Freeday Extrovert

Nyt omassa elämässäni asiat menevät todella hyvin. Viimeisen muutaman vuoden aikana opiskeluiden loppumisen jälkeen vointini on parantunut jatkuvasti. Kaikenlaista on kokenut, kaikenlaista tulee vielä vastaan. Jos asiat menevät näin paljon parempaa suuntaan, niin tilanne on jo erittäin hyvällä mallilla. Viimeisenä opiskeluvuotenani aivot tuntuivat lyövän niin tyhjää, että hädin tuskin kykeni valmistumaan koulutuksesta. Voisi sanoa, että olin kaikkeni antanut silloin. Osoitin oman potentiaalini, saavutin haluamani tavoitteen. Terveys ja hampaat ovat vielä pääosin tallella, henkinen vointini on tällä hetkellä parempi kuin ehkä koskaan aiemmin eläissäni. Voimavarojani olen myös oppinut suuntaamaan tehokkaammin, osittain oman itseni tarkkailuni kehittymisen myötä. Toivon mukaan voisin pian auttaa muita!

Kuva 1. Muistaisinpa itsekin aina nämä kolme kohtaa, usein muistaa liian myöhään.

Elämä introverttinä

Itse olen lapsena ollut hyvin sosiaalinen, tuli erittäin hyvin erilaisten ja eri ihmisten kanssa toimeen. Sittemmin tapahtui kaikenlaista, eristäydyin ja halusin olla omissa oloissani. Ala-asteikäisenä isovanhempien kuolema vielä meni itseltäni, mutta muutaman vuotta vanhemman veljen kuolema jätti pysyvät muutokset. Vanhemmille isovanhempien kuolema oli todennäköisesti isompi asia. Itselleni veli oli oman lapsuuteni läheisin henkilö, kuka erinomaisesti opetti henkisesti tämä karun maailman haasteisiin mikrotasolla.

Ala-asteen jälkeen en erityisemmin edes viihtynyt kavereideni kanssa. Internet oli itselleni iso asia, jonka koin keinona tutustua samanhenkiseen porukkaan. Ennen sitä olin vain yleisesti kaikenlaisesta henkisesti haastavasta ja uusista innovaatioista kiinnostunut. Tämä riittämättömyyden tunne oli todella raskasta, oikestaan kuitenkin sitä halusin. Mahdollisesti koulu tarjosi kipinä opiskelulle, oman motivaation lukea ja opetalla läpi elämäni muuten kuin  vain arvosanoja hakemalla ja opettajia mielistelemällä.

Tutustuin erittäin paljon mm. Suomipelit.com -sivustolla ja Ohjelmontiputkassa verkkokavereihin, jota ennen keskusteluni aloitin jollain Peliaseman foorumilla kiinnostuksesta pelien tekemiseen mm. Click ’n Play -ohjelmalla. Olin huolissani omasta suomenkielen taidoistani, huonon itsetuntoni takia en voinut sitä tilannetta hyväksyä, vaan ryhdyin kirjoittamaan tekstiä. Toisaalta se oli iso motivaattori asioiden oppimiseen, mutta toisaalta se oli ehkä jopa liian voimakas voima pidemmänpäälle. Elämiä on kuitenkin vain yksi, joten sen takia 50-50 -riskisuhde on ihan perusteltu geneettinen strategia. [3]

Opiskelun suhteen olen ollut hyvin vakuuttunut omasta osaamisesta, toisaalta olen ollut erittäin epävarma onnistumisestani. Mielestäni tämä huoli oli jopa ihan perusteltua, myöhempi DI-tutkinnon suorittaminen oli itselleni melkoisen saavutuksen takana. Tavoite kuitenkin vahvistui itselleni erittäin hyvin Tiede-foorumin kautta. Koin löytäneeni oman ryhmäni, jotain parempaa kuin mitä reaalielämän ympäristö kykeni tarjoamaan minulle. Kesälomien aikana luin omasta kiinnostuksestani lukion fysiikat, matematiikan binoijakaumat jäivät vähemmälle. Fysiikka kiinnosti sen takia, että kykeni ymmärtämään fysiikan periaatteet teorian takana, jota kautta pystyi itsenäisesti päättelemään kaavat. Matematiikassa oli enemmän ulkolukua.

Toisaalta minulla oli aina kova motivaatio, mutta samaan aikaan olen hyvin vahva alisuoriutuja. Vaikka olenkin itseoppinut ohjelmoija, niin silti itseopiskelu ja harrastuneisuus sopivat minulle erittäin huonosti. Työntekoon olen kuitenkin hyvin vahvasti orientoitunut, eikä siinä ole koskaan ollut mitään isompaa ongelmaa. Omat sukupolveni ovat pitkiä ja isovanhempani ovat eläneet sota-aikana, niin varsin vahva nationalishenkinen arvomaailma positiivisessa mielessä on tarttunut minuun. Yhteiskunnalle tärkeänä oleminen on minulle erittäin tärkeää, mitä ominaisuutta vastapainotan itse olemalla hyvin arvoliberaali.

Työttömyys on itselleni erittäin ikävä asia. Jopa menin mieluummin siivojaksi kesätöihin kuin että olisi parin viikon kesätöihin mennyt naurettavalla muutaman satasen palkalle ties minne. Tosin sieltäkin sittemmin soitettiin, että olisi saanut mennä töihin, kun menin TTY:lle opiskelemaan. Olin myös valmistumisen jälkeen jonkinaikaa työttömänä, josta olisin mennyt vaikka ansiosidonnaisella ilmaisharjoittelijaksi koodaamaan, mutta kuulemma se ei sopinut HR-tädille. Palkkani on nyt parin työpaikan vaihdoksen jälkeen kuitenkin tuplaantunut, olen päässyt myös muuttamaan takaisin Tampereelle työpaikan mahdollistaessa sen.

Viiteen toiminnantarkastajana

Olen ilokseni saanut muutettua Tampereelle töihin samaan aikaan kuin Pirkanmaan Viiteelin eli tieteen ja teknologian vihreiden rekisteröity yhdistys aloitti toimintansa. Täällä aloitan yhdistystoiminnan aktiivisena jäsenenä. Olin jo kuntavaaleissa 2017 Vihreiden jäsen Seinäjoella, jolloin Seinäjoella Vihreiden valtuustopaikat lisääntyivät yhdestä kolmeen [4]. [5]

Viite on itselleni todella tuttu jo kuntavaaleista asti. Kyseinen yhdistys edustaa erittäin vahvasti omaa polittista kantaani [6]. Olen itse ollut aina hyvin tekno-tiede -orientoitunut henkilö, joka kannattaa eettisesti kestäviä toimintamalleja. Myönnän etten itsekään aina elä kuten ekologisesti olisi suotavaa, mutta yritystä on muuttaa muidenkin elintapoja kestävämmäksi. Sen tietysti pyrin tekemään niin, että se ei olisi mitään pakkopullaa ja keppiä, vaan että toiminta olisi edistyksellistä. Tältä osin koe Viiteen poikkeavan hyvin vahvasti Linkolaisesta vihreydestä, mutta toisaalta en koe tätä pelkästään pääkaupunkiseudun cityvihreydeksi. [1]


Oma poliittinen kiinnostukseni on ollut varsin vahvaa jo jopa nuoresta asti. Olen äänioikeutuksestani alkaen ollut erittäin kiinnostunut käymään Vihreiden vaalinvalvojaisissa, mutta en valitettavasti ole vain saanut aikaan. Olen myöskin kerännyt Piraattipuolueelle kannattajakortteja puolueen liittymiseksi puolurekisteriin. Kaveri vain sittemmin hävitti ne kortit, kun unohdin ne hänen kotiinsa. Sikäli harmillista, nuorempana turhaan emmin mennä porukkaan mukaan. Toiminta oli tosin vain pääkaupunkiseudulla, joten sikäli päätös oli perusteltava. Ehkä olisi pitänyt muuttaa pääkaupunkiseudulle, mutta vuokrat ovat siellä liian korkeat.

Viiteellä on todella hienoja tapahtumia, joissa näkee erittäin paljon samanhenkistä porukkaa. Tämä on se porukka, johon itse nyt vahvimmin samaistun. Toki Viiteläisiin tutustuin jo kuntavaalien yhteydessä mm. Facebookin kautta, jopa yllättäen löysin Vihreistä oman lokeroni. Sukupuolierojen häivyttämisestä puhutaan enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta silti miesten ja naisten väliset erot tuntuvat korostuvan ajatusmaailmojen tasolla ulkoisten puolien yhdentyessä. Ehkä kyseessä on vain illuusio, kun itsellä tulee ikää lisää. Tosin itseäni sana feminismi ei aiheuta niin kovaa reaktiota kuin aiemmin. Luultavasti taustalla on oma sosiaalinen kehittymiseni, ymmärrän ettei kaikki ajattele kuitenkaan samoin kuin minä.

Etenkin omalla koulutuspolullani käsite naistutkimus on ollut vitsi ihan yliopistotasolla asti, oikeastaan vasta TTY:lla tuli vastaan käsite teekkarit vs. humanistit, ennen sitä vastaavaa arvolatausta ei oikeastaan ollut. Taustalla oli tietysti kuitenkin vain teekkarihuumori, joka on luonteeltaa hyvin mustaa ja toisinaan loukkaavaa. Itse joudun myöntämään, että se huumori voi olla jopa pahansisuista. Tietysti on hyvä, että asioita käsitellään. Huumori on oiva tapa käsitellä asioita. Mielipiteitä pitää tietysti voida sanoa, mielestäni se oikeus on niin feministeillä kuin vaikkapa nationalisteilla. Asioihin liittyvää hyvää argumentointia tulee molemmilta tahoilta, kuten myös huonoa argumentointia.

Suomen Mensan Pirkanmaan paikallisosaston hallituksen AW-vastaavana

Olen ollut viitisen vuotta jäsenenä Suomen Mensassa. Ajattelin tähän toimintaan mennä mukaan jo paljon aiemmin, mutta en myöskään silloin sitä saanut aikaiseksi. Nyttemmin täytyy myöntää, että minua kaduttaa se, olisi kannattanut. En aikoinaan olisi halunnut maksaa 550 euron ainaisjäsenyyttä, josta hinta on jo noussut 700 euron luokkaan. Porukka on ollut hienoa, olen myös kehittynyt sosiaalisesti valtavasti.

Itse hallituksen jäsenenä haluaisin, että voisin kohdella muita, kuten olisin halunnut heidän kohdelleen minua uutena jäsenenä. Pitää myös ymmärtää, että sitä Mensassakin tekee typeryyksiä, eikä aina heti sopeudu toimintaan mukaan. Positiivisella kierteellä on taipumusta tarttua, asian ymmärtäminen reaalielämääni kesti aikansa. Muistutan myös tarvehierarkiasta, jonka mukaan omat perustarpeet tulee saavuttaa, ennen kuin kunnolla voi auttaa muita. Ehkä itse olen saavuttanut nyt sen tason sekä ajan, elintason että monen muunkin asian suhteen. Ehkä itse olen ollut ennemmin se apua tarvitseva, enkä ole täten kyennyt edistämään muiden asiaa haluamallani tavalla.

Yhdistys on ollut sen takia todella opettavainen, että sosiaalisten suhteiden lisäksi on saanut huomata, että ketkä oikeasti ovat Suomen älykkäimmät 2% ihmiset virallisen kuviopäättelytestin perusteella. Se on monelle varmasti iso henkinen pettymys, kun ymmärtää todellisuuden. Aivan samoin kuin HR-henkilöiden hakemia superihmisiä ei ole olemassa, niin mensalaiset eivät olekaan niitä yliluonnollisia otuksia. Huomaa, että oikeasti porukka on suurelta osin omista henkisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä, vaikkakin jokainen oma hieno persoonansa. Toisin osa saattaa olla erittäin hirveitä ihmisiä, jotka käyttävät omaa lahjakkuuttaan yhdistyksen sääntöjen vastaisesti muuten kuin ihmisyyden hyväksi, joka on jo lievemissäkin muodossa vahva peruste erottamiselle. Suomen Mensassa on jo yli 3000 jäsentä tällä hetkellä, erotettujen määrä kautta historian jää kuitenkin vain yhden käden sormilla laskettavaan määrään.

Itseäni hieman on nyt nolottanut yhdistyksessä oleminen, koska oman ajatukseni on ollut joku aika sitten varsin jumissa, kirjaimellisesti. Pakohuoneessa projektikurssikavereiden kanssa käytiin, niin olin vain taakkana. Pelkäsin tilan jäävän pysyväksi, mutta toipuminen on ollut erittäin nopeaa. Kaikki se kolmen vuoden aikana aivoista uupumani dopamiini on nyt alkanut virtaamaan opiskeluiden jälkeen, ajatukset ovat jatkuvasti entistäkin kristallia kirkkaampaa. Motivaatiota riittää, tulevaisuuden näkymät ovat erittäin positiiviset. Hirveitä joutuu kokemaan, että pessimismi, masennus ja pahoinvointi poistuu elämästä. Tällä hetkellä omassa elmässäni kaikki on erinomaisesti, tulevaisuuden näkymät myös osoittavat kohti parempaa.

Kohti uutta hienoa tulevaisuutta

Ehkä asia on vain niin; että mikä ei tapa, niin se vahvistaa. Oikeasti uskon niin, myös tulevana kuntavaaliehdokkaana, jos vain me saadaan elää sinne asti.  Joku joskus sanoi, että nuoruus ei välttämättä ole elämän parasta aikaa. Itse ainakin toivoisin niin, mutta toivoisin tietysti nuorille mahdollisimman hyvää elämää. Nyt kun itse voi ja kykenee sellaista tekemään.

Toivoisin, että voisin tarjota niitä asioita tuleville sukupolville, joita itse sain vastaanottaa aikoinaan. Myös niitä asioita, joita itse olisin halunnut, mutta syystä tai toisesta ei ollut mahdollisuutta. Viiteen kokouksessakin tavoitteenamme oli tehdä maailmasta parempi paikka elää. Jotenkin en itse ole ollenkaan pessimistinen sen tavoitteen onnistumisesta.

Kirja, jolla itseopiskelin nuorena 3D-grafiikkaa

Brook Miles

I’m a professional windows programmer [Admin: me too 15 years later. :p ] and got this book as a simple quickstart into DirectX which I haven’t dealt much with in the past. I haven’t read the entire book yet, but I have read the first couple of chapters, and skimmed various others.

o The coding style is awful. The naming convention is a hodge-podge of szHungarianNotation, unix_style_underscores and variations. Formatting is uneven and makes following the printed code rather difficult. Tons of global variables. I’m generally willing to overlook this as I don’t copy code verbatim from books anyway, but I’d hate to be using this as a beginner.

o The code is written in a combination of C and C++ styles/APIs. I would have preferred if the author is going to use C++ that he actually made full use of the language, otherwise the code would be much clearer in plain C.

o The more I browse the the book the more obvious it becomes how badly layed out it is. Part IV is labelled ”Welcome to 3D” however the first two chapters are on DirectMusic, wouldn’t this have gone better in Part III ”Adding Music and Sound”? It does contain two chapters on 3D topics, but you don’t actually create a 3D application untill the first chapter of Part V ”Input Devices”, which in fact does not cover input devices, but covers basic 3D, textures, lighting etc… Part VI ”Direct3D Immediate Mode” contains chapters on DirectInput and Force Feedback (what happened to Part V ?) as well as 3D Sound (Part III?)

o The first outright error that I noticed was in chapter 4, which states ”In the last hour, you used a timer message WM_TIMER, to notify….” which is false. (the code on the CD may have, since I haven’t looked at it, but the book did not) Apart from that, the information presented so far does seem more or less useful and applicable, if not elegant. To anyone that has some experiance in windows developement, you may be better served browsing through MSDN (which you are certainly familiar with) and it’s samples, unless you have money to burn and just want to check this out. To anyone that has little or no experience and anyone who just prefers to work from a book, this one is likely to frustrate you and teach you quite a few bad programming habits, try and find a better one. ”Beginning Direct3D Game Programming” and ”Isometric Game Programming With Directx 7.0″ look promising and so far have great reviews.”

Kuva 2. Ehkä parempi, ettei tule kiusaus mennä sörkkimään niitä DOS-pohjaisia Windows 9X-ajureita.

[collapse]

Jos Suomessa on vielä paljon tehtävää paremman maailman eteen, niin miten on tilanne sitten Saharan eteläpuolisen Itä-Afrikan ihmisillä? Minkälaista siellä on elää ja olla, korrupotuneiden hallituksien, merirosvojen ja jengien keskellä? Minkälaista on toimia teknologiasektorin fiksumpana sellaisessa maassa, jossa ihmisten tietämys asioista on kuin 1000-luvun Euroopasta? Bill Gates tapaa myös sillä alueella paikallisia fiksuja ja visionäärisiä ihmisiä, jotka uurastavat sellaisessa rotankolossa, koko maapallon perseri’ässä. Heidän uurastuksensa on ihmiskunnalle erittäin arvokasta, koko alueen kehityksen taakka on heidän harteillaan. [2]

Tietysti myös voi samaistua esim. Somalian alueen poliisin rooliin, että miten valmis on uhraamaan itsensä tulevien sukupolvien nimeen. Jopa Gatesin kirjoituksesta voi nähdä peitellyn säälin näiden ihmisten puolesta, joiden nykyinen tilanne on itsekkäiden ja huijaavien eurooppalaisten syytä. Jos löytäisi oikean Mensalainen-lehden, jossa on artikkeli vertailukuvasta tähän, niin liittäisin heti. Siinä ulkopuolinen kehittyneen elämän keskellä elävä tulevaisuuden ihminen työskentelee kehittämässä robottidroneja, joilla tuhotaan nykyisenkaltainen muu sivilisaatio. Perusteena on heidän käyttämäänsä alkukantaisen kemialliset aseet ja huumeet, joiden voimalla harjoittivat rikollisuutta. Globaalin maailma uhkana oli hiilidioksidia vapauttava teollisuus. Olisiko auttaminen parempi keino kuin sota globaalien ongelmien ratkaisuksi, miltä tuntuisi että joku ylimielinen tulevaisuuden euforisessa virtuaalimaailmassa elävä henkilön toimesta meidät nykyisellä tekniikalla elävien ihmisten elämä tuhottaisiin kuin syöpäsolu? [2]

”Parhaansa tekee, niin se riittää”

”Ehkä Hervannan lukiossa”

REFERENSSIT

[1] Tiedepuolue, kuntavaalien 2017 Seinäjoen ehdokas, Tuomas Liikala

[2] Gates Notes: Why I Love Fertilizer

[3] Portfolioni: Tekstipelit

[4] Kuntavaalikone, vastaukseni

[5] Pirkanmaan Vihreät

[6] Viite – Tieteen ja Teknologian Vihreät

[7] Mensa.fi

[8] Amazon: DirectX 7 in 24 Hours

[9] Tuppu.fi: Yhteiskunta on sairas

[10] Tiede.fi: Tuppu L. 2.0 kirjoitukset

[11] Duodecim: pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä – kiireellistä hoitoa vaativa häiriö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.