Ihmisten mielipiteet rotista vaihtelee hyvin paljon, yleensä niitä vihataan.
HS uutisoi, että on kehitetty menetelmä, jossa lamaannuttavaa ainetta ruiskuttamalla on parannettu rotan alkoholismi. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, niin rotta on hyvin samanlainen kuin ihminen, joten tuloksilta odotetaan paljon. Asiaa tutkitaan siis myös maailmanlaajuisesti, alkoholistien aivojen korjaaminen piikillä tulee ottaa mahdollisimman pian yleiseen käyttöön.
”Yleensä tämän kaltaisia vaikutuksia saadaan ainoastaan pitkäaikaisella, päivittäisellä hoidolla. Tässä juominen palautui normaaliksi ilman haittavaikutuksia, mikä on hyvin poikkeuksellista”, George sanoo.
Tulokset ovat siis erittäin hämmentäviä. Tässä siis tapahtui täydellinen palatuminen, ei haittavaikutuksia.
Menestyminen on yleensä tärkeä asia elämässä. Etenkin subjektiivisesti sanottuna menestyksen määritteleminen on hyvin vaikeaa: mikä on yksilön kannalta menestystä. Yhteiskunnan menestyksenkään määritteleminen ei ole yhtään helpompaa. Itselleni menestyksestä ensimmäisenä tulevat mieleen sosiaalisen pätemisen lisäksi hyvä elinkeino, paljon/hyv(i)ä naisia ja korkea hyvinvointi, etenkin jos pitää määritellä kolme asiaa. Hyvä, paljon ja korkea ovat siis adjektiivit, jotka minulle tulevat mieleen näihin asioihin liittyen. Nämä sanatkin ovat vaikeita määritellä, mutta liitän ne kykyyn onnistua tavoitteissaan, jotka itse koen elämän kannata keskeisinä. Elämän tarkoitus itsessään on sitten vaikeampi määriteltävä, joka on vanha filosofinen kysymys.
Menestyneitä ja ei-menestyneitä ihmisiä yhdistävät ominaisuudet.
Edellinen kuva on mielestäni hyvä, siinä on tiivistettynä keskeiset piirteet menestyneen ja menestymättömän ihmisen välillä, erityisesti itselleni haitallinen miessukupuoli. Haluaisin ottaa tähän mukaan etiikan, mutta jätän sen sivualalle. Menestyksen voi kuitenkin ottaa myös laajempana humanistisena aiheena, mutta usein sitä käsitellään yksilön näkökulmasta. Yksilönkin kannalta menestyminen on paljolti kiinni yhteiskunnasta, ihminen on sosiaalinen eläin. Yhteiskunta määrittää menestyksen, jota verrataan muihin yksilöihin. Yksisilmäinen on kuningas sokeiden valtakunnassa. Vastaavaan ajatukseen usein perustuu myös evoluutio, pelkästään jotenkuten elossa pysyminen on menestymistä, jos vastaavassa ympäristössä muut eivät menesty. Täten siis ihmisen käyminen kuussa oli menestys, mutta tulevaisuudessa menestymiseltä voidaan edellytetään jotain paljon enemmän. Ihminen menestyy nykyäänkin myös kansainvälisellä avaruusasemalla, ainakin jotenkin. Menestys ja selviäminen ovat hyvin lähellä toisiaan.
Menestyksen kokemuksella on valtava vaikutus ihmisen psykologiseen toimintaan. Menestynyt ihminen on useammin sosiaalisesti myönteisempi, tukee muuta yhteiskuntaa. Vastaavasti huonosti menestyvä ihminen käyttää valtayhteisön kannalta negatiivisia keinoja. Tässä on ehkä taustalla se, että kun yksilö itse kykenee tyydyttämään omat tarpeensa, niin sitten on mahdollista auttaa muita. Pahimmillaan suuri menestymättömien joukko aiheuttaa mellakoita ja jopa vallankaappauksen. Vallankaappaus on tyypillinen tapahtuma, joka liittyy menestymättömyyteen. Kun hallitus epäonnistuu toimissaan, niin oppositio eli pahikset ottavat vallan. Näin on käynyt monessa suurvallassa ja pienemmässäkin.
Itseäni kiinnostaisi sellainen logiikka, että voisiko menestystä sitten saavuttaa tukemalla yhteiskuntaa. Toimiiko vastaava logiikka siis molempiin suuntiin vai onko kyseessä asymmetrinen tapahtuma. Onko menestyminen edellytys yhteiskuntamyönteisyydelle, vai voisiko yhteiskuntamyönteisyydelläkin saavuttaa menestystä. Itse uskoisin, että asiat voivat toimia molempiin suuntiin, mutta se riippuu tilanteesta. Yhteiskunnan tulisi olla sellainen – jos vain mahdollista. Eriarvoisuus ja etnisten ryhmien lisääntyminen aiheuttaa usein sen, että ryhmien halu tukea yhteiskuntaa heikkenee. Jos ihmisjoukoilla on hyvin erilaiset tavoitteet, niin yleensä moni ei halua tukea itselleni merkityksettömiä tai jopa vastakkaisia tavoitteita. Siis ns. yhteen hiileen puhaltaminen katoaa. Tästä ongelmasta esimerkkinä New Yorkin 60-luvulla tekemä alueenkehittämishanke, joka johti white flight -ilmiöön. Tästä asiasta on karua kuvamateriaalia South-Bronx’sta: New York Bronx (South Bronx) in the 70`s and 80`s
Lyijy on hermomyrkyllinen raskasmetalli, jolla uskotaan olevan väkivaltaisuutta ja epäsosiaalisuutta aiheuttava vaikutus ihmisiin.
Eräs yllättävä korrelaatio on lyijyn ja murhien / väkivaltarikollisuuden välillä. On jopa epäilty, että New Yorkissa ongelma(t) olisivat johtuneet autoliikenteen käyttämästä lyijystä, jonka rajoittamisen jälkeen New Yorkin rikollisuus romahti. Myös samaa selitystä on epäilty Rooman valtakunnan romahtamiselle. Roomassa käytettiin lyijyä vesijohtoputkissa ja jopa viinin maustamiseen. Lyijyaltistuksen korrelaatio alentuneeseen älykkyysosamäärään on tieteellisesti todistettu, eikä sitä osata selittää muilla tekijöillä. Tämän takia itse vältän mm. lyijyllisen tinan käyttämistä, pelkään lyijyaltistusta. Käsittämätöntä, että sellaista myrkkyä on saanut käyttää polttoaineissa, pelkästään hermomyrkyllisyys on ollut tiedossa vuosituhansia. Myös elohopean ja mahdollisesti monen muunkin raskasmetallin myrkyllisyys on ollut tiedossa jo kauan. Elohopeaa on käytetty hattujen tekemiseen, niin sen seurauksena on tullut ”Hullu kun hatuntekijä”-sanonta, joka on johtunut elohopea-altistuksen aiheuttamasta ammattitaudista.
Voiko menestys olla kiinni lapsuusajan lyijyaltistuksesta, ainakin yksi kriittinen tekijä siinä? Voisiko se olla merkittävä syy, että miksi ei onnistu tavoitteissaan työelämässä ja vapaalla?
Löysin mielenkiintoisen videon, jossa esitellään evoluution toimintaa käytännössä. Kyseessä on siis kiistelty ilmiö, jonka olemassaoloa kaikki eivät myönnä, ainakin monet kiistävän teorian vähintäänkin osittain. Etenkin ihmisten evoluutiosta keskustellaan yhä paljon, Darwinin aikaisesta väitteestä, jonka mukaan ihminen olisi periytynyt apinasta. Nykyisin tiedepiireissä uskotaan ihmisen kehittyneen yksisoluisesta elämästä. Elämän alkuperä on yhä epäselvä, mutta monet uskovat sen syntyneet Maassa, mutta Maan ulkopuolinenkin elämä saa kannatusta. Monet pitäisivät vähintäänkin ihmeenä, jos elämää ei olisi syntynyt kuin vain Maassa.
Perinteinen kuva ihmisen evoluutiosta, joka on herättänyt paljon keskustelua.
Kuten aiemmin kertomassa videossa oli, niin evoluution toiminnasta on kyllä tieteellistäkin näyttöä. Bakteerien antibioottiresistanssin on osoitettu kehittyvän laboratorio-olosuhteissa toistettavasti. Kyseistä resistanssia ei ole alkuperäisellä bakteerilla, vaan se ilmestyy mutaatioiden kautta perimään. Monet kuitenkin kiistävät, että se ei mahdollistaisi vielä lajin muuntumista toiseksi. Ei kuitenkaan ole mitään näyttöä, että millään bakteerilla olisi perimässä valmiiksi ohjelmoitu tätä mutaatiota, vaan se tulee erilaisille bakteereille satunnaisesti, kuten videolla osoitettiin. Itse myös vakuutuin, ettei mutaatioissa ollut mitään ennustettavuutta tai muuta kuin sattumaa. Asian voi tietysti kiistää, uskoa mihin haluaa, vastoin omia silmiään.
Evoluutioteoria on hyvin vanha, se ajoittuu 1800-luvulle, jolloin Darwin sen kehitti. Vastaavaa teoriaa on esitetty myös aiemmin, kyseessä ei siis sinällään ole mikään yllättävä keksintö. Moni varmasti muistaa Tuntematon sotilas -sotaromaaniin, jossa todettiin ihmisen kehittyneen kalasta. Asia ei itsessään ole ihan tuore teoria, mutta paljolti ongelmana on ollut siihen liittyvän näytön puute. Näyttöäkin evoluution puolesta on, mutta usein ne ovat aiheuttaneet erimielisyyttä, eikä näyttöön ole luotettu. Monelta osin näyttö on perustunut hyvin paljolti johtopäätöksiin. Toisaalta kreationistinen näkemys maailman 6 k vuotta vanhasta iästä on myös hyvin jyrkästi kiistetty tiedepiireissä. Sitä pidetään täysin mahdottomana, koska on olemassa vuosirenkaiden perusteella vanhempia kasveja, maaperässä on vanhempia maaperäkerrostumia ja vaikka mitä näyttöä. Tiedepiireissä pidetään naurettavana, että dinosaurus ja ihminen olisivat eläneet samaan aikaan. Tietysti älykäs suunnittelija olisi voinut luoda ne luodessaan Maan. Tietysti tässäkin jokainen voi uskoa mitä haluaa.
Eräs keskeinen ongelma evoluutiossa on, ettei sille ole nähty toimivia sovelluksia. Se on nykyään ratkaistu, teorian mukaista tapahtumaa on nähty niin lentokoneiden kehittymisessä kuin monessa muussakin tekniikassa. On olemassa reaaliaikainen ohjelma, joka toteuttaa evoluutioteoriaa. Jokainen voi itse käyttää ohjelmaa, todeta evoluutioteorian voivan toimia virtuaalisessa mallinnuksessa, jossa sitä on myös käytetty onnistunein tuloksin. Kyseessä siis on oikeasti käytetty teoria, joka voi toimia monessa paikassa ja käyttökohteessa. Ainakaan ei voi kiistää, etteikö evoluutioteoria voisi toimia. Jos ei usko näkemään ohjelmaa, niin voi uskoa mihin haluaa.
Evoluution ymmärryksen puutteena on ollut tietämys ilmiöstä, johon perimä on pohjautunut. Jo kauan on harrastettu kasvien ja eläinten jalostamista, kyseessä on enemmän tai vähemmän ollut tavoitteellista toimintaa vuosituhansia. Ihmiset ovat kehittäneet viljoja, jotka tuottavat isompia tähkiä ja paljon parempia viljoja kuin luonnonvaraiset kasvit. Maissi on Amerikassa jalostunut vilja, jonka alkuperäistä heinäkasvia ei tunneta. Porkkanasta on tullut jalostuksen seurauksena oranssi, siasta pinkki ja lehmästä täplikäs. Monien perimään liittyvien geenien toiminnan mekanismia on opittu ymmärtämään myös, vaikka ei olekaan tunnettu taustalla olevia syitä. 1970-luvulla keksittiin DNA, johon on koodattuna perimä. Sama molekyyli on sekä kasveilla, eläimillä kuin muillakin elollisilla olennoilla Maassa. Se on myös hyvin samanlainen kaikkien elollisten kesken. DNA on aiheuttanut sen, että aiemmin kehitetyt eliöiden luokittelut ovat olleet monessa suhteessa virheellisiä, koska ne ovat perustuneet paljolti ulkoisiin tunnusmerkkeihin. Yksinkertaistaen kala ja valas ovat suhteellisen kaukaista sukua toisilleen, vaikka ne muistuttavat ulkoisesti varsin paljon toisiaan. Nisäkäs on kuitenkin keksitty käsitteenä jo 1700-luvulla. Monelta osin DNA:n yhtäläisyys on kuitenkin korreloinut hyvin paljolti aiemmin kehitetyn ihmisen evoluution kesken, tukien evoluutioteoriaa: ihmisen ja apinan perimä on paljon lähempänä toisiaan muihin lajeihin verrattuna. Tässäkin tietysti voi uskoa mitä haluaa. Miksi näin selvällä näytöllä haluaa uskoa teorian olevan väärässä?
23 ’n Me on hyvä palvelu, jonka kautta on mahdollista selvittää oman perimänsä. Testi ei ole järjettömän kallis ja vaikea. Yksinkertaisella sylkinäytteellä saa oman genominsa, näkee miten läheistä sukua on, onko isä biologinen isä ja vaikka mitä. Testin mukaan oma isälinjani on peräisin jääkauden jälkeisestä Saksasta, äitilinjani taas on Aasian suunnalta. Nämä linjat perustuvat fossiileista tehtyisin DNA-testeihin ja niissä ilmenneihin mutaatioihin tietyissä perimän kohdissa. Tämäkin jo osoittaa maailman olevan yli 10 k vuotta vanha. Miksi joku olisi vain kiusallaan luonut maailman, jossa kaikki asiat tuntuvat tukevat tätä tieteellistä teoriaa? Tietysti jokainen voi uskoa mitä haluaa.
Tiivis asukastiheys on paljon keskustelua herättävä aihepiiri, aiheesta on mielipidettä puolesta ja vastaan – osa ihmisistä pitää tiukasta ja osa löysemmästä elämästä. Korkeita rakennuksia on rakennettu kauan, Pyramidit ovat olleet vuosituhansia maailman korkeimpia rakennuksia, vasta modernismin aikaan on tehty korkeampia rakennuksia. Pyramidit hämmästyttävät yhä ihmisiä, pelkästään potentiaalienergia on valta, puhuttakaan suhteellisen nopeasta rakennusajasta käsityönä. Usein siis aina kyse ei ole vain käytännöllinen, vaan korkeat rakennukset ovat itseisarvo, jolla viestitään tekniikan kehittyneisyyden tasoa. Usein korkeimmat rakennukset ovat saaneet poikkeusluvan, kuten esimerkiksi 2001 vuonna romahtaneet WTC-tornit, jotka romahtivat muutaman tunnin päästä lentokoneiskusta. Rakennuksissa oli säästetty materiaalia ja käytetty edullisempaa terästä, jonka lujuus ei kestänyt lentopetrolin palolämpöä, kuten alkuperin suunnitelmien mukaan olisi pitänyt. Varmuuskertoimien tasoa missä tahansa suunnittelun osassa voi jokainen pohtia itsekseen. Isku oli Yhdysvalloille hyvin nöyryyttävä, mitään ei ollut tehtävissä kuin vain odottaa tuhansien ihmisten palavan hitaasti hengiltä. Asialla on myös käytännöllinen puolensa, korkea rakentaminen tuo uuden ulottuvuuden, jolloin välimatkat lyhenevät ja liikkuvuuden tarve vähentyy.
Maailmalla korkeat talot on tämän ajan trendi.
Usein on hyvä ymmärtää liikkuvuuden merkitys kansantaloudellisesti ja yhteiskunnan toiminnan kannalta. Me elämme kolmiulotteisessa maailmassa, mutta yleensä liikkuminen tapahtuu Maan pinnan suuntaisesti. Liikkuminen siis tapahtuu käytännössä oman elinpiirin säteen sisäpiirissä. Tämä käytännöllinen liikkumissäde on ollut jalan muutaman kilometriä. Noin sata vuotta sitten keksitty ja käyttöön otettu hollantilaistyylinen polkupyörä kasvatti tätä sädettä korkeintaan nelinkertaiseksi. Polkupyörällä 20 km/h vastaa suurin piirtein energiankulutukseltaan 5 km/h kävelynopeutta jalan suhteessa käytettyyn aikaan. Autoliikenne on mahdollistanut liikennejärjestelmän toimivuudesta riippuen ~10 x sädettä jalan liikkumiseen verrattuna. Pinta-ala kasvaa toisessa potenssissa, joten nelikertaistuminen on luokkaa 16 kertaa enemmän pinta-alaa ja kymmenkertaistuminen on satakertainen pinta-ala. Kun ihmiset liikkuvait hevosilla, niin liikkumattomuus oli ihanne. Tämä toivottavasti auttaa lukijaa ymmärtämään liikkuvuuden merkityksen.
Liikkuvuus on siis parantunut valtavasti mekanisoituneen ja koneellistuneen liikkumisen myötä, sitä ei varmasti kukaan kiistä. Se kehitys on muuttanut valtavasti kaupunkisuunnittelua, mahdollistaen laajemman keskustasuunnittelun. Se ei kuitenkaan poista tiiviin rakentamisen hyötyjä. Yhä ihmiset liikkuvat jalan ja polkupyörällä, joten niille on yhä arvoa. Autoistuminen myös on tuonut ongelmia, joten autoistumista ei nähdä vain hyvänä asiana. Autot ovat tuoneet ruuhkaongelmia, saasteita, melua ja monia muita huonoja puolia. Autojen alkuaikoina ihmiset vastustivat niitä hyvin samanlaisesti kuin tuulivoimaa nykyään. Autot pitivät ärsyttävää ääntä, josta tuli stressiä ihmisille. Autot myös tuottivat savua, jonka monet kokivat ärsyttävän hengityselimiä ja aiheuttavan hengitysselinsairauksia. Autoja pidettiin myös vaarallisina, kaupunkilaiset pelkäsivät niitä. Autoista onkin tullut iso ongelma, vaikka hyödyt ovat ilmeisiä. Näitä ongelma on opittu ratkomaan erilaisin teknisien ratkaisujen avulla, mutta vieläkään niitä ei ole täydellisesti voitu poistaa.
Korkeiden rakennusten neliöhinnat ovat korkeammat kuin matalilla rakennuksilla, koska rakennuskorkeuden kasvaessa alempien kerrosten tukirakenteiden lujuusvaatimus kasvaa suhteessa korkeuteen. Mitä enemmän on lujuusvaatimusta, niin silloin rakenteiden poikkipinta-alaa pitää kasvattaa suhteessa korkeuteen tai käyttää kestävämpi materiaaleja. Tämä johtaa pienempään käytettävään asuinpinta-alaan tai hyvin nopeasti kasvavaan kustannukseen rakentamisessa. Lisäksi myös hissien, pelastussuunnitelmien ja muiden asioiden vaatimukset kasvavat korkeuden kasvaessa. On siis hyvä arvioida, että paljonko kannattaa maksaa asuinneliöltä, jotta sillä saavutetaan optimaalinen hyöty. Kaupunkisuunnittelunkin ongelmat lisääntyvät väestön lisääntyessä.
Kaupunkeja on ollut vuosituhansia, jo Babylonissa oli kaupunki, jota nykymittapuulla ei edes Suomessa oikein voi pitää kaupunkina. Kaupungin määritelmä on hyvin suhteellista, riippuen monesta asiasta. Yleisesti kuitenkin kaupunkia voidaan pitää tiiviinä asutuskeskittymänä, joka on varsin suhteellinen käsite. Monien kansainvälisten luokitusten mukaan Suomessa on vain yksi kaupunki, miljoonan ihmisen asuinkeskittymä.
Korkean asukastiheyden kanssa tulee lukuisia ongelmia. On rottakokein osoitettu, että tiivis populaatio aiheuttaa ongelmia. Vaikka rotilla olisi riittävästi ravintoa ja muuten hyvät olot, niin siitä huolimatta sosiaaliset ongelmat ja rikollisuus kasvaa. Aivan sama ilmiö tapahtuu myös ihmisten keskuudessa. Tämä on ongelma, joka on tiedostettu jo hyvin kauan. Antiikin aikana kaupungeissa tapahtuvat mellakat, levottomuudet ja vallankaappausyritykset olivat yleisiä. Nykyinen poliisijärjestelmä on kuitenkin osoittautunut vähiten huonoksi ratkaisuksi ongelman ratkaisuun. Poliisi ei edes ole erityisen vanha asia, vaan se on tullut vasta Ranskan vallankumouksen myötä Eurooppaan. Ennen poliisia yhteiskuntarauhan ylläpidosta huolehti armeija. Monissa kriisitilanteissa ja valtioissa on yhä armeija ylläpitämässä rauhaa. Kriminalipolitiikka on kuitenkin asia, johon en nyt keskity. Itse kuitenkin pidän poliisia ja siihen liittyvää organisaatiota perusteltuna ja tarpeellisena, en tiedä parempaakaan vaihtoehtoa. Tietysti kritiikki on aina perusteltua, asioista tulee saada keskustella. Nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa onkin sananvapaus ja oikeus kokoutua, joten ongelmista voidaan keskustella avoimesti.
Ihmiset eivät ole kuitenkaan vieläkään sopeutuneet kaupunkikulttuuriin, vaan ihmisillä on kaipuu luontoon. Vihreyden, kasvillisuuden ja rauhan merkitys on valtava ihan jopa yleiseen terveyteen. Kaupungeissakin ihmisillä on kaipuu rauhaan, pois muiden ihmisten läheltä ja luontoon. Sen yhdistäminen kaupunkiin on vaikeaa, mutta todellakin tarpeellista. Jopa New Yorkissa on käytetty iso osa keskustasta yksinomaan puistolle, jonne ihmiset voivat mennä liikkumaan, kaikista kalleimmalle paikalle. Luonto usein nähdään ilmaisena. Luontoa usein tuhotaan, koska se on niin halpaa. Siitä ajatuksesta on hyvä päästä eroon, luonto on todella arvokasta. Luonnon positiivia vaikutuksia ihmisiin ei vieläkään osata tyhjentävästi selittää tieteessä.
Historiassa ja miksei nykyäänkin on puhuttu ihmisistä rotuina. Se on hyvin ymmärrettävää, koska ihminen on eläin muiden joukossa. Lajin määritelmään kuuluu, että kykenevät saamaan keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Lajimääritelmäkin on epäselvä, koska neanderthalilaista pidetään eri lajina kuin nykyihmistä (lat. homo sapiens), vaikka on näyttöä, että he ovat lisääntyneet keskenään. Rotu on vielä sitäkin vaikeammin määriteltävä käsite, se perustuu sovittuihin asioihin ja usein ulkoisiin tekijöihin. Perimän perusteella vaaleaihoiset ihmiset olisivat samaa rotua, Afrikassa olisivat loput ihmisrodut. Asia on siis hyvin vaikea asia. Rotuoppi on kehittynyt 1800-luvulla, mutta nykyään siihen suhtaudutaan kriittisesti. Kyseessä on poliittisesti arka aihe.
Ihmisten jakaminen erilaisiin kansakuntiin on usein jakanut ihmisten suhtautumista erilaisten ihmisten kesken. Kristinuskossakin ihmiset on jaettu aluperin mannerten mukaan, josta nykyiset ihmiset ovat perityneet. Samoin Roomassa pidettiin barbaareja erillisinä ihmisinä, koska heidän kulttuurinsa oli erilainen kuin roomalaisten ja muiden sivistyneiden etelä-eurooppalaisten kanssa. Asia ei siis sinällään ole uusi, vaan ihmiselle on luontaista yleistää ja katekorisoida ihmisiä yhteisön mukaan. Yleensä on myös taipumusta pitää meitä hyviksinä ja heitä pahiksina, yhteisöstä riippumatta. Sitä ajatusta on haluttu horjuttaa, etenkin sen tukemiseen on suhauduttu kriittisesti, sitä on pidetty eriarvoisuutta tukevana ja paheksuttavana populismina sen luonteensa takia. Tietämättömyys erilaisuudesta luo usein kriittistä ajattelua, näin on monessakin asiassa. Uusi ja viera tai erilainen elämäntapa aiheuttaa vihaa ja pelkoa, jotka ovat samojen tunteiden erilainen ilmenemismuoto, riippuen onko vahvempi vai heikompi.
Nykyiset vaaleaihoiset ihmiset ovat peräisin Afrikasta, me kaikki nykyiset vaaleaihoiset olemme samoja jälkeläsiä, olemme sitten aasialaisia, amerikkalaisia tai eurooppalaisia. Pohjoisessa on vähemmän UV-sätelyä, joten vaaleaihoiset ihmiset ovat entisäkin vaaleaihoisempia. Ympäristö vaikuttaa hyvin vahvasti, suomalaisenkin iho ruskistuu ja vanhenee paljon valon vaikutuksesta. Monia arabeja voisi pitää nuorena jopa 40 vuotiaana suomalaisena miehenä, jos arvioi ihon vanhenemisen perusteella. Onkin hämmästyttävää että monet pohjoismaalaiset haluavat vanhentaa ihoaan etelän auringossa. Itse ainakin pidän hyvin paljon vaaleista naisista. Vielä 1800-luvulla vaalea iho oli ihanne, jota ylläpidettiin peittävällä pukeutumisella, aurinkovarjoilla ja jopa myrkyllisillä kemikaaleilla, jotka kalvensivat ihoa. 1800-luvulla lihaksikkuus, rusketus ja barbaarimaisuus tulivat kauniiksi, joskin itse en viehty sellaisesta. Taustalla on ehkä huono omatunto rasismista, jolloin mustaihoisia sorrettiin ihonvärinsä takia.
Eurooppalaiset tutkimusmatkailijat löysivät Afrikan ja afrikkalaiset. Heitä ryhdyttiin kutsumaan neekereiksi, joka pohjautuu sivistykieltä tarkoittavan musta-sanaan. Sana neekeri ei siis itsessään ole negatiivinen, vaan hyvin sivistynyt ja kaunis sana. Samoin venäläisten sanominen ryssäksi ei ole sinällään pahaa, he itsekin toisinaan sanovat itseään ryssäksi, sehän on heidän kieltään, koko maa on yksi Rysland. Venäjä on paljon erikoisempi sana, sellaista ei käytetä missään muualla. Mitä siis sanojen alkuperään tulee, niin sana itsessään ei ole paha, vaan sanan käyttöhistoria vaikuttaa hyvin paljon. Afrikkalaisia neekereitä pidettiin usein hyvin positiivisina ja mukavina ihmisinä, ei ollenkaan mitään negatiivista. Yllättävää oli, ettei heidän kultuurissaan ollut korkeakulttuureita, kuten vaaleaihoisien ihmisten kultuureissa on ollut usein, kuten venäjällä Neuvostoliitto ja monta muuta isoa valtakuntaa. Vaaleaihoiset ovat ajatukseltaan systemattisempia, näin ainakin on uskottu. Afrikkalaisissakin on älykkäitä ihmisiä, heidän yhteiskuntansa ei ehkä kuitenkaan ole tukeanut sitä niin paljoa kuin yksilökeskeisemmät kultuurit. Älykkäitäkin afrikkalaistaustaisia on, todistetusti. Mielestäni älykkyys on arvostettavaa, älykäs afrikkalainen on vähintään yhtä ihailtavaa kuin valkoihoinen ellei jopa enemmänkin.
Keskiajan lopulla uudismatkaajien seurauksena siis löydettiin Afrikkalaiset. Etenkin britannialaiset hyväksikäyttivät heitä orjinaan, kuljettaen heitä Amerikkaan orjatyövoimaksi plantaaseilleen. Paheksuttavaa ja moraalitonta siitä tekee se, että näin he itse välttivät ruumillista työtä ja nauttivat muiden kansojen tuottaman työn hedelmästä. Senkin hyvän olisi voinut käyttää heidän omalla aluellaan, kun sen sijaan britannialaiset vain aiheuttivat kärsimystä ja ongelmia Afrikassa. Tämä sama toiminta jatkui hyvin pitkään, luoden afrikkalaistaustaisista alemman yhteiskuntaluokan. Vielä 1960-luvulla Yhdysvallat oli hyvin rasistinen maa, alistaen tummia ihmisiä. Ranskassa tapahtui vallankumous 1700-luvulla, jolloin ihmisten eriarvoinen kohtelu kiellettiin etnisen taustan perusteella. Teollistumisen myötä myös Britannia luopui orjuudesta, enää orjia ei tarvittu. Kangasteollisuudella Britannia saavutti paremman asema globaalissa taloudessa Aasiaa kohtaan, orjataloudelle ei ollut tarvetta ja koitti Uusi aika.
Mistä ikinä pitääkin tai ei pidä, niin erilaisuuden kunnioittaminen on tärkeää. Ei ole hyväksi kritisoida tai arvioida toisen naiskaveriaan. On todella loukkaavaa kritisoida, että jollain on huono nainen. Kuka sellaista haluaa kuullu, ei varmasti kukaan. On hyvä olla suvaitsevainen. Vaikka makuasioista voi kiistellä, niin ei ihmisten tarvitse riidellä makuasioiden takia. Jos joku pitää jonkinlaisesta naisesta tai sukupuolesta, niin se on hänen oma makuasiansa. Oma nainen on tietty aina paras, mutta on hyvä kunnioitta myös erilaisuutta. Usein suvaitsemattomuuden ja erilaisuuden hyväksymättömyyden taustalla on tietämättömyys.
Rooman hajoamisesta käydään vielä 2k vuotta myöhemmin hyvin aktiivista keskustelua. Sen sijaan Rooman rappeutumisen aikaan muodostunut kristinuskon syntyminen ei ole saavuttanut samaa kiinnostusta julkisessa sanassa. Kristinuskoa ehkä pidetään itsestäänselvyytenä, mutta sellainen ajattelu on usein vaarallista. Luonnonlakienkin pitäminen itsestäänselvyytenä ei ole hyvä asia, vaan kokeiden toistaminen on perusteltua. Sitä harrastetaan jatkuvasti kovia tieteitä toteuttamissa korkeakouluissa ja yliopistoissa, todistaen tilastollisesti asian paikkansapitävyyttä. Koskaan ei saa olla liian varma, aina kannattaa olla skeptinen. Monet tieteelliset teoriat on todettu paikkansapitämättömiksi poikkeustilanteissa.
Ristiinnaulitsemisen oli Rooman valtakunnasas käytetty tapa kuolemantuomituille. Tuomittu katseli vuorokauden vaihtumista muutaman päivän ajan ennen kuolemaansa, ellei kukaan häntä pelastanut, kuten hylättyä sotakarkuria vihollisten alueella.
Miksi tämä kristinuskon sitten syntyi. Mistä kristinusko sitten syntyi, siitä on hyvä lähteä. Kristinusko perustuu juutalaiseen uskontoon, jonka historia on vieläkin kauempana muissa uskonnoissa. Kristinuskon jälkeen tullut yksijumaluuteen uskova islamilaisuus myös pohjautuu samaan filosofiaan, muslimit eivät kiistä Jeesusta, mutta hänen asemansa on erilainen kuin kristinuskossa. Kristityt uskovat Jeesuksen neitseelliseen syntymään, Jumalan hedelmöittäessään Marian. Tämän ansiosta kyseinen nainen tuli raskaaksi neitseelliseseti Rooman valtakunnassa. Jeesuksesta on hyvin vähän aikalaisten kirjoituksia, jos ollenkaan. Kristinuskon mukainen uusi testamentti on kirjoitettu vuosien 100 – 200 vuoden välillä. Aikaväli osuu hyvin Rooman valtion rappion etenemisen kanssa. Rooman rappion edetessä osa keisareista liittyi mukaan kristinuskoon, osa yritti tuhota kristinuskoa, mutta mikään ei auttanut.
Rooman hajoamiselle ei ole vieläkään löydetty selvää syytä, usein kristityt vetoavat homoseksualisuuteen. Se on vieläkin kirkolle hyvin merkittävä asia, jota he vastustavat. Anaaliseksi ja homoseksuaalisuus ovat kuitenkin erinomainen ehkäisykeino. Kirkolle on tullut jostain syystä pakkomielle vastustaa seksiä saman sukupuolen kanssa, jota monet rakastavat. Anaaliseksi on myös sukupuolesta riippumatta hyvää seksiä, mutta samalla käytännössä täysin varma ehkäisymuoto yhdynnän suorittamiseen, jota on myös katolisen kirkon aikana harrastettu heterosuhteissa keskiaikana. Nykyisin ehkäisypillerit tai tarvittaessa kondomi (jos ei kuulu siihen 2 %, joilla on kumiallergia), mahdollistaa myös sukupuolien välisen vaginaseksin harrastamisen, mutta nekään tekniikat eivät tunnu kirkolle sopivan. Rooman valtakunnassa anaaliseksi oli hyvin yleistä miesten välillä. Naisten keskinäinen seksuaalisuus on aina ollut paljon vähemmän puhuttu aihe, siitä on hyvin paljon vaiettu. On kuitenkin hyvin varmaa, että semmoistakin on tapahtunut, kuten myös tapahtuu nykyäänkin. Vielä sata vuotta sitten naisen orgasmi oli kiistanalainen asia, monet jopa epäilivät sitä. En kuitenkaan keskity tähän aiheeseen, jokainen voi tutustua aihepiiriin omalla ajallaan itsenäisesti.
Rooma oli kaiken kaikkiaan hyvin toimiva yhteiskunta, joka kykeni turvaamaan kansalaistensa perustarpeet. Ihmisillä 2000 vuotta sitten oli hyvä elää siinä suurvallassa. Vasta keskiajan jälkeen 1500-luvun Hollanti saavutti saman elintason tutkimusten mukaan. Mikä tahansa sitten olikin Rooman tuhoutumisen syy – maaperän köyhtyminen tai muu, niin ihmisten huoli oli varmasti ilmeistä. Ihmiset olivat aikoinaan hyvin uskovaisia, Roomassakin harrastettiin Suomen tavoin alkuperäisuskontoja, joita barbaarikansat myöhemmin kutsuivat pakanauskonnoiksi. Ihmisten luottamus järjestelmää ja uskontoa kohtaan horjui, he hämmästelivät taantumasta johtuvaa negatiivista kehitystä. Syitä ja syyllisiä etsittiin kaikkialta, jotta tulevaisuus olisi parempi. Sellainen aika on otollinen populistiselle ja kristinuskoiselle ajattelulle. Oli helppo keksiä selityksiä ongelmille, vaikka vielä nykyäänkään syitä ei tiedetä. Monilla varmasti oli mielessä ajatus: suurvallassa on iso ongelma.
Miten paljon tahansa roomalaiset kantoivat jumalilleen uhrilahoja, niin jumalat eivät heitä arvostaneet. Tämä oli varmasti hengellisille johtajillekin kiusallinen paikka, sen selittäminen on lähes mahdotonta. Miten voi selittää sen; että vaikka ihmiset tekevät kaiken oikein, niin asiat menevät vain huonommaksi. Eipä siitä paljon voi muuta johtopäätöstä tehdä, kuin että perusperiaatteissa on vikaa, järjestelmä on väärä. Uskonnollisuus helposti on uhattuna, papiston täytyy keksiä jotain uutta pelastaakseen asemansa, jopa salaista ja kyseenalaista toimintaa. Kukaan ei osannut sanoa ratkaisuja, ei papisto, ei keisarit, ei poliitikot ja ei kukaan muukaan. Niin kaunis ja toimiva yhteiskunta lopulta roma-hti yhdessä sukupolvessa. Kansakunnan vihaamat barbaarikansat saavuttivat valtakunnan, edes armeija ei puolustanut, täysin ylivertainen armeija, jonka johdossa oli barbaarikenraaleja. Valtio yritti suvaitsevaisuutta ja kaikkea, kaikkensa pelastaakseen tulevaisuutensa.
Tuhannen vuoden valtakunnassa eläneiden ihmisten pelkoa on lähes mahdoton selittää. Ihmiset hakivat turvaa kaikkialla, täysin hajoamattomaksi ja stabiiliksi uskottu valtakunta ei kyennyt enää tarjoamaan turvaa kansalaisilleen, se lakkasi olemasta. Kymmeniä sukupolvia ihmiset olivat turvautuneet siihen järjestelmään, uskoen sen jatkavan samoin ikuisesti. Ihmiset hakivat johtajaa, ihan mihin tahansa he voisivat uskoa, kun heidän jumalansa olivat hylänneet heidät. Ihmiset itkivät ja pelkäsivät elämänsä puolesta, aiemman valtakunnan tarjoaman kehittyneen ja korkean elintason puolesta. Jälkiviisaana pelko oli aiheellinen, Rooman valtakuntaa seurasi kadonneita sieluja 1.5 tuhanneksi vuodeksi. He eivät voineet kuin vain rukoilla barbaareilta armoa, vihaamalta kansalta. He eivät voineet kuin rukoilla Isä meidän -rukoista, jotta olisivat saaneet syntinsä anteeksi, kuten hekin ovat antaneet anteeksi.
Mitä Roomassa siis tapahtui? Roomaan saapuivat germaanit ja muut barbaarikansat, jopa viimeinen keisari halusi pitää heille puheen, mutta hänet murhattiin ennen sitä. Kukaan ei vastustanut Rooman romahdusta, täysin alivoimainen vihollinen saapui maahan. Millään logiikalla ajatellen tämä oli ihan käsittämätöntä, ylivoimainen suurvalta alistui heikompansa edessä. Varmasti sivistymättömät barbaarikansatkin hämmästelivät, he melkein saivat vain kävellä suoraan pääkaupunkiin sotajoukkoineen, eikä kukaan vastustanut. Tätä tapahtumaa ovat kaikki vielä nykyäänkin hämmästelleet, että mitä silloin tapahtui. Koko tapahtuma on iso, mutta syytä sille ei kukaan ole osannut sanoa. Nykyään olisi verrattavissa siihen, että Yhdysvallat antautuisi Suomelle, päästäisin SA-INT -joukot Washingtonin Pentagoniin. Varmasti asialle vaadittaisiin jotain selitystä, sehän on jotain aivan poikkeuksellista – pakko olla joku syy. Itse en homoilua ihan niin kivana hommana pitäisi, että se olisi mahdollista. Saa olla toista mieltä kanssani, asiasta ei ole yksimielisyyttä.
Kristinusko lopulta saavutti valta-aseman, otti valtaan koko Rooman kansakunnan. Tämä aivan ällistyttävän solidaarisuusliikeen jälkeen Eurooppa elää nykyistä solidaarista aikakauttaan. Miten mikään valtakunta voi olla niin suvaitsevainen, että ottaa vastaan viholliskansan edustajat ja antavat heidän toimia generaleinaan. Oliko Rooma eettisesti niin suvaitsevainen ja eettinen, että he olivat ystäviä jopa vihollisten kanssa, luopuen kaikista kansallisista arvoistaan. Kaikki halveksittu olutkulttuuri hyväksyttiin ja jopa kansakunnalle keskeinen homokulttuuri tehtiin synniksi. Oliko taustalla uskonnollisuus vai suvaitsevaisuus? Koko Rooman valtakunnan arvomaailma tehtiin pahaksi, germaanien kultuurille käytännössä annettiin täydet vapaudet, he saivat ottaa Rooman haltuunsa. Sotilaallisesti Rooman armeijan vahvuudessa ei ollut epäilystäkään, kyse oli täysin poliittisesta toiminnasta. Juutalaisten uskontoon pohjautuva kristinusko saapui Roomaan, koko valtakunnan kulttuuri romahti, eikä kukaan sitä vastustanut.
Nykyäänkin moni ihminen joutuu elämään yhä vastaavassa pelossa kuin roomalaiset aikoinaan. Kuka heitä suojelee, kun suurin osa kansasta ei osaa samaistua heidän asemaansa. Osaako edes nykyiset luterilaiset papit auttaa? Auttaako siinä tekevänsä solidaarisesti, niin se on parasta? Asiaa suosittelen miettimään, oikesti!
Päihteet ovat vanha, kulttuuri- ja aikasidonnainen asia. Pelkästään päihteen määrittelemä on hyvin epäselvä. Usein kahvia ei lasketa päihteeksi, mutta vastaava asema on ollut oluella 1800-luvun alussa. Vasta 1800-luvulla olutta ryhdyttiin pitämään alkoholijuomana ja päihteenä. Vielä nykyäänkin olut lasketaan elintarvikkeeksi, oluella pätee samat lait kuin makkaran valmistuksella ja myynnille. Makkara on lihatuote, mutta oluessa on hieman alkoholia. Näinhän nykyinen iso EU määräsi, että HK:n sinisessä piti nostaa lihapitoisuutta, että sitä sai myydä lihatuotteiden ja muiden makkaroiden kanssa samassa lihatiskissä leipomotuotteiden sijaan. (Jopa jokin vuosi sitten lihapullina myytiin tuotetta, jossa oli 0 % lihaa, mutta lihaan verrannollisia aineita, kuten esimerkiksi kanannahkaa ja ammoniakin avulla luista mekaanisesti erotettua kudosta kuitenkin oli.) En haluaisi ruoan yhteydessä käyttää sanaa ’paska’, mutta sellaistakin on olemassa joissain maissa ruoantuotannon lopputuotteessa. Tuote huuhdellaan ammoniakilla ja lämmitetään, niin paska on sallittua myydä kuluttajille. Onpa tilanteita, joissa sellaisen ruoan liiallisesta ottamisesta on tullu jopa poliisit selivittämään asiaa. Eipä sitäkään aiemmin mainitsemaa HK:n makkaraa aivan oluiden kanssa myyty, mutta asian ydin tuli toivottavasti selville.
Oman lempioluen sanominen on tosi vaikeaa, koska on niin paljon hyviä erilaisia oluita. Tämä ainakin on yksi todella hyvä olut.
Itse olen itsenäisesti ylläpitänyt sellaista ajatusta; että tietämättömyys ja asioihin perehdyttämättömyys aiheuttaa sen, ettei ymmärrä mitä hienoa jossain asiassa on. Miten tahansa typerältä jokin harrastus tuntuu, niin sen ymmärtää vasta itse kokeilemalla. Oluiden juominen voi tuntua tosi typerältä harrastukselta, itsekin hieman ”nauroin” sellaisen harrastuksen aloittaessa, oluiden juominen tuntui varsin irvokkaalta harrastukselta. Tilastollisesti olen kuitenkin itselleni osoittanut, että moni asia on hyvin kiinnostava, oma tietämättömyys tekee asioista ei-kiinnostavia: omaa tyhmyyttään ei tiedä. Tähän samaan johtopäätökseen olen saanut päätyä lukuisia kertoja. Harrastuksen aloittaminen ei ole ongelma, ei sen lopettaminenkaan ole itselleni yleensä ollut ongelma. Tärkeintä ei ole asiat mitä tekee vaan miten tekee.
Rakennuskaari 7. luku 1 §:
”Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon. Joka ei sitä tee, vetäköön sakkoa kultakin vuodelta [talarin], ja istuttakoon kuitenkin niinkuin on sanottu, jollei havaita, että humalistoa ei voi siihen istuttaa taikka siinä voimassa pitää.” – Finlex/ajantasainen_lainsäädäntö
Edellinen laki on Suomessa yhä voimassa, sitä ei ole koskaan kumottu, mutta käytännössä se on dekriminalisoitu. 1700-luvulta ajat ovat paljon muuttuneet, joten koko lain noudattaminen olisi hyvin vaikeaa. Valuttaa on muuttunut taalareista useita kertoja, joten sakkojen arvioiminen Euroissa aiheuttaisi vähintäänkin aiheellista kritiikkiä. Säätyjärjestelmäkin on lakkautettu, eikä sitä oikein voida pitää edes perustuslain mukaisenakaan. Kaiken kaikkiaan humalan asema oli keskeinen yhteiskunnassa, verrattavissa Coca-Colaan nykyaikana. Olut oli aikoinaan hyvä indikaattori puhtaalle juomalle, kun keskiaikainen vesi ei täyttänyt nykyajan puhtausvaatimuksia, mutta ihmiset eivät ole juuri muuttuneet huonommiksi. Vielä nykyäänkin monet joutuvat juomaan likaista ja täysin juomakelvotonta vettä paremman puutteessa kehitysmaissa. Olut on halpa henkivakuutus, todiste puhtaasta vedestä. Keskimääräinen elinajanodote ei olutkaan yli 30 vuotta, mutta kuitenkin. Tietoa humalan kasvatuksesta Suomessa: http://www.yrttitarha.fi/tietopankki/kansanperinne/humala.html
Humala on tullut oluen lähes tärkeimmäksi mausteeksi. Alun perin oluissa on käytetty myös muita mausteita, mutta niiden asema on heikennyt. Ilmeisesti hamppukasvien heimoon kuuluva humala on todettu kaikista parhaimmaksi; karvas maku peittää kivasti alkoholin maun ja humalassa on totuttelun jälkeen miellyttäviä makuvivahteita, mutta silti riittävän mieto muuten maultaan. Se on ollut mielenkiintoinen mauste oluessa, samoin kuin vaikkapa kulta on ihmisiä kiinnostava kaunis metalli, josta ollaan valmiita maksamaan paljon. Samoin nykyään tehdään paljon hiilihapotettuja kolajuomia, joiden terveyshaitat ovat valtavia. Ehkä joskus kauhistellaan, että nykyään on juotettu lapsille hiilihapotettuja ja sokeroituja kolajuomia COCA-colaa, joka on alkujaan vanha apteekkarin kehittämä krapulalääke.
Olen siis nyt aikani kuluksi kokeillut maistella ihan yleisesti myynnissä olevia erilaisia oluita, luodakseni edes jonkinlaisen pohjan erilaisien oluiden tuntemukselleni. Oma tuntemukseni on perustunut hyvin suurelta osin suomalaiseen vaaleaan Lageriin. En tosiaan halua väheksyä niitä oluita, nehän ovat ehkäpä kaikista vaikeimpia valmistettavia oluita. Ulkomaisessa omistuksessa olevat Koff ja Hartwall ovat kehittäneet jopa menetelmät, joilla jälkikäyminen voidaan toteuttaa vain parissa tunnissa, kun normaalisti se kestää jopa kuukauden. Erittäin hyvä saavutus, en todellakaan halua väheksyä sitä. Itse en vain enää pidä siitä kliinisestä puhtaasta oluesta, nykyään enemmän nautin hieman askeettisemmasta oluesta. Tämä trendi tuntuu olevan Suomessa myös yleistymään, monet nauttivat jopa pienpanimoiden kalliista ja ei niin täydellisistä oluista. Itse maiston Ruosniemen panimon DI-olutta ihan jo koulutukseni takia. Kyseessä on siis tupla-IPA eli hyvin humaloitu olut. Pidin kyseisestä oluesta, se herätti jotain uutta käsitystä olutkulttuurista, yksi ainoa olut. Maksoin viisi euroa pullosta, jotain täysin taivaallista, mutta se ei yksinomaan selittynyt etiketillä.
Turmiolan Tommi on 1858 tehty sarjakuva, jolla valistettiin aikoinaan nuoria alkoholin vaaroista. Alkoholi on vieläkin merkittävä tekijä väkivaltarikollisuudessa, usein saa lukea alkoholilla olleen osuutta perhesurmaan uutisista.
Omasta mielestäni suomalainen päihdepolitiikka on todella epäonnistunutta, kuten myös alkoholipolitiikka. Itse vielä ymmärrän 1800-luvun alkoholinkulutusta rajoittavaa politiikkaa, mutta kieltolaki on ollut täysi katastrofi. Aikoinaan jopa kieltolakia kannattaneet ihmiset myönsivät sen epäonnistuneen. Minä en vain voi ymmärtää tätä nykyistä veropolitiikkaa ja muuta. Hyvänä puolena siinä on se, että ei enää paljoa perseessä tunnu maksaa hyvästä oluesta, kun kuitenkin suurin osa siitä on alkoholiveroa. Moni tyypillinen suomalainen Lager maksaa vain 0.15 euroa tölkiltä, se pantin tasoinen arvo on se sisällönkin arvo. Se on todella vähän, onnistuneen tuotekehityksen tulos. Suomalaisten nuorien alkoholiyliannostukset ovat aivan maailman huippua, ainakaan tilastollisen korrelaation perusteella kova verotuslinja ei ole toiminut.
Itse tosiaan maistelin ihan normaaleja oluita yleissivistyksen takia, kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Opin myös – kuten aiemminkin olen huomannut, että krapula on hyvä olotila. Intiaanitkin aikoinaan joivat krapulahakuisesti, saavuttaen paremman tilan. Olutta on juonut edellisenä päivänä riittävästi ja juo lisää seuraavana päivänä, niin se tuntuu auttavan keskittymishäiriööni. Ajatukset toimivat paljon paremmin ja muistaa enemmän unia kuin normaalisti. En tiedä onko se humala, jolle on epäilty olevan terveydellisiä vaikutuksia, mutta ei ole koskaan voitu kliinisesti osoittaa. Aluksi pidin tummista oluista, sitten vahvasti humaloiduista, kunnes nyt olen saavuttamassa tasapainoa. Oluet ovat aivan ihana asia, niin monenmoisia miellyttäviä makuja ja vivahteita, uskon myös humalalla olevan jotain vaikutusta masennukseen ja unettomuuteen, kuten perinteisessä kansantieteessäkin on uskottu. Yleinen hyvinvointini on parantunut. Yleensä alkoholi masentaa ja tekee pahaa oloa, mutta olut jopa tuntuu ehkäisevän masennusta. Etenkin vähänkään suuremmista oluista Nokian panimon Keisari-olutsarja on nykyään suosikkini. Niistä kaikista näkee näin insinööriä kiinnostavasti tarkat tiedot käytetyistä humalisti, maltaista ja muista spekseistä. Ehkä minua seuraavat sukupolvet osaavat suhtautua olueen oikein, 100 vuotta kieltolain jälkeen. Nykyinen päihdepolitiikka jatkaa on/off -linjalla, ei nähdä kuin raittiita ja ongelmaisia.
Nykyään nuorisolle voisi olla hyvä aloittaa olutharrastus katajanmarjaoluesta. Kyseinen oluttyyppi on kiellettyä mm. Saksassa, johtuen sen myrkyllisyydestä. Siinä on kuitenkin riittävästi ketkeroa ehkäisemään humalahakuista juomista, samalla peittäen veden epäpuhtauksista johtuvan pahan maun. Kokeneemmallakin olutmaistajalla olut saa naaman irvistämään maistaessaan.
Elämä perustuu energiankulutukseen, kuten ylipäätänsä kaiken toiminta luonnonlakien mukaan. Ilman energiankulutusta eli tehoa ei tapahdu muutosta. Kuten peruskoulussa opetetaan, niin teho on kykyä tehdä työtä, jolla tarkoitetaan asioiden vuorovaikutusta. Tätä kaikkea tarvitaan elämän ylläpitämiseksi ja siihen liittyvien asioiden tekemiseen. Energialla sulatetaan metalleja, työstetään materiaaleja, tuotetaan ruokaa ja hoidetaan logistiikkaa. Suurelta osin nykyinen sähköntuotanto ja energiakulutus perustuvat fossiilisiin energianlähteisiin. Energiankulutus kasvaa kiihtyvällä tahdilla ja sähkö on hyvä ja mielenkiintoinen tapa energian kuljettamiseen ja käsittelyyn.
Yli 1 % sähköstä tuotetaan solarpaneeleilla.
Monissa uskonnoissa Aurinkoa on pidetty muinoin jumalana, joka on kaiken elämän alkulähde. Se ajatus on nykytiedollakin monessa mielessä varsin oikeanlainen. Ilman Aurinkoa meidän elämäämme ei olisi, tähteä pidetään edellytyksenä elämän syntymiselle planeetalle etsittäessä eksoplaneettoja. Meidänkin fossiiliset ja oikeastaan kaikki energianlähteemme ovat peräisin tähdistä. Energian muuttaminen toisesta toiseen tapahtuu rajallisella hyötysuhteella, iso osa energiasta muuttuu lämpösäteilyksi muutosten yhteydessä. Täten tuntuisi järkevältä käyttää suoraan valoa energianlähteenä, ilman että välissä tapahtuisi ylimäärisiä muutoksia energiamuodosta toiseen.
Aurinkopaneeli eli aurinkosähköinen-ilmiö on monen muun keksinnön tavoin 1800-luvulta, mutta kehitys niistä ajoista on ollut valtavaa. Ensimmäiset aurinkopaneelit toimivat 1 % hyötysuhteella ja vaativat kultaa valmistusmateriaalikseen. Nykyiset huippuaurinkopaneelit saavuttavat lähes 50 % hyötysuhteen laboratorio-olosuhteissa, kuluttajakäyttöön tarkoitetuilla paneeleilla päästään usein korkeintaan vain 20 % hyötysuhteeseen. Alemmillakin hyötysuhteilla valmistetaan edullisempia paneeleita, koska hyötysuhde ei ole niin kriittinen kriteeri kuin paneelin antoteho suhteessa hintaan. Paneeleilla on mahdollista päällystää suuriakin alueita, jos vain kustannukset ovat riittävän edulliset.
Joillain alueilla saavutetaan merkittävää aurinkoenergiatuotantoa, kuten esimerkiksi Saksassa yksityisten tuottama aurinkoenergia tuottaa jopa useita prosentteja koko maan sähkökulutuksen tarpeesta. Samoin myös tuotantomäärät ovat monilla alueilla kiihtyvää, Kiina on yksi suuri uusiutuvaan energiaan panostava maa, nykyinen fossiilisten energialähteiden kulutuksen kasvu ei ole kestävää, vaan siitä seuraa ongelmia, joihin on huolestuttu kansainvälisesti.
Maapalolla voitaisiin lisätä merkittävästi aurinkoenergiaa, jopa tuhatkertaiseksi nykyiseen energiankulutukseen verrattuna.
Aurinkoenergian potentiaali nykyiseen energiankulutukseen nähden on valtava Maassa, energiankulutuksen voisi jopa tuhatkertaistaa nykyisestä aurinkoenergian avulla. En todennäköisesti itse tule tätä koskaan näkemään, ainakin olen skeptinen. Jos olen väärässä, niin sekin sopii minulle. On mielenkiintoista ajatella, että minkälainen Maa olisi tällaisen tason saavuttamisen jälkeen. Tällä olisi varmasti valtavia vaikutuksia ympäristöön, muuttaen Auringon lämmittävän vaikutuksen erilaiseksi kuin mitä se on nykyään. Ilmavirrat ja ehkä jotkin muutkin luonnonvoimat muuttaisivat toimintaansa. Nykyiselläänkin kaupungeissa on lämpösaarrekeilmiö ihmisten toiminnan seurauksena, kaupungeissa on muutaman astetta lämpöisempää kuin ympäröivällä alueella. Suuri tekijä tässä on maankäytöllinen, tumma asfaltti ja vähemmän kasvillinen ympäristö lämpenee enemmän kuin esimerkiksi metsä.
On visioitu, että Saharassa pieni maa-alue riittäisi tuottamaan koko nykyisen ihmisten käyttämän energiatarpeen. Sähköä voidaan käyttää nestemäisten polttoaineiden valmistukseen, mutta nykyisellään se ei ole kannattavaa. Tilanne voi muuttua, jos aurinkoenergian hintakehitys jatkaa laskuaan, alittaen muut energiamuodot. Aurinkoenergialla tuotettu synteettinen bensiini tulisi mahdollisesti halvemmaksi kuin mineraalipohjainen.
1964 on ennustettu ihmisten kykenevät käyttämään maahan tulevan aurinkoenergian 100 – 200 vuoden aikana. Muutamassa tuhannessa vuodessa sivilisaatio kykenisi hyödyntämään koko tähden (Auringon) energian. Sadoissatuhansissa vuosissa tai miljoonissa vuosissa sivilisaatio kykenisi ottamaan koko universumin tähtien säteilytehon talteen. Nämä ovat vain ennusteita, mitään tietoa ei tietysti asiasta ole. Asia on kuitenkin hyvä pohtia, jos etsitään älykästä elämää Maan ulkopuolelta ja mietimme meidän tulevaisuuden energiapolitiikkaamme. [ wiki ]
Vesien saastuminen on minulle aihe, joka hieman kiinnostaa. Minulla on koulutuksellistakin pohjaa, mutta myös ihan yleisellä omaehtoisella kiinnostuksellani olen perehtynyt aiheeseen. Suhtautuminen esimerkiksi merien jätekuormitukseen on muuttunut 50-luvulta, jolloin saasteita tuotettiin vähemmän ja vielä uskottiin merien kestävän kaiken ihmisen tuottaman kuormituksen. Aikoinaan asiantuntijat suosittelivat Itämeren lannoittamista, mutta nykyään tiedetään meren pohjan olevan talvisin puoliksi kuollutta ravinteista johtuen. Itämeri on maailman saastunein meri.
Monissa maissa vesistöt ovat olleet niin huonossa kunnossa, että niissä uiminen ja kalastaminen on ollut kiellettyä. Vesiensuojelu on kehittynyt merkittävästi 70-luvulla kehittyneissä maissa. Kuvassa varoitetaan tulvasuojista, joiden kautta sadevedet huuhtelevat saasteita mukanaan vesistöön.
Mitä sitten saaste on? Yleisesti saasteella tarkoitetaan jotain sellaista, joka oikeassa paikassa voi olla positiivinen asia, mutta ympäristössä sitä kuitenkin pidetään negatiivisena. Saaste voi olla siis musiikkia, maantiesuolaa, kemiallisia aineita, lannoitteita, hiilivetyjä, kasvi-/hyönteismyrkkyjä, moottoriöljyä, lahonsuoja-ainetta, kumia, muovia, metalleja, lääkkeitä, paskaa tai melkein mitä vain. Asia ei siis ole ollenkaan yksinkertainen – kuten ei moni muukaan asia, vaan saaste on ihmisen keksimä käsite. Saasteet siis ovat yleensä asioista, joista on jotain hyötyä oikeassa paikassa, saaste ei ole sama asia kuin myrkky. Saaste on enemmänkin kuin likaa, jotain jonka koostumus ei yleensä edes kiinnosta, kunhan vain pääsee eroon. Se ajatus hyvin kuvastaa ihmisen luonnollista ajatusta ongelmasta, valitettavasti tämä ajatus ei enää nykyään riitä, vaan on pakko selittää asiaa tarkemmin.
Samoin kuin monilla siisteimmillä eläimillä – myös rotilla, niin ihminenkin haluaa pitää oman elinpiirinsä puhtaana. Tämä ajatus hieman vaihtelee kulttuurien mukaan, joissa kulttuureissa suhtautuminen likaisuuteen on erilaista ajan ja paikan mukaan. Keskiaikana puhtautta pidettiin jopa paheksuttuna, mahdollisesti Roomalaisen aikansa korkean hygieniakulttuurin takia. On huomioitavaa, että Rooman valtakunnan aikainen vesijohtojärjestelmä on ollut käytössä näihin päiviin asti. Avoin vesijohto jouduttiin Espanjassa sulkemaan modernien hygieniavaatimusten ja lyijyputkien myrkyllisyydestä johtuen, viimeisin vesijohtoverkoston ”vesitorni” on yhä käytössä. [ wiki ]
Aina pitkälle 1900-luvulle asti modernissa maailmassa elettiin ajatuksessa, että jätevedet voidaan hävittää vesistöjen avulla. Tämä ajatus on ollut katastrofaalinen ja johtanut valtaviin ongelmiin, vesivessaa pidetään yhtenä hirveimmistä keksinnöistä. Se on ollut mahdollista aikoinaan, mutta nykyisellä väestönmäärällä täysin mahdotonta ilman luonnossa aiheutuvaa dramaattista täystuhoa. Tähän ratkaisuksi on kehitytty erilaisia vessoja, kuten sähköllä jätteet höyrystävä ja polttava vessanpönttö, josta ei tule jätevettä. Myös perinteinen kompostoiva paskapönttö on yksi vaihtoehto, jollaista itse tällä hetkellä käytän. Valtion ehdottoman tuhansien eurojen pienpuhdistamoiden hinnalla voisi korvata vesivessat järjestelmillä, joista ei tule jätevettä ollenkaan. Ratkaisu olisi siis kieltämällä lailla paskan pistäminen jäteveteen. Ehkä edellinen lause hämmentää, mutta valitettavasti nykyinen ajatus viemärin tarkoituksesta on paska juttu. Paskat eivät kuulu vesistöön!
Miksi vesien saastuminen on paha juttu. Tämä asia on ymmärretty hyvin kyllä siinä mielessä jo kauan, että ihmisen juomavedessä saasteet eivät ole hyvä asia. Se onkin oikein fiksua, vielä kun ymmärtää pohjavesien saastuvan vuosituhansiksi. Kaikki maanteille levitetty ja pohjaveteen valunut maantiesuola pysyy ja kauan. Pohjavesi on yleensä kaikista parasta juomavettä, on surullista että miten vähän sitä arvostetaan. Suomessa ongelma ei edes ole vedenkulutus, aivan ongelmitta voitaisiin kasvattaa vedenkulutusta valtavasti. Suomi on suomaa, jossa kyllä vettä riittää ja asukastiheys on matala. Monin paikoin – minunkin asuinalueellani – on jouduttu salaojittamaan metsää, koska muuten puut eivät kasvaisi. Kaliforniassa ihmiset kuluttavat 500 litraa vettä vuorokaudessa asukasta kohti, kun Suomessa vastaava luku on vain 155 litraa. Suomessa ei siis todellakaan ole mitään perustetta vähentää vedenkulutusta, monin paikoin viemäreitä joudutaan huuhtelemaan liian vähäisen kulutuksen takia. Viemäriverkoston toiminta perustuu riittävään vedenkulutukseen, muuten viemärit tukkeutuvat. Puhdas vesi ei siis kuluttamalla lopu Suomessa, saastuttamalla se loppuu. Tietysti veden pumppaaminen porakaivosta putkistoja pitkin puhdistettuna vaatii energiaa, sikäli veden säästäminen on perusteltavaa. Se siihen tarvittu energia on vähäisempää kuin esimerkiksi käänteisosmoosille merivedestä valmistettu juomavesi.
Saastetta on kuitenkin monenlaista, kuten aiemmin tuli todettua. Esimerkiksi täällä Peräseinäjoella oleva Kalajärvi on hyvin pahasti saastunut turvetuotannosta. Se on ehkäpä Suomen yksi suurimmista saasteongelmista, turvetta tuotetaan Suomessa paljon. Asialle on kai jotain jopa näennäisesti tehtykin, enää ei tule mätänevää limakerrosta iholle lämpiminä päivinä. Turvetta kuitenkin kertyy valtavasti jatkuvasti, järven hidas ja varma umpeen kasvaminen jatkuu. Kalastajat kaikuluotaimineen ovat todenneet syvänteiden täyttyneen turpeesta. Kalakannat myös perustuvat täysin jatkuville istutuksille, ilman istutuksia kalajärvessä ei olisi kuin räkäkiiskejä.
Jos matkaan Itämerellä risteilijälle, niin katso sitä merivettä. Se on kesällä vihreää ja talvella ruskeaa, saasteiden takia. Rannoille kertyy hirveää vaahtoa, jota ei tule esimerkiksi Välimerellä. Se meri on oikeasti täynnä saastetta, maailman saastunein meri. Kilosta Itämeren kalaa saa yhtä paljon elohopeaa kuin yhdestä energiansäästölampusta. Kannattaako sitä enää edes suojella vai muuttaa vaikkapa levänkasvatusaltaaksi?
Jos pohjavesi saastuisi metanolipohjaisesta lasinpesunesteestä, niin olisiko ratkaisu denaturointiaineen kieltäminen kyseisestä aineesta? Kun vesijohto veden EBU (European Bitterness Unit) -tasot lähtenevät IPA:a , niin denaturointiaineiden kiellolla saataisiin hyvä makea maku juomaveteen. Yleensä kun saaste on juomavedessä, niin se on kulkeutunut jo vuosikymmeniä ja koko pohjavesi on erittäin vaarallista juotavaa. Jos freoneja ei olisi rajoitettu kansainvälisesti, niin 2050-luvulla otsonikerros olisi kadonnut kokonaan ja maapallo muuttunut asuinkelvottomaksi. Tämä päätös tehtiin, vaikka sen seurauksena otettiin käyttöön erittäin herkästi syttyvät ponnekaasut ja autojen ilastointilaitteiden jäähdytysaineet. Mielestäni se kannatti, tieteen ansiosta saavutettiin pienempi paha. Joskus kannattaa tehdä negatiivisia päätöksiä, jos toinen vaihtoehto olisi sitä negatiivisempi, eikä ainakaan päinvastoin.
Rottaa pidetään usein hyvin haitallisena ja negatiivisena eläimenä. On kuitenkin syytä huomata, että rotassa on paljon hyvin inhimillisiä piirteitä. Rotta on erittäin sosiaalinen ja älykäs eläin. Rotta elää ydinperheissä, jotka muodostavat klaaneja. Klaaneilla on omat reviirinsä. Rotta on sopeutunut hyvin monenlaiseen elinympäristöön ja osaa toimia ihmisen kanssa. Vertaisin rottaa jopa koiraan, ilman ihmistä eivät olisi susi ja rotta saavuttaneet nykyistä laajuuttaan. Ihminen periytyy myös rottamaisesta eläimestä 70 miljoonan vuoden takaa, dinosaurusten menettäessään valta-asemansa. Itseäni aihe kiinnostaa, koska asunnossani asuu minun kanssani rotta.
Rotan älykkyys on huippuluokkaa, lisäksi rotta on empaattinen ja sosiaalinen eläin.
Rotan älyllisistä kyvyistä todistavat labyrinttikokeet, joissa rotta on täysin ylivertainen ihmiseen nähden. Rotalla on todella hyvä suuntavaisto ja rotat kykenevät liikkumaan monenlaisissa ympäristöissä hyvän älykkyytensä ansiosta. Rotta ei mene ansaan ja osaa varoa myrkkyjä. Rotan sosiaalinen yhteisö myös auttaa tunnistamaan vaaroja, jolloin muut jäsenet valistuneesti välttävät varman karun kohtalon
Rotta on ihmisen kanssa toinen samanlainen nisäkäs, jolla ei ole erityistä kiima-aikaa, vaan kiima jatkuu 2 – 3 päivän välein, kuten ihmiselläkin. Raskausaika rotalla on vain 20 päivää, jonka jälkeen rotta kykenee parittelemaan pian uudestaan. Rotalla voi olla jopa 12 poikasta, riippuen ravitsemuksesta. Ihmisenkin kyky tulla raskaaksi riippuu painosta, alipainoisena ihminen menettää kuukautiset, eikä täten kykene tulemaan raskaaksi. Rotta elää myös ydinperheessä, jossa on yksi uros, yksi tai useampi naaras, joka synnyttää 1 – 12 poikasta. Rotta osaa säännöstellä lisääntymistään hyvin tilanteen mukaan, talvella populaatiosta vähenee jopa 90 %. Rotat huolehtivat yhteisönsä muista jäsenistä, niin poikasistaan kuin muistakin klaaninsa rotista. Rotat keräävät ruokaa varastoon pahanpäivän varalle. Rotilla on arvohierarkia klaanin sisällä.
Rottaäiti imettää poikasiaan.
Isorotta on syrjäyttänyt mustarotan Pohjois- ja Keski-Euroopassa, samoin kuin nykyihminen on syrjäyttänyt muut ihmislajit. Isorottaa elää kaikkialla maailmassa, ainoastaan antarktisella ei elä isorottia. Rottia siis elää melkein kaikkialla samoissa paikoissa kuin ihmisiäkin, sopeutuen hyvin erilaisiin paikkoihin. Minunkin kotini kellarissa elää ainakin yksi rotta, yöllä kuulin rouskutusta. Isäntä toi rotalle myrkkyä, joka saattaisi poistaa kämppäkaverini. Rotta osaa varoa killereitä ja muutenkin osaa toimia varovaisesti. Kotonani on pöydällä leipäpaketti ja muuta syötävää, mutta kukaan ei vielä ollut uskaltanut sattua niihin, koska tiesivät minun tunkeutuneen heidän reviirilleen. On todella surullista ajatella, että älykästä eläintä näinkin paljon paheksutaan ja halveksutaan älykkyytensä takia. Itse tunnistan rotasta paljon inhimillisyyttä: hyvää ja pahaa.
