Paljon on puhetta siitä, että 1980 vuoden jälkeen syntyneiden keskuudessa koulutuksen kiinnostavuus on ollut laskussa. Ennen tätä koulutusaste on kasvanut sukupolvittain läpi Suomen itsenäisyyden. [stat]
Itse kannatan koulutusta, itse pidän yliopistoja tärkeinä opetuksen ja tutkimuksen kannalta. Hyvän koulutuksen kehittyminen vie sukupolvia, eikä vastaa yritysmaailman kvartaalitaloutta. Tilastollisia aineistoja on kerätty mm. maanpinnan kohoamisesta vuosisatojen ajan. Vielä vuonna 2018 tämä on parasta tietoa, joka meillä on saatavilla. Oppilaitokset, valtakunnat, päihdepolitiikka, arvomaailma ja sukupolvet vaihtuvat, mutta tutkimustyö on kestänyt 500 vuotta. [SimonMaankohoumapuisto]
Kuva 1. Lapsilla on mahdollisuus valita vapaassa & itsenäisessä sinivalkoisessa Suomessa. Saisi nykyään olla pedagokin urapiipussa enemmän miehistä esikuvaa.
Armahtaisiko toisen elämänpolun mies ensimmäisen 30 vuoden iässä? Ei kai vain oikeus toteutunut, jos hän olisi itse poliisi ja pidättäisi itsensä pahiksena? Tosi hyvä ja ajatuksia herättävä Kuva 1!
En usko opiskelun vaativan paljon muuta kuin aikaa, normaali perusterve keskushermosto riittää opiskeluun. Itselleni on ollut onni, että olen sosiaalisesti hyvin syrjäytynyt ihminen nuoresta asti, muuten en olisi koskaan menestynyt opinnoissani.
Olen myös iloinen, jos moni nuori löytää onnensa sosiaalisesta elämästä ja muusta toiminnasta, eikä tarvitse ajautua yhteiskunnan koulutussysteemin piiriin. Kaikille se ei ole mahdollista, joten opiskelemaan lähteminen kannattaa.
Maailma on kuitenkin niin julma, että sosiaaliset suhteet merkitsevät enemmän kuin koulutus. Jotkut ihmiset osaavat yhdistää nämä kaksi asiaa, heille elämä voi olla erittäin helppoa. Helppoa ei kuitenkaan ole näiden asioiden yhdistäminen, se vaatii paljon.
En itse osaa sanoa, että miten kannattavaa opiskelu on. Itselleni ei ainakaane koskaan ollut työllistyminen helppoa. Jos en olisi käynyt kouluja, niin olisiko edes nykyisen tasoista työllistymiseni.
Aika vähän opiskelusta on mitään apua työelämän kannalta, eikä yliopisto ole työelämän ammattiin valmentava koulutus. Mielestäni yliopiston ei ikinä tulisi olla ammattikoulu, koulutuksen tulee tähdätä omaan tieteelliseen kuriositeettiinsa.
Mitä itse ohjelmointia olen tehnyt, niin aina tulee vastaan tiettyjä ajatuksia, jotka eivät ole mitenkään uusia, vaikka itse luulee jotain ymmärtäneensä. Monet vähänkään enemmän ohjelmoineet ymmärtävät, että ohjelmointi on oikeasti jotain aika erikoista. Koodi itsessään ei ole mitenkään kummallista, vaan sen kategorisoiminen tiettyyn ryhmään on hämmentävän vaikeaa. Ohjelmakoodi itsessään on täysin loogista ja rutiininomaista suorittamista, joka ehkä onkin isoin ongelma.
Kuva 1. Oli työkaverini kanssa puhetta minun happamasta orginaalista gallialaisesta belgialaisille nuorille kehitetystä itse panemastani oluesta, jota hän epäili jonkinasteiseksi villihiivaolueksi [wiki/lambic, Zamnesia/galliaOlut]. Suoritteli tätä ”keskiaikaista” luostariolutta ostamaan.[belgianBeerFactory]Jotenkin aina itse tehdystä oluesta tulee mieleen seuraavan videon ale eli pintahiivaolut, joka ei siis ole tätä nykyistä ruokakaupoista saatavaa kliinisen kirkasta lageria. Ehkä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa, kun Rome Total War peliä pelatessa pitäisi oluen ja sianlihan sijaan nauttia italialaista punaviiniä ja pizzaa [beachHouseKitchen].
Ehkä kuitenkin on oikein samaistua pohjoisiin barbaarisiin kansoihin, joihin itse vähintäänkin kuulun, jos kerran 2k vuoden takaiset belgialaiset/hollantilaiset (Gallia) ja saksalaisetkin (Germaanit). Kiva peli kuitenkin, kun pääsee hyppäämään antiikin aikaisen johtajan saappaisiin.
Nykyajan menestyneeltä johtajalta ehkä odetaan jotain muuta kuin ei-meidän-kaverihin kuuluvien mahdollisimman suurta hävitystä ja psykopatiutta? Melkoisen sairasta se isojen poikien toiminta Raamatun kirjoitusaikana oli. Ikävän usein moni tekee itsemurhan tässä maailmassa, eivät koe vahvimman vallalla hallitsevien vallanpitäjien puolustavan heitä.
TTY:n laitosjohtaja Tommi Mikkosen näkemys siitä, että onko ohjelmointi tiedettä, taidetta vai kansanperinnettä, niin on yhä hyvä kysymys. Itseäni kovasti myös mietityttää, että miten ohjelmointia tulisi opettaa. Olen tässä blogissani väittänyt tai ainakin esittänyt näkemykseni, jonka mukaan ohjelmointia tulisi opettaa ammattikoulussa. Tietysti taustalla on omat tekijänsä, mutta nykyinen opetusmalli on ilmeisen heikko ohjelmoinnin opettamiselle. Ei varmasti ole vieras tai uusi ajatus, että yliopistossa on isoja ongelmlmia sen suhteen, että miten ohjelmistoalaa tulisi opettaa. Osaamista varmasti on nykyisistä ohjelmistomenetelmistä, ongelma ei siis ole siinä, vaan sen vähäisenkin tiedon siirtämisessä opiskelijoille.
Ohjelmistoalaa usein teknillisestä taustastaan johtuen nähdään hyvin insinöörimäisenä. Tämä ajatustapa korostuu etenkin Suomessa, Yhdysvalloissa ohjelmistoala nähdään enemmänkin käsitteenä CS eli Computer Science eli omana tieteenalana. En osaa sitten sanoa, että onko suomalainen vai yhdysvaltainen käsite enemmän pielessä, vaan taustalla on paljon syvällisempi ongelma.
Itse olen känyt Seinäjoen ammattikorkeakoulun, jossa oikeasti yritettiin olla erittäin käytännönläheisiä. Mielestäni ajatus oli erittäin hyvä, etenkin sulautetuissa järjestelmissä rento ilmapiiri auttoi paljon, oppimista tapahtui. Toisaalta valitettava fakta ohjelmoinnin opetuksen takana oli se, että minulla taustalla omaa täysin vaatimatonta harrastuneisuutta, joka antoi aivan uskomattoman etulyöntiaseman moniin lukion käyneisiin opiskelijakavereihin. Jo ennen opiskeluaikaani pidin tätä panosta naurettavan vähäisenä, nykyäänkin hämmästelen, että miten en osannut nuorempana tajuta, että miten kriittistä ja merkittävää se pienikin näpräys oli.
Ehkä vieläkään opetuksessa ei täysin ymmärretä, että ohjelmointi on erittäin latteaa vaatimustastoltaan. Ohjelmointi ei vaadi mitään syvällistä ymmärrystä yhtään mistään, vaan hirveästi ymmärrystä monesta pienestä tekijästä yhtä asiaa kohti.
Ohjelman koodaus on kuin valehtelua. Sinun pitää tuottaa jokin toimiva vale, joka kestää kaikki kriittisimmätkin tarkastelut, eikä koskaan voi olla täysin varma oman valheensa paikkansapitävyydestä. Valettasi voidaan käsitellä oikeudessa, tuhansien vuosien päästä, kenen tahansa tai minkä tahansa kulttuurin ja aikakauden aikana.
Itse vertaisin erinomaista ohjelmaa raamattuun. Erittäin hyvä ohjelma kestää kaikkien niiden sukupolvien ja erilaisten ajatusmallien mukaiset käsittelyt. Se on ympäripyöreä kokonaisuus, jossa ei voi tarrata mihinkään terävään kulmaan. Mistään sitä ei saa kräkkeröityä auki, mutta silti se aina on absoluuttisesti ei-väärässä. Se ei sorru sellaisiin kulttuurisidonnaisuuksin mielikuville, kuten että esimerkiksi punainen väri on maskuliinen tai että sukupuolia on 60 kappaletta. Silti se esittää jotain sellaista asiaa, jota sen tavoitteisiin kuuluu. Silti se ei ole tiedettä, vaan ajaa omaa asiaansa.
Hyvän koodarin piirre on se, että ymmärtää hyvin erilaisia ajatusmalleja ja osaa ajatella ”out of the box”. Konservatiivista kulttureista on harvemmin tullut hyviä ohjelmitokeskuksia. Uskon näillä kahdella tekijällä olevan korrelaatiota. Hyvä koodari on älykäs ja vähintäänkin osaa ajatella liberaalisti eli vapaasti. Kutsuisin tätä liberaaliutta tietynlaiseksi luovuuden käänteisyykseksi, jolloin ymmärtää luovuuden haasteet reaalimaailmassa, jotta osaa luoda rajat ja määritellä ohejelman toimintaa. Ohjelmoinnissa jää todella helposti kiinni omasta tyhmyydestään ja tietämättömyydestään. Koska omaa tietämättömyyttään ei tiedä, niin olisi hyvä, että ohjelman testaajana toimisi toinen ohjelmasta täysin tietämätön ohjelmoija tai vähintäänkin ennakkoluuloton lapsi.
/**********************************************/
/* first editions */
/* 2017-12-29 Tuomas Liikala Seinäjoki */
/* Sen lauluja laulan, jonka leipää syön Oy */
/**********************************************/
/* Itselläni on hyviäkin muistoja Tampereelta */
/* vuosilta 2013 - 2016, */
/* synnyin Tampereella vuonna 1988. */
/* Silti minulle *se kaupunki etenkin */
/* kaupunkina oli jotekin liian */
/* vasemmistolainen. */
/* Pidin TTY:sta ja monesta */
/* muustakin asiasta, ei sillä */
/**********************************************/
/* Protip: vuonna 2037 pyörähtää */
/* 32 bittinen ajanlasku ympäri */
/**********************************************/
Mitäpä nykyajan ihmisistä jäisi jälkeen? Jotain parempaa kuin aiemmista sukupolvista? Ihmiset usein kuvittelevat, että nykyajasta vielä seuraisi jotain, monien usko ihmisiin on jo mennyt.
Monet ihmiset haluaisivat jättää jonkin jäljen tähän maailmaan, kun tietävät, että elämä on hyvin rajallista. Minkälaisen jäljen kukin jättää, miten kauan se säilyy.
Ihmisten toiminta on usein järjetöntä, monia resursseja käytetään jopa toisiaan vastaan. Sota on hyvä esimerkki tällaisesta, mutta paljon muutenkin ihmisten toiminta on tehotonta.
https://youtu.be/CrrSAc-vjG4
Paljon logistiikassa tehdään turhaa työtä, kun ei osata mallintaa resurssivirtoja järkevästi. Paljon käytetään työvoimaa pelkän rahan pyörittelyyn, paljon samaan aikaan on työttömyyttä. Syynä suurelta osin vain on, että ei osata kohdistaa resursseja oikein. [Jorma]
Nyt on paljon myös ollut puhetta uudesta Tokamak-tyypin reaktorista, joka tuottaisi Britanniassa fuusioenergiaa 30-luvulla. [IBT]
Ylipäätänsä uskoisin itse, että kannattaa näytellä positiivista ihmistä. Eihän se helppoa ole, mutta yrittää kannattaa edes. Jos toiselle haluaa olla mahdollisimman paha, niin paras tapa siihen on syrjiminen ja välinpitämätömys.
Nyt on ollut paljon keskustelua siitä, että HS:n toimittaja julkaisi puolustuvoimien salaista aineistoa. Tässäkin on omiin korviini kanatutunut monenlaista näkeystä. Osan mielestä koko asian salailu on erikoista, kun Wikileaksin vuotojen perusteella kaikki merkittävät valtiot vakoilevat toisiaan. Osa taas näkee tään asian erittäin vakavana uhkana yhteiskunnalle, eikä hyväksy lehdistöltä tällaista. Itseäni eniten kummastuttaa, että eikö armeijan tulisi itseään katsoa peilistä, jos kerran heidän omia salaisia papereitaan ovat. [HS, Wikileaks]
Kuva 1. Piti lähteä töistä vähän aiemmin tänään, kun sain joululahjaksi tällaisen nykyisen lempiviinini ja herkullisen homejuustolajitelman. [viinilehti]Itse uskaltaisin väittää, että tämänlainen vuoto on monelle toimittajalle uran kohokohta. Monet usein nauravat uutisille, joita itse typeränä klikkailevat. Kuitenkin taustalla on toimittajan uran huippuhetki, kun 100 k ihmistä lukee uutisen, olkoon sisältönä mitä vain. Tätä moni ei välttämättä tule heti ajatelleeksi, kun ei sitä motivaattoria halutakaan näyttää uutisessa.
Minä olen miettinyt, että mikä mahtaa olla ohjelmistoalalla uran huippu ja etiikka. Milloin ihminen saavuttaa sellaisen tason, että siitä on vaikea päästä ylöspäin. Onko se siinä vaiheessa, kun saavuttaa suurta huomiota, vai onko se jotain muuta. Itse uskoisin, että menestys ei kuitenkaan ole huomiota, ainakaan suurimmalle osalle. Ei se sitä varmasti ole useimmille toimittajillekaan, väittäisin. Monet ovat sitä mieltä, että nykyaikana liikaa tavoitellaan pinnallisia asioita. En osaa sanoa, että onko aiemmin ihmiset olleet yhtään se parempia ja vähemmän huomionhakuisia, vai onko mahdollisuudet ja välineet vain olleet heikommat. [tuppu/menestys]
Minä itse olin todella tyytyväinen, kun ensimmäisen kerran sain tehtyä Patterimadon. Tämä hetki oli jotain sellaista, jossa häkellyin itsekin. Kun näytössä taulukkoon sijoitettu mato liikkuin autoMaagisesti näppäinkomentoja totellen, niin se oli jotain hämmentävää. Itse koin silloin, että valaistuin tietotekniikan mahdollisuuksista. Siinä iässä myös kaikki liikkuva asia oli kiinnostavaa, nykyään ei enää tule kiinnitettyä vastaaviin asioihin niin paljoa huomiota.
Toinen itselleni erittäin valtava huomio oli se, että oikeasti ammattikorkeakoulussa koin menestyneeni, osasin tehdä erilaisia ohjelmia ja ideoida itsenäisesti. Suuri juttu oli, kun tein oman opinnäytetyöni täysin yksin. On todella uskomatonta, että saa toimivan tuhansien rivin ohjelman toteutettua.
Ohjelmointiputkalaisilta irkissä kysyin neuvoa, että miten minun tulisi koodata, ja minkälaisia asioita tulisi huomioida. Ainut ja ikimuistoinen ohje oli se, että ohjelma pitää enkapsuloida pieniksi palasiksi, jotta minä tai joku muu voi myöhemmin mukauttaa kyseisen ohjelman arkkitehtuuria palapelimäisesti uudestaan uuteen ja oikeampaan muotoonsa. [wiki/encapsulation]
Itse myöhemmin suurelta osin muotoilin ohjelman koodia uudestaan, aiempaa parempaan rakenteeseen. Parantamisen varaa varmasti jäi, mutta ohje oli jopa heikolla osaamispohjalla hyvä. Ohjelman tulisi siis aina oltavissa räjäytettävissä atomeiksi (akateemisesti sievennettävissä) ja kasattavissa haluttuun muotoon, muuten projekti menee helposti solmuun vaatimusten muuttuessa.
Kuva 2. visuaalisesti havainnollistettuna ketterän menetelmän pääperiaatteet. [tuppu/uudissana-kettera]Myöhemmin tyytyväinen olen ollut mm. TTY:lla tekemääni algotimikurssin tehtäviin, joissa ratkaisin julkisen joukkoliikenteen bussiaika -tehtävän. Oli todella hienoa, kun sai tehtyä erittäin monimutkaisen ohjelman, joka käytti n. 100 riviä koodia taustalla. Ohjelmaan syötettiin lähtöasema, määräpää ja lähtöaika, niin ohjelma laski taustalla käytetyn aineiston pohjalla linja-aikataulua, jonka avulla sai selville nopeimman reitin. Koin oppineeni siinä tehtävässä todella paljon ohjelmoinnin ideasta, hieman samanlainen kokemus kuin ensimmäinen itsenäisesti kehittämäni matopeli. Minun mielestäni se on ohjelmointia parhaimmillaan, siis algorithmien koodaus.
Itse tykkäsin todella paljon myös TTY:n ohjelmistotuotannon menetelmät -kurssista, se oli myös yksi minun suosikkikurssejani. Opin silloin erittäin paljon asioita, joita en tiennyt aiemmin. Paljon oli virheellisiä uskomuksia perinteisestä projektimallista. En esimerkiksi tiennyt, että iteraatiomallia on käytetty projekteissa jo kauan aikaa sitten. Vesiputousmalli on nimenomaan aluperin käytetty alkuaikojen projektimallin ongelmien kuvaukseen, hieman kuin nykyään puhutaan feudalismista keskiajan järjestelmänä.[TTY/SoftwareEngineeringMethodology, wiki/feodalismi]
Jotain ehkä opin tai ainakin osasin Tampereen teknillisessä yliopistossa, kun kerran minulle TTY:n toimesta myönnettiin DI:n arvonimi, vaikka nöyryydessäni en käytä sellaisia lisänimiä kaikkialla. En halua kuitenkaan väheksyä koulutusta, se on Suomen korkein teknillinen koulutusaste tutkijakoulusta lukuunottamatta. TTY:n tasosta tietysti voi väitellä, mutta kansallisen tason puolesta ehkä arvostetuin teknillinen yliopisto Otaniemen jälkeen. Vuosi 2015 – 2016, niin ei ehkä ollut niitä TTY:n kultavuosia IT-alalla, kuten ei muuallakaan Suomessa. Jotain ehkä kertoo ajasta se, että minunlaistani porukkaa otettiin sisälle. Diplomityöstäni sain arvosanaksi kolmosen, että ei nyt mitään ihan tähtitieteellistä. Tosin puolustukseni pitää sanoa, että sen kirjoittamisen aikaan oli omat haasteensa meneillään. Diplomityöni ohjaaja (sekä tietotekniikan laitosjohtaja) Tommi Mikkonen toimi tarkastajana, aivan fantastinen tyyppi! [tut/tjm]
Nyt tällä hetkellä töissä koen suurinta iloa siitä, että on päässyt tekemään porukalla yhteisiä projekteja. Tulisi aina pyrkiä menemään ulos omalta mukavuusalueeltaan, kohti uusia suuntia. En tiedä, että minne tieni tulevaisuudessa vie, mutta aina on tärkeää pyrkiä kehittymään uusille ja tuntemattoille alueille. Omaa tietämättöyyttää ei yleensä tiedä, kun se on mahdotonta. Harvemmin kuitenkaan mitään tehdään turhaan, selityksetkin voivat olla ajanhetki huomioiden täysin perusteltavia, kyse on vain omasta tietämättöyydestä.
Kun sanotaan, että projektin määrittelyvaiheessa huomattu asia säästäisi moninsatakertaisesti aikaa projektissa, niin ei välttämättä heti kerro paljoa käytännöstä. Käytännössä 200x ero tarkoittaa sitä, että päivän koodaustyöhön vaadittava aika optimaalisessa tilanteessa, niin vastaavan määrityksen muuttuminen projektin loppupäässä tarkoittaa yhden vuoden työpanosta koodarilta. On helppo ymmärtää, että miksi vesiputousmallissa on pyritty välttämään muutosia määrittelyvaiheen jälkeen, vaikka asiakas ei olisikaan ollut tyytyväinen. [wiki/vesiputousmalli]
Itse kävin viime viikon torstaina Vaasan Hacklabissa, joka sijatsee 1930-luvun saippuatehtaassa. Kyseinen punatiilestä muurattu teollisuusajan rakennus on saavuttanut ajan, jossa se joutuu purettavaksi. Sen sinällä toiminut kerho hämmästytti itseäni nykyaikaisuudella ja tulevaisuudentoivolla. Itse olin todella kiinnostunut laserleikkurista, josta sain puusta leikattuja paloja, joista kasaamalla saa tehtyä korurasian. Myös 3D-tulostin oli erittäin mielenkiintoinen kapistus, kuten myös yleisesti trendikäs käsityöharrastuneisuus. Uskoisin, että tällaisesta voi tulla paljon osaamista, vuosikymmenien ja sukupolvien aikaisella panostuksella. [VaasaHacklab]
Manifesto for Agile Software Development
We are uncovering better ways of developing
software by doing it and helping others do it.
Through this work we have come to value:
Individuals and interactions over processes and tools Working software over comprehensive documentation Customer collaboration over contract negotiation Responding to change over following a plan
That is, while there is value in the items on
the right, we value the items on the left more. [agilemanifesto]
Kent Beck
Mike Beedle
Arie van Bennekum
Alistair Cockburn
Ward Cunningham
Martin Fowler
James Grenning
Jim Highsmith
Andrew Hunt
Ron Jeffries
Jon Kern
Brian Marick
Robert C. Martin
Steve Mellor
Ken Schwaber
Jeff Sutherland
Dave Thomas
Itse kävin jokin aika sitten viimeksi sairaalassa tikkauttamassa pientä haavaani, sain samalla vahvisteen jäykkäkouristukseen, kun muutaman kuukautta aiemmin tullut 10 vuotta täyteen edellisestä rokotuksesta.
25 vuotias pääkaupunkiseutulainen lääkäri hoiti tikkauksen ripeästi. Hänen puheensa oli lääkärille sopivan ylimielistä ja epäinhimillistä, latinalaisia sivistyssanoja olisi vain saanut nykyistä enemmän opetella luettelemaan.
Yllättävän usein joutuu sairaalassa käymään, tulee jopa huono omatunto, kun tietää aiheuttavansa niin paljon kuluja veronmaksajille. Uskoisin kuitenkin, että terveydenhoitoon käytetyt varat maksavat useimmissa tilanteissa itsensä takaisin kansalaisten lisääntyneinä terveinä elinvuosina, samalla vastakkaisesta leikaten sairaita elinvuosia. Suomessa käytetään kansantalouteen nähden puolet vähemmän rahaa terveydenhoitoon kuin Yhdysvalloissa.
Minun mielestäni Ihmisoikeuksia kunnioittavissa maissa terveydenhoitoon valtio käyttää selvästi enemmän resursseja kuin armeijaan ja poliisiin [usDebthClock]. Yhdysvaltain sotaresursseilla voitaisiin ratkaista kurjuus maailmasta. Nyt maassa on 2 miljoonaa vankia. Yhdysvaltain vankilat toimivat sosiaalilaitoksina köyhille [is, tt].
Terveydenhoito on kehittynyt monen asian tavoin valtavasti viimeisen sadan vuoden, mutta odotukset ovat kovat vastaisuudessakin. Erittäin paljon itse odotan geenihoidoilta, joissa perimän muutoksilla saadaan hoidettua terveyttä. On myös toiveissa, että syövän voisi parantaa elimistön omalla immuniteetilla [YLE].
Nykyään on vaikea edes ajatella, että perusterveitä ihmisiä kuoli erilaisiin kulkutauteihin, jotka levisivät kausittain. Tällaista tilanne on yhä monissa kehitysmaissa, mutta suhteellisesti tilanne on parantunut. Koko ihmiskunnan keskimääräinen elinajanodote on reilusti yli 70 vuotta [worldbank].
”1960- ja 70-luvulla syntyneistä hyvin suuri osa on sairastanut tuhkarokon, hinkuyskän ja vihurirokon.” –Iltalehti
Osataan sitä Itä-Suomen yliopistossakin mokailla, Tiede-foorumilla ja muuallakin ihmetelty D-vitaminisuosituksia, mutta ilmeisesti se onkin ollut pelkkä laskuvirhe. Onneksi Olkoon Pekka Puska ja muut akateemiset tutkijat, kiva tietää, että Suomessa ei osata edes laskea mikrogrammoja oikein kokonaisessa yliopistossa tutkijatasolla: [NCBI]
Koska Suomessa uutisoidaan siitä, että mitä tasoa meidän ravintotosuositusten tutkimus on? Ensin Puskan suppeaan ja väärin tulkittuu tilastoaineistoon perustunut amerikasta kopioitu rasvahypoteesti, jota on tuputettu ympäri peruskouluja. Koko korrelaatio voinkulutuksen ja sydäntautikuolleisuuden välillä ei näy viimeisen 30 vuoden aikaisen aineiston pohjalta ollenkaan, kuten toisen maailmansodan jälkeisessä aineistossa sodassa olleiden maiden tilastoista ilmenee. Nyt sitten paljastuu, että vaarannettu koko kansakunta väärin lasketuilla vitamiinisuostiuksilla tien mihin osteporoosioon ja lukemattomiin muihin puutostilasta johtuneisiin sairauksiin. [NCBI, ravitsemusjaterveys]
Jos nyt jotain hyvää saa sanoa tästä Itä-Suomen tutkimuksesta, niin nyt ainakin on hyvää kansallista aineistoa siitä, että mitä D-vitamiinin puutos aiheuttaa väestössä. Diabetes on ilmeisesti yksi D-vitaminipuutoksen oire, sydäntautikuolleisuus ja ehkä jopa masennus? Tällaista miljoonia ihmisiä koskevaa sukupolvien aikaista ihmiskoetta ei ihan helpolla saa tehdä.
Pitkän aikaa ohjelmien suorituskyky esikännetyllä ohjelmointikielellä on jäänyt miljardeihin riveihin sekunnissa, vaikkakin rinnakkaisuus on lisännyt suorituskykyä. Yksinkertaisesti nykyisiä ohjelmia ei voi helposti optimoida suoritusta lisää, vaan tarvitaan uutta tekniikkaa. Microsoft on tuonut ohjelmoinnista kiinnostuneille kvantti-api:n Q#-kielellä.
Itse opiskeluaikanani tykkäsin paljon alkorytmi-kurssista, TTY:lla se oli minun lempikurssini. Lyhimmän reitin haku ja järjestysfunktiot voivat hyötyä kvanttilaskennasta valtavasti. [TTY]
TTY:lla opiskellessani en kelvannut oman alani työpaikkoihin, niin ei siltä ajalta oikein mitään hyvää jäänyt oppimisen osalta. Sinällään hyvä koulu, mutta ettei töihinhaussa tärpänny opintoaikoina. Erityisesti pidin 24/7-kulttuurista eli koulu ja tietoteekkarikilta oli melkein aina auki. Elämä oli hieman kuin jossain Japanissa [tiede.fi]. TTY:n tiloissa tuli kerran oltua algoritmikurssin viimeisen tehtävän takia 30 tuntia putkeen.
Maailmasta on paljon hämmentäviä asioita, joista ei ole varmuutta tai tietoa. Paljon on myös selitetty aiemmin tuntematonta. Ihmiset eivät ennemminkään olleet tyhmiä, he vain tekivät havaintojensa mukaisia johtopäätöksiä.
Esimerkiksi tautien selittäminen hygienialla oli historiallista ajattelua. Rooman valtakunnassa oli kylpylöitä, joissa ihmiset kykenivät peseytymään. Kuitenkaan peseytyminen homokylpylässä ei paranna tai ehkäise kuppaa tai montaa muutakaan sairautta. Täten oli loogista olettaa, että sairauksien takana on jotain muuta kuin epäpuhtaudet.
Keskiaikana oletettiin, että sairaudet olisivat ihmiset elämäntavasta johtuvia syitä. Ihmiset sairastuivat, koska pahat henget aiheuttivat niitä tai jokin noita oli kironnut heidät. Pahimmillaan tämä johti ihmisten polttamiseen hengiltä ja kiduttamiseen, jotta pahuus olisi saatu pois ihmisistä.
Mikroskoopin myötä ymmärrettiin, että tautien taustalla ovat mikroskooppiset elämänmuodot. Tämän seurauksena elintarvikkeiden säilöntä, desinfiointi ja antibiootit saavuttivat suurta suosiota. Ihmiset halusivat kaikin keinoin tappaa bakteerit kodista, ruoasta, juomasta ja elimistöstä.
Ymmärrämmekä me vieläkään lopullista totuutta sairauksista? Jatkuvasti ihmettelemme, että mistä tulevat erilaiset sairaudet. Emme vieläkään ole saavuttaneet ikuista elämää, vaan yhä mietimme monien sairauksien lähdettä. Meidän ymmärryksemme sairauksista kehittyy yhä.
Tällä hetkellä elossa on 7 % kaikista 50 ka aikana eläneistä ihmisistä [tiede.fi]. Se on hyvä saavutus, kun nykyihminen on käynyt sukupuuton partaalla, kuten muut ihmishaarat ovat hävinneet. Olemme saavuttaneet tason, joka on historiallisesti erittäin hyvä. Nyt ei vain saa jäädä tuleen makaamaan, vaan on edettävä samaa tahtia eteenpäin kohti kestävää kehitystä. Jos niin ei toimita, niin käy kuten muillekin ihmishaaroille.
”Jotenkin hauskaa kuvitella ihmisten olleen lauma 10-12 vuotiaita ”lapsia” joskus, mutta hyvin on tänne asti tultu. Pitäisikö siis aikuisiän raja laskea 10-12 vuoteen?” –anklebone@tiede.fi
Itsekin olen elämässäni jo ehtinyt opiskelemaan paljon, mutta silti uutta asiaa tulee enemmän kuin ehdin omaksumaan. En edes ajattele, että itse olisin koskaan valmis ja tietäisin tarpeeksi. Omassa elämässäni vuodet eivät riitä kaiken tarvittavan omaksumiseen, jossain vaiheessa jopa oma osaamiseni kääntyy suhteellisesti laskuun, jonka jälkeen tietämykseni heikkenee nopeampaa kuin ehdin omaksumaan uutta.
Kuva 1. Työkaveriltani lainaksi saamiani kirjoja.
Minun ohjelmintia opettelemaan ryhtyessäni – melkolailla vuoden tarkkuudella vuosituhannen alussa – minulle sanottiin; että ei ole merkitystä, että millä ohjelmointikielellä opettelen ohjelmoimaan. Tämän kommentin sanonut henkilö kertoi, että oli joutunut opettelemaan noin kymmentä erilaista ohjelmointikieltä omassa elämässään, kun työkseen ohjelmoi. Lohdullista oli, että ensimmäisen ohjelmointikielen opettelun jälkeen kaikki muut kielet ovat olleet suhteellisesti erittäin helppoja oppia, kun on ymmärtänyt perusajatuksen.
Itse opettelin ohjelmointia C/C++ -kielellä. Se oli vielä sitä aikaa, että C++ oli C-kieli olio-ohjelmoinnilla. Silloin C-kieltä pidettiin amatöörimäisempänä, jota tekivät henkilöt, jotka eivät olleet omaksuneet vielä olio-ohjelmointia. Nykyisin C++ ja C-kieli ovat niin paljon erkaantuneet, että C-kielimäinen syntaksi C++-kielessä on melkein syntiä; C-kielen täydellinen yhteensopivuus C++-kieleksi käännettynä oli jo opiskellessani TTY:lla historiallinen jäänne.
Kuva 2. On paljon taitoja, joissa minäkään en ole vielä erityisen hyvä. [youtube]
Väittäisin, että C-kieli oli minun aikanani mitä mainioin valinta ohjelmoiniekieleksi. Valitettavasti en itse koskaan opetellut ohjelmointia kielenä tarpeeksi, vaan keskityin enemmänkin siihen, että mitä saan sillä aikaan. Näin jälkeenpäin sanottuna koko ajatus oli typerä. Toisaalta silloin ei ollut vastaavia tapoja esittää omaa osaamista kuin nykyään Githubien ja muiden aikana, niin saavutukset vain merkitsivät, ainakin itselleni. Oli todella hienoa huomata, että sai matopelin toimimaan, ilman että olisi saanut mitään apua. Mielestäni se oli jopa hyvä saavutus, koodasin sen parissa päivässä, kun saavutin riittävän ymmärryksen C-kielestä. En ole koskaan katunut, että tutustuin tähän ohjelmointikieleen, vaikka en ole sitä koskaan töissä tarvinnut, vaan olen käyttänyt korkeamman tason ohjelmointikieliä.
Kuva 3. Kävin viikonloppuna Sepeli Ry:n pelijameissa ekaa kertaa, niin mallinsin lumiukon. [blender]Ylipäätänsä itse olen sitä mieltä, että ohjelmointia yhä kannattaisi opetella mahdollisimman matalalla tasolla. En usko, että korkean tason skiptikielet tai muut vastaavat on hyvä asia opettaa kenellekään ohjelmointia, kuten esim TTY:lla minun jälkeeni C++ korvattiin Pythonilla. Mielestäni ohjelmoinnin oikeasti oppii silloin parhaiten, kun ohjelmointikielessä ei ole mitään apupyöriä, jotka antavat virheellisen mielikuvan tietokoneen toiminnasta. Oikeati on hyvä, että ymmärtää kokonaisluvuilla tietokoneen laskevan 2=5/2; Vielä parempi, jos ymmärtää asian bittitasolla, että miten boolean algebrallisesti se lasku menee transistoreiden tai vaikka releiden sähkönjohtavuutena.
En halua mitenkään kritisoida erilaisia tasoja, on hyvä ymmärtää, että ohjelmia tulee mallintaa monella eri tasolla. Täten olen todella tyytyväinen nykyiseen työpaikkaani, vaikka DI:n koulutuksen kautta voisi odottaa ties mitä luontaisetuja ja palkkausta. Itse kuitenkin olin jopa valmis menemään ilman työsopimusta työpaikalle tekemään täyttä päivää, vain sen takia, että saan kokemusta ja osaamista. Todellisuudessa ohjelmistoala on sellainen, että palkka ei paljoa vaikuta työn tuottavuuteen, niin paljon kuin insinöörialojen palkkauksesta puhutaankin. En vain voi ymmärtää, että mitä sillä puheella tarkoitetaan. [taloussanomat]
Oikeasti IT-ala on kutsumusammatti, jossa oletetaan, että työ menee perhe-elämän ja vapaa-ajan edelle. Työhaastatteluissakin aina kysytään sitä, että miten paljon käyttää vapaa-aikaamsa uusien työssä tarvittavien tekniikoiden opetteluun. Itse olen niin laiska, että luen vain oman alani kirjoja ja keskustelen irkissä. Harrastaisin enemmänkin, jos joku edes hieman tukisi Seinäjoen hacklabia. Eikä edes minun itseni takia, vaan tulevien sukupolvien edun nimissä. motivaatio ohjelmoinnin oppimiseen lähtee siitä, että on hyvä yhteishenki ja mukavaa tekemistä, kovat tavoitteet tuottavuudella vain aiheuttavat motivaation romahtamisen ja verenpaineiden nousua. Ehkä sitä aiheuttaa myös seuraava korkeatempoisempi musiikkityyli 90-luvulta.
Kannattaa lukea ja opiskella, eikä luottaa mutuun, mediaan ja muuhun sosiaaliseen paineeseen omissa ajatuksissa. Miljoona kärpästä voi olla väärässä, tiede ei ole demokraattista. Kuten videossa sanottiin, niin jenkkien lisäksi brittien ja EU:n tiedemiesten tutkimukset ovat päätyneet samaan tulokseen.
