Kun lapsi menee tuonne liikenteeseen autojen sekaan ekaa kertaa, niin on hyvä aloittaa todella rauhallisesti, ettei satu mitään. Se on ajateltu Suomessa, että moposta sitten 16-vuotiaana siirrytään kevytmoottoripyörään. Mikä sitten on, että aika harva tekee niin?

Yksi on verotus, moottoripyörävero on todella kova. Toinen on se, että kun on eka ostettu se kallis mopo, niin pitääkö heti saman tien ostaa joku toinen kallis ajoneuvo ennen autoa. Jos on varakkaat vanhemmat, niin sitten vanhemmat voi ostaa vuosittain uusia ajoneuvoja. Kolmas tekijä on kalliit ajokoulut, joissa jatkuvasti pitäisi siellä kulkea koulun ohessa.

Viritetty mopo korvaa kevarin

Yksi syy suomalaiseen mopojen virityskulttuuriin saattaa olla myös se, että maantienopeuteen yltävä kevytmoottoripyörä koetaan jopa liian sopimattomaksi vielä 16-vuotiaalle. Sen takia moni vanhempi ajattelee, että se pienellä lisäteholla viritetty mopo onkin monelle kullannupulle se turvallisempi ja riittävä vaihtoehto. [1, 2]

Hidas siirtymä ajokokemuksen myötä aina vain nopeampaan ja suurempaan kaksipyöräiseen, niin on todella järkevää, jota varmasti myös lainsäädäntö yrittää tavoitella. Sen ikäisellä vasta kehittyy hitaasti kyky ymmärtää olla ottamatta turhia riskejä kokemuksen kautta. Nykyisen lain mukaan vasta vuosien kokemuksen myötä saisi ajaa yli 300 km/h kulkevalla moottoripyörällä, kun ensimmäisinä askelina ymmärtää minkälaista on ajaa kaksipyöräisellä jäisellä tiellä kesärenkailla.

Vaihtoehtona mopoauto tai viritetty mopo

Monella katse kääntyykin nykyään neljälle pyörälle:

Sääolosuhteet ja ympärivuotinen käytettävyys: Suomen ilmasto on armoton kaksipyöräisille. Mopoauto tarjoaa sääsuojan – lämmin hytti, tuulilasinpyyhkijät ja katto pään päällä tekevät matkoista mukavia. Vanhempien on helpompi hyväksyä mopoauto, kun nuori ei liiku räntäsateessa tai jäisillä teillä pelkän kypärän varassa.

• Sääolosuhteet ja ympärivuotinen käytettävyys: Suomen ilmasto on armoton kaksipyöräisille. Mopoauto tarjoaa sääsuojan – lämmin hytti, tuulilasinpyyhkijät ja katto pään päällä tekevät matkoista mukavia. Vanhempien on helpompi hyväksyä mopoauto, kun nuori ei liiku räntäsateessa tai jäisillä teillä pelkän kypärän varassa.
• Sosiaalisuus ja käytännöllisyys: Mopoauto on enemmän kuin kulkuväline, se on liikkuva olohuone. Kyytiin mahtuu kaveri ja reput, ja matka taittuu säästä riippumatta toisin kuin kevarilla, jolla tavaroiden kuljettaminen repun kanssa on aina oma operaationsa.
• Turvallisuuden illuusio: Monelle vanhemmalle mopoauto tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta, koska siinä on neljä pyörää ja turvavyö. Toisaalta talvikeleillä mopoauto voi käyttäytyä yllättävästi, ja virheettömältä tuntuva koppi saattaa antaa väärän turvallisuuden tunteen.

Kokemuksen puute näkyy soralla

Muistan lapsuudestani yhden pojan, joka sai suoraan ilman mopoa kevarin, niin ajoi melkein heti sillä soratiellä metsään. Hänellä ei ollut mitään kokemusta tai ymmärrystä ajoharjoittelusta huolimatta, että mikä on sopiva tilannenopeus soralla.

Kun pitää pyörän pystyssä tasapainollaan, niin ei sitä pyörää vaan saa käännettyä sarvia kääntämällä. Moottoripyörää ohjataan kallistamalla, kun kallistaa niin kaatuu liukkaalla. Pidon menetys moottoripyörällä johtaa kaatumiseen, jos ei ole mahdollisuutta palauttaa tasapainoa jalkaa tukemalla maata vasten.

Nämä on taitoja, joita täytyy harjoitella pitkään mopolla ajaessa. Kukaan pyöräilijä ei tietoisesti opi näitä luonnonlakeja muuten kuin käytännössä riskirajoja testaamalla, vaikka teoriassa tämä opetaan jo peruskoulussa. Pyörällä ajamista pitää opetella pienestä lapsesta asti apupyörillä. Kun nopeutta pyörässä on valtavasti, niin sen ohjaaminen on aivan erilaista kuin autolla.

Minulla itselläni on ollut Tunturi Tiger Aqua, jota ennen aloittelin Tavallisella Tigerilla. Jos en väärin muista, niin Aquan mukana taisi tulla jotain varaosia. Sen voin sanoa, että periaatteesta en sitä koskaan ratastanut tai vaihtanut isompaa sylinteriä, ettei kulkenut liian lujaa ja täytti mopon tyyppihyväksynnän. Oli sillä mukava ajella maastossa kivisten metsäpolkujen läpi täydellä kaasulla kavereita katsomaan. Taisi juuri sillä kertaa vaiheistosto hajota, kun yhtenä ainoana kertana piti kinnata pidemmän matkaa suoraa. [4, 5, 6]

Onnettomuuksia sattuu

Aina kannattaa olla kuitenkin todella varovainen. Itse olen ajanut ryssien valmistamalla apumoottoripolkupyörällä. Siinä tahtoi kaasuvaijeri jumittaa aina välillä. Just kun oli kääntymässä lasukuojan ylittävän rampin yli, niin se kaasuvaijeri meni juuri silloin kaartaessa jumiin, vaikka olisi pitänyt hidastaa. Sääriluu murtui hieman, tuli säärestä ulos. Se oli aikana kun menin yläasteelle.

En ole sillä ryssän hirvityksellä sen jälkeen ajanut. Aina kyse ei ole vain nopeudesta, vaan tilannenopeudesta. Minulla ei ollut pyöräilykyprää, niin onneksi ei käynyt sen pahemmin. Sen jälkeen olen ollut hyvin varovainen, olen yrittänyt ennakoida aina todella pitkälle kaikessa. Aina voi sattua sellaista, johon ei ole varautunut.

REFERENSSIT

[1] Motot: Mopojen kuristukset
[2] Motot: Variaattorin prikan poistaminen
[3] IS: Tuusulan kiilaajapoliisin, 27, koulutodistuksesta paljastuu hämmentävä tieto
[4] Motot: Tunturi Tiger Aqua
[5] Nettimoto: Tunturi Tiger Aqua
[6] Wiki: Tunturi Tiger