Rottaa pidetään usein hyvin haitallisena ja negatiivisena eläimenä. On kuitenkin syytä huomata, että rotassa on paljon hyvin inhimillisiä piirteitä. Rotta on erittäin sosiaalinen ja älykäs eläin. Rotta elää ydinperheissä, jotka muodostavat klaaneja. Klaaneilla on omat reviirinsä. Rotta on sopeutunut hyvin monenlaiseen elinympäristöön ja osaa toimia ihmisen kanssa. Vertaisin rottaa jopa koiraan, ilman ihmistä eivät olisi susi ja rotta saavuttaneet nykyistä laajuuttaan. Ihminen periytyy myös rottamaisesta eläimestä 70 miljoonan vuoden takaa, dinosaurusten menettäessään valta-asemansa. Itseäni aihe kiinnostaa, koska asunnossani asuu minun kanssani rotta.
Rotan älyllisistä kyvyistä todistavat labyrinttikokeet, joissa rotta on täysin ylivertainen ihmiseen nähden. Rotalla on todella hyvä suuntavaisto ja rotat kykenevät liikkumaan monenlaisissa ympäristöissä hyvän älykkyytensä ansiosta. Rotta ei mene ansaan ja osaa varoa myrkkyjä. Rotan sosiaalinen yhteisö myös auttaa tunnistamaan vaaroja, jolloin muut jäsenet valistuneesti välttävät varman karun kohtalon
Rotta on ihmisen kanssa toinen samanlainen nisäkäs, jolla ei ole erityistä kiima-aikaa, vaan kiima jatkuu 2 – 3 päivän välein, kuten ihmiselläkin. Raskausaika rotalla on vain 20 päivää, jonka jälkeen rotta kykenee parittelemaan pian uudestaan. Rotalla voi olla jopa 12 poikasta, riippuen ravitsemuksesta. Ihmisenkin kyky tulla raskaaksi riippuu painosta, alipainoisena ihminen menettää kuukautiset, eikä täten kykene tulemaan raskaaksi. Rotta elää myös ydinperheessä, jossa on yksi uros, yksi tai useampi naaras, joka synnyttää 1 – 12 poikasta. Rotta osaa säännöstellä lisääntymistään hyvin tilanteen mukaan, talvella populaatiosta vähenee jopa 90 %. Rotat huolehtivat yhteisönsä muista jäsenistä, niin poikasistaan kuin muistakin klaaninsa rotista. Rotat keräävät ruokaa varastoon pahanpäivän varalle. Rotilla on arvohierarkia klaanin sisällä.
Isorotta on syrjäyttänyt mustarotan Pohjois- ja Keski-Euroopassa, samoin kuin nykyihminen on syrjäyttänyt muut ihmislajit. Isorottaa elää kaikkialla maailmassa, ainoastaan antarktisella ei elä isorottia. Rottia siis elää melkein kaikkialla samoissa paikoissa kuin ihmisiäkin, sopeutuen hyvin erilaisiin paikkoihin. Minunkin kotini kellarissa elää ainakin yksi rotta, yöllä kuulin rouskutusta. Isäntä toi rotalle myrkkyä, joka saattaisi poistaa kämppäkaverini. Rotta osaa varoa killereitä ja muutenkin osaa toimia varovaisesti. Kotonani on pöydällä leipäpaketti ja muuta syötävää, mutta kukaan ei vielä ollut uskaltanut sattua niihin, koska tiesivät minun tunkeutuneen heidän reviirilleen. On todella surullista ajatella, että älykästä eläintä näinkin paljon paheksutaan ja halveksutaan älykkyytensä takia. Itse tunnistan rotasta paljon inhimillisyyttä: hyvää ja pahaa.
Tämä on aihe, jota vähemmän käsitellään kuin Rooman romahdusta. Ehkä asia on monelta osin vaiettu, ei haluta myöntää katolilaisen kirkon ongelmia ja puutteita. Toisaalta kirkon heikkouden ovat olleet muiden vahvuus. Kirkko antoi paljon tilaa tieteelle ja uudelle ajattelutavalle, roomalainen kulttuuri tuli renessanssiin kirkon epäkohtien paljastumisen myötä. Renessanssia seurasi, valaistumisen aikakausi eli valistusaika ja näiden jälkeen on tullut uusi aika, jota kutsutaan myös modernismiksi, jota minäkin nykytiedolla elän.
Katolisen kirkon ongelmat ovat hyvin ilmeisiä, niissä ei ole paljoa epäselvyyttä. Rooman hajoaminen on paljon kiistanalaisempi asia, siitä ei ole saatu mitään yleisesti hyväksyttyä selvää yksittäistä syytä. Katollisen kirkon papiston johto toimi hyvin vahvasti vastoin omia oppejaan. Katolisen kirkon sisällä prostituutio oli hyvin yleistä, etevä lääkäri kykeni huhujen mukaan tunnistamaan kaikki seitsemän tunnettua kuppatyyppiä kyseisen organisaation hovin sisältä. Paaveilla oli useita aviottomia lapsia, mitä ei pidetä kristinuskon opin mukaisena. Sitä ei yhtään vähentänyt tiedepiirin näyttö oppien vääryydestä, hyvin yksinkertaisin todistein kirkon opit osoitettiin vääriksi. Kirjapaino vielä kruunasi koko organisaation mystisyyden, kun kuka vain sai käsiinsä raamatun.
Itse en tätä romahdusta kuitenkaan pidä edes huonona asiana, se myös tapahtui yllättävän rauhanomaisesti ja hyvin. Siinä missä Rooman valtakunnan romahdus oli kaoottinen ja johti suuren kärsimykseen, niin Katolilaisen kirkon auktoriteettiasema heikkeni hallitusti ja ilman ongelmia. Oikeastaan kirkkoa ja papistoa saa kiittää, että miten hyvin kyseinen organisaatio hoiti asiat. Papisto ymmärsi antaa tilaa uudelle ajalle, eivät ryhtyneet murhaamaan ”väärinajattelijoita” ja muita erimielistä olevia, kuten yleensä on käynyt hätäkeinona monissa isoissa organisaatioissa: Neuvostoliitossa hiipivä skitsofrenia ja Itä-Saksassa Stasi. On arvostettavaa, että miten oppineesti ja sivistyneesti kristinuskon papisto asioita hoiti. Ihailen kristinuskoa tästä syystä, todella harva muu taho on kyennyt samaan. Kirkon epäkohtiin puututtiin myös sisältäpäin, Martti Lutherille annettiin mahdollisuus korjata epäkohdat ja luoda kilpaileva organisaatio. Roomassa oli epäkohtia ja katolilaisessa kirkossa oli epäkohtia, jälkimmäisessä epäkohtia edes yritettiin korjata. Rooma taisteli asemastaan ikuisena suurvaltana pääkapunkiinsa asti, Senaatti kokoontui vielä vuosisatoja valtakunnan maalueiden menettämisen jälkeen. Rooma ei siis yksinkertaisesti myöntänyt tappiota, vaan taisteli itsestäänselvyyttä vastaan jopa loppunsa jälkeen. Syynä on luultavasti filosofinen: papisto ja valtion johto ajattelevat hyvin erilaisesti menestystä.
Vaikka uskonto ei ole enää samassa asemassa kuin aiempien sukupolvien elämässä, niin arvomaailma ja elämäntapa elää yhä vahvasti. Myönnän itsekin noudattavan hyvin vahvasti kristillistä arvomaailmaa ja elämäntapaa, muuten elämä olisi kohtuuttoman vaikeaa. En tieteellisestä maailmankuvastani huolimatta kyseenalaista uskonnon ja selittämättömien asioiden mahdollisuuksia. Mielestäni on tärkeää olla solidaarinen ja poliittinen, pyrkiä toimimaan monen tahon ja erilaisen näkökulman kanssa. Tieteellisesti on täysin myönnetty plasebovaikutus, joka perustuu uskoon – uskomuslääkintään. Kun ihminen oikeasti uskoo optimistisesti parantuvansa ja parempaan tulevaisuuteen, niin on tieteellisesti todistettu sen auttavan. Jos ihmiselle annetaan vastoin mitään tieteellistä näyttöä oleva kalkkitabletti, niin se voi edistää parantumista masennuksesta tai jopa syövästä, jos henkilö ajattelee sen olevan hyväksi. Uskolla on siis oikeasti parantava vaikutus, se on todistettu tieteellisesti; tiedepiireissä sitä kutsutaan plaseboksi.
On hyvä tiedostaa tieteenkin rajoituksien, tiede ei vastaa kysymykseen miksi vaan miten. Pelkästään maailmankaikkeudesta 95 % on tieteelle selittämätöntä, jopa tiedepiirit myöntävät sen, siitä on sisäistä näyttöä tutkimusten takia. Tietoisuus on myös iso mysteeri. Tietoisuus on liitetty sähköisiin ilmiöihin, mutta paljon pidemmälle ei ole vielä päästy. Muisti on proteiineja, joita ei synny esim. tarpeeksi kovassa alkoholipäihtymyksessä tai muuten huonossa kunnossa. Tunteet ovat sitten erilaisten proteiinien eli reseptoreiden ja välittäjäaineiden vuorovaikutusta. Kyllä tässä asiassa vielä riittää tutkimista, ehkä jokin nykyistä tiedettä parempi konsepti ratkoo ne. Tämä kuitenkin menee jo ohi tämän artikkeli aiheen. Ehkä näitä voisi käsitellä toisessa artikkelissa, mutta halusin vain valaista tieteen merkitystä.
Keskiaika on Euroopassa oma kulttuurillinen aikakautensa, josta on monenlaisia mielipiteitä. Kuitenkin sitä voidaan pitää Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeisten barbaarikansojen muodostamana kulttuurina, joka on monissa asioissa roomalaisen kulttuurin vastavoima. Pohjoisen ja eteläisen Euroopan välillä voidaan vieläkin huomata kulttuurinen jakautuminen, Ranskan ja Saksan välisellä alueella.
Päihdepolitiikka on yleensä hyvä kulttuurillinen tekijä, josta tunnistaa erilaisten kansojen asenneilmapiirin ja arvomaailman. Siinä missä Roomassa päihteinä käytettiin oopiumia ja viiniä, niin keskiaikaisessa kulttuurissa suosittiin hyvin vahvasti olutta, jota ei edes pidetty päihteenä kuten viinaa. Jokainen joka on viinaa ja olutta juonut, niin ymmärtää kyllä, että miten niitä voidaan pitää jopa eri asioina käyttötavastaan johtuen; viina on hengenvaarallista akuutisti, oluet eivät, ellei sitten sekoita joukkoon jotain muuta. Olut on myös hyvä veden puhtausindikaattori, oluen valmistuksessa tulee käyttää puhtaita välineitä ja vettä. Ennen 1800-lukua valmistetut oluet ovat säilyneet vain pari-kolme päivää, joten olutta on tuotettu tyypillisesti paikallisesti. Vasta 1800-luvun mikrobiologian seurauksena ovat tulleet nämä meidän tuntemamme oluet, jotka säilyvät vuoden tölkissä. Jos itse eläisin keskiaikaa, niin joisin mieluummin olutta, vähän kuin nykyään joisin kokista tai olutta kehitysmaassa. Eipä ainakaan erota sitä saastaa, jota vetää hiivasammion kautta mahasta alas.
Itsekin olen vielä sitä sukupolvea, että olen saanut lapsena ja nuorena kristillistä opetusta, niin päiväkerhossa, peruskoulussa kuin rippileirissäkin. Nykyisin 70 % suomalaisista kuuluu kirkkoon, joten kyseessä on enemmistön järjestö. Asia kuitenkin oli toisin Rooman hajoamisen jälkeen, jolloin kritinsusko oli vihattu salaseura. Rooman keisareita tietysti ärsytti kyseinen uskonto, koska se oli melkein kaikkia Rooman kulttuurillisia arvoja vastaan, mutta loppuvaiheessa jopa osa keisareista kääntyi kristinuskoon. Itä-Rooma säilyi kristillisenä valtiona vielä vuosisatoja Länsi-Rooman hajottua. Itä-Rooman oikea nimi on Bysantin valtakunta, iso ja pitkäikäinen valtio. Kristinusko kuitenkin voitti alkuperäisuskonnot, jonka mukaiset uskonnot olivat vielä Suomessakin, Kalevalan kanteen ovat jääneet viimeisimmiksi säilyneet tarinat, joita kristinusko ei kyennyt hävittämään.
Monilla on negatiivinen suhtautuminen keskiaikaan, usein aikaa kutsutaan pimeäksi. Se käsite on tullut myöhemmän ajan akateemiselta väestöltä, joka on tavallaan ottanut vallan uusina parempina ihmisinä papistolta, samoin kuin kristityt ottivat vallan antiikin Roomassa. Paljon on samalla tapahtunut kehityksen edestakaista liikettä, mutta kehityksen kuuluukin liikkua niin, kohti huippua. Monille suurin vihollinen – pahin vastakohtia – on paras opettaja, samanmielisten keskuudessa ei tapahdu yhtä nopeaa ja hyvää kehitystä kuin erimielisten kanssa. Itselläni on aina ollut hyvin vahva tieteellinen maailmankuva, koen sen hyväksi asiaksi, mutta liian vahvat käsitykset eivät ole hyvä asia, jos samalla ignoraa kaikki muut ajatusmallit ja tavat ajatella; on todella surullista olla kapeakatseinen.
Keskiajan lopulla kirjapaino oli merkittävä asia kristinuskon hiipumisessa, kun se pyhä kirja saatiin kaikkien käsiin, niin siinä ei enää ollutkaan sitä hohtoa ja mystisyyttä. Kirjan sivut ovat täynnä papiston sekavia ja humoristisia kirjoituksia, aivan kuin lukisi välillä psychoactive vaultin trippistooreja. Itse kuitenkin pidä hyvänä että ne on julkaistu kaikkien nähtäväksi, tavisväestölle hyvää luettavaa. Jotkut eivät kuitenkaan ymmärrä niitä tekstejä, ovat paljon vaikeampaa luettavaa kuin Hitlerin Mein Kampf, joka ei ainakaan mielestäni ole mitenkään vaikeasti ymmärrettävää. Tietysti kun tekstit on käännetty monesta kielestä ja monen kirjoittajan kautta, niin on todella vaikea ymmärtää kontekstia ja tarkoitusta, joka on usein piilotettuna rivien väliin. Papistolle kiitos kirjan jakamisesta, kaukoputken läpi katsominen ja avaruussekunttien mukana liikkuvien taivaankappaleiden näkeminen oli järkytys, ymmärrettävästi! Siis kun telescopin läpi katsoo, niin kaikki taivaankappaleet liikkuvat yhdensuuntaisesti. Telescooppia tulee liikuttaa muutaman sekunnin välein, jotta näkökulma on sama. Oli varmasti todella kiusallista antaa tuomioita organisaation opin mukaan, tietäen tekevänsä väärin. Ehkä jokin ajatus silloin heräsi, nähdessään vastakkaista maailmankuvaa.
”Ei jumalauta, miten nuo taivaankappaleet voivat liikkua jatkuvasti tasaista nopeutta yhdensuuntaisesti, kun katsoo telescoopin läpi?!”
”Anteeksi, mikä liikkuu?”
”Hey C’Moon! En varmana katso tuollaisen helvetin putken läpi, menee pian hyvät uratsuunnitelmat ja opinnot pilalle.”
Keskiaika oli hyvin suurelta osin itsepohdiskelun aikakautta, materialistista ja ulkoisen maailman tutkintaa ei pidetty hyvänä asiana. Nykyaikanakin moni kaipaa sellaista, helppoa ja stressitöntä elämää. Kerran nykyään sitä kaivataan, niin miksi ei myös Rooma valtakunnassa. Ihminen ei ole sopeutunut vielä edes agrikulttuuriin, on vaikka mitä keliakiaa ja laktoosi-intoleranssia. Ihmiselle on biologisesti hyväksi elää historiassa, mutta tulevien sukupolvien kannalta kehityksen hidasteleminen ei ole perusteltua, vaan on mentävä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Toisaalta mielestäni on myös hyvä ymmärtää vastakkaistaista näkökulmaa, ei keneltäkään voi vaatia kohtuuttomia ja huonoja sopimuksia. Keskustelu ja neuvottelu on aina hyvästä, itse luotan siihen. Puheväleissä pitää aina pyrkiä olemaan, ainakin omalta puoleltaan. Toinen osapuoli voi tietty kieltäytyä neuvotteluista, mutta itse vastuullisessa asemassa olen periaatteellisella tasolla aina valmis.
Rooman hajoamiselle on esitetty lukuisia erilaisia syitä ja tekijöitä, joista monikaan ei edes yritä yksistään selittää kokonaan suurvallan hajoamista, vaan yleensä myönnetään johtuneen monen tekijän summasta. Tässä artikkelissa pyrin itse käsittelemään tätä aihetta oman pohdintani kautta. Aihe on itselleni ollut jo kauan kiinnostuksen aiheena, useita vuosia. On myös hyvä ajatella asiaa toisestakin näkökulmasta – Rooman tuhat vuotisen valtakunnan vahvuuksista, jotka selittävät miksi lähes ikuiseksi oletetun massiivisen järjestelmän roma-hdus oli niin iso asia.
Voisin kertoa Rooman valtakunnasta paljonkin, mahdollisesti monen artikkelin edestä, mutta tässä artikkelissa keskityn tähän aihepiiriin. Valitsin tämän ensimmäiseksi aiheekseni, koska koen tämän olevan hyvä ja neutraali tapa korkata oma blogikirjoitteluni. Olen ollut usein hyvin kiinnostunut politiikasta ja monesta yhteiskunnallisesta aiheesta, DI:nä minussa asuu pieni humanisti, halu kylmän tekniikan lisäksi pohtia asiaa myös ei-materialisesta näkökulmasta. Tekniikka on ja pysyy, ihmiset niiden ympärillä muuttuvat. Joku voisi sanoa asian päinvastoin, aina on hyvä miettiä myös vastakkaista näkökulmaa, itselleni uutta ja jopa mukavuusalueen ulkopuolelle menevää pohdintaa. Toivoisin, että muutkin ihmiset olisivat samanlaisia, mutta en silti halua muiden olevan samanlaisia kuin minä. Kaikessa on aina perspektiivi ja näkemys; miten asioita ajattelee. Tässä artikkelissa keskityn yhteen sanontaan, siitäkin vain hieman kertoen.
Miksi Rooma sitten hajosi, miksi Rooma oli niin vahva ja valtava kuin oli. Todennäköisesti hajoaminen johtui siitä, ettei Rooma enää ollut sama Rooma kuin mitä se oli aiemmin, se Romahti. Tietokonetta käyttäneelle ihmiselle tämä ei välttämättä ole yllättävää, tietokonekin toimii aluksi ostettaessa hyvin, mutta ajan myötä se tulee raskaammaksi. Olisi typerää oikeastaan kysyä, että miksi tietokone on niin hidas, kun voitaisiin kysyä syitä, että miksi tietokone toimii niin hyvin kuin toimi. Miksi tietokone on vakaa? Jos ajattelee syynä olevan hyvä suorituskyky, niin se on osatotuutta. Näiden lisäksi voisi keksiä muitakin syitä, yksinkertainenkin järjestelmä voi olla toimiva, jopa vakaampi kuin monimutkainen. Näiden kahden asian välille ei tietenkään voida vetää yhtäsuuruutta, mutta auttaa hahmottamaan kaoottisen ja monimutkaisen järjestelmän toimintaa.
Roomasta on jäänyt useita strategisesti keskeisiä sanontoja, jotka ovat kuvastaneet hyvin heidän nerokasta ja yksinkertaista toimintamalliaan. Kun ensin lähestyy käsitettä ’Hajoita & hallitse’, niin ymmärtää heidän filosofiaan. Samaa strategiaa käytetään monessa muussakin paikassa, se on todella hyväksi todettu menetelmä esimerkiksi tietojenkäsittelyssä. Esimerkiksi numeroiden järjesteleminen pienimmästä suurimpaan voidaan tehdä monella tapaa. Kun järjestettävät asiat pienitään paloiksi ja järjestellään erikseen, niin saavutetaan parempi lopputulos kuin käymällä suoraan koko lukujonon kimppuun. Tietotekniikassa ylipäätänsä asioiden pelkistäminen on hyvä keino lähestyä ongelmaa. Samaa menetelmää on hyvä käyttää myös sotastrategisesti. Kun sotiminen jaetaan mahdollisimman pieniin yksiköihin, ryhmittelyyn ja muodostelmiin, niin voidaan käyttää koko potentiaali mahdollisimman tehokkaasti. Voimavarat voidaan suunnata tehokkaasti ja optimaalisesti, ilman monimutkaista viestintäjärjestelmää ja telekommunikaatiota. Eli voidaan herättää taas aiemmin esitetty kysymys tietokoneen toimimisesta: miksi tietokone toimii.
Rooman valtakunta perustui siis monille hyvin yksinkertaisilla ja ymmärrettäville perusperiaatteille. Näiden kehittäjät olivat hyvin fiksuja henkilöitä, neroja. He loivat niin hienon järjestelmän, että vasta 1700-luvun Hollanti kykeni saavuttamaan saman elintason. Rooma kykeni tarjoamaan kansalaisilleen ilmaisia julkisia palveluita, mahdollisuuden peseytyä, viemäröinnin, vesijohtoverkoston ja paljon muuta. Kansalaisten perustarpeet kyettiin tyydyttämään, johon ei kyetty pitkään aikaan valtakunnan jälkeen. Valtakunta kohtaisi jopa ensimmäisiä kertoja tilanteen, jossa oli mahdollisuus tarjota viihdettä kaikille kansalaisilleen. Valtakunta kirjaimellisesti kehitti circuksia, joissa hevoset kiersivät rataa ja kansa seurasi kilpailua. Sirkus herätti myös huolestuneisuutta, kansalaisia ei kiinnostanut mikään muu kuin leipä ja sirkus. Normaalia kansaa ei kiinnosta valta ja yhteiskunnan kehittäminen. Tätä ei moni vallassa oleva välttämättä ymmärrä, nykyäänkin monia kiinnostaa vain ’mäkkisafka ja saippuaviihde’; Olympialaiset ovat isompi asia kuin avaruustutkimus.
Mitä Rooman valtakunnan olisi pitänyt tarjota kansalaisilleen? Tämä turhautuminen oli se ongelma, jota ei kunnolla koskaan kyetty ratkaisemaan. Ehkä ihmiset eivät olleet valmiita kyseiseen kehitystasoon. Tarvittiin pimeä keskiaika, että voidaan luoda uusi järjestelmä, antaa tilaa uudelle kehitystasolle, paremmille ihmisille. Kristinusko tuli Roomaan 100 – 300 vuoden aikana, jolloin se kehittyi ”valmiiksi”. Samassa suhteessa Rooman rappio eteni. Itse en kiistä, etteikö Roomassa olisi ollut paljon epäkohtia. Kristinuskolle oli tilausta niissä olosuhteissa, jossa aikuinen mies söi päivittäin kilon leipää, orjille juotettiin viiniä ja keisarit ylennettiin kuolemansa jälkeen jumalaksi. Leipä ja sirkus eivät ole kaikki mitä ihmiset haluavat, tätä varten tarvitaan niin tekniikkaa kuin humanismiakin.