Todellisuus on tarua ihmeellisempää

MikroBitti: Torilla tavataan – uudessa Wolfensteinissa sisukas suomalaississi kiroilee kuin merimies

Minä kovasti kummaksun ihmisten tarvetta elää tarumaailmassa, jota mm. televisiosta tulee erittäin paljon. Samaksi maailmaksi lasken myös tietokonepelien maailman, josta lapsena muiden tavoin nautin. En siis halua tuomita muita, sen enempää kuin itseänikään. Täysijärkinen minustakin on kehittynyt, ehkä nimenomaan tietokonepelien ansiosta. [YLE]

Duke Nukem 3D was developed on a budget of roughly $300,000.” –Wiki (Youtube)

Haluaisin vain, että ihmiset voisivat elää todellisuudessa, joka tarjoaa luotettavaa faktatietoa. Valitettavasti tällaisen tiedon saaminen ei ole helppoa, jopa tieteelliset menetelmät kohtaavat väärinkäytöksiä ja korruptiota. ”Vale, emävale, tilasto”

Kuva 1. Kuka olisi Nooan arkiston aikaan uskonut, että meillä on nykyisen kokoisia laivoja? Tai vanhentuneen ruoan takia puutostiloja sairastanut Columbus navigoidessa läpi kymmenmetristen aaltojen kohti Intiaa, että ruorijuopumus olisi joskus rikos? [sieni.us, wiki/SantaMaria]
Meidän maailmamme on erittäin fantastinen maailma. Valitettavasti ihmisten aistima maailma on osaltaan simulaatiota, joka peilaa todellisuutta. Täten on erittäin vaikea ymmärtää maailman todellisuutta. Tätä on yritetty ymmärtää vuosituhansia, miten kirjoitettua maailmaa tunnetaan. Tapoja on ollut erilaisia, joilla on yritetty selittää todellisuutta. Näitä selityksiä usein kutsutaan uskonnoksi, joilla kaikilla on paljon yhteistä. Valitettavasti näille tyypillistä on ollut auktoriteetti, joka on ohjannut oikeita päätöksiä. Tämä tekee näistä järjestelmistä alttiita vallanhimoisille ihmisille, jotka haluavat tämän kautta ajaa omaa asemaansa.

En halua liiaksi pilkata uskontoa, vaan haluan käsittää sen niin, että sillä on erittäin suuri merkitys. Tämän kaiken taustalla on ihmisten uteliaisuus, jossa on haluttu ymmärtää asioita, joista ei ole tiedetty. Uskonnosta voisi sanoa: ”todellisuus on vain psilosybiinin puutteesta johtuva illuusio.” Ihmisillä on kautta historian kiinnostanut, että mistä meidän mieleemme tulevat kaikki ajatukset. Asia ei vieläkään ole selvillä, tietoisuudesta tiedetään erittäin vähän. Kysymys ei siis ole loppuun käsitelty.

Itseäni kiinnostaa antiikin ajan filosofia ja elämä, vaikka en haluaisikaan sitä aikaa elää. Erittäin kiinnostavaa olisi ajatella, että olisiko Rooman hajoamisen jälkeinen keskiajan sivistyksen unohtaminen voitu välttää. Olisiko meidän tiede edes voinut tulla ilman, että yliopistot yrittivät todistaa katolisen kirkon ehdottomia oppeja vääräksi.

Antiikin Kreikan tapa kirjoittaa dialogeja, jotka ovat peliteorian tapaisia kaksinkamppailuita keskustelutekniikalla, on jäänyt nykyään liian vähälle huomiolle opetuksessa [Estola]. Itse haluaisin, että yhä opetettaisiin väittelytaitoa ja argumentointivirheitä, joita harjoittivat mm. keskiaikana skolastit. Pelkääkö koulujärjestelmämme, että nuoret oppivat liian hyviksi väittelijöiksi, kyseenalaistaen meidän yhteiskuntamme arvot? [tuppu/argumentointivirhe]

Kuva 2. Luen tällä hetkellä Suuret Filosofit -kirjaa. [Otava]
Mikä siis tieteestä tekee parempaa kuin jostain muusta? Minä itse vastaan, että sen pohjautuminen muuhun kuin auktoriteettiin tekee siitä ainutlaatuista. Jokainen voi esittää uskonnon tavoin erilaisia hypoteeseja, joita kukaan aikalainen ei voi todistaa vääräksi. Kun myöhemin asiaa tutkitaan näiden ilmaan heitettyjen hypoteesien pohjalta, niin saadaan tiettyjä kiintopisteitä, joiden avulla tutkimusta voidaan jatkaa. Kun asiasta on tehty loogisesti aukoton teoria, joka todistaa asiat, niin ollaan saavutettu jotain sellaista, jota uskonto ei voi saavuttaa. Teoriatkin tarkentuvat aikaa myöten, mahdollisesti täydentäen erilaisia teorioita. Eikö tiede olekin hienoa? Tiede ei kuitenkaan pyri olemaan uskonto, eikä koskaan ole yrittänytkään olla uskonto.

Itse olen käynyt teknillisen yliopiston mestaritutkinnon, Tampereen Hervannassa. Tällä hetkellä olen työelämässä. Ehkä sitä vielä joskus omana elinaikanaan vielä tulee käytyä tekniikan tohtoriksi. Sen suorittaminen ei kuitenkaan ole helppoa, vaan vaatii valtavasti osaamista, jonka lisäksi myös uutta tiedettä edistävä teknillinen tutkimus tulee hyväksyttää tiedekunnassa. Pelkkä hakuprosessi on haastava. Ei sitä kuitenkaan tiedä, että minne elämä vie, kun kaikkea ei voi laskea ja ennustaa. En aivan kuitenkaan pistä sen varaan, että saisin kunniatohtoruuden, kuten esim. Facebookin perustaja ja Bill Gates.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *