Älykkyys tarkoittaa kykyä käsitellä abstraktia (määrittele abstrakti) tietoa ja ratkoa ongelmia. Älykkyyden määritelmä on siten varsin helposti ymmärrettävä, vaikka täyttä yksimielisyyttä siitä ei ole. On myös kehitetty 1800-luvun lopulta asti menetelmiä mitata älykkyyttä. Älykkyyden mittaamiseen kuitenkin liittyy paljon asioita, joiden takia se aiheuttaa kritiikkiä. Mittauksen ongelmana on etenkin se, että älykkyyden mittaaminen ei ole täydellisen kattavaa, vaan tulos on aina osamäärä ja tuloksiin vaikuttaa hyvin paljon motivaatio ja muut tekijät. [Mensa]
Kuten kuvassa 1. oli, niin älykkyyttä on usein jaettu 9 erilaiseen tyyppiin. Nämä korreloivat toistensa kanssa keskenään. Profiilin vaihtelu on myös hyvin yksilöllistä. Testauksella pyritään tekemään tästä osamäärä, joka korreloi hyvin näiden keski-arvon kanssa. Lisäksi perinteisesti älykkyys on jaettu fluidiin ja kristallisoituneeseen. Fluidin älykkyys saavuttaa huippunsa n. 25 vuoden aikana, mutta kristallisoinut älykkyys kehittyy paljon kauemmin. Etenkin älykkyystestaus keskittyy tähän fluidiin älykkyyteen. Kristallisoitunutta älykkyyttä voi kehittää harjoittelemalla, joka on myös suositeltavaa. [Verywell, FundersAndFounders]
Monet eläimet ovat tutkitusti hyvin älykkäitä. Etenkin rottaa pidetään usein älykkäänä eläimenä, kuten myös apinaa. Tämän lisäksi sika on erittäin älykäs eläin. Sikaa pidetään älykkäämpänä kuin koiraa. Älykkyys ja kyky ajatella abstraktisti ei siis ole vain inhimillinen ominaisuus, vaan muillakin eläimillä tavataan vastaavaa kykyä. Etenkin rotan kyky suunnistaa ja oppia ylittää jopa ihmisen älykkyyden. Rotta on todella nopea eläin oppimaan, jokainen rottien kanssa elänyt varmasti tietää sen. Kun minäkin tunkeuduin rotan reviirille, niin rotta osasi olla lähes huomaamattomasti. Ainoastaan rotan rouskutus paljasti minun eläneeni rotan kanssa samassa rakennuksessa. Rotta varmasti hyvin tiesi kun minä kävin kaupasta hakemassa leipää omaan ruokavarastooni. [Dailymail, HBR, Dailymail2, Youtube, Youtube2]
Mitä siis älykkyyden merkityksestä voisi sanoa? Natsisaksan johtajat olivat tutkitusti hyvin älykästä porukkaa. Jotkut epäilevät testejä, mutta se vaatisi hyvää perustetta, koska testin suorittivat viholliset vankeusoloissa. Älykkyys on vain yksi asia elämässä pärjäämiseen. Usein vähäinenkin älykkyys riittää, mutta tietyissä paikoissa älykkyys on paljon tarpeellisempi ominaisuus kuin joissain muissa. Itsestäni ainakin on hyvinkin helppo ymmärtää, että kyseisen organisaation johtoon pääseminen on edellyttänyt erittäin paljon älykkyyttä. Mikä meni sitten pieleen, niin mielestäni on myös kyseenalaista syyttää siitä yksilöitä. Natsitkin tekivät paljon hyvää, natsien ansiosta jenkit pääsivät kuuhun ja Venäjäkin kehitti omaa rakettiaan saksalaisten osaamisella. Jotain siinä systeemissä oli väärässä, mutta niin on yleensäkin suurvaltojen toiminnassa. [Space, Quora]
Eläimillä on huomattu, että älykkyys korreloi aivojen koon suhteessa ruumiinpainoon. Tämä perustuu siihen, että kun riittävä osa aivojen kapasiteetista on varattuna elintoiminnoille, niin sen jälkeen ylimenevä osuus on todennäköisemmin abstraktille ajattelulle. Hermostoissa on paljon eroja, esimerkiksi mustekala on yhtä älykäs kuin koira tutkimusten mukaan. Usein kansojen väliset älykkyyserot ovat tabu, josta ei saisi puhua. On kuitenkin huomattavaa, että älykkyys ei pääse kehittymään huippuunsa, jos ihmiset eivät kykene täyttämään perustarpeitaan ravitsemuksessa. Älykkäitä afrikkalaistaustaisi on olemassa. Ehkä tässäkin on hyvä huomioida syy-seuraus -suhde. Onko älykkyys edellytys elintasolle, vai onko elintaso edellytys älykkyydelle. Huomioitavaa on, että Hong-Kong on saavuttanut erittäin korkean elintason hyvin nopeasti, vaikka olivat aliravivittuna. Maa on noussut nälänhädästä yhdeksi suurimmista kauppakeskuksista. Nämä ovat vaikeita asioita, todennäköisesti monen tekijän summa. Neandethalin ihmisen aivot olivat suuremmat kuin nykyisen (homo) ihmisen. [Investopedia, IQ-research, ScientificAmerica, Tested, Wiki]