Katse peiliin – niinkö kaiku vastaa kuin sinne huudetaan

Jokin aina sitten tuli televisiosta YLE:n ohjelma pelastusalan työntekijöistä, joilla on traumaattisia kokemuksia. Minulle mieleeni jäi poliisi, vaikka hirveitä muutkin olivat kokeneet.

Itsemurhien todistaminen osa poliisin arkea

Sarjassa poliisi kertoi, että oli kohdannut monta itsemurhaa urallaan. Kuulemma kolmas kerta oli jo aivan hirveä. Hän mietti, että koska hän on itse siinä. Hän ei voi enää jatkaa työssään.

Tämä herätti minussa tietysti hyvin mielenkiintoisia ajatuksia. Ihmisillä voi olla valtavasti traumoja. Kuka määrää, että kenelle niitä tulee? Miksi jotkut joutuvat todistamaan niitä enemmän kuin muut?

”Poliisit saapuvat aina ensimmäisenä paikalle.”

Minun isoveljeäni on hänen omasta mielestään poliisit jahdanneet. Hän päätyi lopulta itsemurhaan. Siinä tietyt poliisit saivat todistaa isoveljeni hirttäytymisen.

Mitä sen todistaneet poliisit itse ajattelevat siitä?

Miksi joillekin tulee traumoja? Miksi toiset saavat siihen henkistä apua yhteiskunnalta? Tunsivatko veljeni itsemurhan todistaneet poliisit piston sydämessään?

Blogini merkitys

Ehkä joku on joskus miettinyt, että miksi minä kirjoitan tätä blogia. Opiskeluaikainen kaverini Masi Kajander suositteli tätä. Perimmäiset syyt ovat syvemmällä.

”Ymmärrän sinua on pahinta, mitä joku toinen voi koskaan sanoa sinulle.”

Se kun käy lapsena oman veljensä hirttäytymisen jälkeen katsomassa asiasta vastaavaa poliisia, niin minkälainen kokemus se on? Se on jotain sellaista, että ei sitä ole vieläkään voinut käsittää.

Aftermath

Kertaakaan ei ole saanut siihen apua elämäni aikana yhteiskunnalta. Ajattelin joskus nuorempana, että se on jotain, jonka voisi joskus unohtaa. Poliiseille sopiva terapia itsemurhan todistamisesta olisi joka vuotinen joulukortti, jossa on kuvat itsemurhien uhreista. Poliiseilta saisi vaatia jonkinlaista psyykkistä sietokykyä, minun mielipiteeni.

Olen kuitenkin aina ihaillut ja arvostanut täysin omaa isoveljeäni. Hänellä oli roheutta, jota ei ole kenelläkään muulla. Hän oli hyvä ja välittävä ihminen. Teki aina kaikkensa minun eteeni. Hän oli liian hyvä ihminen tähän maailmaan.

REFERENSSIT

[1] Tuppu: Blogini merkitys
[2] Tuppu: Murhamysteeri

Elämä on kehittymistä

Kun itse näin, että miten hyvin Suomessa saa vanhemmat apua, niin en voinut uskoa todeksi. En ymmärrä, että miten Suomella on varaa siihen. Meneekö apu jopa yli tarkoituksensa? [1]

Aivan samoin kuin ohjelmistokehitys on ketterää, niin samoin myös ihmisen elämän kehityskaari on ketterää [6]. Elämä ei ole projekti, vaan elämä on pitkä iteraatio läpi erilaisten vaiheiden. Elämällä on alku ja loppu, mutta ei etukäteen valmiiksi määriteltyä tarkoitusta. [2]

”Matka jonka kuljet, on tärkeämpi kuin päämäärä” -suomalainen sanonta [2,6]

Miksi suomalaiset miehet eivät saa lapsia? Onko vika missä? Ainakin itse sanoisin, että miehille lapsen saaminen tekee elämästä paljon helpompaa. Uskoisin, että muuten elämäni ei olisi mennyt näin hyvin kuin nyt menee. Kiitos kuuluu Tinderille [5]! [1, 3, 4]

Kun Suomessa saa lapsen – Muuttuuko ihminen vai kohtelu?

Suomessa lapsen saaminen muuttaa paljon – ei vain arkea, vaan myös tapaa, jolla muut ihmiset suhtautuvat sinuun. Yhtäkkiä saat enemmän hymyjä ruokakaupassa, postinjakaja kyselee kuulumisia, ja työpaikalla ymmärretään, jos olet väsynyt. Tuntuu kuin yhteiskunta ottaisi sinut hieman vakavammin. Miksi näin käy?

Lapsiperheellisyys tuo mukanaan uudenlaista arvostusta

Moni kokee, että lapsen saaminen nostaa ikään kuin yhteiskunnallista arvoa. Ihmisestä tulee vanhempi – ei vain henkilökohtaisessa elämässään, vaan myös muiden silmissä. Vanhemmuutta arvostetaan Suomessa kulttuurisesti vahvasti. Se nähdään vastuullisena ja tärkeänä tehtävänä.

Tämä näkyy myös siinä, miten yhteiskunta suhtautuu perheisiin: on perhevapaat, neuvolajärjestelmä, lapsilisät, ja runsaasti palveluja. Mutta ilmiö ei ole vain rakenteellinen – se näkyy arjessa, käytöksessä ja vuorovaikutuksessa.

Kohtelu muuttuu – sekä hyvässä että pahassa

Lapsen kanssa liikkuessa moni kokee saavansa enemmän huomiota – joskus positiivista, kuten apua ovien avaamisessa tai paikan julkisissa, mutta joskus myös arvostelua. Vanhemmilta odotetaan paljon. On kuin sinut olisi nostettu uudelle ”elämän tasolle”, jossa olet automaattisesti vastuullinen, kunnollinen ja esimerkillinen.

Toisaalta monelle tämä uusi status tuo myös sosiaalista turvaa: sinut nähdään nyt osana jotain tärkeämpää kokonaisuutta. Et ole vain yksilö, vaan perheen tukipilari. Moni kokee myös, että sukulaiset, naapurit tai jopa tuntemattomat suhtautuvat heihin aiempaa kunnioittavammin.

Neuvolajärjestelmä ja yhteisöllinen tuki

Suomessa neuvolajärjestelmä on ainutlaatuinen – se ei ole pelkkä terveydenhoitopalvelu, vaan myös paikka, jossa vanhempia tuetaan henkisesti. Ensimmäisestä neuvolakäynnistä lähtien vanhemmalle annetaan tunne, että hänen roolinsa on tärkeä, ja että häntä kuunnellaan.

Moni yllättyy siitä, kuinka lämpimästi ja henkilökohtaisesti neuvolassa otetaan vastaan – kuin ovet aukeaisivat uuteen maailmaan, jossa et ole yksin. Tämä vahvistaa tunnetta, että sinusta pidetään nyt hieman parempaa huolta, koska huolehdit myös toisesta ihmisestä.

Yhteenveto: Elämä muuttuu – ja ehkä ihmisetkin

Lapsen saaminen ei tee ihmisestä parempaa, mutta se usein saa muut kohtelemaan häntä niin. Ehkä se kertoo siitä, kuinka syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa on ajatus vanhemmuuden arvokkuudesta. Se tuo mukanaan uudenlaista kohteliaisuutta, ymmärrystä ja joskus jopa kunnioitusta – ja parhaimmillaan vahvistaa tunnetta siitä, että kuuluu johonkin suurempaan.

Video. Leevi and the Leavings – Pimeä tie, mukavaa matkaa

REFERENSSIT

[1] Tuppu: Lastensuojelu
[2] Tuppu: Rakkaudesta koodiin ketterästä
[3] Stat: Syntyvyys
[4] Tuppu: Lapsen saaminen
[5] Tuppu: Deittisovellukset
[6] Wiki: Vauvaikä