Keskiaika on Euroopassa oma kulttuurillinen aikakautensa, josta on monenlaisia mielipiteitä. Kuitenkin sitä voidaan pitää Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeisten barbaarikansojen muodostamana kulttuurina, joka on monissa asioissa roomalaisen kulttuurin vastavoima. Pohjoisen ja eteläisen Euroopan välillä voidaan vieläkin huomata kulttuurinen jakautuminen, Ranskan ja Saksan välisellä alueella.

Päihdepolitiikka on yleensä hyvä kulttuurillinen tekijä, josta tunnistaa erilaisten kansojen asenneilmapiirin ja arvomaailman. Siinä missä Roomassa päihteinä käytettiin oopiumia ja viiniä, niin keskiaikaisessa kulttuurissa suosittiin hyvin vahvasti olutta, jota ei edes pidetty päihteenä kuten viinaa. Jokainen joka on viinaa ja olutta juonut, niin ymmärtää kyllä, että miten niitä voidaan pitää jopa eri asioina käyttötavastaan johtuen; viina on hengenvaarallista akuutisti, oluet eivät, ellei sitten sekoita joukkoon jotain muuta. Olut on myös hyvä veden puhtausindikaattori, oluen valmistuksessa tulee käyttää puhtaita välineitä ja vettä. Ennen 1800-lukua valmistetut oluet ovat säilyneet vain pari-kolme päivää, joten olutta on tuotettu tyypillisesti paikallisesti. Vasta 1800-luvun mikrobiologian seurauksena ovat tulleet nämä meidän tuntemamme oluet, jotka säilyvät vuoden tölkissä. Jos itse eläisin keskiaikaa, niin joisin mieluummin olutta, vähän kuin nykyään joisin kokista tai olutta kehitysmaassa. Eipä ainakaan erota sitä saastaa, jota vetää hiivasammion kautta mahasta alas.

Itsekin olen vielä sitä sukupolvea, että olen saanut lapsena ja nuorena kristillistä opetusta, niin päiväkerhossa, peruskoulussa kuin rippileirissäkin. Nykyisin 70 % suomalaisista kuuluu kirkkoon, joten kyseessä on enemmistön järjestö. Asia kuitenkin oli toisin Rooman hajoamisen jälkeen, jolloin kritinsusko oli vihattu salaseura. Rooman keisareita tietysti ärsytti kyseinen uskonto, koska se oli melkein kaikkia Rooman kulttuurillisia arvoja vastaan, mutta loppuvaiheessa jopa osa keisareista kääntyi kristinuskoon. Itä-Rooma säilyi kristillisenä valtiona vielä vuosisatoja Länsi-Rooman hajottua. Itä-Rooman oikea nimi on Bysantin valtakunta, iso ja pitkäikäinen valtio. Kristinusko kuitenkin voitti alkuperäisuskonnot, jonka mukaiset uskonnot olivat vielä Suomessakin, Kalevalan kanteen ovat jääneet viimeisimmiksi säilyneet tarinat, joita kristinusko ei kyennyt hävittämään.

Monilla on negatiivinen suhtautuminen keskiaikaan, usein aikaa kutsutaan pimeäksi. Se käsite on tullut myöhemmän ajan akateemiselta väestöltä, joka on tavallaan ottanut vallan uusina parempina ihmisinä papistolta, samoin kuin kristityt ottivat vallan antiikin Roomassa. Paljon on samalla tapahtunut kehityksen edestakaista liikettä, mutta kehityksen kuuluukin liikkua niin, kohti huippua. Monille suurin vihollinen – pahin vastakohtia – on paras opettaja, samanmielisten keskuudessa ei tapahdu yhtä nopeaa ja hyvää kehitystä kuin erimielisten kanssa.  Itselläni on aina ollut hyvin vahva tieteellinen maailmankuva, koen sen hyväksi asiaksi, mutta liian vahvat käsitykset eivät ole hyvä asia, jos samalla ignoraa kaikki muut ajatusmallit ja tavat ajatella; on todella surullista olla kapeakatseinen.

Keskiajan lopulla kirjapaino oli merkittävä asia kristinuskon hiipumisessa, kun se pyhä kirja saatiin kaikkien käsiin, niin siinä ei enää ollutkaan sitä hohtoa ja mystisyyttä. Kirjan sivut ovat täynnä papiston sekavia ja humoristisia kirjoituksia, aivan kuin lukisi välillä psychoactive vaultin trippistooreja. Itse kuitenkin pidä hyvänä että ne on julkaistu kaikkien nähtäväksi, tavisväestölle hyvää luettavaa. Jotkut eivät kuitenkaan ymmärrä niitä tekstejä, ovat paljon vaikeampaa luettavaa kuin Hitlerin Mein Kampf, joka ei ainakaan mielestäni ole mitenkään vaikeasti ymmärrettävää. Tietysti kun tekstit on käännetty monesta kielestä ja monen kirjoittajan kautta, niin on todella vaikea ymmärtää kontekstia ja tarkoitusta, joka on usein piilotettuna rivien väliin. Papistolle kiitos kirjan jakamisesta, kaukoputken läpi katsominen ja avaruussekunttien mukana liikkuvien taivaankappaleiden näkeminen oli järkytys, ymmärrettävästi! Siis kun telescopin läpi katsoo, niin kaikki taivaankappaleet liikkuvat yhdensuuntaisesti. Telescooppia tulee liikuttaa muutaman sekunnin välein, jotta näkökulma on sama. Oli varmasti todella kiusallista antaa tuomioita organisaation opin mukaan, tietäen tekevänsä väärin. Ehkä jokin ajatus silloin heräsi, nähdessään vastakkaista maailmankuvaa.

”Ei jumalauta, miten nuo taivaankappaleet voivat liikkua jatkuvasti tasaista nopeutta yhdensuuntaisesti, kun katsoo telescoopin läpi?!”

”Anteeksi, mikä liikkuu?”

”Hey C’Moon! En varmana katso tuollaisen helvetin putken läpi, menee pian hyvät uratsuunnitelmat ja opinnot pilalle.”

Keskiaika oli hyvin suurelta osin itsepohdiskelun aikakautta, materialistista ja ulkoisen maailman tutkintaa ei pidetty hyvänä asiana. Nykyaikanakin moni kaipaa sellaista, helppoa ja stressitöntä elämää. Kerran nykyään sitä kaivataan, niin miksi ei myös Rooma valtakunnassa. Ihminen ei ole sopeutunut vielä edes agrikulttuuriin, on vaikka mitä keliakiaa ja laktoosi-intoleranssia. Ihmiselle on biologisesti hyväksi elää historiassa, mutta tulevien sukupolvien kannalta kehityksen hidasteleminen ei ole perusteltua, vaan on mentävä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Toisaalta mielestäni on myös hyvä ymmärtää vastakkaistaista näkökulmaa, ei keneltäkään voi vaatia kohtuuttomia ja huonoja sopimuksia. Keskustelu ja neuvottelu on aina hyvästä, itse luotan siihen. Puheväleissä pitää aina pyrkiä olemaan, ainakin omalta puoleltaan. Toinen osapuoli voi tietty kieltäytyä neuvotteluista, mutta itse vastuullisessa asemassa olen periaatteellisella tasolla aina valmis.