Historiassa ja miksei nykyäänkin on puhuttu ihmisistä rotuina. Se on hyvin ymmärrettävää, koska ihminen on eläin muiden joukossa. Lajin määritelmään kuuluu, että kykenevät saamaan keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Lajimääritelmäkin on epäselvä, koska neanderthalilaista pidetään eri lajina kuin nykyihmistä (lat. homo sapiens), vaikka on näyttöä, että he ovat lisääntyneet keskenään. Rotu on vielä sitäkin vaikeammin määriteltävä käsite, se perustuu sovittuihin asioihin ja usein ulkoisiin tekijöihin. Perimän perusteella vaaleaihoiset ihmiset olisivat samaa rotua, Afrikassa olisivat loput ihmisrodut. Asia on siis hyvin vaikea asia. Rotuoppi on kehittynyt 1800-luvulla, mutta nykyään siihen suhtaudutaan kriittisesti. Kyseessä on poliittisesti arka aihe.
Ihmisten jakaminen erilaisiin kansakuntiin on usein jakanut ihmisten suhtautumista erilaisten ihmisten kesken. Kristinuskossakin ihmiset on jaettu aluperin mannerten mukaan, josta nykyiset ihmiset ovat perityneet. Samoin Roomassa pidettiin barbaareja erillisinä ihmisinä, koska heidän kulttuurinsa oli erilainen kuin roomalaisten ja muiden sivistyneiden etelä-eurooppalaisten kanssa. Asia ei siis sinällään ole uusi, vaan ihmiselle on luontaista yleistää ja katekorisoida ihmisiä yhteisön mukaan. Yleensä on myös taipumusta pitää meitä hyviksinä ja heitä pahiksina, yhteisöstä riippumatta. Sitä ajatusta on haluttu horjuttaa, etenkin sen tukemiseen on suhauduttu kriittisesti, sitä on pidetty eriarvoisuutta tukevana ja paheksuttavana populismina sen luonteensa takia. Tietämättömyys erilaisuudesta luo usein kriittistä ajattelua, näin on monessakin asiassa. Uusi ja viera tai erilainen elämäntapa aiheuttaa vihaa ja pelkoa, jotka ovat samojen tunteiden erilainen ilmenemismuoto, riippuen onko vahvempi vai heikompi.
Nykyiset vaaleaihoiset ihmiset ovat peräisin Afrikasta, me kaikki nykyiset vaaleaihoiset olemme samoja jälkeläsiä, olemme sitten aasialaisia, amerikkalaisia tai eurooppalaisia. Pohjoisessa on vähemmän UV-sätelyä, joten vaaleaihoiset ihmiset ovat entisäkin vaaleaihoisempia. Ympäristö vaikuttaa hyvin vahvasti, suomalaisenkin iho ruskistuu ja vanhenee paljon valon vaikutuksesta. Monia arabeja voisi pitää nuorena jopa 40 vuotiaana suomalaisena miehenä, jos arvioi ihon vanhenemisen perusteella. Onkin hämmästyttävää että monet pohjoismaalaiset haluavat vanhentaa ihoaan etelän auringossa. Itse ainakin pidän hyvin paljon vaaleista naisista. Vielä 1800-luvulla vaalea iho oli ihanne, jota ylläpidettiin peittävällä pukeutumisella, aurinkovarjoilla ja jopa myrkyllisillä kemikaaleilla, jotka kalvensivat ihoa. 1800-luvulla lihaksikkuus, rusketus ja barbaarimaisuus tulivat kauniiksi, joskin itse en viehty sellaisesta. Taustalla on ehkä huono omatunto rasismista, jolloin mustaihoisia sorrettiin ihonvärinsä takia.
Eurooppalaiset tutkimusmatkailijat löysivät Afrikan ja afrikkalaiset. Heitä ryhdyttiin kutsumaan neekereiksi, joka pohjautuu sivistykieltä tarkoittavan musta-sanaan. Sana neekeri ei siis itsessään ole negatiivinen, vaan hyvin sivistynyt ja kaunis sana. Samoin venäläisten sanominen ryssäksi ei ole sinällään pahaa, he itsekin toisinaan sanovat itseään ryssäksi, sehän on heidän kieltään, koko maa on yksi Rysland. Venäjä on paljon erikoisempi sana, sellaista ei käytetä missään muualla. Mitä siis sanojen alkuperään tulee, niin sana itsessään ei ole paha, vaan sanan käyttöhistoria vaikuttaa hyvin paljon. Afrikkalaisia neekereitä pidettiin usein hyvin positiivisina ja mukavina ihmisinä, ei ollenkaan mitään negatiivista. Yllättävää oli, ettei heidän kultuurissaan ollut korkeakulttuureita, kuten vaaleaihoisien ihmisten kultuureissa on ollut usein, kuten venäjällä Neuvostoliitto ja monta muuta isoa valtakuntaa. Vaaleaihoiset ovat ajatukseltaan systemattisempia, näin ainakin on uskottu. Afrikkalaisissakin on älykkäitä ihmisiä, heidän yhteiskuntansa ei ehkä kuitenkaan ole tukeanut sitä niin paljoa kuin yksilökeskeisemmät kultuurit. Älykkäitäkin afrikkalaistaustaisia on, todistetusti. Mielestäni älykkyys on arvostettavaa, älykäs afrikkalainen on vähintään yhtä ihailtavaa kuin valkoihoinen ellei jopa enemmänkin.
Keskiajan lopulla uudismatkaajien seurauksena siis löydettiin Afrikkalaiset. Etenkin britannialaiset hyväksikäyttivät heitä orjinaan, kuljettaen heitä Amerikkaan orjatyövoimaksi plantaaseilleen. Paheksuttavaa ja moraalitonta siitä tekee se, että näin he itse välttivät ruumillista työtä ja nauttivat muiden kansojen tuottaman työn hedelmästä. Senkin hyvän olisi voinut käyttää heidän omalla aluellaan, kun sen sijaan britannialaiset vain aiheuttivat kärsimystä ja ongelmia Afrikassa. Tämä sama toiminta jatkui hyvin pitkään, luoden afrikkalaistaustaisista alemman yhteiskuntaluokan. Vielä 1960-luvulla Yhdysvallat oli hyvin rasistinen maa, alistaen tummia ihmisiä. Ranskassa tapahtui vallankumous 1700-luvulla, jolloin ihmisten eriarvoinen kohtelu kiellettiin etnisen taustan perusteella. Teollistumisen myötä myös Britannia luopui orjuudesta, enää orjia ei tarvittu. Kangasteollisuudella Britannia saavutti paremman asema globaalissa taloudessa Aasiaa kohtaan, orjataloudelle ei ollut tarvetta ja koitti Uusi aika.
Mistä ikinä pitääkin tai ei pidä, niin erilaisuuden kunnioittaminen on tärkeää. Ei ole hyväksi kritisoida tai arvioida toisen naiskaveriaan. On todella loukkaavaa kritisoida, että jollain on huono nainen. Kuka sellaista haluaa kuullu, ei varmasti kukaan. On hyvä olla suvaitsevainen. Vaikka makuasioista voi kiistellä, niin ei ihmisten tarvitse riidellä makuasioiden takia. Jos joku pitää jonkinlaisesta naisesta tai sukupuolesta, niin se on hänen oma makuasiansa. Oma nainen on tietty aina paras, mutta on hyvä kunnioitta myös erilaisuutta. Usein suvaitsemattomuuden ja erilaisuuden hyväksymättömyyden taustalla on tietämättömyys.