Älykkyys tarkoittaa kykyä käsitellä abstraktia (määrittele abstrakti) tietoa ja ratkoa ongelmia. Älykkyyden määritelmä on siten varsin helposti ymmärrettävä, vaikka täyttä yksimielisyyttä siitä ei ole. On myös kehitetty 1800-luvun lopulta asti menetelmiä mitata älykkyyttä. Älykkyyden mittaamiseen kuitenkin liittyy paljon asioita, joiden takia se aiheuttaa kritiikkiä. Mittauksen ongelmana on etenkin se, että älykkyyden mittaaminen ei ole täydellisen kattavaa, vaan tulos on aina osamäärä ja tuloksiin vaikuttaa hyvin paljon motivaatio ja muut tekijät. [Mensa]
Kuva 1. Usein puhutaan yhdeksästä älykkyyden tyypistä. [FundersAndFounders]Lauantaina 1.10.2016 vietettiin kansainvälistä älykkyyspäivää. Tällöin Mensa järjesti maailmanlaajuisesti valtavasti älykkyystestejä, Suomessakin 14 eri paikkakunnalla. Tällainen toiminta on varsin älykästä. Aivan samoin kuin aseillakin tehdään yhteislaukauksia niin tykistötulella kuin vanhemmallakin tekniikalla, niin se aiheuttaa huomattavaa näkyvyyttä. Yksittäiset testit eivät ylitä samallalailla uutiskynnystä kuin iso kertarykäisy sopivalla aikavälillä. [LS, RadioKompassi, RadioJyväskylä]
Kuten kuvassa 1. oli, niin älykkyyttä on usein jaettu 9 erilaiseen tyyppiin. Nämä korreloivat toistensa kanssa keskenään. Profiilin vaihtelu on myös hyvin yksilöllistä. Testauksella pyritään tekemään tästä osamäärä, joka korreloi hyvin näiden keski-arvon kanssa. Lisäksi perinteisesti älykkyys on jaettu fluidiin ja kristallisoituneeseen. Fluidin älykkyys saavuttaa huippunsa n. 25 vuoden aikana, mutta kristallisoinut älykkyys kehittyy paljon kauemmin. Etenkin älykkyystestaus keskittyy tähän fluidiin älykkyyteen. Kristallisoitunutta älykkyyttä voi kehittää harjoittelemalla, joka on myös suositeltavaa. [Verywell, FundersAndFounders]
Monet eläimet ovat tutkitusti hyvin älykkäitä. Etenkin rottaa pidetään usein älykkäänä eläimenä, kuten myös apinaa. Tämän lisäksi sika on erittäin älykäs eläin. Sikaa pidetään älykkäämpänä kuin koiraa. Älykkyys ja kyky ajatella abstraktisti ei siis ole vain inhimillinen ominaisuus, vaan muillakin eläimillä tavataan vastaavaa kykyä. Etenkin rotan kyky suunnistaa ja oppia ylittää jopa ihmisen älykkyyden. Rotta on todella nopea eläin oppimaan, jokainen rottien kanssa elänyt varmasti tietää sen. Kun minäkin tunkeuduin rotan reviirille, niin rotta osasi olla lähes huomaamattomasti. Ainoastaan rotan rouskutus paljasti minun eläneeni rotan kanssa samassa rakennuksessa. Rotta varmasti hyvin tiesi kun minä kävin kaupasta hakemassa leipää omaan ruokavarastooni. [Dailymail, HBR,Dailymail2, Youtube, Youtube2]
Mitä siis älykkyyden merkityksestä voisi sanoa? Natsisaksan johtajat olivat tutkitusti hyvin älykästä porukkaa. Jotkut epäilevät testejä, mutta se vaatisi hyvää perustetta, koska testin suorittivat viholliset vankeusoloissa. Älykkyys on vain yksi asia elämässä pärjäämiseen. Usein vähäinenkin älykkyys riittää, mutta tietyissä paikoissa älykkyys on paljon tarpeellisempi ominaisuus kuin joissain muissa. Itsestäni ainakin on hyvinkin helppo ymmärtää, että kyseisen organisaation johtoon pääseminen on edellyttänyt erittäin paljon älykkyyttä. Mikä meni sitten pieleen, niin mielestäni on myös kyseenalaista syyttää siitä yksilöitä. Natsitkin tekivät paljon hyvää, natsien ansiosta jenkit pääsivät kuuhun ja Venäjäkin kehitti omaa rakettiaan saksalaisten osaamisella. Jotain siinä systeemissä oli väärässä, mutta niin on yleensäkin suurvaltojen toiminnassa. [Space, Quora]
Eläimillä on huomattu, että älykkyys korreloi aivojen koon suhteessa ruumiinpainoon. Tämä perustuu siihen, että kun riittävä osa aivojen kapasiteetista on varattuna elintoiminnoille, niin sen jälkeen ylimenevä osuus on todennäköisemmin abstraktille ajattelulle. Hermostoissa on paljon eroja, esimerkiksi mustekala on yhtä älykäs kuin koira tutkimusten mukaan. Usein kansojen väliset älykkyyserot ovat tabu, josta ei saisi puhua. On kuitenkin huomattavaa, että älykkyys ei pääse kehittymään huippuunsa, jos ihmiset eivät kykene täyttämään perustarpeitaan ravitsemuksessa. Älykkäitä afrikkalaistaustaisi on olemassa. Ehkä tässäkin on hyvä huomioida syy-seuraus -suhde. Onko älykkyys edellytys elintasolle, vai onko elintaso edellytys älykkyydelle. Huomioitavaa on, että Hong-Kong on saavuttanut erittäin korkean elintason hyvin nopeasti, vaikka olivat aliravivittuna. Maa on noussut nälänhädästä yhdeksi suurimmista kauppakeskuksista. Nämä ovat vaikeita asioita, todennäköisesti monen tekijän summa. Neandethalin ihmisen aivot olivat suuremmat kuin nykyisen (homo) ihmisen. [Investopedia, IQ-research, ScientificAmerica, Tested, Wiki]
Jokainen varmasti muistaa peruskoulusta, että metallit ovat venyviä, kiiltäviä, hyvin lämpöä ja sähköä johtavia alkuaineita. Vaikka metalleilla on paljon yhteistä, niin metalleilla on valtavasti erilaisia käyttökohteita metallien mukaan vaihtelevien ominaisuuksien mukaan. Esimerkiksi fosforia käytetään valtavasti lannoitteissa kukintojen ja hedelmien tuottamiseen. Ihmisen aivoissa on kalsiumia aivojen toimintaa varten. Raskasmetalleihin laskettu lyijy sen sijaan muistuttaa hyvin paljon kalsiumia, joten se on myrkyllistä luissa ja hermoissa. Metalleja on käytetty vuosituhansia, mutta esimerkiksi intiaanit eivät tunteneet metalleja. [Britannica]
Kuva 1. Näin nykyiset suurimmat metallireservit ovat jakautuneet Maassa.
Kuten monella muullakin asialla, niin myös metallien alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut paljolti sotilaallinen / asevarustelussa. Kupari ja sen seokseen kuuluva messinkin ja pronssi ovat vanhoja metalleja, johtuen kuparin suhteellisen matalasta sulamislämpötilasta. Lisäksi raudan ongelmana on, että se on seostamattomana pehmeää. Hiiliteräs sen sijaan on merkittävästi lujempi seos. Hiili on muutenkin hyvin luja sidosaine vaikka ei olekaan metalli, hiilinanoputken ovat tänä aikana hyvin tärkeä tutkimuksen kohde. Hiilestä tehdyt materiaalit ovat nykyäänkin tärkeitä, hiilen ja muovin komposiitti eli hiilikuitu vastaa terästä vetolujuudeltaan, mutta paino on paljon alhaisempi. Hiilen sulamispiste on 5 k celsiusastetta eli käytännössä se palaa ennen sitä. Teoreettisesti teräs voisi olla paljon nykyistä lujempaa, mutta jo nyt vetolujuus on normaalisti 235 N/mm^2 räkäraudallakin, joka on epäilyttävästä nimestää huolimatta hinta-laatu -suhteelta erinomainen ja helposti hitsattava teräslaatu. [EDU, Historia]
Itselleni metalliteollisuus on tullut tutuksi mm. kesätöistäni nuorena, jonka lisäksi olen tehnyt diplomityönäni Maanjäristyslaskenta SiilomitoitusohjelmassaKopar Oy:lle, jonka ohjelman tein alunperin AMK:n opinnäytetyönä Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Metallit ovat tuttuja jo lapsesta asti, nuorena oli kesätöissä metalliyrityksessä Peräseinäjoella, jonka tiloissa jatkaa Vemitek Oy. Olen myös suorittanut 2. hitsausluokan putkihitsaukselle puikolla ja TIG-hitsauskoneella. Olen työkseni ollut hitsaamassa ja juottamassa metalliputkia. Metallit ovat tulleet minulle monestakin suunnata tutuksi niin kotoa kuin töistäkin. [CV]
Kuva 2. Näin kauan nykyiset metallivarannot riittävät.
Metallit eivät katoa tai ilmesty, koska kyseessähän on alkuaine, jota ei voi kemiallisesti muuttaa toiseksi tai luoda. Metalleja on aivan mielettömiä määriä maaperässä, pelkästään alumiinia on valtavasti. Alumiinin ongelmana on sen tarvitsema energia, jotta sitä saadaan valmistettua. 1800-luvulla alumiini oli yhtä kallista kuin kulta, mutta parempien valmistusmenetelmien ja oikeiden mineraalilaatujen avulla hinta on saatu laskettua nykyiseksi. Alumiini onkin hieno metalli, nykyinen kannettavani on pinnoitettu alumiinilla. Olen kuitenkin niin köyhä, että ei ole varaa ostaa magnesiumrunkoista kannettavaa. Metalleissa pätee kuitenkin idea, että kun hyväksytään hinnan tuplaantuminen, niin reservi kasvaa kymmenkertaiseksi. Täten siis riittävän korkealla hinnalla hyvinkin köyhät esiintymät ovat kannattavia. Meret sisältävät valtavasti kultaa, mutta sen hyödyntämistä ei ole saatu kannattavaksi. Natriumia ja Magnesiumia merisuolassa on paljon, josta sitä tuotetaankin kannattavasti. [Flemming]
Kuva 3. Monen metallin kulutus voi yllättää, kun huomioidaan kokonaiskulutus asukasta kohden elinaikana.
Ihmiset käyttävät valtavasti erilaisia metalleja kaikkialla elämässä, metalleja on paljon muitakin kuin vain rauta. Täten kierrättäminen on monen metallin kohdalla kannattavaa, etenkin alumiini on yksi tällainen. Fosforin riittävyydestä on käyty paljon keskustelua. Nykyiset esiintymät loppuvat 50 – 100 vuoden sisällä nykyisellä käytöllä. Tässäkin on huomioitavaa, että hinnan kallistuessa kannattavien fosforiesiintymien tuottaminen on järkevää. [Flemming]
Nykyisin paljon mietitään louhoksien perustamista asteroideille. TTY on yksi laitos, joka kehittelee tähän soveltuvaa aurinkopurjetta, jolla voitaisiin kannattavasti liikutella asteroidia, jolloin siitä olisi mahdollista tuoda maahan mm. platinaa ja muita kallisarvoisia metalleja. Platinan hinta on kaksi kertaa korkeampi kuin kullan, joten kyse on miljardeista euroista. Uskon, että omana elinaikanani tämä asteroidilouhinta tulee käyttöön, ehkä lähivuosikymmeninä. Asia ei sinällään ole erikoinen, meteoriitteja on käytetty ensimmäisinä metallivarantoina. Niiden loputtua ihmiset ovat oppineet hyödyntämään muita lähteitä. Etelä-Afrikassa on maailman syvin kaivos. Sieltä louhitaan mm. kultaa. Kyseisen maaperän lämpötila on 60 celsius-astetta sillä syvyydellä, joten kaivosta jäähdytetään vedellä. [WerkkoAnturi, Wiki/TauTona]
Sukupuolta pidetään hyvin keskeisenä osana elämää, se vaikuttaa hyvin paljon kuinka toista ihmistä kohdellaan ja miten ajatellaan hänestä, paljolti monetkin sukupuoleen liittyvät asiat ovat vain historiallisia ja kulttuurillisia tapoja. Erillisistä sukupuolista kuitenkin uskotaan olevan jotain hyötyä, koska evoluution myötä vastaavia eroja on tullut erikseen niin kasveille kuin eläimillekin. Eläimissä puhutaan koiraista ja naaraista, kun taas kasveilla on hede ja emi. Kahden sukupuolen hyöty ei vieläkään ole täysin selvillä, ainakin sen selittäminen on vaikeaa. Sukupuolta ei nykyään enää pidetä niin itsestään selvänä erotteluna, kasvitkin kykenevät friikautumaan ja itsepölyttämään itsensä tarvittaessa. On myös tilanteita, joissa eläimetkin vaihtavat sukupuoltansa elämänsä aikana.
Pioneer 10 -luotaimen mukana oli kultalevyyn kaiverrettuna mm. kuva ihmisen kahdesta stereotyyppisestä edustajasta. Kyseinen luotain lähetettiin tähtienväliseen avaruuteen vuonna 1972.
Hämähäkki on monessakin mielessä mielenkiintoinen eläin, tutkimusten mukaan esimerkiksi kofeiini toimii varsin yllättävällä tavalla ihmiseen verrattuna. Sen lisäksi hämähäkeillä on erittäin monipuolinen soidinmeno, johon kuuluu nokkela seitin nykiminen ja ruokalahjojen kantaminen naaraalle. Usein parittelun jälkeen naaras syö parittelukumppaninsa, jos naaraalla sattuu olemaan nälkä. Jos treffikumppani ei miellytä, niin senkin naaras voi syödä ruoakseen. Parittelun jälkeen naaras voi keskittyä poikastensa hoitamiseen, monet hämähäkkinaaraat huolehtivat poikasistaan. Poikaset syövät äitinsä ensiruoakseen, mutta vain omat poikaset saavat osallistua. Hämähäkin sukupuolitoiminta on varsin monimutkainen tapahtuma. Kyseisen eläimen elämä on kiinnostanut monia hyvin paljon. Monissa eläimissä naaras on isompi kuin koiras, ihmisillä ja nisäkkäillä tilanne on päinvastainen. Etenkin feministit kritisoivat ihmisten sukupuolien välisiä eroja, mutta tästä asiasta voisin kertoa muussa artikkelissa.
Mistä siis sukupuolierot johtuvat? Tiede harvemmin vastaa hyvin kysymykseen miksi, mutta vastauksen miten se tarjoaa. Sikiö on periaatteessa naaras, mutta riittävä testosteronitaso aiheuttaa sen, että sikiö kehittyy koiraaksi naaraan sijaan. Tähän tarvitaan miessukupuolelta Y-kromosomi, jossa on yksi ainoa geeni, joka on edellytyksenä kivesten kehittymiseen. Poikasikiöllä on varsin korkeat testosteronitasot, jonka seurauksena kehittyy penis, joka on verrannollinen naisten klitorikseen. Myös joitain muitakin geenejä on Y-kromosomissa, jotka tekevät miehestä lisääntymiskykyisen. Kyse on siis raskausajan sikiön testosteronitasoista, riittävällä tasolla elimistö kehittyy miehen sukupuolielimet. Tähän tarvittava yksi geeni voi olla vaikka X-kromosomissa, mutta niin ei normaalisti ole. Y-kromosomi ei ole siis välttämätön, silloin puhutaan naisesta. Y-kromosomi on muutenkin melkoinen tynkä, siitä puuttuvat monet naisen X-kromosomien geenit, joissa on valtavasti esim. solujen toiminnalle keskeisiä geenejä, joiden puuttuminen estää koko solujen toiminnan. Ihmisten miehillä on XY-kromosomit, kun taas naisena parina ovat XX-kromosomit. Ihmisuroksilla on siis yksi X-kromosomi vähemmän, jonka johdosta pidetään yhtenä syynä sitä, että miehissä on enemmän vaihtelua ja persoonallisuutta, kun taas naiset ovat yleensä keskikertaisempia – hyvässä ja pahassa.
Kuten edellisessä kappaleessa sanoin, niin Y-kromosomi huolehtii käytännössä vain testosteronin tuotannosta, jonka lisäksi sitä tarvitaan myös esim. siittiöiden tuottamiseksi, muuten siinä on varsin mitätön määrä mieheksi kehittymiselle tarvittavia geenejä. Tämän johdosta X-kromosomi sisältää lähes kaikki tarvittavat geenit sukupuolen kehittymiselle. Vaikka naisella ei olekaan Y-kromosomia, niin siitä huolimatta mieshormonilla eli testosteronilla on mahdollista tuottaa miessukupuolelle tarpeellisia ominaisuuksia, kuten esimerkiksi lihasten suurta kokoa. Naisillakin on oma steroidi eli estrogeeni, jonka tehtävänä on huolehtia esim. rasvakudoksen sijoittumiseen oikeisiin kohtiin kehoa eli tietysti rintoihin ja takapuoleen. Steroidit ovat yleisesti kudosten toimintaan vaikuttavia hormoneita, joista esim. kolesteroli on elintärkeä solujen toiminnalle. Kortisoni on myös lääketieteessä käytetty steroidi, jolla on kudosvaurioiden korjaukseen panostava vaikutus. Eläimet ja kasvit ja monet muutkin ohjaavat elintoimintojaan hormoneilla, testosteroni, estrogeeni ja muut hormonit ovat ihmisellä sellaisia. On myös synteettisiä anabolisia steroideja, joilla on mahdollisimman suuri testosteronin aiheuttama lihasvaikutus ja minimoitu muut testosteronin vaikutukset kuten esim. karvoituksen lisääntyminen.
Lisääntymisessä voi tapahtua monia yllättäviä asioita, jolloin tämä prosessi ei tapahdu ihan yksinkertaisesti. Keskimäärin vain harva parittelukerta johtaa hedelmöittymiseen. Siihen vaikuttaa valtavasti parittelun osuminen oikeaan aikaan kuukautiskiertoa, mutta todennäköisyys on vain jotain prosentteja keskimäärin. Usein myös hedelmöittyminen johtaa keskenmenoon heti raskauden alussa, ilman että sitä edes huomaa. Myös kromosomipoikkeamat ovat yleisiä, niitä on keskimäärin jopa useita tuhannessa henkilöstä. Ihminen voi olla hyvinkin naisellinen, mutta silti kykenemätön saamaan lasta. Monet parit ovat yrittäneet saada vuosia lasta aktiivisesti, joten lapsen tekeminen ei ole kaikille ollenkaan itsestään selvää. Eikä sukupuolikaan ole aina niin selvä asia, vaikka usein ihmiset ovat niin taipuvaisia ajattelemaan. Aina lääkäritkään eivät tiedä lapsen sukupuolta, se on monille henkisesti todella rankkaa. Monille täysin normaaleillekin sukupuolille oma sukupuoli voi olla vaikea asia, se aiheuttaa paljon vaivaa. Monet miehet ovat huolissaan, että onko riittävän iso penis, jotta olisi hyvä mies, vaikka asiassa ei ulkopuolisten mielestä ole aihetta huoleen. Mikä onkaan miehelle nolompaa kuin liian pieni penis, jolloin on jossain mielessä invalidi ja vajaa omassa sukupuolessaan. Miesten seksuaalisuus on kuitenkin varsin yksinkertaista, mahdollisimman suuri penis on miehille kunnia-asia. Samoin kuin naisetkaan eivät meikkaa miehiä varten, niin peniksen kokokin on enemmän identiteettikysymys. Ehkä sitä voisi edistää antamalla lisähormoneita nuorille miehille oikeassa vaiheessa, niin että peniksestä kehittyisi poikkeuksellisen iso – esim. 25 cm pituutta, josta olisi valtavasti apua miesten itsetunto-ongelmiin. Kerran naisillekin meikkaaminen on tärkeä asia, niin miksi miehillekin ei sallittaisi parannella luontaista sukupuoltaan kaikin mahdollisin keinoin oman itsetuntonta kohentamiseksi. Ei naisetkaan halua olla rumia, niin ei miehetkään halua olla heikkoja.
Tässä artikkelissani keskityn keskiaikaisten oppineiden skolastien kehittämiin virheisiin argumentoinnissa. Miksi niitä ei olisi jo aiemminkin tunnettu, mutta skolastit ovat käyttäneet elämänsä asian pohtimiseen. Jokainen tietysti saa argumentoida ja perustella väittelyssä tai omaa kantaansa esittäessä miten haluaa, mutta argumentointivirheet eivät ole välttämättä totta, joten sellaisille perusteluille ei kannata antaa liikaa (”paino-”)arvoa. On usein helppo sanoa oma mielipiteensä ja näkemyksensä perustuen heikkoihin perusteisiin. Moni uskoo niihin itsekin, ne voivat tuntua jopa loogisesti järkeviltä, vaikka syvempi looginen tarkastelu ei tue sitä.
Tässä kuvassa on hyvin esiteltynä merkittäviä argumentointivirheitä. Kuvaa klikkaamalla linkkaa täysikokoiseen kuvaan.
Mikä siis on argumentointivirhe? Näin asian selittää Wikipedia:
”Argumentointivirheet ovat keskustelutekniikan yhteydessä tulleita ”virheitä”, katso myös kognitiivinen vinouma. Muodollisesti ne näyttävät oikeilta, mutta lähemmin tarkasteltuina niissä on joko looginen virhe, ne kohdistuvat johonkin muuhun kuin itse asiaan tai niissä käydään ihmisten eikä asioiden kimppuun. Kyse ei ole niinkään kieliopillisesta vaan sisällöllisestä virheestä.” – Wikipedia
On hyvin tyypillistä hyökätä väittelyssä henkilöä kohtaan. Sitä pidetään erittäin huonona ja hyväksymättömänä tapana käydä väittelyä. Lähtökohta siis on, että väittelyssä mielipiteet väittelevät henkilöiden sijaan. Harvemmin toisen henkilökohtaisuuksia vastaan hyökkääminen edistää oman kannan esittämistä. Miten se edes olisi mahdollista, jos ei keskustele itse asiasta. Tätä kuitenkin tapahtuu varsin usein, siitä pois pääseminen on yleensä ensimmäinen asia oppiessa argumentoimaan oppineesti ja vakuuttavasti.
Eräs toinen hyvin yleinen virhe on kehittää ns. olkinukke. Otetaan jokin asiaan kuulumaton tekijä ja hyökätään sitä vastaan. Yleensä tällaisen tekijän voi keksiä varsin helposti. Valitettavasti se on usein merkki siitä, että ei ole kykeneväinen edustamaan omaa kantaansa järkevästi. Tämäkin on sikäli iso virhe, koska keskustelussa kuuluisi keskustella itse asioista. Valitettavasti tätäkin esiintyy hyvin usein.
Kolmantena usein ihmiset vetoavat tunteisiin, auktoriteetteihin ja moniin muihin irrallisiin asioihin. Kaltevanpinnan mukaisesti usein tehdään liian helposti olettamuksia, että jos jotain, niin sitten sitä, sitten sitä ja sitten sitä. Ongelmana syy-seuraus -suhteiden ketjuttamisessa on, että se menee ohi aiheen ja ennustaminen monen linkin kautta on varsin vaikeaa. Usein ihmisillä on myös taipumusta yleistää, otetaan yksilö ja sitten sen perusteella tehdään olettamus kaikista. Asia voi myös tehdä päinvastoin, jolloin koko joukon perusteella tehdään yleistys yksilöön. Tästä taas päästää siihen, että usein ihmiset sekoittavat korrelaation ja kausaliteetin. Vaikka hukkumiskuolemat ovat yleisempiä jäätelönmyyntikautena, niin se ei vielä välttämättä todista niiden välillä olevan suoraa yhteyttä, vaan sitä voi selittää jokin muukin asia. Myös oletettu seuras voikin olla syy, eli asia on päinvastoin kuin olettaisi. Tilastoihin kannattaa myös suhtautua kriittisesti, kyse on paljolti otannasta. Miljoona kärpästä voi pitää paskasta, mutta se ei edusta välttämättä kuin kyseisten miljoonan kärpäsen mielipidettä, muustakin voi tykätä kun otetaan erilainen otanta.
In fact, in this article, I discuss the doctrine of the Roman Academy, known as Break Down & Manage. It is still a very certain, safe, simple and understandable doctrine today, that it is at least reasonably sensible and intelligent to operate, regardless of the area of application. In general, such an offer provides the enemy party, the status of which is with the other party in a bad position. So it is really not a matter of trying to make a good agreement with the most qualified one, but with the most suitable one. It is worth resigning from a bad union if there is nothing wrong with it and you only get good. Usually, it has a win-win situation with the bidder, a bit like in trading, both win by exchanging important resources with each other to advance their cause. In general, you should offer an excellent contract if it is possible to create another important partner. If you do not agree to the agreement, then you will remain an enemy, usually even the threat of war is usually quite high. This then is the Manage-stage, before it has done the opposite party propaganda and strong resistance to deterioration, by driving the representative of the other party themselves at a disadvantage among the allies.
So when the strategy goes to the second stage, it is already half the battle. It is simply foolish to refuse union with the other party’s role. If the other party alliance provides protection, financial assistance and eliminate problems, so that’s pretty smart contract. Thus, however, this must first be preceded by the dismantling of strong resistance, otherwise the second stage of the strategy cannot be reached. It is quite foolish to go to an extremist to talk about resigning from the church, but it is better to target someone who is more insecure about their faith. It’s good to say why he should leave the church because it only means good to him and nothing bad. However, this is preceded by a softening of the Church’s strong faith and core and a weakening of the front. Often, the church can also do this by driving its own members into a situation where they are exploited and do nothing but harm themselves. It is then easy for such a person to go and give a contract paper that records the benefits and disadvantages of leaving the organization. Approximately one percentage point differs from the Church of Finland every year, the reason being their own bad decisions.
This strategy is still widely used today in many places. This is a good starting point when thinking about strategy, a really ingenious guide in two words. It is then easy to deduce the appropriate operating model according to the situation by inferring independently. When you know everyone is working on this same approach, you don’t even have to have a big exchange of information with each other, which has been a problem in historical times. It has been easy to understand the causes of the phenomena because these doctrines were known to all who studied at the Academy. This strategy is therefore particularly valid in a situation such as where there is no very strong flow of information, with each member acting as a separate individual. Thus, when receiving an offer, even the counterparty will not be able to quickly negotiate a better contract with its current party, if at all possible.
In fact, I am a little familiar with game theory, a branch of mathematics developed in the 60th century. This often applies to trading, for example. In this way, the individual gets the maximum benefit, so that it causes as little harm as possible to the rest of society. This mechanism is built into the market economy. The problem here, too, is that people don’t have enough knowledge about the different options, otherwise it works great. In contrast, the planned economy does not have this mechanism, which was the main reason for the collapse of the Soviet Union. There was a huge effort to develop the planned economy, but there were always problems in pursuing the goals. Of course, some extreme examples have also spread of failure, but the problem was really very central to the failure of the planned economy.
So if you’re in a miserable position these days, even if you’re exploited, then it’s definitely worth grabbing such an offer. You get nice guys to party with and help you build a better infrastructure for your subordinates. Everyone wants a better life for themselves and their loved ones, so why not take a better option as a friend than your current asshole who doesn’t even shit care about your loved ones. It is foolish to be in bad alliances and contracts if someone offers better and keeps a promise. Bread not circus fun, that’s all Digga. There have been differences in warlords, just as there are differences in leaders today. Sometimes it’s worth switching sides for your own benefit. Why do you want to belong to them, that’s just stupid? Join our gang, we have a jeba and treat you better than your current ”guys”. The matter has often been pondered by the enemies among the enemy representatives and the diplomat 2k years ago with swords on their hips, perhaps even drinking beer.
[collapse]
Itse käsittelen tässä artikkelissa roomalaisen akatemian oppia, joka tunnetaan nimellä hajoita & hallitse. Se on vielä nykyäänkin hyvin varma, turvallinen, yksinkertainen ja ymmärrettävä oppi, jonka mukaan toimiminen on sovellusalueesta riippumatta vähintäänkin kohtuullisen järkevää ja älykästä. Yleensä tällaisen tarjouksen tarjoaa vihollinen taholle, jonka asema on vastapuolen kanssa huonossa asemassa. Kyse ei siis todellakaan ole pyrkiä tekemään hyvää sopimusta pätevimmän vaan sopivamman kanssa. Huonosta liitosta kannattaa erota, jos siitä ei ole mitään haittaa ja saa vain hyvää. Yleensä siinä on tämän tarjouksen tekijän kanssa win-win -tilanne, hieman kuin kaupankäynnissä molemmat voittavat vaihtamalla toisilleen tärkeitä resursseja asioidensa edistämiseksi. Yleensä kannattaa tarjota erinomainen sopimus, jos on mahdollista luoda toisesta tärkeä kumppani. Jos ei suostu sopimukseen, niin jää viholliseksi, yleensä vieläpä sodanuhka on yleensä varsin korkea. Tämä siis on se Hallitse-vaihe, ennen sitä on vastapuolelle tehtävä propaganda ja vahvan vastarinnan heikentäminen, ajamalla vastapuolen edustaja itseään epäsuotuisaan asemaan liittolaistensa kesken.
Kuwaitin asevarustelun kulut suhteessa kansantalouteen, joka oli 117.39 % vuonna 1992 .
Kun siis strategia menee toiseen vaiheeseen, niin se on jo puolivoittoa. On yksinkertaisesti vain typerää kieltäytyä vastapuolen kanssa tehtävästä liitosta. Jos vastapuolen liittouma tarjoaa suojelua, taloudellista apua ja poistaa ongelmat, niin sehän on ihan älykäs sopimus. Tätä siis edeltää ensin kuitenkin vahvan vastarinnan hajottaminen, muuten ei voi päästä toiseen vaiheeseen strategiassa. On aivan typerää mennä ääriuskovaiselle puhumaan kirkosta eroamisesta, vaan kohteeksi kannattaa ottaa mieluummin joku uskostaan epävarmempi. On hyvä sanoa, että miksi hänen kannattaa erota kirkosta, koska siitä seuraa hänelle vain hyvää ja ei mitään huonoa. Tätä edeltää kuitenkin kirkon vahvaan uskoon ja ytimeen tehtävä pehmentäminen ja rintaman heikentäminen. Usein myös kirkko voi tehdä niin, että itse typeryyksissään ajaa omia jäseniään tilanteeseen, jossa heitä hyväksikäytetään ja eivät saa kuin haittaa itsellensä. Tällaiselle henkilölle on sitten helppo mennä antamaan sopimuspaperi, jossa on kirjattuna organisaatiosta eroamisen hyödyt ja menetetyt haitat. Suomen kirkosta eroaakin noin prosenttiyksikkö vuosittain, syynä on ihan heidän omat huonot päätöksensä johdossa.
Tätä strategiaa käytetään yleisesti vielä nykyään monissa paikoissa. Tämä on hyvä lähtökohta strategiaa miettiessä, todella nerokas ohje kahdella sanalla. Siitä on sitten helppo johtaa sopivat toimintamalli tilanteen mukaan päättelemällä itsenäisesti. Kun tietää kaikkien toimivan tällä samalla toimintamallilla, niin ei edes tarvitse käydä suurta tiedonvaihtoa keskenään, joka on ollut ongelma historiallisina aikoina. On ollut helppo ymmärtää ilmiöiden syyt, koska nämä opit olivat kaikkien akatemiassa opiskelleiden tiedossa. Tämä strategia siis pätee etenkin tällaisessa tilanteessa, jossa ei ole mitään erittäin vahvaa tiedonkulkua, vaan jokainen jäsen toimii erillisenä yksilönä. Näin tarjouksen saadessaan edes vastapuoli ei kykene nopeasti neuvotteleman parempaa sopimusta nykyisen tahonsa kanssa, jos se edes on mahdollista.
Itse olen hieman perehtynyt peliteoriaan, joka on 60-luvulla kehitetty matematiikan osa-alue. Usein tätä sovelletaan esimerkiksi kaupankäyntiin. Näin yksilö saa mahdollisimman suuren hyödyn, niin että siitä seuraa mahdollisimman vähä haittaa muulle yhteiskunnalle. Tämä mekanismi on sisäänrakennettuna markkinatalouteen. Ongelmana tässäkin on, ettei ihmisillä ole riittävästi tietämystä erilaisista vaihtoehdoista, muuten se toimii erinomaisesti. Sen sijaan suunnitelmataloudessa ei tätä mekanismia ole, joka olikin keskeinen syy Neuvostoliiton romahdukseen. Suunnitelmataloutta pyrittiin kehittämään valtavasti, mutta siinä silti esiintyi aina ongelmia tavoitteiden ajamisessa. Tietysti jotain ääriesimerkkejäkin on levinnyt epäonnistumisesta, mutta ongelma oli oikeasti erittäin keskeinen suunnitelmatalouden epäonnistumisessa.
Jos siis olet nykyään surkeassa asemassa, jopa olet hyväksikäytettynä, niin ehdottomasti kannattaa tarttua tällaisen tarjouksen saatuasi. Saat kivat kaverit, joiden kanssa voi bilettää ja auttavat sinua rakentamaan paremman infran alamaisilleen. Jokainen haluaa parempaa elämää itsellensä ja läheisilleen, miksi ei siis ota kaverikseen parempaa vaihtoehtoa kuin nykyinen kusipää, joka ei paskaakaan välitä läheisistäsi. Huonoissa liitoissa ja sopimuksissa on tyhmää olla, jos joku tarjoaa parempaa ja pitää lupauksena. Leipää et sirkushuveja, niistähän kaikki diggaa. Sotapäälliköissäkin on ollut eroja, samoin kuin nykyäänkin on eroja johtajissa. Joskus kannattaa vaihtaa puolta omaksi edukseen. Miksi haluat kuulua heihin, sehän on vain tyhmää? Liity meidän jengii, meillä on jebaa ja kohdellaan teitä paremmin kuin teidän nykyiset ”kaverit”. Asiaa on usein neukkareissa mietitty vihollisedustajien ja diplomaatin kesken 2k vuotta sitten miekat lanteilla, ehkä juotu oluttakin vastoin roomalaista viinikulttuuria. Usein ehkä päästy kättelyyn, eihän barbaarit harrasta poskisuudelmia. Onneksi latina on niin kaunista ja loogista kirjoituskieltä, että sitä sönkötän melkein minäkin, kunhan muistaa pistää adejktiivin substansin perään: optimus primus. Vähä Etelä-Eurooppalaisen kulttuurin mukaan vielä heiluttelee käsiänsä, niin kaikki tajuaa, vaikka ei osaakaan kuin kymmenen sanaa kieltä. Nojoo, eiköhän silloinkin joku latinaa paremmin osannut barbaaritulkki löytynyt sotalordille. Homoseksin iloihin opettaa, niin ehkä se germaanien ja muiden barbaarikansojen sivistys siitä sitten lähtee luistamaan, ainakin nykyään tietyssä Berliinin lähiössä homma osataan. Keisarilillakin varmaan hymy huulilla, kun kuullut vuosien viiveellä barbaarikaupungin liitynyt heidän porukkaansa.
Kuuntelin jokin aika sitten Kansanradion puheenvuoron, jossa eräs nainen kritisoi yliopistoa. Kyseisen henkilön mielestä on väärin, että hänen pienestä eläkkeestään pitää maksaa toisten bilettämistä. Hänestä oli täysin kohtuutonta, että pitäisi kustantaa opiskelijoille kondomit, jotta he voisivat harrastaa vapaaseksiä (anteeksi nuoruuteni, mutta käsite on ilmeisesti verrannollinen esiaviolliseen seksiin), kuten opiskelijat olivat ehdottaneet. Tämä asia herätti minussa kiinnostusta, koska mielestäni yliopistokoulutuksen kustantaminen yhteiskunnan varoista on ihan järkevää. Väittelyä varmaan tästä mahdotonta henkilön kanssa aloittaa, kun ei ole edes alkuperäistä puheenvuoroa tallennettuna, mutta voisin esittäää argumenttia oman kantani puolesta. Koulutusta tuetaan monessa muussakin maassa, Yhdysvalloissakin julkisia yliopistoja tuetaan yhteiskunnan verovaroin. Lisäksi on paljon yksityisiä yliopistoja, jotka eivät saa valtion tukea. Mielestäni on hyvä, että hyväosaiset ja huono-osaiset käyvät samoja kouluja, se ehkäisee eriarvoistumista. Epäonnistuneet ihmiset kritisoivat, mutta kritiikki ei ole pahasta. Sen sijaan oikeasti apua tarvitsevat eivät valita, heitä tulee tukea.
Matematiikan luento teknillisellä yliopistolla.
Etenkin naisten koulutusta pidetään parhaimpana keinona ehkäistä ylikansoittumista. Mielestäni tämä on suurin epäkohta yliopistokoulutuksessa Suomessa, täällä pätee samat luonnonlait kuin muissakin maissa. Uskoisin myös Suomessa koulutuksen osalta pätevän, että yliopistokoulutus haittaa perheen perustamista ja lapsien saamista. Kun kerran miehillä on velvollisuus käydä varusmiespalvelus, niin ehkä naisillekin voisi olla vastaava velvollisuus yliopistoissa. Tutkintoon voisi naisille liittää vaatimus lapsen hankkimisesta ennen tutkintotodistuksen saamista, muulloin vietäisiin vankilaan totaalikieltäytyjänä, ellei voi todistaa olevansa kykenemätön saamaan lasta. Tämän lisäksi porkkanana jokaisesta sitä useammasta lapsesta voisi saada opintoja hyväksiluettua. Kerran työelämässäkin naiset saavat palkkaa raskausajalta, niin miksi samaa ei voisi käyttää myös opiskeluun. Yliopisto on mitä mainion paikka löytää sopiva isä lapselle, jotta voisi lisääntyä ja täyttää Maan, kuten Raamatussakin käsketään. Yhteiskunta voisi olla velvollinen huolehtimaan ensimmäisestä lapsesta, yliopisto voisi olla oikea paikka toteuttaa tätä Raamatun oppia, itse ainakin kannatan yliopistoja ainoaksi lailla hyväksyttäväksi paikaksi hoitaa ihmisten välinen lisääntyminen. Yliopisto on siihen paljon parempi kuin Kirkon avioliitto, mielestäni. Tämä tällaisena akateemisena ns. kuriositeettina, tavoitteena herättää keskustelua.
Mitä sitten tulee ylipäätänsä yliopiston koulutuksen merkittävyyteen, niin itse koen sen tärkeäksi osaksi yhteiskuntaa. Olisi järkyttävää ajatella, ettei vastuullisissa tehtävissä olevilta ihmisiltä vaadittaisi pätevyyttä. Samoin kuin ajokorttikin tulee olla sovituin yhteisin vaatimuksin, ettei teillä liiku puolisokeita ihmisiä tai muita, jotka eivät kykene läpäisemään esim. teoriakoetta. Kyllä sellainen laitos – yliopisto, akatemia, luostari, katedraalikoulu tai joku muu – on siis hyvä olla, mieluummin vieläpä valtion tukemana. Miksi yliopiston pitäisi olla vain rikkaiden mahdollisuus, kuten se aiemmin on ollut. Aiemmin avioliitto oli melkein ainut keino saavuttaa parempi työelämä, edes miehillä ei ole sitä mahdollisuutta ollut. Jo nykyään yliopistossa opiskelu ei ole taloudellisesti kannattavaa, vaan syynä opiskeluun ovat muut syyt. Yliopistojen taloutta on jo tiukennettu, nykyään ei enää lorvita kirjoilla loppuelämäänsä, vaan koulusta joutuu eroamaan, elleivät opinnot onnistu. Itselleni ainakin opiskelu oli henkisesti aika rankkaa aikaa, omalla tavallaan. Samoin kuin ruumiillinenkin työ on raskasta – jota olen tehnyt, niin oppiminen on raskasta toimintaa. Jos sitä ei ole tehnyt, niin sitä ei ymmärrä. Yliopiston keskeinen ydin onkin auttaa ihmisiä tunnistamaan omat ja toisten rajat, poistaa ihmisiltä turhat luulot. Ruumiillinenkin toiminta on raskasta, varmasti jokainen kuntosalilla oleva tietää, että miten raskasta on nostella painoja 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikosta. Jos ei tiedä, niin kannattaa kokeilla.
Mitä sitten tulee viihteen kritisointiin, niin itse en ymmärrä sitä. Miksi elämän tulisi olla yhtä tuskaa ja kärsimystä? Kyseinen ohjelmassa kommentoinut henkilö kertoi itse olleensa uskonnollinen, joka ei mielestäni ole ollenkaan paha asia. Viihdettä on kuitenkin aina ollut, se välttämätöntä kuten lepopäivätkin. Oleellisinta on mahdollisimman tehokas viihde, josta on jopa hyötyä. Nykyistä yhteiskuntaa ei kehitetä vain pelkällä raatamiselle, enkä itse haluaisi siihen perustuvassa maailmassa elää. Mielestäni elämäni tarkoitus ei ole tuska ja kärsimys, vaan pitäisi tavoitella enemmänkin mahdollisimman vähällä työllä saatavaa hyötyä yhteiskunnassa. Yliopisto on tässä hyvä keino edistää asiaa, kyseistä organisaatiota saa paljolti kiittää nykyisestä elintasosta. Järjestelmä on ollut menestys, toimiva konsepti paremman maailman luomisessa. Aina on helppo ottaa vaikka minut esimerkiksi, jonka kautta yleistää koko yliopistojärjestelmä. Sen sijaan voisi ottaa esimerkiksi Isaac Newton, kuka on edistänyt hyvin paljon koko yliopistojärjestelmää. Oli poikkeuksellista, että säädytön ihminen pääsi organisaatioon sisälle, se kannatti, kukapa sen päätöksen hyötyä kiistäisi. Tietysti ei voitu etukäteen tietää miten hyvä päätös oli, mutta näin jälkiviisaana olisi kannattanut ottaa vaikka miljoona ”huonoa” yliopisto-opiskelijaa, jos samalla sai yhden Newtonin. Kyseessä on vain yksittäistapaus, merkittävät henkilöt ovat järjestään vauraista maista ja korkeassa-asemassa olleista perheistä. Newtoni oli omana elinaikanaa enemmän arvostettu kuin koskaan myöhemmin, nykyään myönnetään Newtonin toimineen monelta osin sopimattomasti; kuten vaikkapa luovuttamalla tutkimusmateriaalia toisten tukijoiden vihaamille tukijoille, poistamalla tutkimusten lähteistä henkilöitä jälkikäteen ja kiusaamalla järjestelmällisesti saksalaista yleisnero Gottfried Leibnizi’ä. Ehkä Newtonin arvostusta edisti se, että siihen mennessä kaikki muut kirkon opin kyseenalaistaneet tiedemiehet olivat tulleet poltetuksi roviolla; Newton oli poikkeus siinäkin suhteessa, the one. Kirkolle kiitos, he armahtivat hänet ja valaistumisen aikakausi eli valistusaika koitti heidän ansiostaan. Newtonista tuli Britannian ritari, ensimmäisenä tiedemiehenä. Hänen epäilleen saaneen aika suuria elohopeaaltistuksia laittomissa alkemiaharrastuksissaan, joista johtuen hän oli varsin sekaisin etenkin loppuelämänsä ajan. On kyllä aiheellista muistaa, että Newtonin aikaan Cambridgen yliopistoa pidettiin lähes bordellina, mutta yliopistotoiminta on paljon muuttunut niistä ajoista erilaiseksi. Tietysti yliopistokulttuuriin kuuluu vieläkin sellaista, joka ei välttämättä uskonnollisen maailmankatsomuksen kautta ole sitä oikeaa sivistystä ja ihannoitavaa elämää. Itse olen sitä mieltä, että yliopiston tulisi kuitenkin pitää kiinni perinteistään, hyvin avoin ja hyväksytty suhtautuminen bilettämiseen tulee olla tulevaisuudessakin osa yliopistokulttuuria. Yliopistolaitosta saa kiittää siitäkin saavutuksesta, että ovat nimenneet planeetan u_r_anus:ksi.
Miten sitten itse olen kokenut oman opiskeluni? Itse en ole akateemisesta perheestä, joskin perhe on ollut hyvä, vanhempani ovat olleet hyviä ihmisiä. Minua ei ole osattu tukea ja kannustaa koulutuksessani, olen paljolti itse tehnyt omat valintani. Minä olen omasta kiinnostuksestani lähtenyt opiskelemaan, vaikka en ole tiennytkään mitä siitä seuraa, ilman että olisin voinut uskoa olevan edes kannattava päätös. Kyse on ollut arvoista, koen yliopiston olevan hyvä instanssi ja halunnut kuulua siihen. Samoin kuin aikoinaan on ollut luostareita, joissa on harrastettu hengellistä toimintaa. Kuitenkin luostareissakin on pantu erittäin vahvoja ”mämmioluita”, niin aivan samoin nykyisissä luostarimaisissa hengellisissä tai muuten sivistävissä organisaatioissa on viihdetoimintaa. Sellaiset n. 8 % vahvuiset ja täyteläiset luostarioluet ovat erinomaisia, suosittelen maistamaan. Viihde ja elämästä nauttiminen on edellytys hengelliselle kehitykselle. Jos ei nauti elämästään, niin ei ole kykyä edistää muiden hyvinvointia. Itse olen kokenut oman koulutukseni vähintäänkin riittävän raskaaksi, olen suorittanut kolme tutkintoa elämäni aikana. Usein liian raskas suorittaminen pilaa oman motivaation aiheeseen.
Itse pidän yliopistoa ja koulutusta itseisarvona, jonain jota ihmisten tulisi tavoitella. Elämän tarkoitusta on tietty vaikea miettiä, mutta mielestäni yliopisto ajaa sitä asiaa erinomaisesti. Siihen kannattaa panostaa. Sinä lukijakin luet tälläkin hetkellä yliopistossa kehitetyllä tekniikalla minun blogiani. Jos on valinnut uskonnollisen avioliittoon perustuvan lisääntymisen akateemisuuden sijaan, niin kyse on omasta valinnasta. Jos sinulla on vielä tämä valinta edessä, niin kumman sinä nuori tyttö/nainen tai poika/mies haluat? Itse jopa kannatan valtionkirkon tukemista naurettavista verotuloistani, jos siitä on jotain hyötyä. Tein mielestäni hyvän valinnan.
Löysin mielenkiintoisen videon, jossa esitellään evoluution toimintaa käytännössä. Kyseessä on siis kiistelty ilmiö, jonka olemassaoloa kaikki eivät myönnä, ainakin monet kiistävän teorian vähintäänkin osittain. Etenkin ihmisten evoluutiosta keskustellaan yhä paljon, Darwinin aikaisesta väitteestä, jonka mukaan ihminen olisi periytynyt apinasta. Nykyisin tiedepiireissä uskotaan ihmisen kehittyneen yksisoluisesta elämästä. Elämän alkuperä on yhä epäselvä, mutta monet uskovat sen syntyneet Maassa, mutta Maan ulkopuolinenkin elämä saa kannatusta. Monet pitäisivät vähintäänkin ihmeenä, jos elämää ei olisi syntynyt kuin vain Maassa.
Perinteinen kuva ihmisen evoluutiosta, joka on herättänyt paljon keskustelua.
Kuten aiemmin kertomassa videossa oli, niin evoluution toiminnasta on kyllä tieteellistäkin näyttöä. Bakteerien antibioottiresistanssin on osoitettu kehittyvän laboratorio-olosuhteissa toistettavasti. Kyseistä resistanssia ei ole alkuperäisellä bakteerilla, vaan se ilmestyy mutaatioiden kautta perimään. Monet kuitenkin kiistävät, että se ei mahdollistaisi vielä lajin muuntumista toiseksi. Ei kuitenkaan ole mitään näyttöä, että millään bakteerilla olisi perimässä valmiiksi ohjelmoitu tätä mutaatiota, vaan se tulee erilaisille bakteereille satunnaisesti, kuten videolla osoitettiin. Itse myös vakuutuin, ettei mutaatioissa ollut mitään ennustettavuutta tai muuta kuin sattumaa. Asian voi tietysti kiistää, uskoa mihin haluaa, vastoin omia silmiään.
Evoluutioteoria on hyvin vanha, se ajoittuu 1800-luvulle, jolloin Darwin sen kehitti. Vastaavaa teoriaa on esitetty myös aiemmin, kyseessä ei siis sinällään ole mikään yllättävä keksintö. Moni varmasti muistaa Tuntematon sotilas -sotaromaaniin, jossa todettiin ihmisen kehittyneen kalasta. Asia ei itsessään ole ihan tuore teoria, mutta paljolti ongelmana on ollut siihen liittyvän näytön puute. Näyttöäkin evoluution puolesta on, mutta usein ne ovat aiheuttaneet erimielisyyttä, eikä näyttöön ole luotettu. Monelta osin näyttö on perustunut hyvin paljolti johtopäätöksiin. Toisaalta kreationistinen näkemys maailman 6 k vuotta vanhasta iästä on myös hyvin jyrkästi kiistetty tiedepiireissä. Sitä pidetään täysin mahdottomana, koska on olemassa vuosirenkaiden perusteella vanhempia kasveja, maaperässä on vanhempia maaperäkerrostumia ja vaikka mitä näyttöä. Tiedepiireissä pidetään naurettavana, että dinosaurus ja ihminen olisivat eläneet samaan aikaan. Tietysti älykäs suunnittelija olisi voinut luoda ne luodessaan Maan. Tietysti tässäkin jokainen voi uskoa mitä haluaa.
Eräs keskeinen ongelma evoluutiossa on, ettei sille ole nähty toimivia sovelluksia. Se on nykyään ratkaistu, teorian mukaista tapahtumaa on nähty niin lentokoneiden kehittymisessä kuin monessa muussakin tekniikassa. On olemassa reaaliaikainen ohjelma, joka toteuttaa evoluutioteoriaa. Jokainen voi itse käyttää ohjelmaa, todeta evoluutioteorian voivan toimia virtuaalisessa mallinnuksessa, jossa sitä on myös käytetty onnistunein tuloksin. Kyseessä siis on oikeasti käytetty teoria, joka voi toimia monessa paikassa ja käyttökohteessa. Ainakaan ei voi kiistää, etteikö evoluutioteoria voisi toimia. Jos ei usko näkemään ohjelmaa, niin voi uskoa mihin haluaa.
Evoluution ymmärryksen puutteena on ollut tietämys ilmiöstä, johon perimä on pohjautunut. Jo kauan on harrastettu kasvien ja eläinten jalostamista, kyseessä on enemmän tai vähemmän ollut tavoitteellista toimintaa vuosituhansia. Ihmiset ovat kehittäneet viljoja, jotka tuottavat isompia tähkiä ja paljon parempia viljoja kuin luonnonvaraiset kasvit. Maissi on Amerikassa jalostunut vilja, jonka alkuperäistä heinäkasvia ei tunneta. Porkkanasta on tullut jalostuksen seurauksena oranssi, siasta pinkki ja lehmästä täplikäs. Monien perimään liittyvien geenien toiminnan mekanismia on opittu ymmärtämään myös, vaikka ei olekaan tunnettu taustalla olevia syitä. 1970-luvulla keksittiin DNA, johon on koodattuna perimä. Sama molekyyli on sekä kasveilla, eläimillä kuin muillakin elollisilla olennoilla Maassa. Se on myös hyvin samanlainen kaikkien elollisten kesken. DNA on aiheuttanut sen, että aiemmin kehitetyt eliöiden luokittelut ovat olleet monessa suhteessa virheellisiä, koska ne ovat perustuneet paljolti ulkoisiin tunnusmerkkeihin. Yksinkertaistaen kala ja valas ovat suhteellisen kaukaista sukua toisilleen, vaikka ne muistuttavat ulkoisesti varsin paljon toisiaan. Nisäkäs on kuitenkin keksitty käsitteenä jo 1700-luvulla. Monelta osin DNA:n yhtäläisyys on kuitenkin korreloinut hyvin paljolti aiemmin kehitetyn ihmisen evoluution kesken, tukien evoluutioteoriaa: ihmisen ja apinan perimä on paljon lähempänä toisiaan muihin lajeihin verrattuna. Tässäkin tietysti voi uskoa mitä haluaa. Miksi näin selvällä näytöllä haluaa uskoa teorian olevan väärässä?
23 ’n Me on hyvä palvelu, jonka kautta on mahdollista selvittää oman perimänsä. Testi ei ole järjettömän kallis ja vaikea. Yksinkertaisella sylkinäytteellä saa oman genominsa, näkee miten läheistä sukua on, onko isä biologinen isä ja vaikka mitä. Testin mukaan oma isälinjani on peräisin jääkauden jälkeisestä Saksasta, äitilinjani taas on Aasian suunnalta. Nämä linjat perustuvat fossiileista tehtyisin DNA-testeihin ja niissä ilmenneihin mutaatioihin tietyissä perimän kohdissa. Tämäkin jo osoittaa maailman olevan yli 10 k vuotta vanha. Miksi joku olisi vain kiusallaan luonut maailman, jossa kaikki asiat tuntuvat tukevat tätä tieteellistä teoriaa? Tietysti jokainen voi uskoa mitä haluaa.
Historiassa ja miksei nykyäänkin on puhuttu ihmisistä rotuina. Se on hyvin ymmärrettävää, koska ihminen on eläin muiden joukossa. Lajin määritelmään kuuluu, että kykenevät saamaan keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Lajimääritelmäkin on epäselvä, koska neanderthalilaista pidetään eri lajina kuin nykyihmistä (lat. homo sapiens), vaikka on näyttöä, että he ovat lisääntyneet keskenään. Rotu on vielä sitäkin vaikeammin määriteltävä käsite, se perustuu sovittuihin asioihin ja usein ulkoisiin tekijöihin. Perimän perusteella vaaleaihoiset ihmiset olisivat samaa rotua, Afrikassa olisivat loput ihmisrodut. Asia on siis hyvin vaikea asia. Rotuoppi on kehittynyt 1800-luvulla, mutta nykyään siihen suhtaudutaan kriittisesti. Kyseessä on poliittisesti arka aihe.
Ihmisten jakaminen erilaisiin kansakuntiin on usein jakanut ihmisten suhtautumista erilaisten ihmisten kesken. Kristinuskossakin ihmiset on jaettu aluperin mannerten mukaan, josta nykyiset ihmiset ovat perityneet. Samoin Roomassa pidettiin barbaareja erillisinä ihmisinä, koska heidän kulttuurinsa oli erilainen kuin roomalaisten ja muiden sivistyneiden etelä-eurooppalaisten kanssa. Asia ei siis sinällään ole uusi, vaan ihmiselle on luontaista yleistää ja katekorisoida ihmisiä yhteisön mukaan. Yleensä on myös taipumusta pitää meitä hyviksinä ja heitä pahiksina, yhteisöstä riippumatta. Sitä ajatusta on haluttu horjuttaa, etenkin sen tukemiseen on suhauduttu kriittisesti, sitä on pidetty eriarvoisuutta tukevana ja paheksuttavana populismina sen luonteensa takia. Tietämättömyys erilaisuudesta luo usein kriittistä ajattelua, näin on monessakin asiassa. Uusi ja viera tai erilainen elämäntapa aiheuttaa vihaa ja pelkoa, jotka ovat samojen tunteiden erilainen ilmenemismuoto, riippuen onko vahvempi vai heikompi.
Nykyiset vaaleaihoiset ihmiset ovat peräisin Afrikasta, me kaikki nykyiset vaaleaihoiset olemme samoja jälkeläsiä, olemme sitten aasialaisia, amerikkalaisia tai eurooppalaisia. Pohjoisessa on vähemmän UV-sätelyä, joten vaaleaihoiset ihmiset ovat entisäkin vaaleaihoisempia. Ympäristö vaikuttaa hyvin vahvasti, suomalaisenkin iho ruskistuu ja vanhenee paljon valon vaikutuksesta. Monia arabeja voisi pitää nuorena jopa 40 vuotiaana suomalaisena miehenä, jos arvioi ihon vanhenemisen perusteella. Onkin hämmästyttävää että monet pohjoismaalaiset haluavat vanhentaa ihoaan etelän auringossa. Itse ainakin pidän hyvin paljon vaaleista naisista. Vielä 1800-luvulla vaalea iho oli ihanne, jota ylläpidettiin peittävällä pukeutumisella, aurinkovarjoilla ja jopa myrkyllisillä kemikaaleilla, jotka kalvensivat ihoa. 1800-luvulla lihaksikkuus, rusketus ja barbaarimaisuus tulivat kauniiksi, joskin itse en viehty sellaisesta. Taustalla on ehkä huono omatunto rasismista, jolloin mustaihoisia sorrettiin ihonvärinsä takia.
Eurooppalaiset tutkimusmatkailijat löysivät Afrikan ja afrikkalaiset. Heitä ryhdyttiin kutsumaan neekereiksi, joka pohjautuu sivistykieltä tarkoittavan musta-sanaan. Sana neekeri ei siis itsessään ole negatiivinen, vaan hyvin sivistynyt ja kaunis sana. Samoin venäläisten sanominen ryssäksi ei ole sinällään pahaa, he itsekin toisinaan sanovat itseään ryssäksi, sehän on heidän kieltään, koko maa on yksi Rysland. Venäjä on paljon erikoisempi sana, sellaista ei käytetä missään muualla. Mitä siis sanojen alkuperään tulee, niin sana itsessään ei ole paha, vaan sanan käyttöhistoria vaikuttaa hyvin paljon. Afrikkalaisia neekereitä pidettiin usein hyvin positiivisina ja mukavina ihmisinä, ei ollenkaan mitään negatiivista. Yllättävää oli, ettei heidän kultuurissaan ollut korkeakulttuureita, kuten vaaleaihoisien ihmisten kultuureissa on ollut usein, kuten venäjällä Neuvostoliitto ja monta muuta isoa valtakuntaa. Vaaleaihoiset ovat ajatukseltaan systemattisempia, näin ainakin on uskottu. Afrikkalaisissakin on älykkäitä ihmisiä, heidän yhteiskuntansa ei ehkä kuitenkaan ole tukeanut sitä niin paljoa kuin yksilökeskeisemmät kultuurit. Älykkäitäkin afrikkalaistaustaisia on, todistetusti. Mielestäni älykkyys on arvostettavaa, älykäs afrikkalainen on vähintään yhtä ihailtavaa kuin valkoihoinen ellei jopa enemmänkin.
Keskiajan lopulla uudismatkaajien seurauksena siis löydettiin Afrikkalaiset. Etenkin britannialaiset hyväksikäyttivät heitä orjinaan, kuljettaen heitä Amerikkaan orjatyövoimaksi plantaaseilleen. Paheksuttavaa ja moraalitonta siitä tekee se, että näin he itse välttivät ruumillista työtä ja nauttivat muiden kansojen tuottaman työn hedelmästä. Senkin hyvän olisi voinut käyttää heidän omalla aluellaan, kun sen sijaan britannialaiset vain aiheuttivat kärsimystä ja ongelmia Afrikassa. Tämä sama toiminta jatkui hyvin pitkään, luoden afrikkalaistaustaisista alemman yhteiskuntaluokan. Vielä 1960-luvulla Yhdysvallat oli hyvin rasistinen maa, alistaen tummia ihmisiä. Ranskassa tapahtui vallankumous 1700-luvulla, jolloin ihmisten eriarvoinen kohtelu kiellettiin etnisen taustan perusteella. Teollistumisen myötä myös Britannia luopui orjuudesta, enää orjia ei tarvittu. Kangasteollisuudella Britannia saavutti paremman asema globaalissa taloudessa Aasiaa kohtaan, orjataloudelle ei ollut tarvetta ja koitti Uusi aika.
Mistä ikinä pitääkin tai ei pidä, niin erilaisuuden kunnioittaminen on tärkeää. Ei ole hyväksi kritisoida tai arvioida toisen naiskaveriaan. On todella loukkaavaa kritisoida, että jollain on huono nainen. Kuka sellaista haluaa kuullu, ei varmasti kukaan. On hyvä olla suvaitsevainen. Vaikka makuasioista voi kiistellä, niin ei ihmisten tarvitse riidellä makuasioiden takia. Jos joku pitää jonkinlaisesta naisesta tai sukupuolesta, niin se on hänen oma makuasiansa. Oma nainen on tietty aina paras, mutta on hyvä kunnioitta myös erilaisuutta. Usein suvaitsemattomuuden ja erilaisuuden hyväksymättömyyden taustalla on tietämättömyys.
Elämä perustuu energiankulutukseen, kuten ylipäätänsä kaiken toiminta luonnonlakien mukaan. Ilman energiankulutusta eli tehoa ei tapahdu muutosta. Kuten peruskoulussa opetetaan, niin teho on kykyä tehdä työtä, jolla tarkoitetaan asioiden vuorovaikutusta. Tätä kaikkea tarvitaan elämän ylläpitämiseksi ja siihen liittyvien asioiden tekemiseen. Energialla sulatetaan metalleja, työstetään materiaaleja, tuotetaan ruokaa ja hoidetaan logistiikkaa. Suurelta osin nykyinen sähköntuotanto ja energiakulutus perustuvat fossiilisiin energianlähteisiin. Energiankulutus kasvaa kiihtyvällä tahdilla ja sähkö on hyvä ja mielenkiintoinen tapa energian kuljettamiseen ja käsittelyyn.
Yli 1 % sähköstä tuotetaan solarpaneeleilla.
Monissa uskonnoissa Aurinkoa on pidetty muinoin jumalana, joka on kaiken elämän alkulähde. Se ajatus on nykytiedollakin monessa mielessä varsin oikeanlainen. Ilman Aurinkoa meidän elämäämme ei olisi, tähteä pidetään edellytyksenä elämän syntymiselle planeetalle etsittäessä eksoplaneettoja. Meidänkin fossiiliset ja oikeastaan kaikki energianlähteemme ovat peräisin tähdistä. Energian muuttaminen toisesta toiseen tapahtuu rajallisella hyötysuhteella, iso osa energiasta muuttuu lämpösäteilyksi muutosten yhteydessä. Täten tuntuisi järkevältä käyttää suoraan valoa energianlähteenä, ilman että välissä tapahtuisi ylimäärisiä muutoksia energiamuodosta toiseen.
Aurinkopaneeli eli aurinkosähköinen-ilmiö on monen muun keksinnön tavoin 1800-luvulta, mutta kehitys niistä ajoista on ollut valtavaa. Ensimmäiset aurinkopaneelit toimivat 1 % hyötysuhteella ja vaativat kultaa valmistusmateriaalikseen. Nykyiset huippuaurinkopaneelit saavuttavat lähes 50 % hyötysuhteen laboratorio-olosuhteissa, kuluttajakäyttöön tarkoitetuilla paneeleilla päästään usein korkeintaan vain 20 % hyötysuhteeseen. Alemmillakin hyötysuhteilla valmistetaan edullisempia paneeleita, koska hyötysuhde ei ole niin kriittinen kriteeri kuin paneelin antoteho suhteessa hintaan. Paneeleilla on mahdollista päällystää suuriakin alueita, jos vain kustannukset ovat riittävän edulliset.
Joillain alueilla saavutetaan merkittävää aurinkoenergiatuotantoa, kuten esimerkiksi Saksassa yksityisten tuottama aurinkoenergia tuottaa jopa useita prosentteja koko maan sähkökulutuksen tarpeesta. Samoin myös tuotantomäärät ovat monilla alueilla kiihtyvää, Kiina on yksi suuri uusiutuvaan energiaan panostava maa, nykyinen fossiilisten energialähteiden kulutuksen kasvu ei ole kestävää, vaan siitä seuraa ongelmia, joihin on huolestuttu kansainvälisesti.
Maapalolla voitaisiin lisätä merkittävästi aurinkoenergiaa, jopa tuhatkertaiseksi nykyiseen energiankulutukseen verrattuna.
Aurinkoenergian potentiaali nykyiseen energiankulutukseen nähden on valtava Maassa, energiankulutuksen voisi jopa tuhatkertaistaa nykyisestä aurinkoenergian avulla. En todennäköisesti itse tule tätä koskaan näkemään, ainakin olen skeptinen. Jos olen väärässä, niin sekin sopii minulle. On mielenkiintoista ajatella, että minkälainen Maa olisi tällaisen tason saavuttamisen jälkeen. Tällä olisi varmasti valtavia vaikutuksia ympäristöön, muuttaen Auringon lämmittävän vaikutuksen erilaiseksi kuin mitä se on nykyään. Ilmavirrat ja ehkä jotkin muutkin luonnonvoimat muuttaisivat toimintaansa. Nykyiselläänkin kaupungeissa on lämpösaarrekeilmiö ihmisten toiminnan seurauksena, kaupungeissa on muutaman astetta lämpöisempää kuin ympäröivällä alueella. Suuri tekijä tässä on maankäytöllinen, tumma asfaltti ja vähemmän kasvillinen ympäristö lämpenee enemmän kuin esimerkiksi metsä.
On visioitu, että Saharassa pieni maa-alue riittäisi tuottamaan koko nykyisen ihmisten käyttämän energiatarpeen. Sähköä voidaan käyttää nestemäisten polttoaineiden valmistukseen, mutta nykyisellään se ei ole kannattavaa. Tilanne voi muuttua, jos aurinkoenergian hintakehitys jatkaa laskuaan, alittaen muut energiamuodot. Aurinkoenergialla tuotettu synteettinen bensiini tulisi mahdollisesti halvemmaksi kuin mineraalipohjainen.
1964 on ennustettu ihmisten kykenevät käyttämään maahan tulevan aurinkoenergian 100 – 200 vuoden aikana. Muutamassa tuhannessa vuodessa sivilisaatio kykenisi hyödyntämään koko tähden (Auringon) energian. Sadoissatuhansissa vuosissa tai miljoonissa vuosissa sivilisaatio kykenisi ottamaan koko universumin tähtien säteilytehon talteen. Nämä ovat vain ennusteita, mitään tietoa ei tietysti asiasta ole. Asia on kuitenkin hyvä pohtia, jos etsitään älykästä elämää Maan ulkopuolelta ja mietimme meidän tulevaisuuden energiapolitiikkaamme. [ wiki ]
Keskiaika on Euroopassa oma kulttuurillinen aikakautensa, josta on monenlaisia mielipiteitä. Kuitenkin sitä voidaan pitää Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeisten barbaarikansojen muodostamana kulttuurina, joka on monissa asioissa roomalaisen kulttuurin vastavoima. Pohjoisen ja eteläisen Euroopan välillä voidaan vieläkin huomata kulttuurinen jakautuminen, Ranskan ja Saksan välisellä alueella.
Tämä kuvaaja antaa hyvin selvästi selityksen, että miksi tieteellisesti ajattelevat ihmiset ovat katkeria kristinuskolle. On kuitenkin hyvä huomata, että kehitys ei yleensä ole suoraviivaista, vaan tarvitaan edestakaista liikettä. On hyvin optimistista ajatella, että kehitys olisi voinut saavuttaa nykyaikana kuvaajan mukaisen tason tuhat vuotta aiemmin ilman kristinuskoa. Tietysti kukaan ei tiedä totuutta, miksipä ei.
Päihdepolitiikka on yleensä hyvä kulttuurillinen tekijä, josta tunnistaa erilaisten kansojen asenneilmapiirin ja arvomaailman. Siinä missä Roomassa päihteinä käytettiin oopiumia ja viiniä, niin keskiaikaisessa kulttuurissa suosittiin hyvin vahvasti olutta, jota ei edes pidetty päihteenä kuten viinaa. Jokainen joka on viinaa ja olutta juonut, niin ymmärtää kyllä, että miten niitä voidaan pitää jopa eri asioina käyttötavastaan johtuen; viina on hengenvaarallista akuutisti, oluet eivät, ellei sitten sekoita joukkoon jotain muuta. Olut on myös hyvä veden puhtausindikaattori, oluen valmistuksessa tulee käyttää puhtaita välineitä ja vettä. Ennen 1800-lukua valmistetut oluet ovat säilyneet vain pari-kolme päivää, joten olutta on tuotettu tyypillisesti paikallisesti. Vasta 1800-luvun mikrobiologian seurauksena ovat tulleet nämä meidän tuntemamme oluet, jotka säilyvät vuoden tölkissä. Jos itse eläisin keskiaikaa, niin joisin mieluummin olutta, vähän kuin nykyään joisin kokista tai olutta kehitysmaassa. Eipä ainakaan erota sitä saastaa, jota vetää hiivasammion kautta mahasta alas.
Itsekin olen vielä sitä sukupolvea, että olen saanut lapsena ja nuorena kristillistä opetusta, niin päiväkerhossa, peruskoulussa kuin rippileirissäkin. Nykyisin 70 % suomalaisista kuuluu kirkkoon, joten kyseessä on enemmistön järjestö. Asia kuitenkin oli toisin Rooman hajoamisen jälkeen, jolloin kritinsusko oli vihattu salaseura. Rooman keisareita tietysti ärsytti kyseinen uskonto, koska se oli melkein kaikkia Rooman kulttuurillisia arvoja vastaan, mutta loppuvaiheessa jopa osa keisareista kääntyi kristinuskoon. Itä-Rooma säilyi kristillisenä valtiona vielä vuosisatoja Länsi-Rooman hajottua. Itä-Rooman oikea nimi on Bysantin valtakunta, iso ja pitkäikäinen valtio. Kristinusko kuitenkin voitti alkuperäisuskonnot, jonka mukaiset uskonnot olivat vielä Suomessakin, Kalevalan kanteen ovat jääneet viimeisimmiksi säilyneet tarinat, joita kristinusko ei kyennyt hävittämään.
Monilla on negatiivinen suhtautuminen keskiaikaan, usein aikaa kutsutaan pimeäksi. Se käsite on tullut myöhemmän ajan akateemiselta väestöltä, joka on tavallaan ottanut vallan uusina parempina ihmisinä papistolta, samoin kuin kristityt ottivat vallan antiikin Roomassa. Paljon on samalla tapahtunut kehityksen edestakaista liikettä, mutta kehityksen kuuluukin liikkua niin, kohti huippua. Monille suurin vihollinen – pahin vastakohtia – on paras opettaja, samanmielisten keskuudessa ei tapahdu yhtä nopeaa ja hyvää kehitystä kuin erimielisten kanssa. Itselläni on aina ollut hyvin vahva tieteellinen maailmankuva, koen sen hyväksi asiaksi, mutta liian vahvat käsitykset eivät ole hyvä asia, jos samalla ignoraa kaikki muut ajatusmallit ja tavat ajatella; on todella surullista olla kapeakatseinen.
Keskiajan lopulla kirjapaino oli merkittävä asia kristinuskon hiipumisessa, kun se pyhä kirja saatiin kaikkien käsiin, niin siinä ei enää ollutkaan sitä hohtoa ja mystisyyttä. Kirjan sivut ovat täynnä papiston sekavia ja humoristisia kirjoituksia, aivan kuin lukisi välillä psychoactive vaultin trippistooreja. Itse kuitenkin pidä hyvänä että ne on julkaistu kaikkien nähtäväksi, tavisväestölle hyvää luettavaa. Jotkut eivät kuitenkaan ymmärrä niitä tekstejä, ovat paljon vaikeampaa luettavaa kuin Hitlerin Mein Kampf, joka ei ainakaan mielestäni ole mitenkään vaikeasti ymmärrettävää. Tietysti kun tekstit on käännetty monesta kielestä ja monen kirjoittajan kautta, niin on todella vaikea ymmärtää kontekstia ja tarkoitusta, joka on usein piilotettuna rivien väliin. Papistolle kiitos kirjan jakamisesta, kaukoputken läpi katsominen ja avaruussekunttien mukana liikkuvien taivaankappaleiden näkeminen oli järkytys, ymmärrettävästi! Siis kun telescopin läpi katsoo, niin kaikki taivaankappaleet liikkuvat yhdensuuntaisesti. Telescooppia tulee liikuttaa muutaman sekunnin välein, jotta näkökulma on sama. Oli varmasti todella kiusallista antaa tuomioita organisaation opin mukaan, tietäen tekevänsä väärin. Ehkä jokin ajatus silloin heräsi, nähdessään vastakkaista maailmankuvaa.
”Ei jumalauta, miten nuo taivaankappaleet voivat liikkua jatkuvasti tasaista nopeutta yhdensuuntaisesti, kun katsoo telescoopin läpi?!”
”Anteeksi, mikä liikkuu?”
”Hey C’Moon! En varmana katso tuollaisen helvetin putken läpi, menee pian hyvät uratsuunnitelmat ja opinnot pilalle.”
Keskiaika oli hyvin suurelta osin itsepohdiskelun aikakautta, materialistista ja ulkoisen maailman tutkintaa ei pidetty hyvänä asiana. Nykyaikanakin moni kaipaa sellaista, helppoa ja stressitöntä elämää. Kerran nykyään sitä kaivataan, niin miksi ei myös Rooma valtakunnassa. Ihminen ei ole sopeutunut vielä edes agrikulttuuriin, on vaikka mitä keliakiaa ja laktoosi-intoleranssia. Ihmiselle on biologisesti hyväksi elää historiassa, mutta tulevien sukupolvien kannalta kehityksen hidasteleminen ei ole perusteltua, vaan on mentävä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Toisaalta mielestäni on myös hyvä ymmärtää vastakkaistaista näkökulmaa, ei keneltäkään voi vaatia kohtuuttomia ja huonoja sopimuksia. Keskustelu ja neuvottelu on aina hyvästä, itse luotan siihen. Puheväleissä pitää aina pyrkiä olemaan, ainakin omalta puoleltaan. Toinen osapuoli voi tietty kieltäytyä neuvotteluista, mutta itse vastuullisessa asemassa olen periaatteellisella tasolla aina valmis.
