Kuva 1. Ohjelmointikielten kehittyminen, 1950-luvun Fortran ja 1970-luvun C kuuluisivat ajallisesti vastakkaisiin paikkoihin.
Ohjelmointikielille on käynyt hieman samoin kuin oluille. Keskiaikana oluista tehtiin mahdollisimman täyteläisiä, kun taas myöhemmin teollisella ajalla pyrittii kohti mahdollisimman kirkasta lageria. Samoin ohjelmointikielet ovat käyneet lähellä pseudokoodia, josta on pyritty rajoittamaan ohjelmointikielen turhia ja bugialttiita ominaisuuksia. [wiki/pseudokoodi]
$ gcc -Wall final_array.c -o sixth
final_array.c:1:11: warning: ‘main’ is usually a function[-Wmain]
const int main[]={
^
$ ./sixth
Hello World!
Ei kannata yllättyä, jos jossain vaiheessa vähän Tuppu-blogi on off-line, kun säädän uutta palvelintani. Jo oma portfolioni on pelastettu mahdolliselta bittiavaruuteen katoamiselta ulkopuolisen toimesta. Lisäsin sen kunniaksi uuden Youtube-upotuksen staattiselle portfoliolleni. [portfolioni/TTY, tamppi, teekkarius145]
Itse ohjelmistoalalla töissä ollessani törmään toisinaan siihen, että tietty osa IT-väkeä taistelee valtavirtaa vastaan. Tälläistä elämää eläviä kutsutaan hipstereiksi. Kyseinen ajatusmalli ei siis ole vain tekniikkaa tuntemattomien piirre, vaan alalla olevat itsekään eivät aina jaksa pelkkää hi-techiä.
On monenlaista taistelua tiedon avoimuuden puolesta ja yksityisyyden puolesta, mutta digitalisaation yltyessä osa haluaa askeettisempaa ja poikkavaa elämäntapaa, johon kuuluvat retroilu ja yleinen poikkeavuus elämäntavasta.
Itsekin olen nykyään innostunut entistäkin enemmän ihan perinteisistä paperisista kirjoista. Niiden lukeminen on todella miellyttävää tavalla, jota ei koe sähköisessä muodossa. Saatan olla lisäksi hieman materialistinen, joten mielestäni konkreettinen kirja ylittää monelta osin sähköiset versiot.
Kuva 1. Tämä on korkeintaan minuutikello kuin an hour glass.
Nykyaikana ei enää puhuta internetriippuvuudesta samoin kuin minun nuoruudessani. Syy on selvä kun itse käyn linja-autolla töissä ja katson koululaisia. Nykyään kaikki selaavat puhelinta jatkuvasti, joten ongelmasta puhuminen ei ole enää hyväksyttävää valtamediassa.
Minä en halua kritisoida ihmisten elintapoja. Minun mielestäni on hyvä, että ihmiset elävät erilailla. Tämän taustalla on myös se, että ei saa loukata omilla elintavoillaan muidenkaan elämää.
Nykyään iso kysymys on, että milloin toisen ihmisen elämään saa tai pitää puuttua. Tietysti lähtökohtana tulee olla hyvät tarkoitukset eli halu auttaa, jos toisen toimiin puututaan. Tämä ei mielestäni ole niin itsestään selvää kuin moni luulee.
Keskiaikana ei ollut vasemmistoa ja oikeistoa, vaan silloin yhteiskunnan ja yksilön välisen ristiriidan sijaan oli valtioiden ja kirkon välinen vastakkainasettelu. Monet eivät ymmärrä tätä, mutta vielä vähemmän osaavat ennustaa tulevaisuuden ”politiikkaa” kymmenen sukupolven päähän.
Ei ole kuin 10 sukupolvea, että kaikki valtiot olivat kuin suojelurahaa kerääviä mafioita. ”Virkamiehet” olivat kirkon hylkäämiä sotilaita. Monet saattoivat kokea kuuluvansa sekä kirkkoon että valtioon, kuten nykyään vasemmistolainen voi elää menestyneesti markkinataloudessa.
Tuli taas vaihteeksi käytyä Tampereella eli siis synnyinpaikkakunnallani. Paikka ei sinällään ole minulle vieras, olen opiskellut siellä aikoinaan. Oma mielikuvani on hyvin ristiriitainen.
En osaa sanoa, että onko Hervanta hyvä paikka vai ei. Jouduin asumaan 11. kerroksessa 70-luvun Wäinölässä. Näköalat olivat aivan mahtavat, näin koko Hervannan sieltäkäsin. Toisaalta asuntoni oli homeinen, koska jouduin asumaan saunatilojen alla.
https://www.youtube.com/watch?v=rGQYrXasRE4
Aina sitä itse miettii, että ehkä näkökulmat eivät ole vääriä, ne vain ovat erilaisia. Itse miettii omaa elämäänsä jälkeenpäin, niin usein päätyy samaan lopputulokseen. Minä olen ollut väärässä omassa ajattelumallissani, en ole vain kyennyt samaistumaan muiden ajatteluun.
Olen vain tällainen säälittävä teekkari, joka pääsi juuri ja juuri tutkintonta läpi. Tein mielestäni parhaani, yritin enemmänkin. En osaa sanoa, että olisinko voinut saavuttaa enemmänkin. Nykyisessä työelämässäni todennäkäisesti voisin saavuttaa enemmän kuin uskonkaan. Olisin voinut saavuttaa tietotekniikan DI-opinnoissan enemmän kuin olisin uskonutkaan. Sain sentään tutkintoni parissa vuodessa – julkisesta puolesta johtuvat hidasteet, joten olen sen puoleen TTY:n mielestä jopa ihan pätevä titetotekniikan johtotehtäviin teknilliseltä tietetotekniikan osaamiseltani.
Tuli myös tavattua opiskelukavereitani, joista osa juuri valmistui. Heistä oli kinnostaaa näkökulmani ääretönkulmioon. Pii on ääretönluku, joka voidaan kuitenkin laskea halutulla tarkkuudella. Näin esimerkiksi lautanen voidaan laskea halutulla resoluutiolla. Kuitenkaan koskaan sitä ei voida laskea täydellisesti. Ainoastaan aivojen psykodeelinen kapasiteetti riittää supertietokoneen tasoiseen tarkkuuteen mallintamaan maailmaa. Tämä on joistain yllättävää, vaikka tunnetaan ihan vain kvanttifysiikkana, joka noudattaa tilastomatematiikkaa eli gaussinkäyrän mukaista normaalijaukaumaa. Yli kahden kaskiarvon eli eli 98 % on tilastollinen poikkeama.
Minkälainen on tulevaisuuden ihminen? Onko tulevaisuudessa edes ihmisellä roolia, onko Homo Sapiens edes olemassa tuhannen vuoden kuluttua. Kysymykseen ei varmasti kukaan tiedä vastausta, ainakaan meistä ihmisistä. Jos tietää, niin sitten on jotain sellaista tietoa, jota minulla ei ole.
Itse uskon erittäin vahvasti, että ihmisen tietoinen ajattelu ei välttämättä poikkea erityisen paljoa tietotekniikan sähkömagneettisesta toiminnasta. Ihmiselle tietysti moinen ajattelu on vaikeaa, itsetietoisuus ei ole perinteisesti ollut tarpeellinen ominaisuus eläinkunnassa.
Boolean algebra on sikäli mielenkiintoinen konsepti, että sillä voidaan selittää kaikki tunnetut loogiset asiat, niin numerinen tieto kuin merkkijonotkin. Tätä minä teen työkseni joka päivä. Ehkä kaikki eivät ajattele samoin kuin minä.
Joskus kuulin IRCnet-kaverini def:n sanoneen järkyttyneenä, että yhteiskunta on sairas. Tämä oli sen jälkeen kun hän kuuli, että mitä minulle tapahtui ja itse näkemänä todistin teekkarina pari vuotta sitten opiskellessani Tampereella, oikeastaan juuri ennen valmistumistani DI:ksi. Hän on nyt muuttamassa Tampereelta pois, eikä hän liity asiaan sinällään mitenkään. Hän on ikuinen kaverini, siitä ei ole epäilystäkään.
Kuva 1. Maailman tilanne tiivistettynä erinomaisesti.
Itse olen asiaani luonnollisesti pohtinut hyvinkin paljon. Olen usein miettinyt, että mitä olen tehnyt väärin, ja mitä oikein. TTY:n silloinen opiskelijajärjestön puheenjohtaja Masi Kajander on sitä mieltä, että en ole tehnyt kenellekään mitään väärää. Itseäni tietyt asiat ovat vaivanneet erittäin paljon. Erityisen raskaita asioita itselleni ovat olleet tiettyjen läheisten ihmisten, ja hieman jopa vähemmän läheisten ihmisten itsemurhat. TTY:lla tietotekniikan tohtoriksi opiskeleva def on sitä mieltä, että yhteiskunta on vain sairas, yrittänyt vakuuttaa minut siitä. Asian hyväksyminen on itselleni vaikeaa, jotkut ovat osanneet arvata todellisuuden itse näkemättä sitä.
Jos jokin asia minua usein vaivaa, niin se on etenkin tämä yhteiskunnallinen tilanne. Itse sain Seinäjoella Vihreissä 33 ääntä, neljännes valtuuskuntaan vaadistuista äänimäärästä. Toisessa puolueessa olisi voinut saada enemmän ääniä, mutta en edes halunnut kuulua liian geneeriseen puolueeseen. Seinäjoella oli Vihreissä vain yksi valtuutettu minun siihen liittyessäni, kannatuksen peruteella Vihreät oli Seinäjoella parin prosentin kannattajakunnan pienpuolue minun siihen liittyessäni.
En osaa sanoa, että oliko 33 äänestäjän äänisaaalis paljon vain vähän, mutta mielestäni se on hyvä osoitus siitä, että kaikki eivät minua vihaa. Minä myös kuvittelen, että kukaan helppoa elämää elänyt ihminen ei ole henkisesti vahva. Jos elämä on ollut helppoa, niin ei ole pätevä päättämään yhteiskunnallisista asioista. En itsekään tästä ole täysin varma, mutta mielestäni Suomi ei ole sellainen lintukoto kuin mitä julkisesti voisi kuvitella.
Nykyisesssä työpaikassani on erittäin hyvää porukkaa. Minulla on vanhempi työntekijä, joka opettaa minua ohjelmistoalan saloihin, oikeastaan koko henkilökunta on täydellinen pieneksi firmaksi. En ole koskaan kokenut aiemmin, että minusta olisi välitetty niin paljon kuin nykyisessä työpaikassani. Absent Oy jää minulle ikimuistoiseksi työpaikaksi. En missäään muualla olisi kuvitellut, että olisin voinut oppia näin paljon kuin nyt on mahdollista. Olen Seinäjoen ammattikorkeakoulussa imeneyt kaiken IT-alan osaamisen, kuten tein myös TTY:lla mahdollisuuksieni mukaan. Tällä hetkellä teen samaa Lapuan Absent Oy:lla.
Ei varmasti ole ihme, jos kyseisen kerrotun hoitokokemuksen jälkeen potilas käyttäytyy näin, eikä tule enää koskaan uudestaan:
”Potilas oli tuskainen, ahdistunut, levoton ja turvaton. Ajoittain hän kieltäytyi syömästä tai söi vain syötettynä. Hän halusi kulkea käsi kädessä hoitajan kanssa. Käsissä esiintyi jatkuvaa pillerinpyörittäjän lepovapinaa.”
”Ei näissä nykylääkkeissä mitään haittoja ole, aivan hyvin voi syöttää yli 5 vuotiaille kehitysvammaisille lapsille.” Wiki: Risperidonin haittavaikutukset
Mitä antaa joululahjaksi psykonautille, joka on jo kokeillut ja kokenut kaikki mahdolliset? (Höhö, huono) Sittenkö otetaan puheeksi kannabiksen valtavat haittavaikutukset, ettei voi antaa toimivana lääkkeenä potilaalle? Tätäkö on lääketeollisuuden etiikan taso, oikeasti?! Meno kuin suoraa jostain Manaaja-elokuvasta.
Kaiken kaikkiaan voisi saada jonkun sketsin lääkeyhtiöiden lääkekehittelystä:
”Nää perinteiset kloori (suola)-atomilla varustetut D2-reseptorit eli palkitsemisjärjestelmän elossa pitävien proteiinit tukkivat hiton stabiilit lääkemolekyylit ovat jo vähän vanhaa sukupolvea.”
”Jos vaikka tutkitaan lisää ja enemmän reseptoreita, tehdään hyvä tietokonemallinnus sopivasta neuroasbesti, jotain oikein kunnon lonkero-koukkua molekyyliä. Yritetään kruunataan kikkare fluori-atomilla, piste iin päälle. Sitten patentoidaan se molekyyli ja tehdään miljardeja myymällä sitä paskaa kaikkialle.”
Kuva 4. Neurolepti-”lääkkeiden” molekyylit ovat melkoista kettinkiä työnnettäväksi reseptoreiden sisälle.
Ei sillä, että joku muu olisi terveellistä. Tässä ADHD-täti käyttää suonensisäisesti lääkkeitään. Ehkä ei kyseiset lääkkeet sovi samaan aikaan käyttää neurolepteja.
Mitä itse vähän psykiatriaa tiedän, niin ei se oikeasti paranna mitään. Koko toiminta on täyttä pseudotiedettä. Potilaista tehdään lääkkeillä hulluja, jotka ovat ihmiskokeiden uhreja. Kyse on puhtaasta ihmisoikeusrikoksesta, ei milenterveysongelmia voi oikeasti voi parantaa millään kemikaalilla. Neuroleptit on kehitetty alunperin korvaamaan lobotomian.
Toimivan ja parantavan lääkkeen kehittäminen on huonoa bisnestä. Paljon järkevämpää taloudellisesti on kehittää ”lääkkeitä”, jotka aiheuttavat lisää sairauksia, jotka luovat kierteen uusien lääkkeiden määräämiseksi. Jos toimiva lääke kehitetään tai keksitään, niin se todennäköisesti kielletään lailla koko maailmasta YK:n toimesta.
Itseäni usein vaivaa se, että miten ihmiset eivät tiedä omaa tietämättömyyttään. Etenkin ikävää se on silloin, kun ihminen jättää oppimasta uutta asiaa vain sen takia, että ei tiedä, että mitä tulisi oppia. Minusta tämä oli peruskoulussa isoin ongelma, vaikka peruskoulussa varmasti yritettiin opettaa pintapuolisesti monia erilaisia oppiaineita.
Itse olin lapsena varsin kiinnostunut lukemaan erilaisia kirjoja, mutta en koskaan saanut niin suurta tukea kodistani, kuin mitä ehkä olisi voinut olla hyväksi. Siinäkin paljolti oli taustalla se tietämättömyys, että ihmiset eivät tienneet, että mitä kirjoja olisi hyvä lukea. Monille varmasti löytyy kiinnostavia kirjoja, mutta itselleen sopivien kirjojen löytäminen on haastavaa.
Itse olen aina pitänyt matemaattisia oppiaineita itselleni sopivana. En täysin tarkasti tiedä, että mistä se johtuu. Aivan hyvin olisin voinut olla kiinnostunut joistain muistakin asioista, kuten humanistisista tieteistä. Todennäköisesti oma kokemukseni opettajakunnasta oli sellainen, että en kyennyt mitenkään samaistumaan naisvaltaiseen opettajakuntaan. En koskaan löytänyt omaa idoliani opettajakunnasta.
Suurin kiinnostuksen kohde oli Internet, jonka kautta on päässyt lukemaan ja omaksumaan tietoa, joka on kiinnostanut itseäni. Tutustuin ohjelmointiin tietotekniikan kautta, se tarjosi itselleni paljon enemmän kuin perusopetus. Wikipedia on antanut minulle enemmän kuin Suomalainen perusopetus, etenkin jatkuvan halun oppia uutta.
Mitä esimerkiksi matematiikka on? Itse jo hämmästyin sitä, että matematiikkaa opetettiin kertotaulun ulkolukuna ja erittäin tarkasti määriteltynä toimintana. Todellisuudessa matematiikka on jotain aivan muuta kuin mitä voisi ensimmäisenä kuvitella.
Kuva 1. Merkintätapoja on monia erilaisia esimerkiksi yhtälöryhmän ratkaisuun.
Seuraavassa videossa on esitettynä ongelma, jossa edellisen Kuva 1. mukaista matematiikka voi soveltaa tuntemattoman jännitteen eli potentiaalieron selvittämäiseen, jos kyseessä on monimutkaiset sähköpiirien silmukat. [youtube/transformersFails]
Kuinka moni tietää sen, että kirjoitustaidon alkuperäinen tarkoitus on ollut tiedon arkistoinnissa? Itselleni oli aivan uutta, että aluperin sumerilaiset aloittivat tallentamaan tietoa siitä, että miten paljon viljaa oli minäkin kalenteriaikana. Sen lisäksi, että kehitettiin kalenteri edistämään maataloutta, niin sen oheksi luotiin tietojärjestelmä, jolla voitiin merkitä arkistoon määriä. Tämä on minusta hämmentävä, koska nykyisessä tietotekniikassa tätä järjestelmää kutsutaan tietokannaksi. Sumerilaiset keksivät aikaleiman lisäksi jopa kirjoitetun kielen tätä tarvetta varten.
Kuva 2. Kirjoitustaito kehitettiin tietokantoja varten. [Adlibris]Nykyään jälkiviisaana sanottuna ei ole ollenkaan ihme, että muinaiset ihmiset käyttivät valtavasti aikaa, jotta saivat tietojärjestelmänsä kuntoon. Kirjoitettu vapaa teksti on yhä yksi parhaimmita tavoista tallentaa tietoa tietokantaan. Keksinnön merkittävävyyttä ei voi väheksyä.
Tietokoneohjelmatkin kirjoitetaan yhä ohjelmointikielillä, ei ole löydetty muuta yhtä hyvää ja mukautuvaa tapaa ohjelman toiminnan kuvaamiseen. Sumerilaisten aloittama abstraktin kirjoitusjärjestelmän kehitystyö jatkuu, C++-kielen 2017 vuoden versio on yksi sellainen. [modernescpp]
Nyt on taas se aika, että päivä pidentyy. Tämä on hyvää aikaa, koska alkuvuodesta on enemmän juhlapäiviä kuin loppuvuodesta. Ylipäätänsä mielestäni kesän odottaminen on mukavampaa kuin talven odottaminen, vaikkakin Suomen kesä on hyvin vaatimaton. 2018-05-01 vietetään taas sitten Wappua eli yhteiskuntavastaisten juhlaa.
Monet asiat edistyvät ja muuttuvat. Hallitukset monissa paikoissa vaihtuvat, edellisten vaikuttajien tilalle tulee uusia, parempia ihmisiä. Tämä on luonnollista kiertokulkua, jonka mukaan monet asiat kiertävät. Monet yritykset, valtiot ja organisaatiot muuttuvat erittäin paljon omana aikanaan.
Kuvassa 1. on testissä Suomen mäkkärin kasvishampurilainen. Kyseistä ateriaa on julkaistu ensimmäisen Suomessa [IL]. Ehkä taustalla on Suomessa voimakkaasti yleistynyt sipsikaljaveganismi, josta itsekin olen kiinnostunut, vaikka en olekaan kasvissyöjä [tuppu/sipsikaljavegasnismi]. Harmi, että ei ollut enää saatavilla bataattiranskalaisia.
Kuva 1. McDonald’s:in kasvisateria. [McDonalds/McVegan]Monet kaverit ovat paljon keskustelleet Long Dring -juomista, joita saa aitona limuviinana ruokakaupasta. Aiemmat lonkerot ovat olleet käymällä valmistettuja, joten niihin on jäänyt käymisen seurauksena epämiellyttävänä pidettyjä kiljumaisia sivumakuja. Nyt jos koskaan on aika ostaa aitoa Ginistä ja greippilimpparista sekoitettua 5.5 % tilavuusvahvuista Long Drink -juomaa, johon kannattaa lisätä jäitä juoman pitämiseksi kylmänä.
Paljon on puhetta siitä, että 1980 vuoden jälkeen syntyneiden keskuudessa koulutuksen kiinnostavuus on ollut laskussa. Ennen tätä koulutusaste on kasvanut sukupolvittain läpi Suomen itsenäisyyden. [stat]
Itse kannatan koulutusta, itse pidän yliopistoja tärkeinä opetuksen ja tutkimuksen kannalta. Hyvän koulutuksen kehittyminen vie sukupolvia, eikä vastaa yritysmaailman kvartaalitaloutta. Tilastollisia aineistoja on kerätty mm. maanpinnan kohoamisesta vuosisatojen ajan. Vielä vuonna 2018 tämä on parasta tietoa, joka meillä on saatavilla. Oppilaitokset, valtakunnat, päihdepolitiikka, arvomaailma ja sukupolvet vaihtuvat, mutta tutkimustyö on kestänyt 500 vuotta. [SimonMaankohoumapuisto]
Kuva 1. Lapsilla on mahdollisuus valita vapaassa & itsenäisessä sinivalkoisessa Suomessa. Saisi nykyään olla pedagokin urapiipussa enemmän miehistä esikuvaa.
Armahtaisiko toisen elämänpolun mies ensimmäisen 30 vuoden iässä? Ei kai vain oikeus toteutunut, jos hän olisi itse poliisi ja pidättäisi itsensä pahiksena? Tosi hyvä ja ajatuksia herättävä Kuva 1!
En usko opiskelun vaativan paljon muuta kuin aikaa, normaali perusterve keskushermosto riittää opiskeluun. Itselleni on ollut onni, että olen sosiaalisesti hyvin syrjäytynyt ihminen nuoresta asti, muuten en olisi koskaan menestynyt opinnoissani.
Olen myös iloinen, jos moni nuori löytää onnensa sosiaalisesta elämästä ja muusta toiminnasta, eikä tarvitse ajautua yhteiskunnan koulutussysteemin piiriin. Kaikille se ei ole mahdollista, joten opiskelemaan lähteminen kannattaa.
Maailma on kuitenkin niin julma, että sosiaaliset suhteet merkitsevät enemmän kuin koulutus. Jotkut ihmiset osaavat yhdistää nämä kaksi asiaa, heille elämä voi olla erittäin helppoa. Helppoa ei kuitenkaan ole näiden asioiden yhdistäminen, se vaatii paljon.
En itse osaa sanoa, että miten kannattavaa opiskelu on. Itselleni ei ainakaane koskaan ollut työllistyminen helppoa. Jos en olisi käynyt kouluja, niin olisiko edes nykyisen tasoista työllistymiseni.
Aika vähän opiskelusta on mitään apua työelämän kannalta, eikä yliopisto ole työelämän ammattiin valmentava koulutus. Mielestäni yliopiston ei ikinä tulisi olla ammattikoulu, koulutuksen tulee tähdätä omaan tieteelliseen kuriositeettiinsa.
Mitä itse ohjelmointia olen tehnyt, niin aina tulee vastaan tiettyjä ajatuksia, jotka eivät ole mitenkään uusia, vaikka itse luulee jotain ymmärtäneensä. Monet vähänkään enemmän ohjelmoineet ymmärtävät, että ohjelmointi on oikeasti jotain aika erikoista. Koodi itsessään ei ole mitenkään kummallista, vaan sen kategorisoiminen tiettyyn ryhmään on hämmentävän vaikeaa. Ohjelmakoodi itsessään on täysin loogista ja rutiininomaista suorittamista, joka ehkä onkin isoin ongelma.
Kuva 1. Oli työkaverini kanssa puhetta minun happamasta orginaalista gallialaisesta belgialaisille nuorille kehitetystä itse panemastani oluesta, jota hän epäili jonkinasteiseksi villihiivaolueksi [wiki/lambic, Zamnesia/galliaOlut]. Suoritteli tätä ”keskiaikaista” luostariolutta ostamaan.[belgianBeerFactory]Jotenkin aina itse tehdystä oluesta tulee mieleen seuraavan videon ale eli pintahiivaolut, joka ei siis ole tätä nykyistä ruokakaupoista saatavaa kliinisen kirkasta lageria. Ehkä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa, kun Rome Total War peliä pelatessa pitäisi oluen ja sianlihan sijaan nauttia italialaista punaviiniä ja pizzaa [beachHouseKitchen].
Ehkä kuitenkin on oikein samaistua pohjoisiin barbaarisiin kansoihin, joihin itse vähintäänkin kuulun, jos kerran 2k vuoden takaiset belgialaiset/hollantilaiset (Gallia) ja saksalaisetkin (Germaanit). Kiva peli kuitenkin, kun pääsee hyppäämään antiikin aikaisen johtajan saappaisiin.
Nykyajan menestyneeltä johtajalta ehkä odetaan jotain muuta kuin ei-meidän-kaverihin kuuluvien mahdollisimman suurta hävitystä ja psykopatiutta? Melkoisen sairasta se isojen poikien toiminta Raamatun kirjoitusaikana oli. Ikävän usein moni tekee itsemurhan tässä maailmassa, eivät koe vahvimman vallalla hallitsevien vallanpitäjien puolustavan heitä.
TTY:n laitosjohtaja Tommi Mikkosen näkemys siitä, että onko ohjelmointi tiedettä, taidetta vai kansanperinnettä, niin on yhä hyvä kysymys. Itseäni kovasti myös mietityttää, että miten ohjelmointia tulisi opettaa. Olen tässä blogissani väittänyt tai ainakin esittänyt näkemykseni, jonka mukaan ohjelmointia tulisi opettaa ammattikoulussa. Tietysti taustalla on omat tekijänsä, mutta nykyinen opetusmalli on ilmeisen heikko ohjelmoinnin opettamiselle. Ei varmasti ole vieras tai uusi ajatus, että yliopistossa on isoja ongelmlmia sen suhteen, että miten ohjelmistoalaa tulisi opettaa. Osaamista varmasti on nykyisistä ohjelmistomenetelmistä, ongelma ei siis ole siinä, vaan sen vähäisenkin tiedon siirtämisessä opiskelijoille.
Ohjelmistoalaa usein teknillisestä taustastaan johtuen nähdään hyvin insinöörimäisenä. Tämä ajatustapa korostuu etenkin Suomessa, Yhdysvalloissa ohjelmistoala nähdään enemmänkin käsitteenä CS eli Computer Science eli omana tieteenalana. En osaa sitten sanoa, että onko suomalainen vai yhdysvaltainen käsite enemmän pielessä, vaan taustalla on paljon syvällisempi ongelma.
Itse olen känyt Seinäjoen ammattikorkeakoulun, jossa oikeasti yritettiin olla erittäin käytännönläheisiä. Mielestäni ajatus oli erittäin hyvä, etenkin sulautetuissa järjestelmissä rento ilmapiiri auttoi paljon, oppimista tapahtui. Toisaalta valitettava fakta ohjelmoinnin opetuksen takana oli se, että minulla taustalla omaa täysin vaatimatonta harrastuneisuutta, joka antoi aivan uskomattoman etulyöntiaseman moniin lukion käyneisiin opiskelijakavereihin. Jo ennen opiskeluaikaani pidin tätä panosta naurettavan vähäisenä, nykyäänkin hämmästelen, että miten en osannut nuorempana tajuta, että miten kriittistä ja merkittävää se pienikin näpräys oli.
Ehkä vieläkään opetuksessa ei täysin ymmärretä, että ohjelmointi on erittäin latteaa vaatimustastoltaan. Ohjelmointi ei vaadi mitään syvällistä ymmärrystä yhtään mistään, vaan hirveästi ymmärrystä monesta pienestä tekijästä yhtä asiaa kohti.
Ohjelman koodaus on kuin valehtelua. Sinun pitää tuottaa jokin toimiva vale, joka kestää kaikki kriittisimmätkin tarkastelut, eikä koskaan voi olla täysin varma oman valheensa paikkansapitävyydestä. Valettasi voidaan käsitellä oikeudessa, tuhansien vuosien päästä, kenen tahansa tai minkä tahansa kulttuurin ja aikakauden aikana.
Itse vertaisin erinomaista ohjelmaa raamattuun. Erittäin hyvä ohjelma kestää kaikkien niiden sukupolvien ja erilaisten ajatusmallien mukaiset käsittelyt. Se on ympäripyöreä kokonaisuus, jossa ei voi tarrata mihinkään terävään kulmaan. Mistään sitä ei saa kräkkeröityä auki, mutta silti se aina on absoluuttisesti ei-väärässä. Se ei sorru sellaisiin kulttuurisidonnaisuuksin mielikuville, kuten että esimerkiksi punainen väri on maskuliinen tai että sukupuolia on 60 kappaletta. Silti se esittää jotain sellaista asiaa, jota sen tavoitteisiin kuuluu. Silti se ei ole tiedettä, vaan ajaa omaa asiaansa.
Hyvän koodarin piirre on se, että ymmärtää hyvin erilaisia ajatusmalleja ja osaa ajatella ”out of the box”. Konservatiivista kulttureista on harvemmin tullut hyviä ohjelmitokeskuksia. Uskon näillä kahdella tekijällä olevan korrelaatiota. Hyvä koodari on älykäs ja vähintäänkin osaa ajatella liberaalisti eli vapaasti. Kutsuisin tätä liberaaliutta tietynlaiseksi luovuuden käänteisyykseksi, jolloin ymmärtää luovuuden haasteet reaalimaailmassa, jotta osaa luoda rajat ja määritellä ohejelman toimintaa. Ohjelmoinnissa jää todella helposti kiinni omasta tyhmyydestään ja tietämättömyydestään. Koska omaa tietämättömyyttään ei tiedä, niin olisi hyvä, että ohjelman testaajana toimisi toinen ohjelmasta täysin tietämätön ohjelmoija tai vähintäänkin ennakkoluuloton lapsi.
/**********************************************/
/* first editions */
/* 2017-12-29 Tuomas Liikala Seinäjoki */
/* Sen lauluja laulan, jonka leipää syön Oy */
/**********************************************/
/* Itselläni on hyviäkin muistoja Tampereelta */
/* vuosilta 2013 - 2016, */
/* synnyin Tampereella vuonna 1988. */
/* Silti minulle *se kaupunki etenkin */
/* kaupunkina oli jotekin liian */
/* vasemmistolainen. */
/* Pidin TTY:sta ja monesta */
/* muustakin asiasta, ei sillä */
/**********************************************/
/* Protip: vuonna 2037 pyörähtää */
/* 32 bittinen ajanlasku ympäri */
/**********************************************/
Mitäpä nykyajan ihmisistä jäisi jälkeen? Jotain parempaa kuin aiemmista sukupolvista? Ihmiset usein kuvittelevat, että nykyajasta vielä seuraisi jotain, monien usko ihmisiin on jo mennyt.
Monet ihmiset haluaisivat jättää jonkin jäljen tähän maailmaan, kun tietävät, että elämä on hyvin rajallista. Minkälaisen jäljen kukin jättää, miten kauan se säilyy.
Ihmisten toiminta on usein järjetöntä, monia resursseja käytetään jopa toisiaan vastaan. Sota on hyvä esimerkki tällaisesta, mutta paljon muutenkin ihmisten toiminta on tehotonta.
https://youtu.be/CrrSAc-vjG4
Paljon logistiikassa tehdään turhaa työtä, kun ei osata mallintaa resurssivirtoja järkevästi. Paljon käytetään työvoimaa pelkän rahan pyörittelyyn, paljon samaan aikaan on työttömyyttä. Syynä suurelta osin vain on, että ei osata kohdistaa resursseja oikein. [Jorma]
Nyt on paljon myös ollut puhetta uudesta Tokamak-tyypin reaktorista, joka tuottaisi Britanniassa fuusioenergiaa 30-luvulla. [IBT]
Ylipäätänsä uskoisin itse, että kannattaa näytellä positiivista ihmistä. Eihän se helppoa ole, mutta yrittää kannattaa edes. Jos toiselle haluaa olla mahdollisimman paha, niin paras tapa siihen on syrjiminen ja välinpitämätömys.
