Minulla on nyt sellainen tilanne, että pohdin hyvin paljon omaa suhdettani yhteiskuntaan, jossa tänään vietettävällä itsenäisyyspäivällä on oma osansa tätä kokonaisuutta. Usein saa kuulla, että media on Suomessa hyvin sitoutumatonta, eikä ole riippuvaista mistään. Ainakin usein sanotaan, että lehdistön vapaus on maailman huippua. Se on mahdollisesti totta, mutta paljon on myös asioita, jotka herättävät ihmetystä.

Tosiaan nyt mietin, että miten suhtaudun yhteiskuntaan. Työllistymiseni on yksi tekijä. Minulla on tällä hetkellä pari varsin hyvää mahdollisuutta työpaikakseni. Molemmissa vaihtoehdoissa jäisin Seinäjoelle asumaan. Olen myös yrittänyt kovasti hakea töitä Jyväskylästä, monta hakemusta vetämässä siellä. Tietysti se on vain yksi osa kokonaisuutta. Aika paljon ylipäätänsä mietin yleistä kansallista asennetta. Nyt mediassa paljon puhutaan positiivista, koska Suomi täyttää 99 vuotta ja 100 vuotta vuoden päästä. Olenko tyytyväinen nykyiseen valtioomme, onko valtiomme ihmisille hyvä paikka.

Uutisessa oli puhetta, että suomalaisten peruskoululaisten oppimistulokset ovat laskeneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Poikien tulokset ovat kaikkiastaan tyttöjä huonompia. Mielestäni se ei itsessään ole paha asia. Kaikkien ei tarvitse olla hyviä kaikessa, eikä se ole mahdollistakaan. Enemmän olen huolissani siitä, että omalta ajaltani koulussa asenne on muuttunut niin, etteivät pojat ole ylpeitä omasta matemaattis-luonnontieteellisestä osaamisestaan. Aiemmin pojille oli tärkeää olla hyvä siinä, tytöt painottivat enemmän kielellistä osaamista kovien tieteiden sijaan. Pahinta minusta on, että poikien parhaiten osaavien joukko on laskenut. Moni lahjakas oppilas voi syrjäytyä ja häiriintyy koulutuksen epäonnistuessa. Siihen mielestäni tulisi puuttua. Lahjakkuudella ei ole väliä, kunhan löytää oman vahvuutensa. Kielellinen lahjakkuus pojilla ei mielestäni ole pahasta, eikä myöskään kovat tieteet tytöille. Minäkin kirjoitan nyt blogia, mielestäni tekstin tuottamisessa ei ole mitään hävettävää. [YLE]

Vaikka tulevaisuudessa ei olekaan enää yhtä paljoa miehiä teekkareina kuin aiemmin, niin se ei ole sinällään huono asia. Oikeastaan on positiivista, että on enemmän naisia näissä kouluissa. Sen sijaan on karua, että moni lahjakas poika syrjäytyy, eikä pääse lahjakkuuksiensa mukaiseen koulutukseen. Siitä minä olen huolissani, lahjakkaiden potentiaalin hukkumisesta ja heidän syrjäytymisestä.

Olen myös hyvin huolissani viimeaikoina tapahtuneesta ampumisesta, jota tutkitaan kolmena murhana. Poliisit heti sanoivat, etteivät usko kyseessä olleen polittinen teko. Ehkä se on mahdollista, mutta miksi sitä jokaisessa mediassa toisteltiin. Sen sijaan paljon vähemmälle huomiolle jäi, että kyseessä oli RUK:n käynyt ja urheilullinen nuori mies. Kyseessä on siis todennäköisesti varsin lahjakas nuorimies, jolle olisin toivonut parempaa tulevaisuutta ja elämää kuin mitä on kokenut ja ehkä joutuu tulevaisuudessa kokemaan. Miten näin on päässyt käymään? [mv2, mv3]

Pohdin siis omaa suhdettani yhteiskuntaan. Uskon, että tämän viikon sisällä tulen yhteiskuntamyönteiseksi. Lukekaa vaikka vuosi 1984, hyvä kirja luettavaksi pojillekin. Mensan puheenjohtaja Tiina Tolonen pääsee tänään kättelemään pressaa, toivottavasti hän saa parannettua lahjakkaiden lasten asemaa yhteiskunnassamme [LL, tamperelainen]. Olen todella kiitollinen peruskoluni luokkien 1 – 3 opettajalleni Irma Ilolalle, koska hän antoi minulle ylimääräisiä matematiikan tehtäviä. Myös luokkien 7 – 9 opettaja Markku Rantamäki oli hyvä opettaja. Omana aikanani peruskoulutus oli siis parhaimmillaan, toivottavasti tulevat sukupolvet saavat kokea samat, jopa parempaa.

Tiina Tolosen puku oli 2. paras!
Something Extraordinary Is Happening in the World, And Most People Haven’t Noticed
Ryssän kauhu -peli