Edellisessä artikkelissani sorruin liian subjektiiviseen ajatteluun, ”silver bulletteja” ei ole olemassa. Ihmiset usein ajattelevat jonkin asia tai aatteen olevan erinomainen ja ainut vaihtoehto. Se ajattelu on kuitenkin todella väärin, mielestäni se kertoo ahdasmielisyydestä. Kuitenkin usein monessakin asiassa on paljon positiivista, se vain vaatii, että perehtyy erilaisiin asioihin. Jos pienessä piirissä keskustelee, niin paljon jää asioita huomaamatta. Itse opin paljon kuntavaaliehdokkaana, kun jouduin juttelemaan n. 1000 ihmisen kanssa vaalimainoksia jakaessani.
Etenkin ohjelmia kehittäessä ja aiempien koodeja lukiessa usein suurin kysymys on, että miksi jotain on tehty. Ongelma ei siis ole siinä, etteikö kykenisi ymmärtämään, että miten ohjelma koodien perusteella toimii sillä hetkellä. Täten koodin kommentoinnissa tulisikin usein vastata kysymyksiin, jotka tulevat henkilölle mieleen, joka ei ole koskaan aiemmin ohjelmaa kehittänyt. Ohjelmien kommentointi onkin asia, joka tulee vain kokemuksen kautta. Ehkä vastaavat kommentit työssä voisivat olla aiheellisia muillakin aloilla, kun tehdään asioita? Voisi katsoa sitten kommenteista, että miksi 50 vuotta aiemmin joku on tehnyt asiat näin? Tyyliin: ”Päin vittujahan tämä juttu taas tehtiin töissä tältä osin, mutta asiakas nyt halusi itse paskaa.”
Kuinka moni nyt tänään koulujen päättymisen yhteydessä, lasten laulamaa Suvivirttä kuunnellessa tietää, että kyseessä on vuosisatoja vanha perinne. Suvivirren juuret ovat perinteenä ajasta, jolloin kolmannes suomalaisista kuoli nälkään ja puutostilojen kuormittamina kulkutauteihin. Laulu on siis oikeasti todella surullinen, mutta yli kymmen sukupolven takainen nyyhkiminen periytyy sukupolvelta toiselle, vaikka eivät enää itsekään tiedä, että miksi niin toimivat. [huuska]
”Jo joutu armas aica
Ja Suwi suloinen
Joll caunist caiken paican
Caunista cuckainen.
Nyt armas Auring meitä
Taas lähte lähemmäx
Hän kuolleet hauto heitä
Jäll teke eläwäx.Ne nijtyn cuckat corjat
Ja Laiho laxosa
Nijn ylpiät Yrtti tarhat
Puut wehriät werasa
Ne meillen muistuttawat
Suurt hywytt’ Jumalan
Jong caick ain nähdä saawat
Juur ymbär Wuoden ain.” -Suvivirsi
Minun mielestäni on oikein hyvä muistuttaa aina siitä, että miten rankkaakin meidän maassamme on joitain sukupolvia sitten ollut. Nykyään ei enää vanhempien tarvitse kokea sitä, että vauva kuolee syliin, kun äiti ei kykene aliravitsemuksen takia tuottamaan maitoa lapselle.
Usein sodat ja kriisit ovat kuitenkin tehneet ihmisistä paljon valmiimpia muuttamaan aiempia toimintamallejaan, rauhan aikana ihmiset eivät uskalla toimia yhtä vastuullisesti, koska epäonnistumisen pelko on suurempi kuin esimerkiksi nälänhädässä. Mielestäni on hieman noloa, että Teslan perusti ohjelmistosuunnittelija, vaikka autoteollisuudella olisi ollut vuosikymmeniä aikaa tehdä vastaava asia.
Seuraavassa videossa on eräs Chevroletin opetusvideo vuodelta 1935 eli 82 vuoden takaa. Minusta on hieman surullista, että kyseinen opetusvideo voisi mielestäni olla sisällöltään AMK-insinöörin esitelmöimänä vuodelta 2017, jopa kestoltaan ja mitenkään esitelmään liittymättömine videoineen. Ainastaan vanha länkkärienglanti tekee asiasta vanhentavan kuuloista. Sentäs revolveritaistelut kaduilla puuttuvat esitelmästä. Eikö nykyään metallialalla ole vastaavaa kykyä kehittyä? Pitääkö ohjelmistosuunnittelijoiden suunnitella autoja?
https://www.youtube.com/watch?v=8PQAWYvDKVg
Projekti-malli ja suunnitelmatalous ovat kaksi yhtä huonoa keksintöä, joissa unohdetaan ihmiset ja elämän realiteetit. ”Vesiputousmallia pidetään huonona lähinnä siksi, että uskotaan olevan mahdotonta suunnitella täydellisesti etukäteen mitään suurempaa ohjelmistoa siten, ettei aiempiin vaiheisiin tarvitsisi palata.” –Wiki
Stack overflow: ”What is the best comment in source code you have ever encountered? [closed]”