta, puhuttakaan suhteellisen nopeasta rakennusajasta käsityönä. Usein siis aina kyse ei ole vain käytännöllinen, vaan korkeat rakennukset ovat itseisarvo, jolla viestitään tekniikan kehittyneisyyden tasoa. Usein korkeimmat rakennukset ovat saaneet poikkeusluvan, kuten esimerkiksi 2001 vuonna romahtaneet WTC-tornit, jotka romahtivat muutaman tunnin päästä lentokoneiskusta. Rakennuksissa oli säästetty materiaalia ja käytetty edullisempaa terästä, jonka lujuus ei kestänyt lentopetrolin palolämpöä, kuten alkuperin suunnitelmien mukaan olisi pitänyt. Varmuuskertoimien tasoa missä tahansa suunnittelun osassa voi jokainen pohtia itsekseen. Isku oli Yhdysvalloille hyvin nöyryyttävä, mitään ei ollut tehtävissä kuin vain odottaa tuhansien ihmisten palavan hitaasti hengiltä. Asialla on myös käytännöllinen puolensa, korkea rakentaminen tuo uuden ulottuvuuden, jolloin välimatkat lyhenevät ja liikkuvuuden tarve vähentyy.

Maailmalla korkeat talot on tämän ajan trendi.

Usein on hyvä ymmärtää liikkuvuuden merkitys kansantaloudellisesti ja yhteiskunnan toiminnan kannalta. Me elämme kolmiulotteisessa maailmassa, mutta yleensä liikkuminen tapahtuu Maan pinnan suuntaisesti. Liikkuminen siis tapahtuu käytännössä oman elinpiirin säteen sisäpiirissä. Tämä käytännöllinen liikkumissäde on ollut jalan muutaman kilometriä. Noin sata vuotta sitten keksitty ja käyttöön otettu hollantilaistyylinen polkupyörä kasvatti tätä sädettä korkeintaan nelinkertaiseksi. Polkupyörällä 20 km/h vastaa suurin piirtein energiankulutukseltaan 5 km/h kävelynopeutta jalan suhteessa käytettyyn aikaan. Autoliikenne on mahdollistanut liikennejärjestelmän toimivuudesta riippuen ~10 x sädettä jalan liikkumiseen verrattuna. Pinta-ala kasvaa toisessa potenssissa, joten nelikertaistuminen on luokkaa 16 kertaa enemmän pinta-alaa ja kymmenkertaistuminen on satakertainen pinta-ala. Kun ihmiset liikkuvait hevosilla, niin liikkumattomuus oli ihanne. Tämä toivottavasti auttaa lukijaa ymmärtämään liikkuvuuden merkityksen.

Liikkuvuus on siis parantunut valtavasti mekanisoituneen ja koneellistuneen liikkumisen myötä, sitä ei varmasti kukaan kiistä. Se kehitys on muuttanut valtavasti kaupunkisuunnittelua, mahdollistaen laajemman keskustasuunnittelun. Se ei kuitenkaan poista tiiviin rakentamisen hyötyjä. Yhä ihmiset liikkuvat jalan ja polkupyörällä, joten niille on yhä arvoa. Autoistuminen myös on tuonut ongelmia, joten autoistumista ei nähdä vain hyvänä asiana. Autot ovat tuoneet ruuhkaongelmia, saasteita, melua ja monia muita huonoja puolia. Autojen alkuaikoina ihmiset vastustivat niitä hyvin samanlaisesti kuin tuulivoimaa nykyään. Autot pitivät ärsyttävää ääntä, josta tuli stressiä ihmisille. Autot myös tuottivat savua, jonka monet kokivat ärsyttävän hengityselimiä ja aiheuttavan hengitysselinsairauksia. Autoja pidettiin myös vaarallisina, kaupunkilaiset pelkäsivät niitä. Autoista onkin tullut iso ongelma, vaikka hyödyt ovat ilmeisiä. Näitä ongelma on opittu ratkomaan erilaisin teknisien ratkaisujen avulla, mutta vieläkään niitä ei ole täydellisesti voitu poistaa.

Korkeiden rakennusten neliöhinnat ovat korkeammat kuin matalilla rakennuksilla, koska rakennuskorkeuden kasvaessa alempien kerrosten tukirakenteiden lujuusvaatimus kasvaa suhteessa korkeuteen. Mitä enemmän on lujuusvaatimusta, niin silloin rakenteiden poikkipinta-alaa pitää kasvattaa suhteessa korkeuteen tai käyttää kestävämpi materiaaleja. Tämä johtaa pienempään käytettävään asuinpinta-alaan tai hyvin nopeasti kasvavaan kustannukseen rakentamisessa. Lisäksi myös hissien, pelastussuunnitelmien ja muiden asioiden vaatimukset kasvavat korkeuden kasvaessa. On siis hyvä arvioida, että paljonko kannattaa maksaa asuinneliöltä, jotta sillä saavutetaan optimaalinen hyöty. Kaupunkisuunnittelunkin ongelmat lisääntyvät väestön lisääntyessä.

Kaupunkeja on ollut vuosituhansia, jo Babylonissa oli kaupunki, jota nykymittapuulla ei edes Suomessa oikein voi pitää kaupunkina. Kaupungin määritelmä on hyvin suhteellista, riippuen monesta asiasta. Yleisesti kuitenkin kaupunkia voidaan pitää tiiviinä asutuskeskittymänä, joka on varsin suhteellinen käsite. Monien kansainvälisten luokitusten mukaan Suomessa on vain yksi kaupunki, miljoonan ihmisen asuinkeskittymä.

Korkean asukastiheyden kanssa tulee lukuisia ongelmia. On rottakokein osoitettu, että tiivis populaatio aiheuttaa ongelmia. Vaikka rotilla olisi riittävästi ravintoa ja muuten hyvät olot, niin siitä huolimatta sosiaaliset ongelmat ja rikollisuus kasvaa. Aivan sama ilmiö tapahtuu myös ihmisten keskuudessa. Tämä on ongelma, joka on tiedostettu jo hyvin kauan. Antiikin aikana kaupungeissa tapahtuvat mellakat, levottomuudet ja vallankaappausyritykset olivat yleisiä. Nykyinen poliisijärjestelmä on kuitenkin osoittautunut vähiten huonoksi ratkaisuksi ongelman ratkaisuun. Poliisi ei edes ole erityisen vanha asia, vaan se on tullut vasta Ranskan vallankumouksen myötä Eurooppaan. Ennen poliisia yhteiskuntarauhan ylläpidosta huolehti armeija. Monissa kriisitilanteissa ja valtioissa on yhä armeija ylläpitämässä rauhaa. Kriminalipolitiikka on kuitenkin asia, johon en nyt keskity. Itse kuitenkin pidän poliisia ja siihen liittyvää organisaatiota perusteltuna ja tarpeellisena, en tiedä parempaakaan vaihtoehtoa. Tietysti kritiikki on aina perusteltua, asioista tulee saada keskustella. Nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa onkin sananvapaus ja oikeus kokoutua, joten ongelmista voidaan keskustella avoimesti.

Ihmiset eivät ole kuitenkaan vieläkään sopeutuneet kaupunkikulttuuriin, vaan ihmisillä on kaipuu luontoon. Vihreyden, kasvillisuuden ja rauhan merkitys on valtava ihan jopa yleiseen terveyteen. Kaupungeissakin ihmisillä on kaipuu rauhaan, pois muiden ihmisten läheltä ja luontoon. Sen yhdistäminen kaupunkiin on vaikeaa, mutta todellakin tarpeellista. Jopa New Yorkissa on käytetty iso osa keskustasta yksinomaan puistolle, jonne ihmiset voivat mennä liikkumaan, kaikista kalleimmalle paikalle. Luonto usein nähdään ilmaisena. Luontoa usein tuhotaan, koska se on niin halpaa. Siitä ajatuksesta on hyvä päästä eroon, luonto on todella arvokasta. Luonnon positiivia vaikutuksia ihmisiin ei vieläkään osata tyhjentävästi selittää tieteessä.

Horizont Calculator

Tiede

Raceismi

14 syyskuun, 2016 Tuppu Jätä kommentti

Historiassa ja miksei nykyäänkin on puhuttu ihmisistä rotuina. Se on hyvin ymmärrettävää, koska ihminen on eläin muiden joukossa. Lajin määritelmään kuuluu, että kykenevät saamaan keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Lajimääritelmäkin on epäselvä, koska neanderthalilaista pidetään eri lajina kuin nykyihmistä (lat. homo sapiens), vaikka on näyttöä, että he ovat lisääntyneet keskenään. Rotu on vielä sitäkin vaikeammin määriteltävä käsite, se perustuu sovittuihin asioihin ja usein ulkoisiin tekijöihin. Perimän perusteella vaaleaihoiset ihmiset olisivat samaa rotua, Afrikassa olisivat loput ihmisrodut. Asia on siis hyvin vaikea asia. Rotuoppi on kehittynyt 1800-luvulla, mutta nykyään siihen suhtaudutaan kriittisesti. Kyseessä on poliittisesti arka aihe.

Ihmisten jakaminen erilaisiin kansakuntiin on usein jakanut ihmisten suhtautumista erilaisten ihmisten kesken. Kristinuskossakin ihmiset on jaettu aluperin mannerten mukaan, josta nykyiset ihmiset ovat perityneet. Samoin Roomassa pidettiin barbaareja erillisinä ihmisinä, koska heidän kulttuurinsa oli erilainen kuin roomalaisten ja muiden sivistyneiden etelä-eurooppalaisten kanssa. Asia ei siis sinällään ole uusi, vaan ihmiselle on luontaista yleistää ja katekorisoida ihmisiä yhteisön mukaan. Yleensä on myös taipumusta pitää meitä hyviksinä ja heitä pahiksina, yhteisöstä riippumatta. Sitä ajatusta on haluttu horjuttaa, etenkin sen tukemiseen on suhauduttu kriittisesti, sitä on pidetty eriarvoisuutta tukevana ja paheksuttavana populismina sen luonteensa takia. Tietämättömyys erilaisuudesta luo usein kriittistä ajattelua, näin on monessakin asiassa. Uusi ja viera tai erilainen elämäntapa aiheuttaa vihaa ja pelkoa, jotka ovat samojen tunteiden erilainen ilmenemismuoto, riippuen onko vahvempi vai heikompi.

Nykyiset vaaleaihoiset ihmiset ovat peräisin Afrikasta, me kaikki nykyiset vaaleaihoiset olemme samoja jälkeläsiä, olemme sitten aasialaisia, amerikkalaisia tai eurooppalaisia. Pohjoisessa on vähemmän UV-sätelyä, joten vaaleaihoiset ihmiset ovat entisäkin vaaleaihoisempia. Ympäristö vaikuttaa hyvin vahvasti, suomalaisenkin iho ruskistuu ja vanhenee paljon valon vaikutuksesta. Monia arabeja voisi pitää nuorena jopa 40 vuotiaana suomalaisena miehenä, jos arvioi ihon vanhenemisen perusteella. Onkin hämmästyttävää että monet pohjoismaalaiset haluavat vanhentaa ihoaan etelän auringossa. Itse ainakin pidän hyvin paljon vaaleista naisista. Vielä 1800-luvulla vaalea iho oli ihanne, jota ylläpidettiin peittävällä pukeutumisella, aurinkovarjoilla ja jopa myrkyllisillä kemikaaleilla, jotka kalvensivat ihoa. 1800-luvulla lihaksikkuus, rusketus ja barbaarimaisuus tulivat kauniiksi, joskin itse en viehty sellaisesta. Taustalla on ehkä huono omatunto rasismista, jolloin mustaihoisia sorrettiin ihonvärinsä takia.

Eurooppalaiset tutkimusmatkailijat löysivät Afrikan ja afrikkalaiset. Heitä ryhdyttiin kutsumaan neekereiksi, joka pohjautuu sivistykieltä tarkoittavan musta-sanaan. Sana neekeri ei siis itsessään ole negatiivinen, vaan hyvin sivistynyt ja kaunis sana. Samoin venäläisten sanominen ryssäksi ei ole sinällään pahaa, he itsekin toisinaan sanovat itseään ryssäksi, sehän on heidän kieltään, koko maa on yksi Rysland. Venäjä on paljon erikoisempi sana, sellaista ei käytetä missään muualla. Mitä siis sanojen alkuperään tulee, niin sana itsessään ei ole paha, vaan sanan käyttöhistoria vaikuttaa hyvin paljon. Afrikkalaisia neekereitä pidettiin usein hyvin positiivisina ja mukavina ihmisinä, ei ollenkaan mitään negatiivista. Yllättävää oli, ettei heidän kultuurissaan ollut korkeakulttuureita, kuten vaaleaihoisien ihmisten kultuureissa on ollut usein, kuten venäjällä Neuvostoliitto ja monta muuta isoa valtakuntaa. Vaaleaihoiset ovat ajatukseltaan systemattisempia, näin ainakin on uskottu. Afrikkalaisissakin on älykkäitä ihmisiä, heidän yhteiskuntansa ei ehkä kuitenkaan ole tukeanut sitä niin paljoa kuin yksilökeskeisemmät kultuurit. Älykkäitäkin afrikkalaistaustaisia on, todistetusti. Mielestäni älykkyys on arvostettavaa, älykäs afrikkalainen on vähintään yhtä ihailtavaa kuin valkoihoinen ellei jopa enemmänkin.

Keskiajan lopulla uudismatkaajien seurauksena siis löydettiin Afrikkalaiset. Etenkin britannialaiset hyväksikäyttivät heitä orjinaan, kuljettaen heitä Amerikkaan orjatyövoimaksi plantaaseilleen. Paheksuttavaa ja moraalitonta siitä tekee se, että näin he itse välttivät ruumillista työtä ja nauttivat muiden kansojen tuottaman työn hedelmästä. Senkin hyvän olisi voinut käyttää heidän omalla aluellaan, kun sen sijaan britannialaiset vain aiheuttivat kärsimystä ja ongelmia Afrikassa. Tämä sama toiminta jatkui hyvin pitkään, luoden afrikkalaistaustaisista alemman yhteiskuntaluokan. Vielä 1960-luvulla Yhdysvallat oli hyvin rasistinen maa, alistaen tummia ihmisiä. Ranskassa tapahtui vallankumous 1700-luvulla, jolloin ihmisten eriarvoinen kohtelu kiellettiin etnisen taustan perusteella. Teollistumisen myötä myös Britannia luopui orjuudesta, enää orjia ei tarvittu. Kangasteollisuudella Britannia saavutti paremman asema globaalissa taloudessa Aasiaa kohtaan, orjataloudelle ei ollut tarvetta ja koitti Uusi aika.

Mistä ikinä pitääkin tai ei pidä, niin erilaisuuden kunnioittaminen on tärkeää. Ei ole hyväksi kritisoida tai arvioida toisen naiskaveriaan. On todella loukkaavaa kritisoida, että jollain on huono nainen. Kuka sellaista haluaa kuullu, ei varmasti kukaan. On hyvä olla suvaitsevainen. Vaikka makuasioista voi kiistellä, niin ei ihmisten tarvitse riidellä makuasioiden takia. Jos joku pitää jonkinlaisesta naisesta tai sukupuolesta, niin se on hänen oma makuasiansa. Oma nainen on tietty aina paras, mutta on hyvä kunnioitta myös erilaisuutta. Usein suvaitsemattomuuden ja erilaisuuden hyväksymättömyyden taustalla on tietämättömyys.

Uskonto

Kristinuskon synty

13 syyskuun, 2016 Tuppu 1 kommentti

Rooman hajoamisesta käydään vielä 2k vuotta myöhemmin hyvin aktiivista keskustelua. Sen sijaan Rooman rappeutumisen aikaan muodostunut kristinuskon syntyminen ei ole saavuttanut samaa kiinnostusta julkisessa sanassa. Kristinuskoa ehkä pidetään itsestäänselvyytenä, mutta sellainen ajattelu on usein vaarallista. Luonnonlakienkin pitäminen itsestäänselvyytenä ei ole hyvä asia, vaan kokeiden toistaminen on perusteltua. Sitä harrastetaan jatkuvasti kovia tieteitä toteuttamissa korkeakouluissa ja yliopistoissa, todistaen tilastollisesti asian paikkansapitävyyttä. Koskaan ei saa olla liian varma, aina kannattaa olla skeptinen. Monet tieteelliset teoriat on todettu paikkansapitämättömiksi poikkeustilanteissa.

Ristiinnaulitsemisen oli Rooman valtakunnasas käytetty tapa kuoleantuomituille. Tuomittu katseli päivien vuorokauden vaikutumista muutaman päivän, ellei kukaan häntä pelastanut, kuten sotakarkuria viholisten alueella. — Ristiinnaulitsemisen oli Rooman valtakunnasas käytetty tapa kuolemantuomituille. Tuomittu katseli vuorokauden vaihtumista muutaman päivän ajan ennen kuolemaansa, ellei kukaan häntä pelastanut, kuten hylättyä sotakarkuria vihollisten alueella.

Miksi tämä kristinuskon sitten syntyi. Mistä kristinusko sitten syntyi, siitä on hyvä lähteä. Kristinusko perustuu juutalaiseen uskontoon, jonka historia on vieläkin kauempana muissa uskonnoissa. Kristinuskon jälkeen tullut yksijumaluuteen uskova islamilaisuus myös pohjautuu samaan filosofiaan, muslimit eivät kiistä Jeesusta, mutta hänen asemansa on erilainen kuin kristinuskossa. Kristityt uskovat Jeesuksen neitseelliseen syntymään, Jumalan hedelmöittäessään Marian. Tämän ansiosta kyseinen nainen tuli raskaaksi neitseelliseseti Rooman valtakunnassa. Jeesuksesta on hyvin vähän aikalaisten kirjoituksia, jos ollenkaan. Kristinuskon mukainen uusi testamentti on kirjoitettu vuosien 100 – 200 vuoden välillä. Aikaväli osuu hyvin Rooman valtion rappion etenemisen kanssa. Rooman rappion edetessä osa keisareista liittyi mukaan kristinuskoon, osa yritti tuhota kristinuskoa, mutta mikään ei auttanut.

Rooman hajoamiselle ei ole vieläkään löydetty selvää syytä, usein kristityt vetoavat homoseksualisuuteen. Se on vieläkin kirkolle hyvin merkittävä asia, jota he vastustavat. Anaaliseksi ja homoseksuaalisuus ovat kuitenkin erinomainen ehkäisykeino. Kirkolle on tullut jostain syystä pakkomielle vastustaa seksiä saman sukupuolen kanssa, jota monet rakastavat. Anaaliseksi on myös sukupuolesta riippumatta hyvää seksiä, mutta samalla käytännössä täysin varma ehkäisymuoto yhdynnän suorittamiseen, jota on myös katolisen kirkon aikana harrastettu heterosuhteissa keskiaikana. Nykyisin ehkäisypillerit tai tarvittaessa kondomi (jos ei kuulu siihen 2 %, joilla on kumiallergia), mahdollistaa myös sukupuolien välisen vaginaseksin harrastamisen, mutta nekään tekniikat eivät tunnu kirkolle sopivan. Rooman valtakunnassa anaaliseksi oli hyvin yleistä miesten välillä. Naisten keskinäinen seksuaalisuus on aina ollut paljon vähemmän puhuttu aihe, siitä on hyvin paljon vaiettu. On kuitenkin hyvin varmaa, että semmoistakin on tapahtunut, kuten myös tapahtuu nykyäänkin. Vielä sata vuotta sitten naisen orgasmi oli kiistanalainen asia, monet jopa epäilivät sitä. En kuitenkaan keskity tähän aiheeseen, jokainen voi tutustua aihepiiriin omalla ajallaan itsenäisesti.

Rooma oli kaiken kaikkiaan hyvin toimiva yhteiskunta, joka kykeni turvaamaan kansalaistensa perustarpeet. Ihmisillä 2000 vuotta sitten oli hyvä elää siinä suurvallassa. Vasta keskiajan jälkeen 1500-luvun Hollanti saavutti saman elintason tutkimusten mukaan. Mikä tahansa sitten olikin Rooman tuhoutumisen syy – maaperän köyhtyminen tai muu, niin ihmisten huoli oli varmasti ilmeistä. Ihmiset olivat aikoinaan hyvin uskovaisia, Roomassakin harrastettiin Suomen tavoin alkuperäisuskontoja, joita barbaarikansat myöhemmin kutsuivat pakanauskonnoiksi. Ihmisten luottamus järjestelmää ja uskontoa kohtaan horjui, he hämmästelivät taantumasta johtuvaa negatiivista kehitystä. Syitä ja syyllisiä etsittiin kaikkialta, jotta tulevaisuus olisi parempi. Sellainen aika on otollinen populistiselle ja kristinuskoiselle ajattelulle. Oli helppo keksiä selityksiä ongelmille, vaikka vielä nykyäänkään syitä ei tiedetä. Monilla varmasti oli mielessä ajatus: suurvallassa on iso ongelma.

Miten paljon tahansa roomalaiset kantoivat jumalilleen uhrilahoja, niin jumalat eivät heitä arvostaneet. Tämä oli varmasti hengellisille johtajillekin kiusallinen paikka, sen selittäminen on lähes mahdotonta. Miten voi selittää sen; että vaikka ihmiset tekevät kaiken oikein, niin asiat menevät vain huonommaksi. Eipä siitä paljon voi muuta johtopäätöstä tehdä, kuin että perusperiaatteissa on vikaa, järjestelmä on väärä. Uskonnollisuus helposti on uhattuna, papiston täytyy keksiä jotain uutta pelastaakseen asemansa, jopa salaista ja kyseenalaista toimintaa. Kukaan ei osannut sanoa ratkaisuja, ei papisto, ei keisarit, ei poliitikot ja ei kukaan muukaan. Niin kaunis ja toimiva yhteiskunta lopulta roma-hti yhdessä sukupolvessa. Kansakunnan vihaamat barbaarikansat saavuttivat valtakunnan, edes armeija ei puolustanut, täysin ylivertainen armeija, jonka johdossa oli barbaarikenraaleja. Valtio yritti suvaitsevaisuutta ja kaikkea, kaikkensa pelastaakseen tulevaisuutensa.

Tuhannen vuoden valtakunnassa eläneiden ihmisten pelkoa on lähes mahdoton selittää. Ihmiset hakivat turvaa kaikkialla, täysin hajoamattomaksi ja stabiiliksi uskottu valtakunta ei kyennyt enää tarjoamaan turvaa kansalaisilleen, se lakkasi olemasta. Kymmeniä sukupolvia ihmiset olivat turvautuneet siihen järjestelmään, uskoen sen jatkavan samoin ikuisesti. Ihmiset hakivat johtajaa, ihan mihin tahansa he voisivat uskoa, kun heidän jumalansa olivat hylänneet heidät. Ihmiset itkivät ja pelkäsivät elämänsä puolesta, aiemman valtakunnan tarjoaman kehittyneen ja korkean elintason puolesta. Jälkiviisaana pelko oli aiheellinen, Rooman valtakuntaa seurasi kadonneita sieluja 1.5 tuhanneksi vuodeksi. He eivät voineet kuin vain rukoilla barbaareilta armoa, vihaamalta kansalta. He eivät voineet kuin rukoilla Isä meidän -rukoista, jotta olisivat saaneet syntinsä anteeksi, kuten hekin ovat antaneet anteeksi.

Mitä Roomassa siis tapahtui? Roomaan saapuivat germaanit ja muut barbaarikansat, jopa viimeinen keisari halusi pitää heille puheen, mutta hänet murhattiin ennen sitä. Kukaan ei vastustanut Rooman romahdusta, täysin alivoimainen vihollinen saapui maahan. Millään logiikalla ajatellen tämä oli ihan käsittämätöntä, ylivoimainen suurvalta alistui heikompansa edessä. Varmasti sivistymättömät barbaarikansatkin hämmästelivät, he melkein saivat vain kävellä suoraan pääkaupunkiin sotajoukkoineen, eikä kukaan vastustanut. Tätä tapahtumaa ovat kaikki vielä nykyäänkin hämmästelleet, että mitä silloin tapahtui. Koko tapahtuma on iso, mutta syytä sille ei kukaan ole osannut sanoa. Nykyään olisi verrattavissa siihen, että Yhdysvallat antautuisi Suomelle, päästäisin SA-INT -joukot Washingtonin Pentagoniin. Varmasti asialle vaadittaisiin jotain selitystä, sehän on jotain aivan poikkeuksellista – pakko olla joku syy. Itse en homoilua ihan niin kivana hommana pitäisi, että se olisi mahdollista. Saa olla toista mieltä kanssani, asiasta ei ole yksimielisyyttä.

Kristinusko lopulta saavutti valta-aseman, otti valtaan koko Rooman kansakunnan. Tämä aivan ällistyttävän solidaarisuusliikeen jälkeen Eurooppa elää nykyistä solidaarista aikakauttaan. Miten mikään valtakunta voi olla niin suvaitsevainen, että ottaa vastaan viholliskansan edustajat ja antavat heidän toimia generaleinaan. Oliko Rooma eettisesti niin suvaitsevainen ja eettinen, että he olivat ystäviä jopa vihollisten kanssa, luopuen kaikista kansallisista arvoistaan. Kaikki halveksittu olutkulttuuri hyväksyttiin ja jopa kansakunnalle keskeinen homokulttuuri tehtiin synniksi. Oliko taustalla uskonnollisuus vai suvaitsevaisuus? Koko Rooman valtakunnan arvomaailma tehtiin pahaksi, germaanien kultuurille käytännössä annettiin täydet vapaudet, he saivat ottaa Rooman haltuunsa. Sotilaallisesti Rooman armeijan vahvuudessa ei ollut epäilystäkään, kyse oli täysin poliittisesta toiminnasta. Juutalaisten uskontoon pohjautuva kristinusko saapui Roomaan, koko valtakunnan kulttuuri romahti, eikä kukaan sitä vastustanut.

Nykyäänkin moni ihminen joutuu elämään yhä vastaavassa pelossa kuin roomalaiset aikoinaan. Kuka heitä suojelee, kun suurin osa kansasta ei osaa samaistua heidän asemaansa. Osaako edes nykyiset luterilaiset papit auttaa? Auttaako siinä tekevänsä solidaarisesti, niin se on parasta? Asiaa suosittelen miettimään, oikesti!

Politiikka

Olut alkoholipolitiikassa

12 syyskuun, 2016 Tuppu 1 kommentti

Päihteet ovat vanha, kulttuuri- ja aikasidonnainen asia. Pelkästään päihteen määrittelemä on hyvin epäselvä. Usein kahvia ei lasketa päihteeksi, mutta vastaava asema on ollut oluella 1800-luvun alussa. Vasta 1800-luvulla olutta ryhdyttiin pitämään alkoholijuomana ja päihteenä. Vielä nykyäänkin olut lasketaan elintarvikkeeksi, oluella pätee samat lait kuin makkaran valmistuksella ja myynnille. Makkara on lihatuote, mutta oluessa on hieman alkoholia. Näinhän nykyinen iso EU määräsi, että HK:n sinisessä piti nostaa lihapitoisuutta, että sitä sai myydä lihatuotteiden ja muiden makkaroiden kanssa samassa lihatiskissä leipomotuotteiden sijaan. (Jopa jokin vuosi sitten lihapullina myytiin tuotetta, jossa oli 0 % lihaa, mutta lihaan verrannollisia aineita, kuten esimerkiksi kanannahkaa ja ammoniakin avulla luista mekaanisesti erotettua kudosta kuitenkin oli.) En haluaisi ruoan yhteydessä käyttää sanaa ’paska’, mutta sellaistakin on olemassa joissain maissa ruoantuotannon lopputuotteessa. Tuote huuhdellaan ammoniakilla ja lämmitetään, niin paska on sallittua myydä kuluttajille. Onpa tilanteita, joissa sellaisen ruoan liiallisesta ottamisesta on tullu jopa poliisit selivittämään asiaa. Eipä sitäkään aiemmin mainitsemaa HK:n makkaraa aivan oluiden kanssa myyty, mutta asian ydin tuli toivottavasti selville.

Oman lempioluen sanominen on tosi vaikeaa, koska on niin paljon hyviä erilaisia oluita. Tämä ainakin on yksi todella hyvä olut.

Itse olen itsenäisesti ylläpitänyt sellaista ajatusta; että tietämättömyys ja asioihin perehdyttämättömyys aiheuttaa sen, ettei ymmärrä mitä hienoa jossain asiassa on. Miten tahansa typerältä jokin harrastus tuntuu, niin sen ymmärtää vasta itse kokeilemalla. Oluiden juominen voi tuntua tosi typerältä harrastukselta, itsekin hieman ”nauroin” sellaisen harrastuksen aloittaessa, oluiden juominen tuntui varsin irvokkaalta harrastukselta. Tilastollisesti olen kuitenkin itselleni osoittanut, että moni asia on hyvin kiinnostava, oma tietämättömyys tekee asioista ei-kiinnostavia: omaa tyhmyyttään ei tiedä. Tähän samaan johtopäätökseen olen saanut päätyä lukuisia kertoja. Harrastuksen aloittaminen ei ole ongelma, ei sen lopettaminenkaan ole itselleni yleensä ollut ongelma. Tärkeintä ei ole asiat mitä tekee vaan miten tekee.

Rakennuskaari 7. luku 1 §:
”Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon. Joka ei sitä tee, vetäköön sakkoa kultakin vuodelta [talarin], ja istuttakoon kuitenkin niinkuin on sanottu, jollei havaita, että humalistoa ei voi siihen istuttaa taikka siinä voimassa pitää.” – Finlex/ajantasainen_lainsäädäntö

Edellinen laki on Suomessa yhä voimassa, sitä ei ole koskaan kumottu, mutta käytännössä se on dekriminalisoitu. 1700-luvulta ajat ovat paljon muuttuneet, joten koko lain noudattaminen olisi hyvin vaikeaa. Valuttaa on muuttunut taalareista useita kertoja, joten sakkojen arvioiminen Euroissa aiheuttaisi vähintäänkin aiheellista kritiikkiä. Säätyjärjestelmäkin on lakkautettu, eikä sitä oikein voida pitää edes perustuslain mukaisenakaan. Kaiken kaikkiaan humalan asema oli keskeinen yhteiskunnassa, verrattavissa Coca-Colaan nykyaikana. Olut oli aikoinaan hyvä indikaattori puhtaalle juomalle, kun keskiaikainen vesi ei täyttänyt nykyajan puhtausvaatimuksia, mutta ihmiset eivät ole juuri muuttuneet huonommiksi. Vielä nykyäänkin monet joutuvat juomaan likaista ja täysin juomakelvotonta vettä paremman puutteessa kehitysmaissa. Olut on halpa henkivakuutus, todiste puhtaasta vedestä. Keskimääräinen elinajanodote ei olutkaan yli 30 vuotta, mutta kuitenkin. Tietoa humalan kasvatuksesta Suomessa: http://www.yrttitarha.fi/tietopankki/kansanperinne/humala.html

Humala on tullut oluen lähes tärkeimmäksi mausteeksi. Alun perin oluissa on käytetty myös muita mausteita, mutta niiden asema on heikennyt. Ilmeisesti hamppukasvien heimoon kuuluva humala on todettu kaikista parhaimmaksi; karvas maku peittää kivasti alkoholin maun ja humalassa on totuttelun jälkeen miellyttäviä makuvivahteita, mutta silti riittävän mieto muuten maultaan. Se on ollut mielenkiintoinen mauste oluessa, samoin kuin vaikkapa kulta on ihmisiä kiinnostava kaunis metalli, josta ollaan valmiita maksamaan paljon. Samoin nykyään tehdään paljon hiilihapotettuja kolajuomia, joiden terveyshaitat ovat valtavia. Ehkä joskus kauhistellaan, että nykyään on juotettu lapsille hiilihapotettuja ja sokeroituja kolajuomia COCA-colaa, joka on alkujaan vanha apteekkarin kehittämä krapulalääke.

Olen siis nyt aikani kuluksi kokeillut maistella ihan yleisesti myynnissä olevia erilaisia oluita, luodakseni edes jonkinlaisen pohjan erilaisien oluiden tuntemukselleni. Oma tuntemukseni on perustunut hyvin suurelta osin suomalaiseen vaaleaan Lageriin. En tosiaan halua väheksyä niitä oluita, nehän ovat ehkäpä kaikista vaikeimpia valmistettavia oluita. Ulkomaisessa omistuksessa olevat Koff ja Hartwall ovat kehittäneet jopa menetelmät, joilla jälkikäyminen voidaan toteuttaa vain parissa tunnissa, kun normaalisti se kestää jopa kuukauden. Erittäin hyvä saavutus, en todellakaan halua väheksyä sitä. Itse en vain enää pidä siitä kliinisestä puhtaasta oluesta, nykyään enemmän nautin hieman askeettisemmasta oluesta. Tämä trendi tuntuu olevan Suomessa myös yleistymään, monet nauttivat jopa pienpanimoiden kalliista ja ei niin täydellisistä oluista. Itse maiston Ruosniemen panimon DI-olutta ihan jo koulutukseni takia. Kyseessä on siis tupla-IPA eli hyvin humaloitu olut. Pidin kyseisestä oluesta, se herätti jotain uutta käsitystä olutkulttuurista, yksi ainoa olut. Maksoin viisi euroa pullosta, jotain täysin taivaallista, mutta se ei yksinomaan selittynyt etiketillä.

Turmiolan Tommi on 1858 tehty sarjakuva, jolla valistettiin aikoinaan nuoria alkoholin vaaroista. Alkoholi on vieläkin merkittävä tekijä väkivaltarikollisuudessa, usein saa lukea alkoholilla olleen osuutta perhesurmaan uutisista.

Omasta mielestäni suomalainen päihdepolitiikka on todella epäonnistunutta, kuten myös alkoholipolitiikka. Itse vielä ymmärrän 1800-luvun alkoholinkulutusta rajoittavaa politiikkaa, mutta kieltolaki on ollut täysi katastrofi. Aikoinaan jopa kieltolakia kannattaneet ihmiset myönsivät sen epäonnistuneen. Minä en vain voi ymmärtää tätä nykyistä veropolitiikkaa ja muuta. Hyvänä puolena siinä on se, että ei enää paljoa perseessä tunnu maksaa hyvästä oluesta, kun kuitenkin suurin osa siitä on alkoholiveroa. Moni tyypillinen suomalainen Lager maksaa vain 0.15 euroa tölkiltä, se pantin tasoinen arvo on se sisällönkin arvo. Se on todella vähän, onnistuneen tuotekehityksen tulos. Suomalaisten nuorien alkoholiyliannostukset ovat aivan maailman huippua, ainakaan tilastollisen korrelaation perusteella kova verotuslinja ei ole toiminut.

Itse tosiaan maistelin ihan normaaleja oluita yleissivistyksen takia, kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Opin myös – kuten aiemminkin olen huomannut, että krapula on hyvä olotila. Intiaanitkin aikoinaan joivat krapulahakuisesti, saavuttaen paremman tilan. Olutta on juonut edellisenä päivänä riittävästi ja juo lisää seuraavana päivänä, niin se tuntuu auttavan keskittymishäiriööni. Ajatukset toimivat paljon paremmin ja muistaa enemmän unia kuin normaalisti. En tiedä onko se humala, jolle on epäilty olevan terveydellisiä vaikutuksia, mutta ei ole koskaan voitu kliinisesti osoittaa. Aluksi pidin tummista oluista, sitten vahvasti humaloiduista, kunnes nyt olen saavuttamassa tasapainoa. Oluet ovat aivan ihana asia, niin monenmoisia miellyttäviä makuja ja vivahteita, uskon myös humalalla olevan jotain vaikutusta masennukseen ja unettomuuteen, kuten perinteisessä kansantieteessäkin on uskottu. Yleinen hyvinvointini on parantunut. Yleensä alkoholi masentaa ja tekee pahaa oloa, mutta olut jopa tuntuu ehkäisevän masennusta. Etenkin vähänkään suuremmista oluista Nokian panimon Keisari-olutsarja on nykyään suosikkini. Niistä kaikista näkee näin insinööriä kiinnostavasti tarkat tiedot käytetyistä humalisti, maltaista ja muista spekseistä. Ehkä minua seuraavat sukupolvet osaavat suhtautua olueen oikein, 100 vuotta kieltolain jälkeen. Nykyinen päihdepolitiikka jatkaa on/off -linjalla, ei nähdä kuin raittiita ja ongelmaisia.

Nykyään nuorisolle voisi olla hyvä aloittaa olutharrastus katajanmarjaoluesta. Kyseinen oluttyyppi on kiellettyä mm. Saksassa, johtuen sen myrkyllisyydestä. Siinä on kuitenkin riittävästi ketkeroa ehkäisemään humalahakuista juomista, samalla peittäen veden epäpuhtauksista johtuvan pahan maun. Kokeneemmallakin olutmaistajalla olut saa naaman irvistämään maistaessaan.

Tällaista päihdekulttuuria itse kannatan: https://untappd.com/user/Tuppu

Tuppu.fi