Aurinkoenergia

11 syyskuun, 2016 Tuppu Jätä kommentti

Elämä perustuu energiankulutukseen, kuten ylipäätänsä kaiken toiminta luonnonlakien mukaan. Ilman energiankulutusta eli tehoa ei tapahdu muutosta. Kuten peruskoulussa opetetaan, niin teho on kykyä tehdä työtä, jolla tarkoitetaan asioiden vuorovaikutusta. Tätä kaikkea tarvitaan elämän ylläpitämiseksi ja siihen liittyvien asioiden tekemiseen. Energialla sulatetaan metalleja, työstetään materiaaleja, tuotetaan ruokaa ja hoidetaan logistiikkaa. Suurelta osin nykyinen sähköntuotanto ja energiakulutus perustuvat fossiilisiin energianlähteisiin. Energiankulutus kasvaa kiihtyvällä tahdilla ja sähkö on hyvä ja mielenkiintoinen tapa energian kuljettamiseen ja käsittelyyn.

1 - 2 % sähköstä tuotetaan aurinkopaneeleilla. — Yli 1 % sähköstä tuotetaan solarpaneeleilla.

Monissa uskonnoissa Aurinkoa on pidetty muinoin jumalana, joka on kaiken elämän alkulähde. Se ajatus on nykytiedollakin monessa mielessä varsin oikeanlainen. Ilman Aurinkoa meidän elämäämme ei olisi, tähteä pidetään edellytyksenä elämän syntymiselle planeetalle etsittäessä eksoplaneettoja. Meidänkin fossiiliset ja oikeastaan kaikki energianlähteemme ovat peräisin tähdistä. Energian muuttaminen toisesta toiseen tapahtuu rajallisella hyötysuhteella, iso osa energiasta muuttuu lämpösäteilyksi muutosten yhteydessä. Täten tuntuisi järkevältä käyttää suoraan valoa energianlähteenä, ilman että välissä tapahtuisi ylimäärisiä muutoksia energiamuodosta toiseen.

Aurinkopaneeli eli aurinkosähköinen-ilmiö on monen muun keksinnön tavoin 1800-luvulta, mutta kehitys niistä ajoista on ollut valtavaa. Ensimmäiset aurinkopaneelit toimivat 1 % hyötysuhteella ja vaativat kultaa valmistusmateriaalikseen. Nykyiset huippuaurinkopaneelit saavuttavat lähes 50 % hyötysuhteen laboratorio-olosuhteissa, kuluttajakäyttöön tarkoitetuilla paneeleilla päästään usein korkeintaan vain 20 % hyötysuhteeseen. Alemmillakin hyötysuhteilla valmistetaan edullisempia paneeleita, koska hyötysuhde ei ole niin kriittinen kriteeri kuin paneelin antoteho suhteessa hintaan. Paneeleilla on mahdollista päällystää suuriakin alueita, jos vain kustannukset ovat riittävän edulliset.

Joillain alueilla saavutetaan merkittävää aurinkoenergiatuotantoa, kuten esimerkiksi Saksassa yksityisten tuottama aurinkoenergia tuottaa jopa useita prosentteja koko maan sähkökulutuksen tarpeesta. Samoin myös tuotantomäärät ovat monilla alueilla kiihtyvää, Kiina on yksi suuri uusiutuvaan energiaan panostava maa, nykyinen fossiilisten energialähteiden kulutuksen kasvu ei ole kestävää, vaan siitä seuraa ongelmia, joihin on huolestuttu kansainvälisesti.

Maapalolla voitaisiin lisätä merkittävästi aurinkoenergiaa, jopa tuhatkertaiseksi. — Maapalolla voitaisiin lisätä merkittävästi aurinkoenergiaa, jopa tuhatkertaiseksi nykyiseen energiankulutukseen verrattuna.

Aurinkoenergian potentiaali nykyiseen energiankulutukseen nähden on valtava Maassa, energiankulutuksen voisi jopa tuhatkertaistaa nykyisestä aurinkoenergian avulla. En todennäköisesti itse tule tätä koskaan näkemään, ainakin olen skeptinen. Jos olen väärässä, niin sekin sopii minulle. On mielenkiintoista ajatella, että minkälainen Maa olisi tällaisen tason saavuttamisen jälkeen. Tällä olisi varmasti valtavia vaikutuksia ympäristöön, muuttaen Auringon lämmittävän vaikutuksen erilaiseksi kuin mitä se on nykyään. Ilmavirrat ja ehkä jotkin muutkin luonnonvoimat muuttaisivat toimintaansa. Nykyiselläänkin kaupungeissa on lämpösaarrekeilmiö ihmisten toiminnan seurauksena, kaupungeissa on muutaman astetta lämpöisempää kuin ympäröivällä alueella. Suuri tekijä tässä on maankäytöllinen, tumma asfaltti ja vähemmän kasvillinen ympäristö lämpenee enemmän kuin esimerkiksi metsä.

On visioitu, että Saharassa pieni maa-alue riittäisi tuottamaan koko nykyisen ihmisten käyttämän energiatarpeen. Sähköä voidaan käyttää nestemäisten polttoaineiden valmistukseen, mutta nykyisellään se ei ole kannattavaa. Tilanne voi muuttua, jos aurinkoenergian hintakehitys jatkaa laskuaan, alittaen muut energiamuodot. Aurinkoenergialla tuotettu synteettinen bensiini tulisi mahdollisesti halvemmaksi kuin mineraalipohjainen.

1964 on ennustettu ihmisten kykenevät käyttämään maahan tulevan aurinkoenergian 100 – 200 vuoden aikana. Muutamassa tuhannessa vuodessa sivilisaatio kykenisi hyödyntämään koko tähden (Auringon) energian. Sadoissatuhansissa vuosissa tai miljoonissa vuosissa sivilisaatio kykenisi ottamaan koko universumin tähtien säteilytehon talteen. Nämä ovat vain ennusteita, mitään tietoa ei tietysti asiasta ole. Asia on kuitenkin hyvä pohtia, jos etsitään älykästä elämää Maan ulkopuolelta ja mietimme meidän tulevaisuuden energiapolitiikkaamme. [ wiki ]

Ympäristö

Vesistöjen saastuttaminen

10 syyskuun, 2016 Tuppu Jätä kommentti

Vesien saastuminen on minulle aihe, joka hieman kiinnostaa. Minulla on koulutuksellistakin pohjaa, mutta myös ihan yleisellä omaehtoisella kiinnostuksellani olen perehtynyt aiheeseen. Suhtautuminen esimerkiksi merien jätekuormitukseen on muuttunut 50-luvulta, jolloin saasteita tuotettiin vähemmän ja vielä uskottiin merien kestävän kaiken ihmisen tuottaman kuormituksen. Aikoinaan asiantuntijat suosittelivat Itämeren lannoittamista, mutta nykyään tiedetään meren pohjan olevan talvisin puoliksi kuollutta ravinteista johtuen. Itämeri on maailman saastunein meri.

caution_sevage — Monissa maissa vesistöt ovat olleet niin huonossa kunnossa, että niissä uiminen ja kalastaminen on ollut kiellettyä. Vesiensuojelu on kehittynyt merkittävästi 70-luvulla kehittyneissä maissa. Kuvassa varoitetaan tulvasuojista, joiden kautta sadevedet huuhtelevat saasteita mukanaan vesistöön.

Mitä sitten saaste on? Yleisesti saasteella tarkoitetaan jotain sellaista, joka oikeassa paikassa voi olla positiivinen asia, mutta ympäristössä sitä kuitenkin pidetään negatiivisena. Saaste voi olla siis musiikkia, maantiesuolaa, kemiallisia aineita, lannoitteita, hiilivetyjä, kasvi-/hyönteismyrkkyjä, moottoriöljyä, lahonsuoja-ainetta, kumia, muovia, metalleja, lääkkeitä, paskaa tai melkein mitä vain. Asia ei siis ole ollenkaan yksinkertainen – kuten ei moni muukaan asia, vaan saaste on ihmisen keksimä käsite. Saasteet siis ovat yleensä asioista, joista on jotain hyötyä oikeassa paikassa, saaste ei ole sama asia kuin myrkky. Saaste on enemmänkin kuin likaa, jotain jonka koostumus ei yleensä edes kiinnosta, kunhan vain pääsee eroon. Se ajatus hyvin kuvastaa ihmisen luonnollista ajatusta ongelmasta, valitettavasti tämä ajatus ei enää nykyään riitä, vaan on pakko selittää asiaa tarkemmin.

Samoin kuin monilla siisteimmillä eläimillä – myös rotilla, niin ihminenkin haluaa pitää oman elinpiirinsä puhtaana. Tämä ajatus hieman vaihtelee kulttuurien mukaan, joissa kulttuureissa suhtautuminen likaisuuteen on erilaista ajan ja paikan mukaan. Keskiaikana puhtautta pidettiin jopa paheksuttuna, mahdollisesti Roomalaisen aikansa korkean hygieniakulttuurin takia. On huomioitavaa, että Rooman valtakunnan aikainen vesijohtojärjestelmä on ollut käytössä näihin päiviin asti. Avoin vesijohto jouduttiin Espanjassa sulkemaan modernien hygieniavaatimusten ja lyijyputkien myrkyllisyydestä johtuen, viimeisin vesijohtoverkoston ”vesitorni” on yhä käytössä. [ wiki ]

Aina pitkälle 1900-luvulle asti modernissa maailmassa elettiin ajatuksessa, että jätevedet voidaan hävittää vesistöjen avulla. Tämä ajatus on ollut katastrofaalinen ja johtanut valtaviin ongelmiin, vesivessaa pidetään yhtenä hirveimmistä keksinnöistä. Se on ollut mahdollista aikoinaan, mutta nykyisellä väestönmäärällä täysin mahdotonta ilman luonnossa aiheutuvaa dramaattista täystuhoa. Tähän ratkaisuksi on kehitytty erilaisia vessoja, kuten sähköllä jätteet höyrystävä ja polttava vessanpönttö, josta ei tule jätevettä. Myös perinteinen kompostoiva paskapönttö on yksi vaihtoehto, jollaista itse tällä hetkellä käytän. Valtion ehdottoman tuhansien eurojen pienpuhdistamoiden hinnalla voisi korvata vesivessat järjestelmillä, joista ei tule jätevettä ollenkaan. Ratkaisu olisi siis kieltämällä lailla paskan pistäminen jäteveteen. Ehkä edellinen lause hämmentää, mutta valitettavasti nykyinen ajatus viemärin tarkoituksesta on paska juttu. Paskat eivät kuulu vesistöön!

Miksi vesien saastuminen on paha juttu. Tämä asia on ymmärretty hyvin kyllä siinä mielessä jo kauan, että ihmisen juomavedessä saasteet eivät ole hyvä asia. Se onkin oikein fiksua, vielä kun ymmärtää pohjavesien saastuvan vuosituhansiksi. Kaikki maanteille levitetty ja pohjaveteen valunut maantiesuola pysyy ja kauan. Pohjavesi on yleensä kaikista parasta juomavettä, on surullista että miten vähän sitä arvostetaan. Suomessa ongelma ei edes ole vedenkulutus, aivan ongelmitta voitaisiin kasvattaa vedenkulutusta valtavasti. Suomi on suomaa, jossa kyllä vettä riittää ja asukastiheys on matala. Monin paikoin – minunkin asuinalueellani – on jouduttu salaojittamaan metsää, koska muuten puut eivät kasvaisi. Kaliforniassa ihmiset kuluttavat 500 litraa vettä vuorokaudessa asukasta kohti, kun Suomessa vastaava luku on vain 155 litraa. Suomessa ei siis todellakaan ole mitään perustetta vähentää vedenkulutusta, monin paikoin viemäreitä joudutaan huuhtelemaan liian vähäisen kulutuksen takia. Viemäriverkoston toiminta perustuu riittävään vedenkulutukseen, muuten viemärit tukkeutuvat. Puhdas vesi ei siis kuluttamalla lopu Suomessa, saastuttamalla se loppuu. Tietysti veden pumppaaminen porakaivosta putkistoja pitkin puhdistettuna vaatii energiaa, sikäli veden säästäminen on perusteltavaa. Se siihen tarvittu energia on vähäisempää kuin esimerkiksi käänteisosmoosille merivedestä valmistettu juomavesi.

Saastetta on kuitenkin monenlaista, kuten aiemmin tuli todettua. Esimerkiksi täällä Peräseinäjoella oleva Kalajärvi on hyvin pahasti saastunut turvetuotannosta. Se on ehkäpä Suomen yksi suurimmista saasteongelmista, turvetta tuotetaan Suomessa paljon. Asialle on kai jotain jopa näennäisesti tehtykin, enää ei tule mätänevää limakerrosta iholle lämpiminä päivinä. Turvetta kuitenkin kertyy valtavasti jatkuvasti, järven hidas ja varma umpeen kasvaminen jatkuu. Kalastajat kaikuluotaimineen ovat todenneet syvänteiden täyttyneen turpeesta. Kalakannat myös perustuvat täysin jatkuville istutuksille, ilman istutuksia kalajärvessä ei olisi kuin räkäkiiskejä.

Jos matkaan Itämerellä risteilijälle, niin katso sitä merivettä. Se on kesällä vihreää ja talvella ruskeaa, saasteiden takia. Rannoille kertyy hirveää vaahtoa, jota ei tule esimerkiksi Välimerellä. Se meri on oikeasti täynnä saastetta, maailman saastunein meri. Kilosta Itämeren kalaa saa yhtä paljon elohopeaa kuin yhdestä energiansäästölampusta. Kannattaako sitä enää edes suojella vai muuttaa vaikkapa levänkasvatusaltaaksi?

Jos pohjavesi saastuisi metanolipohjaisesta lasinpesunesteestä, niin olisiko ratkaisu denaturointiaineen kieltäminen kyseisestä aineesta? Kun vesijohto veden EBU (European Bitterness Unit) -tasot lähtenevät IPA:a , niin denaturointiaineiden kiellolla saataisiin hyvä makea maku juomaveteen. Yleensä kun saaste on juomavedessä, niin se on kulkeutunut jo vuosikymmeniä ja koko pohjavesi on erittäin vaarallista juotavaa. Jos freoneja ei olisi rajoitettu kansainvälisesti, niin 2050-luvulla otsonikerros olisi kadonnut kokonaan ja maapallo muuttunut asuinkelvottomaksi. Tämä päätös tehtiin, vaikka sen seurauksena otettiin käyttöön erittäin herkästi syttyvät ponnekaasut ja autojen ilastointilaitteiden jäähdytysaineet. Mielestäni se kannatti, tieteen ansiosta saavutettiin pienempi paha. Joskus kannattaa tehdä negatiivisia päätöksiä, jos toinen vaihtoehto olisi sitä negatiivisempi, eikä ainakaan päinvastoin.

Luonto

Rotta (Rattus) – Rouskis rouskis

9 syyskuun, 2016 Tuppu 1 kommentti

Rottaa pidetään usein hyvin haitallisena ja negatiivisena eläimenä. On kuitenkin syytä huomata, että rotassa on paljon hyvin inhimillisiä piirteitä. Rotta on erittäin sosiaalinen ja älykäs eläin. Rotta elää ydinperheissä, jotka muodostavat klaaneja. Klaaneilla on omat reviirinsä. Rotta on sopeutunut hyvin monenlaiseen elinympäristöön ja osaa toimia ihmisen kanssa. Vertaisin rottaa jopa koiraan, ilman ihmistä eivät olisi susi ja rotta saavuttaneet nykyistä laajuuttaan. Ihminen periytyy myös rottamaisesta eläimestä 70 miljoonan vuoden takaa, dinosaurusten menettäessään valta-asemansa. Itseäni aihe kiinnostaa, koska asunnossani asuu minun kanssani rotta.

ratbrain — Rotan älykkyys on huippuluokkaa, lisäksi rotta on empaattinen ja sosiaalinen eläin.

Rotan älyllisistä kyvyistä todistavat labyrinttikokeet, joissa rotta on täysin ylivertainen ihmiseen nähden. Rotalla on todella hyvä suuntavaisto ja rotat kykenevät liikkumaan monenlaisissa ympäristöissä hyvän älykkyytensä ansiosta. Rotta ei mene ansaan ja osaa varoa myrkkyjä. Rotan sosiaalinen yhteisö myös auttaa tunnistamaan vaaroja, jolloin muut jäsenet valistuneesti välttävät varman karun kohtalon

Rotta on ihmisen kanssa toinen samanlainen nisäkäs, jolla ei ole erityistä kiima-aikaa, vaan kiima jatkuu 2 – 3 päivän välein, kuten ihmiselläkin. Raskausaika rotalla on vain 20 päivää, jonka jälkeen rotta kykenee parittelemaan pian uudestaan. Rotalla voi olla jopa 12 poikasta, riippuen ravitsemuksesta. Ihmisenkin kyky tulla raskaaksi riippuu painosta, alipainoisena ihminen menettää kuukautiset, eikä täten kykene tulemaan raskaaksi. Rotta elää myös ydinperheessä, jossa on yksi uros, yksi tai useampi naaras, joka synnyttää 1 – 12 poikasta. Rotta osaa säännöstellä lisääntymistään hyvin tilanteen mukaan, talvella populaatiosta vähenee jopa 90 %. Rotat huolehtivat yhteisönsä muista jäsenistä, niin poikasistaan kuin muistakin klaaninsa rotista. Rotat keräävät ruokaa varastoon pahanpäivän varalle. Rotilla on arvohierarkia klaanin sisällä.

Isorotta on syrjäyttänyt mustarotan Pohjois- ja Keski-Euroopassa, samoin kuin nykyihminen on syrjäyttänyt muut ihmislajit. Isorottaa elää kaikkialla maailmassa, ainoastaan antarktisella ei elä isorottia. Rottia siis elää melkein kaikkialla samoissa paikoissa kuin ihmisiäkin, sopeutuen hyvin erilaisiin paikkoihin. Minunkin kotini kellarissa elää ainakin yksi rotta, yöllä kuulin rouskutusta. Isäntä toi rotalle myrkkyä, joka saattaisi poistaa kämppäkaverini. Rotta osaa varoa killereitä ja muutenkin osaa toimia varovaisesti. Kotonani on pöydällä leipäpaketti ja muuta syötävää, mutta kukaan ei vielä ollut uskaltanut sattua niihin, koska tiesivät minun tunkeutuneen heidän reviirilleen. On todella surullista ajatella, että älykästä eläintä näinkin paljon paheksutaan ja halveksutaan älykkyytensä takia. Itse tunnistan rotasta paljon inhimillisyyttä: hyvää ja pahaa.

Uskonto

Katolisen kirkon romahdus

7 syyskuun, 2016 Tuppu Jätä kommentti

Tämä on aihe, jota vähemmän käsitellään kuin Rooman romahdusta. Ehkä asia on monelta osin vaiettu, ei haluta myöntää katolilaisen kirkon ongelmia ja puutteita. Toisaalta kirkon heikkouden ovat olleet muiden vahvuus. Kirkko antoi paljon tilaa tieteelle ja uudelle ajattelutavalle, roomalainen kulttuuri tuli renessanssiin kirkon epäkohtien paljastumisen myötä. Renessanssia seurasi, valaistumisen aikakausi eli valistusaika ja näiden jälkeen on tullut uusi aika, jota kutsutaan myös modernismiksi, jota minäkin nykytiedolla elän.

Katolisen kirkon ongelmat ovat hyvin ilmeisiä, niissä ei ole paljoa epäselvyyttä. Rooman hajoaminen on paljon kiistanalaisempi asia, siitä ei ole saatu mitään yleisesti hyväksyttyä selvää yksittäistä syytä. Katollisen kirkon papiston johto toimi hyvin vahvasti vastoin omia oppejaan. Katolisen kirkon sisällä prostituutio oli hyvin yleistä, etevä lääkäri kykeni huhujen mukaan tunnistamaan kaikki seitsemän tunnettua kuppatyyppiä kyseisen organisaation hovin sisältä. Paaveilla oli useita aviottomia lapsia, mitä ei pidetä kristinuskon opin mukaisena. Sitä ei yhtään vähentänyt tiedepiirin näyttö oppien vääryydestä, hyvin yksinkertaisin todistein kirkon opit osoitettiin vääriksi. Kirjapaino vielä kruunasi koko organisaation mystisyyden, kun kuka vain sai käsiinsä raamatun.

Itse en tätä romahdusta kuitenkaan pidä edes huonona asiana, se myös tapahtui yllättävän rauhanomaisesti ja hyvin. Siinä missä Rooman valtakunnan romahdus oli kaoottinen ja johti suuren kärsimykseen, niin Katolilaisen kirkon auktoriteettiasema heikkeni hallitusti ja ilman ongelmia. Oikeastaan kirkkoa ja papistoa saa kiittää, että miten hyvin kyseinen organisaatio hoiti asiat. Papisto ymmärsi antaa tilaa uudelle ajalle, eivät ryhtyneet murhaamaan ”väärinajattelijoita” ja muita erimielistä olevia, kuten yleensä on käynyt hätäkeinona monissa isoissa organisaatioissa: Neuvostoliitossa hiipivä skitsofrenia ja Itä-Saksassa Stasi. On arvostettavaa, että miten oppineesti ja sivistyneesti kristinuskon papisto asioita hoiti. Ihailen kristinuskoa tästä syystä, todella harva muu taho on kyennyt samaan. Kirkon epäkohtiin puututtiin myös sisältäpäin, Martti Lutherille annettiin mahdollisuus korjata epäkohdat ja luoda kilpaileva organisaatio. Roomassa oli epäkohtia ja katolilaisessa kirkossa oli epäkohtia, jälkimmäisessä epäkohtia edes yritettiin korjata. Rooma taisteli asemastaan ikuisena suurvaltana pääkapunkiinsa asti, Senaatti kokoontui vielä vuosisatoja valtakunnan maalueiden menettämisen jälkeen. Rooma ei siis yksinkertaisesti myöntänyt tappiota, vaan taisteli itsestäänselvyyttä vastaan jopa loppunsa jälkeen. Syynä on luultavasti filosofinen: papisto ja valtion johto ajattelevat hyvin erilaisesti menestystä.

Vaikka uskonto ei ole enää samassa asemassa kuin aiempien sukupolvien elämässä, niin arvomaailma ja elämäntapa elää yhä vahvasti. Myönnän itsekin noudattavan hyvin vahvasti kristillistä arvomaailmaa ja elämäntapaa, muuten elämä olisi kohtuuttoman vaikeaa. En tieteellisestä maailmankuvastani huolimatta kyseenalaista uskonnon ja selittämättömien asioiden mahdollisuuksia. Mielestäni on tärkeää olla solidaarinen ja poliittinen, pyrkiä toimimaan monen tahon ja erilaisen näkökulman kanssa. Tieteellisesti on täysin myönnetty plasebovaikutus, joka perustuu uskoon – uskomuslääkintään. Kun ihminen oikeasti uskoo optimistisesti parantuvansa ja parempaan tulevaisuuteen, niin on tieteellisesti todistettu sen auttavan. Jos ihmiselle annetaan vastoin mitään tieteellistä näyttöä oleva kalkkitabletti, niin se voi edistää parantumista masennuksesta tai jopa syövästä, jos henkilö ajattelee sen olevan hyväksi. Uskolla on siis oikeasti parantava vaikutus, se on todistettu tieteellisesti; tiedepiireissä sitä kutsutaan plaseboksi.

On hyvä tiedostaa tieteenkin rajoituksien, tiede ei vastaa kysymykseen miksi vaan miten. Pelkästään maailmankaikkeudesta 95 % on tieteelle selittämätöntä, jopa tiedepiirit myöntävät sen, siitä on sisäistä näyttöä tutkimusten takia. Tietoisuus on myös iso mysteeri. Tietoisuus on liitetty sähköisiin ilmiöihin, mutta paljon pidemmälle ei ole vielä päästy. Muisti on proteiineja, joita ei synny esim. tarpeeksi kovassa alkoholipäihtymyksessä tai muuten huonossa kunnossa. Tunteet ovat sitten erilaisten proteiinien eli reseptoreiden ja välittäjäaineiden vuorovaikutusta. Kyllä tässä asiassa vielä riittää tutkimista, ehkä jokin nykyistä tiedettä parempi konsepti ratkoo ne. Tämä kuitenkin menee jo ohi tämän artikkeli aiheen. Ehkä näitä voisi käsitellä toisessa artikkelissa, mutta halusin vain valaista tieteen merkitystä.

Politiikka, Tiede, Uskonto

Keskiaika

5 syyskuun, 2016 Tuppu 1 kommentti

Keskiaika on Euroopassa oma kulttuurillinen aikakautensa, josta on monenlaisia mielipiteitä. Kuitenkin sitä voidaan pitää Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeisten barbaarikansojen muodostamana kulttuurina, joka on monissa asioissa roomalaisen kulttuurin vastavoima. Pohjoisen ja eteläisen Euroopan välillä voidaan vieläkin huomata kulttuurinen jakautuminen, Ranskan ja Saksan välisellä alueella.

christianity — Tämä kuvaaja antaa hyvin selvästi selityksen, että miksi tieteellisesti ajattelevat ihmiset ovat katkeria kristinuskolle. On kuitenkin hyvä huomata, että kehitys ei yleensä ole suoraviivaista, vaan tarvitaan edestakaista liikettä. On hyvin optimistista ajatella, että kehitys olisi voinut saavuttaa nykyaikana kuvaajan mukaisen tason tuhat vuotta aiemmin ilman kristinuskoa. Tietysti kukaan ei tiedä totuutta, miksipä ei.

Päihdepolitiikka on yleensä hyvä kulttuurillinen tekijä, josta tunnistaa erilaisten kansojen asenneilmapiirin ja arvomaailman. Siinä missä Roomassa päihteinä käytettiin oopiumia ja viiniä, niin keskiaikaisessa kulttuurissa suosittiin hyvin vahvasti olutta, jota ei edes pidetty päihteenä kuten viinaa. Jokainen joka on viinaa ja olutta juonut, niin ymmärtää kyllä, että miten niitä voidaan pitää jopa eri asioina käyttötavastaan johtuen; viina on hengenvaarallista akuutisti, oluet eivät, ellei sitten sekoita joukkoon jotain muuta. Olut on myös hyvä veden puhtausindikaattori, oluen valmistuksessa tulee käyttää puhtaita välineitä ja vettä. Ennen 1800-lukua valmistetut oluet ovat säilyneet vain pari-kolme päivää, joten olutta on tuotettu tyypillisesti paikallisesti. Vasta 1800-luvun mikrobiologian seurauksena ovat tulleet nämä meidän tuntemamme oluet, jotka säilyvät vuoden tölkissä. Jos itse eläisin keskiaikaa, niin joisin mieluummin olutta, vähän kuin nykyään joisin kokista tai olutta kehitysmaassa. Eipä ainakaan erota sitä saastaa, jota vetää hiivasammion kautta mahasta alas.

Itsekin olen vielä sitä sukupolvea, että olen saanut lapsena ja nuorena kristillistä opetusta, niin päiväkerhossa, peruskoulussa kuin rippileirissäkin. Nykyisin 70 % suomalaisista kuuluu kirkkoon, joten kyseessä on enemmistön järjestö. Asia kuitenkin oli toisin Rooman hajoamisen jälkeen, jolloin kritinsusko oli vihattu salaseura. Rooman keisareita tietysti ärsytti kyseinen uskonto, koska se oli melkein kaikkia Rooman kulttuurillisia arvoja vastaan, mutta loppuvaiheessa jopa osa keisareista kääntyi kristinuskoon. Itä-Rooma säilyi kristillisenä valtiona vielä vuosisatoja Länsi-Rooman hajottua. Itä-Rooman oikea nimi on Bysantin valtakunta, iso ja pitkäikäinen valtio. Kristinusko kuitenkin voitti alkuperäisuskonnot, jonka mukaiset uskonnot olivat vielä Suomessakin, Kalevalan kanteen ovat jääneet viimeisimmiksi säilyneet tarinat, joita kristinusko ei kyennyt hävittämään.

Monilla on negatiivinen suhtautuminen keskiaikaan, usein aikaa kutsutaan pimeäksi. Se käsite on tullut myöhemmän ajan akateemiselta väestöltä, joka on tavallaan ottanut vallan uusina parempina ihmisinä papistolta, samoin kuin kristityt ottivat vallan antiikin Roomassa. Paljon on samalla tapahtunut kehityksen edestakaista liikettä, mutta kehityksen kuuluukin liikkua niin, kohti huippua. Monille suurin vihollinen – pahin vastakohtia – on paras opettaja, samanmielisten keskuudessa ei tapahdu yhtä nopeaa ja hyvää kehitystä kuin erimielisten kanssa. Itselläni on aina ollut hyvin vahva tieteellinen maailmankuva, koen sen hyväksi asiaksi, mutta liian vahvat käsitykset eivät ole hyvä asia, jos samalla ignoraa kaikki muut ajatusmallit ja tavat ajatella; on todella surullista olla kapeakatseinen.

Keskiajan lopulla kirjapaino oli merkittävä asia kristinuskon hiipumisessa, kun se pyhä kirja saatiin kaikkien käsiin, niin siinä ei enää ollutkaan sitä hohtoa ja mystisyyttä. Kirjan sivut ovat täynnä papiston sekavia ja humoristisia kirjoituksia, aivan kuin lukisi välillä psychoactive vaultin trippistooreja. Itse kuitenkin pidä hyvänä että ne on julkaistu kaikkien nähtäväksi, tavisväestölle hyvää luettavaa. Jotkut eivät kuitenkaan ymmärrä niitä tekstejä, ovat paljon vaikeampaa luettavaa kuin Hitlerin Mein Kampf, joka ei ainakaan mielestäni ole mitenkään vaikeasti ymmärrettävää. Tietysti kun tekstit on käännetty monesta kielestä ja monen kirjoittajan kautta, niin on todella vaikea ymmärtää kontekstia ja tarkoitusta, joka on usein piilotettuna rivien väliin. Papistolle kiitos kirjan jakamisesta, kaukoputken läpi katsominen ja avaruussekunttien mukana liikkuvien taivaankappaleiden näkeminen oli järkytys, ymmärrettävästi! Siis kun telescopin läpi katsoo, niin kaikki taivaankappaleet liikkuvat yhdensuuntaisesti. Telescooppia tulee liikuttaa muutaman sekunnin välein, jotta näkökulma on sama. Oli varmasti todella kiusallista antaa tuomioita organisaation opin mukaan, tietäen tekevänsä väärin. Ehkä jokin ajatus silloin heräsi, nähdessään vastakkaista maailmankuvaa.

”Ei jumalauta, miten nuo taivaankappaleet voivat liikkua jatkuvasti tasaista nopeutta yhdensuuntaisesti, kun katsoo telescoopin läpi?!”

”Anteeksi, mikä liikkuu?”

”Hey C’Moon! En varmana katso tuollaisen helvetin putken läpi, menee pian hyvät uratsuunnitelmat ja opinnot pilalle.”

Keskiaika oli hyvin suurelta osin itsepohdiskelun aikakautta, materialistista ja ulkoisen maailman tutkintaa ei pidetty hyvänä asiana. Nykyaikanakin moni kaipaa sellaista, helppoa ja stressitöntä elämää. Kerran nykyään sitä kaivataan, niin miksi ei myös Rooma valtakunnassa. Ihminen ei ole sopeutunut vielä edes agrikulttuuriin, on vaikka mitä keliakiaa ja laktoosi-intoleranssia. Ihmiselle on biologisesti hyväksi elää historiassa, mutta tulevien sukupolvien kannalta kehityksen hidasteleminen ei ole perusteltua, vaan on mentävä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Toisaalta mielestäni on myös hyvä ymmärtää vastakkaistaista näkökulmaa, ei keneltäkään voi vaatia kohtuuttomia ja huonoja sopimuksia. Keskustelu ja neuvottelu on aina hyvästä, itse luotan siihen. Puheväleissä pitää aina pyrkiä olemaan, ainakin omalta puoleltaan. Toinen osapuoli voi tietty kieltäytyä neuvotteluista, mutta itse vastuullisessa asemassa olen periaatteellisella tasolla aina valmis.

Politiikka

Panem et circenses

4 syyskuun, 2016 Tuppu Jätä kommentti

Rooman hajoamiselle on esitetty lukuisia erilaisia syitä ja tekijöitä, joista monikaan ei edes yritä yksistään selittää kokonaan suurvallan hajoamista, vaan yleensä myönnetään johtuneen monen tekijän summasta. Tässä artikkelissa pyrin itse käsittelemään tätä aihetta oman pohdintani kautta. Aihe on itselleni ollut jo kauan kiinnostuksen aiheena, useita vuosia. On myös hyvä ajatella asiaa toisestakin näkökulmasta – Rooman tuhat vuotisen valtakunnan vahvuuksista, jotka selittävät miksi lähes ikuiseksi oletetun massiivisen järjestelmän roma-hdus oli niin iso asia.

befunky_zekhwkg — Roomalaisille politikoille ’leipää ja sirkushuveja’ oli lentävälause, jonka mukaista politiikkaa valtakunta noudatti kirjaimellisesti. Samanlaista käsitettä olisi hyvä elävöittää näinäkin päivinä, pohtiessa yhteiskunnan arvoja ja tavoitteita.

Voisin kertoa Rooman valtakunnasta paljonkin, mahdollisesti monen artikkelin edestä, mutta tässä artikkelissa keskityn tähän aihepiiriin. Valitsin tämän ensimmäiseksi aiheekseni, koska koen tämän olevan hyvä ja neutraali tapa korkata oma blogikirjoitteluni. Olen ollut usein hyvin kiinnostunut politiikasta ja monesta yhteiskunnallisesta aiheesta, DI:nä minussa asuu pieni humanisti, halu kylmän tekniikan lisäksi pohtia asiaa myös ei-materialisesta näkökulmasta. Tekniikka on ja pysyy, ihmiset niiden ympärillä muuttuvat. Joku voisi sanoa asian päinvastoin, aina on hyvä miettiä myös vastakkaista näkökulmaa, itselleni uutta ja jopa mukavuusalueen ulkopuolelle menevää pohdintaa. Toivoisin, että muutkin ihmiset olisivat samanlaisia, mutta en silti halua muiden olevan samanlaisia kuin minä. Kaikessa on aina perspektiivi ja näkemys; miten asioita ajattelee. Tässä artikkelissa keskityn yhteen sanontaan, siitäkin vain hieman kertoen.

Miksi Rooma sitten hajosi, miksi Rooma oli niin vahva ja valtava kuin oli. Todennäköisesti hajoaminen johtui siitä, ettei Rooma enää ollut sama Rooma kuin mitä se oli aiemmin, se Romahti. Tietokonetta käyttäneelle ihmiselle tämä ei välttämättä ole yllättävää, tietokonekin toimii aluksi ostettaessa hyvin, mutta ajan myötä se tulee raskaammaksi. Olisi typerää oikeastaan kysyä, että miksi tietokone on niin hidas, kun voitaisiin kysyä syitä, että miksi tietokone toimii niin hyvin kuin toimi. Miksi tietokone on vakaa? Jos ajattelee syynä olevan hyvä suorituskyky, niin se on osatotuutta. Näiden lisäksi voisi keksiä muitakin syitä, yksinkertainenkin järjestelmä voi olla toimiva, jopa vakaampi kuin monimutkainen. Näiden kahden asian välille ei tietenkään voida vetää yhtäsuuruutta, mutta auttaa hahmottamaan kaoottisen ja monimutkaisen järjestelmän toimintaa.

Roomasta on jäänyt useita strategisesti keskeisiä sanontoja, jotka ovat kuvastaneet hyvin heidän nerokasta ja yksinkertaista toimintamalliaan. Kun ensin lähestyy käsitettä ’Hajoita & hallitse’, niin ymmärtää heidän filosofiaan. Samaa strategiaa käytetään monessa muussakin paikassa, se on todella hyväksi todettu menetelmä esimerkiksi tietojenkäsittelyssä. Esimerkiksi numeroiden järjesteleminen pienimmästä suurimpaan voidaan tehdä monella tapaa. Kun järjestettävät asiat pienitään paloiksi ja järjestellään erikseen, niin saavutetaan parempi lopputulos kuin käymällä suoraan koko lukujonon kimppuun. Tietotekniikassa ylipäätänsä asioiden pelkistäminen on hyvä keino lähestyä ongelmaa. Samaa menetelmää on hyvä käyttää myös sotastrategisesti. Kun sotiminen jaetaan mahdollisimman pieniin yksiköihin, ryhmittelyyn ja muodostelmiin, niin voidaan käyttää koko potentiaali mahdollisimman tehokkaasti. Voimavarat voidaan suunnata tehokkaasti ja optimaalisesti, ilman monimutkaista viestintäjärjestelmää ja telekommunikaatiota. Eli voidaan herättää taas aiemmin esitetty kysymys tietokoneen toimimisesta: miksi tietokone toimii.

Rooman valtakunta perustui siis monille hyvin yksinkertaisilla ja ymmärrettäville perusperiaatteille. Näiden kehittäjät olivat hyvin fiksuja henkilöitä, neroja. He loivat niin hienon järjestelmän, että vasta 1700-luvun Hollanti kykeni saavuttamaan saman elintason. Rooma kykeni tarjoamaan kansalaisilleen ilmaisia julkisia palveluita, mahdollisuuden peseytyä, viemäröinnin, vesijohtoverkoston ja paljon muuta. Kansalaisten perustarpeet kyettiin tyydyttämään, johon ei kyetty pitkään aikaan valtakunnan jälkeen. Valtakunta kohtaisi jopa ensimmäisiä kertoja tilanteen, jossa oli mahdollisuus tarjota viihdettä kaikille kansalaisilleen. Valtakunta kirjaimellisesti kehitti circuksia, joissa hevoset kiersivät rataa ja kansa seurasi kilpailua. Sirkus herätti myös huolestuneisuutta, kansalaisia ei kiinnostanut mikään muu kuin leipä ja sirkus. Normaalia kansaa ei kiinnosta valta ja yhteiskunnan kehittäminen. Tätä ei moni vallassa oleva välttämättä ymmärrä, nykyäänkin monia kiinnostaa vain ’mäkkisafka ja saippuaviihde’; Olympialaiset ovat isompi asia kuin avaruustutkimus.

Mitä Rooman valtakunnan olisi pitänyt tarjota kansalaisilleen? Tämä turhautuminen oli se ongelma, jota ei kunnolla koskaan kyetty ratkaisemaan. Ehkä ihmiset eivät olleet valmiita kyseiseen kehitystasoon. Tarvittiin pimeä keskiaika, että voidaan luoda uusi järjestelmä, antaa tilaa uudelle kehitystasolle, paremmille ihmisille. Kristinusko tuli Roomaan 100 – 300 vuoden aikana, jolloin se kehittyi ”valmiiksi”. Samassa suhteessa Rooman rappio eteni. Itse en kiistä, etteikö Roomassa olisi ollut paljon epäkohtia. Kristinuskolle oli tilausta niissä olosuhteissa, jossa aikuinen mies söi päivittäin kilon leipää, orjille juotettiin viiniä ja keisarit ylennettiin kuolemansa jälkeen jumalaksi. Leipä ja sirkus eivät ole kaikki mitä ihmiset haluavat, tätä varten tarvitaan niin tekniikkaa kuin humanismiakin.