Olen päättänyt vaihteeksi keskittyä uuteen aiheeseen eli sukututkimukseen juutalaispalvelu MyHeritagessa. Tämän johdosta oma kirjoitteluni on tähän blogiin jäänyt vähemmälle, mutta syitä on muitakin. On ollut töissä kiireisempää, vähemmän loma-aikaa ja myös muita juttuja.
Johdanto
Itselläni oli tarkoitus kirjoittaa mielenkiintoinen aihe Natsi-Saksaan liittyen. Aihetta mietin itsenäisesti monesta eri näkökulmasta. Päätin kuitenkin jättää sen kirjoittamatta, koska en osannut aloittaa aihetta oikein mistään. Aihe on liian laaja ja vaikea kokonaisuus.
Nyt olen kiinnostunut oman sukuni tutkimisesta. Aiemminkin olen omaan sukuuni liittyvää tietoa selvitellyt, mutta jostain syystä sain uuden innostuksen aiheeseen. Ehkä markkinatalouden hirvittävät Facebookissa näkyvät mainokset saivat minut pauloihinsa. [1, 2, 3, 4]
Sukupuu
Ajatuksena sukupuu on erittäin vanha, jo Vanhassa testamentissa eli kristinuskon aikaa edeltäneessä uskonteoksessa on kuvattuna sukupuuta. Sukupuun piirtäminen visuaalisesti puumaisena on vain tapa esittää dataa, jolloin asian hahmottaminen on luontaisesti helpompaa raakadatan sijaan.
Suvun tutkiminen on mahdollisesti nähty turhamaisuutena, eikä tavallinen väestö ole välttämättä kokenut sitä syystä tai toisesta erityisen tärkeäksi asiaksi omana aikanaan. Kuitenkin etenkin parempiosaisessa väestössä sukupuuta on tutkittu läpi historian.
Itse en ole erityisen hyvästä perheestä, mutta itselleni oman sukuni tuntemista edes 1800-luvulta asti on aina painotettu tärkeäksi. Edes serkut ja pikkuserkut pitäisi sukupuussa tietää. Enää itselläni ei todennäköisesti ole vaaraa lisääntyä 1. polven serkusten kesken, mutta on hieman noloa myöntää, ettei tietäisi serkuksistaan mitään.
On myös mukava katsella, että minkälaisia ja jopa hyviä sukupuiden välisiä oksia on yhdistelty sukuun oman suvun historiassa. Oma isälinja menee kauniisti 1600-luvulle, kenen suku on mahdollisesti peräisin ruotsinkieliseltä länsirannalta. Isälinjaani liittyy paljon suhteellisen hyvistä taloista peräisin olevia tyttäriä ympäri Etelä-Pohjanmaata.
Perimä
Rotuopin historia ulottuu 1800-luvulle, jolloin saavutettiin suhteellisen hyviä epäsuoria tuloksia ihmisten perimästä. Ihmisten silmien ominaisuuksien, karvojen kasvutavan, kallon mittojen, pigmenttien ja monien muiden vastaavien mitattavien tekijöiden avulla ihmisten perimästä saatiin erittäin paljon epäsuoraa tietämystä.
Perinnöllisten ominaisuuksien periytyvyys on ollut erittäin kauan ihmiskunnan tiedossa. Vuosisatoja sitten on jo tutkittu erilaisten ominaisuuksien periytymistä mm. kasveilla. Ruokakasveja ja karjaa on jalostettu vuosituhansia. Esimerkiksi nykyinen maitotalouden käyttämän lehmän alkuperäinen luonnonvarainen eläin on jääkaudella elänyt alkuhärkä [11].
Alkuhärkää on pyritty palauttamaan takaisin käänteisellä jalostulla. Samoin olen itsekin tehnyt tietokannasta re-engineerin menetelmällä ER-kaavion, niin myös jalostusta voidaan enemmän tai vähemmän onnistuneesti tehdä taaksepäin sukupuussa. Suureksi onneksi eläimestä on piirretty täsmällisiä kuvia ja löydetty täydellisesti säilyneitä luurankoja. Nykyinen Aurochs on kuitenkin geenien hävimisen seurauksena jäänyt pienempipalliseksi ja lehmämäisemmäksi kuin oikea jääkaudella laiduntanut alkuhärkä.
Vanhimmat kuvat muinaisista jääkautisista eläimistä ovat piirrettynä luolamaalauksiin. Ranskasta on löydetty erinomaisen hyvin piirrettyjä kuvia jääkautisista eläimistä, mikä toimii parhaimpana referenssinä sen ajan elämistä. Kyseisten ihmisten työtä ei voi kuin arvostaa, ottaen huomioon kivikauden aikaisten maalauksien aikaiset väriaineet, piirtoteoriat ja välineet. [10]
” Minotauros (kr. Μινώταυρος) oli kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä taruolento, joka oli puoliksi ihminen, puoliksi härkä. Kreetan kuningattaren Pasifaen ja valkoisen härän ristisiitoksena syntynyt hirviö teljettiin kuningas Minoksen käskystä suureen labyrinttiin,” [15]
Siinä missä sukupuu on osoittautunut hyvin toimivaksi perinteiseksi tavaksi sukulaisuuden analysointiin, niin LSD:n vaikutuksessa 1970-luvulla DNA:n ns. keksimisen jälkeen maailma muuttui. DNA:n myötä on tullut aivan uusia tapoja ja mahdollisuuksia sukulaisuuden sekä perimän tutkimiseen.
Erilaisia perinnöllisesti yhteneväisiä joukkoja kutsutaan etnisiksi ryhmiksi, joita voidaan mallintaa joukko-opillisin eli matemaattisin menetelmin. Aiemmin näitä on kutsuttu myös roduiksi, mutta mm. poliittishistoriallisista syistä käsite on muuttunut etnisyydeksi.
Usein sanotaan, että kansan nopea muuttoliikenne on tapahtunut 1500-luvulla. Siihen asti usein ajatellaan ihmisten olleen staattisia ja liikkuneen erittäin hitaasti. Luultavasti tämä näkemys on yleistäen täysin oikea. On kuitenkin mahdollisesti argumentointivirhe väittää, että se olisi ehdoton totuus. Kahden erillisen sivuston mukaan minulla on omasta mielestäni yllättävän paljon britannialaista perimää.
Itse epäilen, että Suomeen olisi tullut Itämeren laivaliikenteen mukana ympäri maailmaa ihmisiä. Se, että esimerkiksi minulla on mesoamerikkalaista ja jopa polynesialaista sekvenssiä perimässäni, niin on joko virhe tai sitten se on tullut laivaliikenteen mukana ulkopuolelta. Oman hypoteesini mukaan viikingit ovat tuoneet naisia jopa Amerikasta asti Eurooppaan.
Y-kromosomi
Itse olen yllättynyt, että minulla ei ole saksalaisia sekvenssejä perimässäni. Tämä kuitenkin tukee hyvin sitä hypoteettista näkemystäni, että oma isälinjani on eriytynyt mm. Saksan sekä pohjoismaiden alueille omiksi kultturillisiksi alueikseen. Täysin sama Y-kromosomi on molemmissa alueissa yleinen, mutta muuten perimä poikkeaa suhteellisen paljon. [9]
Seuraavassa on lueteltuna Ruotsin kuninkaalliset, joilla on sama Y-kromosomi kuin minulla:
- Valdemar I of Sweden (1239–1302) => I1 (Y-DNA) [14]
- Birger I of Sweden (1280-1321) => I1 (Y-DNA) [14]
- Valdemar, Duke of Finland (1280s-1318) => I1 (Y-DNA) [14]
- Magnus IV of Sweden (1316-1374) => I1 (Y-DNA) [14]
- Eric XII of Sweden (1339-1359) => I1 (Y-DNA) [14]
- Haakon VI of Sweden & Norway (1340-1380) => I1 (Y-DNA) [14]
Suurella mielenkiinnolla on tullut luettua oman I1 Y-kromosomin jakavat merkittävimmät henkilöt. Erityisen kiinnostava johtaja on Ruotsin kunigas Maunun poika, Suomen Herttua Valdemar vuodesta 1302 [12]. Jos itse olisin parempi sukututkimuksessa, niin ehkä tähän suuntaan yrittäisin selvitellä oman sukupuuni isälinjaa.
Elämän tarkoitus
Aika usein sukupuita ja perimää analysoitaessa tulee pohdittua elämän tarkoitusta. Usein sitä ajattelee kaiken olevan järjetöntä, kohtuutonta ja epäoikeudenmukaista. Niin monet asiat ovat pienessä mittakaavassa täysin sattumuksista johtuvaa, eikä asiat mene eettisesti kuten omasta mielestään oikein olisi.
Jokaiselle on kuitenkin jaettu tietyt ”kortit” syntymässään, eikä ne ”nallekarkit” ole menneet tasan tai oikein. Itse olen saanut paljon hyviä ominaisuuksia. Ymmärrän myös, että minä en ole perheen arvoinen, enkä ole mikään naisten suosikki. Toisaalta sen seurauksena muut geenit ovat aktiivisemmin toimineet, antaen mahdollisuuden sellaiseen, jota kaikki muut eivät saa rajallisessa elämässään.
Omasta mielestäni olisi hirvein asia antaa lapselleen helppo ja valmis elämä. Monille on niin vanhemmat tehneet, heidän lapsensa eivät välttämättä ole erityisen tyytyväisiä elämäänsä. Jokaisen tulee itse saavuttaa omat asiansa, eikä niitä voi tai saisi antaa lapselleen. Kaikki alkaa pienestä; on sitten kyse Apollo-ohjelmasta, yrityksestä, ohjelmistoasiantuntijuudesta tai muusta henkisestä taidosta.
Avioliitto
Omassa sukupuussani alaspäin mentäessä suuri osa ellei suurin osa miehistä on lapsettomia. Avioliitto-oikeus on ollut historiassa arvostettu asia, jota ei myönnetty itsestään selvyytenä läheskään kaikille. Kirkon jäsenyys oli jo itsessään äärimmäisen rajattua ennen kansanuskoa, jolloin valtaväestön ei tarvinnu enää alistua pakanan asemaan. Kriteereitä on ajan mittaan löyhennetty, nykyään niitä ei enää ole edes avioliitossa. Silti avioliitto ei ole mikään ihmisoikeus, eikä sellaista mahdollisuutta yhteiskunta voi kaikille antaa.
Myös avioliiton arvostus on kadonnut; omassa ikäluokassani sille ei anneta juuri mitään arvoa. Viimeisen sadan vuoden aikana kirkko on mahdollisesti suurelta osin omalla toiminnallaan aiheuttanut jäsenpaon. Kirkko muodostuu seurakunnasta eli jäsenistään, joten syytä ei voi yksinomaan vierittää papiston syyksi. Minä tunnen kavereita, jotka yrittävät sitä rauniokasaa elvyttää kuntoon. Itse en ehkä koskaan liity takaisin kirkon jäseneksi, en ymmärrä miksi koskaan olen siihen edes kuulunut. Se on tämän ajan henki, tilanteet muuttuvat. Toisessa ajassa en välttämättä itsekään voisi ymmärtää, että miksi olen tehnyt sellaisia päätöksiä kuin olen itse nykyaikana tehnyt. [13]
Samoin kuin on käynyt kirkolle ja avioliitolle, niin seurakuntayhteisöllä ei ole itselleni mitään annettavaa, toimisin sen jäsenenä vain nettomaksajana. Katseeni on muissa sosiaalisissa järjestelmissä, kuten nykyään Facebookissa ja myHeritagessa. Jos maailma olisi sosiaalisesti kuin 1800-luvulla tai aiempina vuosisatoina, niin todennäköisesti silloinen kirkko olisi kehittänyt oman eettissosiaalisen median.
REFERENSSIT
[1] Nettihotelli.fi: Sukupuu, Liikala[2] Tuppu.fi: Vanhatupa
[3] Sukuseura Uppa: Liikaluoma eli Liikala
[4] Tuppu.fi: Ihmisen geenimuuntelu
[5] Geni: Mikko Erkinpoika Ala-Liikala
[6] Uppalankartano.fi
[7] Sukunimi-info: Liikala
[8] My Heritage: sukupuu
[9] Europedia: ’I1’ Y-kromosomi
[10] Ancient.eu: Lascaux Cave
[11] ThroughtCo: Auroch
[12] Valdemar, Duke of Finland
[13] Eroakirkosta.fi: Suomalaisista enää alle 70% kuuluu kirkkoon
[14] Europedia forum: Haplogroups of European kings and queens
[15] Wiki: Minotauros