Mielestäni tässä vaiheessa on hyvä ottaa käsittelyyn ilmaston lämpeneminen. Ilmasto on hyvin kaaottinen ja vaikeasti ennustettava asia. Kuitenkin yleistäen ilmastoa voidaan mallintaa hyvin, vaikka paikallisesti ennustaminen on vaikeampaa. Ei ole epäilystäkään, etteikö hiilidioksidi absurdoisi Auringosta tulevaa säteilyä esim. typpeä paljon enemmän. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu on myös kiistaton asia, sen todistaa monet mittaukset. Pohjoisen napajäätikön jäät sulavat, sekin on kiistaton asia [NSIDC]. Ilmasto on myös lämmennyt sekin on kiistaton asia. Silti tähän aihepiiriin liittyy paljon epävarmuutta. Kukaan ei tarkasti edes tiedä, että mitä seurauksia tällä muutoksella on, niitä on monien mukaan jopa mahdotonta ennustaa. Keskimääräisen imaston lämpötilan nousu hiilidioksidipitoisuuden kasvun myötä on melkein fakta. Asia ei ole edes uusi, monen muun asian tavoin se on jo 1800-luvulla kehitetty teoria, mutta vasta teollistumisen myötä se on tullut merkittäväksi. Tutkimus keskittyykin nykyään enemmän paikallisiin vaikutuksiin.

Ilmastoa on tutkittu globaalisti hyvin kauan. Tässäkin taas myöhemmin on vasta ymmärretty perustutkimuksen merkitys. Monikaan ei olisi voinut ymmärtää, että mitä hyötyä on järjestelmällisen maan pintalämpötilojen mitauksessa ja tilastoinnissa. Nykyään ne mittaukset ovat kultaakin kallimpia ja korvaamattomia, kauan mittauksen tekijöiden kuoleman jälkeen. Aina 1800-luvulta asti Maan pintalämpötiloja on tilastoitu kaikkialla järjestelmällisesti. Se on se tieto, johon nykyiset ilmastomallit paljon pohjautuvat, niiden tulee olla linjassa näiden mittausten kanssa. Samoin tärkeää työtä on ollut Suomessa vuosisatoja tehty rantaviivan mittaus, jonka kautta maanpinnan kohoaminen on saatu todistettua. Papistossa olleet oppineet ovat pistäneet rannan ääreen merkkejä, joiden kautta maanpinnan kohoaminen Suomessa on saatu tieteellisesti laskettua vuosisatoja myöhemmin. Aikoinaan uskottiin jopa merenpinnan nousevan Suomessa, mutta asia on ollut päinvastoin. Myös manneslaattojen reunat ovat selvinneet 1800-luvulta asti tehdyillä mittauksilla. Työ on siis on ollut pitkäjänteistä perustutkimusta, jonka aikana jopa tutkiva organisaatio on muuttunut monta kertaa ja valtiot vaihtuneet. Tieteellinen tieto ja tekniikka ei ole arvomaailmasta riippuvaista. Vieläkin Newtonin sulkakynällä kirjoittamat asiat ovat muuttumattomia, mutta mittaustieto on korvaamatonta. Newtonin työkin aikoinaan perustui paljolti aikansa huippumittauksiin taivaankappaleista. Pelkästään aurinkopilkuista on järkyttävän kauan mittaustietoa, joka on nykyäänkin tärkeä tieto. Taivaankappaleiden poikkeama Newtonin teoriasta oli muinoin tärkeä tieto suhteellisuusteorian puolesta, pitkän aikavälin tilastojen ansiota.

Hiilidioksidipitoisuuksia on mitattu paljon vähemmän aikaa järjestelmällisesti kuin lämpötiloja. Kuitenkin 50-luvulta asti on ollut erittäin tarkkoja mittauksia ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta, vaikka esiteollisellakin ajalla niitä on mitattu. Paljon myöhemmin ja epäluotettavampaa tietoa on saatu jääkairauksilla, joiden perusteella ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut 50 % esiteollisesta ajasta, 400 ppm taso on hiljattain mennyt rikki pysyvästi. Hiilidioksidin kasvu ilmakehässä on ollut kiihtyvää. [NOAA: Mauna loa]

Usein puhutaan fossiilisten polttoaineiden rajoittamisesta, mutta on myös muita edullisempia keinoja hiilen poistamiseksi ilmakehästä. Eräs menetelmä olisi käyttää rautasulfaattia merien lannoittamiseen, joka lisäisi levän kasvua ja sitä kautta poistaisi ilmakehästä hiiltä pohjasedimenttiin. [Wiki/Iron fertization]

Kaiken kaikkiaan lievä ilmaston lämpeneminen on Suomelle monessakin mielessä hyvä asia. Valitettavasti tämä kehitys on niin nopeaa, ettei ympäristö ehdi siihen sopeutumaan. Sen seurauksena bioversiteetti vähentyy, yksisoluiset eläimet ovat nopean muutoksen voittajia, suurin osa ympäristön lajeista kärsii siitä.