Uutisissa on ollut jonkin aikaa propagandaa talouden kääntymisestä kasvuun [hs]. Tämä tieto pitää paikkansa, jos luottaa tilastokeskukseen [tilastokeskus]. Asia ei ole uusi, talouskasvusta on puhuttu jatkuvasti, eikä poliitikot ole koskaan erityisesti julistaneet laman alkaneen.

Suomen talous on ollut aina murroksessa, kuten mielestäni asian kuuluukin olla. Muistelen, että nuoruudessani koulussa puhuttiin paljon palvelutaloudesta, joka olisi jonkinlainen seuraaja teollisuustaloudelle. Asia tietysti opetettiin peruskoulussa hyvin pelkistetyllä tavalla, mutta se kuvasti hyvin sen ajan ajattelumaailmaa eli aikaa ennen vuotta 2007.

En halua väheksyä visiota palveluyhteiskunnasta, tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Eniten itseäni hämmästytti, että samaan aikaa visioitiin teollisuuden romahtavan, mutta silti ammattikorkeakouluissa insinöörejä koulutettiin innokkaammin kuin koskaan aiemmin. Nämä olivat mielestäni hyvin ristiriitaisia asioita keskenään, mutta ehkä taustalla oli huolestuttavan suuret puutteet kunnollisesta ymmärryksestä yhteiskunnan kehittämiseksi.

Olen usein ollut sitä mieltä, että ohjelmointi ja yhteiskuntaoppi ovat periaatteiltaan hyvin lähellä toisiaan. Monet samanlaiset asiat ja ongelmat ilmenevät molemmissa, kuten Kuvassa 2 on esitettynä. Entisen yliopistoni laitosjohtaja ja D-työni ohjaaja Tommi Mikkonen on ohjelmistoprojektien onnistumista ansioituneesti tutkinut, joten olen osittain sen johdosta päätynyt näkemykseeni itse asioita pohdittuani. [Metropolia, TUT]

Mikä siis on ongelman ydin. Mielestäni yksi suurimmista ongelmista on se, että usein asioita yritetään kehittää paremmaksi, mutta poliitikkojen tehtävänä nimenomaan olisi muuttaa ajattelumalleja ja yhteiskuntarutiineja. Sen sijaan, että tehtäisiin jopa kaltevan pinnan argumentointivirheen kautta yhteiskunnan tulevaisuusvisoita, niin tulisi löytää oikeita vastauksia [tiede.fi]. Ehkä taustalla on pelko – jopa aiheellinen pelko, epäonnistumisesta ja poliittisesta vastuusta, ilman mahdollisuutta saavuttaa merkittävää hyötyä.

Minä olen kauan kannattanut teollisuuden kehittämistä globalisaation sijaan. Seuraavassa lainauksessa lainaan itseäni vuodelta 2013.

”Niinpä niin, palveluyhteiskunta on vain idealistista haihattelua, jossa ei ole oikein järkeä. Paljon järkevämpää olisi kehittää teollisuutta, jolloin esimerkiksi energia tuotettaisiin edullisella aurinkoenergialla jne. Miestäni ainakin jotain on pielessä, jos työttömien ja melkein työttömien määrä kasvaa. Sehän on hukkaan heitettyä potentiaalia. Markkinatalous kuitenkin pakottaa toimimaan kilpailukykyisesti. Enää ei voida turvautua kotimaiseen kysyntään, vaan haastetaan täältä epäkilpailukykyisestä alueelta meidän teollisuus Saksan, Kiinan, Yhdysvaltojen ja muiden talousmahtien kanssa.” Tuppu L 2.0 [tiede.fi2]

Niinpä niin, mikä sitten olisi avuksi. Minun mielestäni tilanne on muuttunut paljon paremmaksi viimeisen reilun 4 vuoden aikana, itse olen mm. suorittanut DI-tutkinnon sen ajan sisällä [CV2016]. Jopa yllätyin, että esittämästäni kritiikistä ei ole sen pidempi aika, niin paljon kuin sen ajan sisällä on tapahtunut ja muuttunut omassa elämässäni. Täten olen optimistinen, että asiat saadaan kuntoon, meidän yhteiskuntamme on hyvin ketterä. Ehkä yhtenä perimmäisenä syynä on meidän huono asemamme maailman markkinoilla, joten meidän on pitänyt aiemminkin reakoida käytännön pakosta vientiteollisuuden muutoksiin. Toisaalta alkuperäinen kritiikkini kohdistui erityisesti siihen sanomaani mielettömyyteen ja ristiriitaan, että samalla kun koulutetaan insinöörejä, niin nähdään teollisuus jonkinlaisena historiallisena asiana. Olen myös kritisoinut vahvasti maatalouden näkemistä taantuvana alana, koska uskon maatalouden olevan nimenomaan kehittyvä ala tulevaisuudessa. Valtavaa potentiaalia uskoisin olevan, kunhan vain joku nero saisi muutokset suoritettua vanhoihin turvallisiin rutiineihin.

Kuka siis suorittaisi meidän uudituksemme. Parasta varmasti olisi, jos meidän omasta maastamme saisimme jonkun, joka hoitaisi asioita paremmaksi. Mutta olen myös hyvin optimistinen Elon Muskin suhteen, hän on kiinnostunut Vaasasta tulevan Gigafactoryn sijoituspaikaksi valinnan myötä. Laitos tulee tuottamaan tulevaisuuden sähköautoille akkuja. [afterdaws, gigafactory.fi]

Minä kunnioitan ja arvostan Elon Muskia. Hän on homo sapiens (käytän neutraalia muotoa, koska minua on syytetty naisvihaajaksi), joka on toiminut todella luotettavasti, kehittämällä mm. PayPal-järjestelmän, joka on korjannut USA:n pankkijärjestelmää vaivaavat ongelmat kyseisellä järjestelmällään, jota käytetään nykyään hyvin paljon myös Suomessa. Bill Gates sai aikoinaan journalisteilta vihaista palautetta julkisesti, koska hän kritisoi USA:n pankkijärjestelmiä vanhanaikaisiksi [bloomberg]. Itse olen käyttänyt PayPal’ia satoja kertoja, aina toiminut täydellisesti. Työkaverin kanssa keskustelun myötä yhdessä tultiin käsitykseen, että Elon Musk on ehkä tämän hetken merkittävin teollisuusnero [Absent. 2017-05-19]. Muskin viimeisin saavutus on se, että hän on saanut raketin ensimmäisen vaiheen laskeutumaan ehjänä ja uudelleen käytettävänä Maan pinnalle. [guardian, SpaceX, Tesla]

Itse uskon, että Suomessa on kulttuurissa tietty vika, joka rajoittaa hyvää johtajuutta. Suomessa on sanonta: ”Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.”, kun taas Yhdysvalloissa sanotaan: ”Shoot for the moon. Even if you miss, you’ll land among the stars.” Ylipäätänsä Suomessa ei hyväksytä epäonnistumista, sellaiseen ihmiseen ei luoteta. Sen sijaan Yhdysvalloissa asenne on, että jos ei ole tehnyt koskaan konkurssia, niin ei ole hyvä johtaja. Ehkä ohjelmistoprojektiakaan ei saisi mielellään palkata johtamaan henkilöä, joka ei ole itse kertaakaan täydellisesti tyrinyt projektia? Epäonnistumisen pelko ja siitä seuraava varovaisuus on huono piirre meidän kulttuurissamme?

TT: ”Konepajat pääsivät kasvun imuun:”Näin kovaa koneet eivät ole käyneet kymmeneen vuoteen””
TT: ”Euroopan ensimmäinen hybridirekka tulee Suomesta – tehoa 850 kW ja vääntöä yli 5000 Nm”
Piti taas mussuttaa mustalle listalle WordPress-kräkkeristä, josta nyt jäi IP-osoite 91.200.12.49 tilastoihin.