Vesien saastuminen on minulle aihe, joka hieman kiinnostaa. Minulla on koulutuksellistakin pohjaa, mutta myös ihan yleisellä omaehtoisella kiinnostuksellani olen perehtynyt aiheeseen. Suhtautuminen esimerkiksi merien jätekuormitukseen on muuttunut 50-luvulta, jolloin saasteita tuotettiin vähemmän ja vielä uskottiin merien kestävän kaiken ihmisen tuottaman kuormituksen. Aikoinaan asiantuntijat suosittelivat Itämeren lannoittamista, mutta nykyään tiedetään meren pohjan olevan talvisin puoliksi kuollutta ravinteista johtuen. Itämeri on maailman saastunein meri.

Mitä sitten saaste on? Yleisesti saasteella tarkoitetaan jotain sellaista, joka oikeassa paikassa voi olla positiivinen asia, mutta ympäristössä sitä kuitenkin pidetään negatiivisena. Saaste voi olla siis musiikkia, maantiesuolaa, kemiallisia aineita, lannoitteita, hiilivetyjä, kasvi-/hyönteismyrkkyjä, moottoriöljyä, lahonsuoja-ainetta, kumia, muovia, metalleja, lääkkeitä, paskaa tai melkein mitä vain. Asia ei siis ole ollenkaan yksinkertainen – kuten ei moni muukaan asia, vaan saaste on ihmisen keksimä käsite. Saasteet siis ovat yleensä asioista, joista on jotain hyötyä oikeassa paikassa, saaste ei ole sama asia kuin myrkky. Saaste on enemmänkin kuin likaa, jotain jonka koostumus ei yleensä edes kiinnosta, kunhan vain pääsee eroon. Se ajatus hyvin kuvastaa ihmisen luonnollista ajatusta ongelmasta, valitettavasti tämä ajatus ei enää nykyään riitä, vaan on pakko selittää asiaa tarkemmin.

Samoin kuin monilla siisteimmillä eläimillä – myös rotilla, niin ihminenkin haluaa pitää oman elinpiirinsä puhtaana. Tämä ajatus hieman vaihtelee kulttuurien mukaan, joissa kulttuureissa suhtautuminen likaisuuteen on erilaista ajan ja paikan mukaan. Keskiaikana puhtautta pidettiin jopa paheksuttuna, mahdollisesti Roomalaisen aikansa korkean hygieniakulttuurin takia. On huomioitavaa, että Rooman valtakunnan aikainen vesijohtojärjestelmä on ollut käytössä näihin päiviin asti. Avoin vesijohto jouduttiin Espanjassa sulkemaan modernien hygieniavaatimusten ja lyijyputkien myrkyllisyydestä johtuen, viimeisin vesijohtoverkoston ”vesitorni” on yhä käytössä. [ wiki ]

Aina pitkälle 1900-luvulle asti modernissa maailmassa elettiin ajatuksessa, että jätevedet voidaan hävittää vesistöjen avulla. Tämä ajatus on ollut katastrofaalinen ja johtanut valtaviin ongelmiin, vesivessaa pidetään yhtenä hirveimmistä keksinnöistä. Se on ollut mahdollista aikoinaan, mutta nykyisellä väestönmäärällä täysin mahdotonta ilman luonnossa aiheutuvaa dramaattista täystuhoa. Tähän ratkaisuksi on kehitytty erilaisia vessoja, kuten sähköllä jätteet höyrystävä ja polttava vessanpönttö, josta ei tule jätevettä. Myös perinteinen kompostoiva paskapönttö on yksi vaihtoehto, jollaista itse tällä hetkellä käytän. Valtion ehdottoman tuhansien eurojen pienpuhdistamoiden hinnalla voisi korvata vesivessat järjestelmillä, joista ei tule jätevettä ollenkaan. Ratkaisu olisi siis kieltämällä lailla paskan pistäminen jäteveteen. Ehkä edellinen lause hämmentää, mutta valitettavasti nykyinen ajatus viemärin tarkoituksesta on paska juttu. Paskat eivät kuulu vesistöön!

Miksi vesien saastuminen on paha juttu. Tämä asia on ymmärretty hyvin kyllä siinä mielessä jo kauan, että ihmisen juomavedessä saasteet eivät ole hyvä asia. Se onkin oikein fiksua, vielä kun ymmärtää pohjavesien saastuvan vuosituhansiksi. Kaikki maanteille levitetty ja pohjaveteen valunut maantiesuola pysyy ja kauan. Pohjavesi on yleensä kaikista parasta juomavettä, on surullista että miten vähän sitä arvostetaan. Suomessa ongelma ei edes ole vedenkulutus, aivan ongelmitta voitaisiin kasvattaa vedenkulutusta valtavasti. Suomi on suomaa, jossa kyllä vettä riittää ja asukastiheys on matala. Monin paikoin – minunkin asuinalueellani – on jouduttu salaojittamaan metsää, koska muuten puut eivät kasvaisi. Kaliforniassa ihmiset kuluttavat 500 litraa vettä vuorokaudessa asukasta kohti, kun Suomessa vastaava luku on vain 155 litraa. Suomessa ei siis todellakaan ole mitään perustetta vähentää vedenkulutusta, monin paikoin viemäreitä joudutaan huuhtelemaan liian vähäisen kulutuksen takia. Viemäriverkoston toiminta perustuu riittävään vedenkulutukseen, muuten viemärit tukkeutuvat. Puhdas vesi ei siis kuluttamalla lopu Suomessa, saastuttamalla se loppuu. Tietysti veden pumppaaminen porakaivosta putkistoja pitkin puhdistettuna vaatii energiaa, sikäli veden säästäminen on perusteltavaa. Se siihen tarvittu energia on vähäisempää kuin esimerkiksi käänteisosmoosille merivedestä valmistettu juomavesi.

Saastetta on kuitenkin monenlaista, kuten aiemmin tuli todettua. Esimerkiksi täällä Peräseinäjoella oleva Kalajärvi on hyvin pahasti saastunut turvetuotannosta. Se on ehkäpä Suomen yksi suurimmista saasteongelmista, turvetta tuotetaan Suomessa paljon. Asialle on kai jotain jopa näennäisesti tehtykin, enää ei tule mätänevää limakerrosta iholle lämpiminä päivinä. Turvetta kuitenkin kertyy valtavasti jatkuvasti, järven hidas ja varma umpeen kasvaminen jatkuu. Kalastajat kaikuluotaimineen ovat todenneet syvänteiden täyttyneen turpeesta. Kalakannat myös perustuvat täysin jatkuville istutuksille, ilman istutuksia kalajärvessä ei olisi kuin räkäkiiskejä.

Jos matkaan Itämerellä risteilijälle, niin katso sitä merivettä. Se on kesällä vihreää ja talvella ruskeaa, saasteiden takia. Rannoille kertyy hirveää vaahtoa, jota ei tule esimerkiksi Välimerellä. Se meri on oikeasti täynnä saastetta, maailman saastunein meri. Kilosta Itämeren kalaa saa yhtä paljon elohopeaa kuin yhdestä energiansäästölampusta. Kannattaako sitä enää edes suojella vai muuttaa vaikkapa levänkasvatusaltaaksi?

Jos pohjavesi saastuisi metanolipohjaisesta lasinpesunesteestä, niin olisiko ratkaisu denaturointiaineen kieltäminen kyseisestä aineesta? Kun vesijohto veden EBU (European Bitterness Unit) -tasot lähtenevät IPA:a , niin denaturointiaineiden kiellolla saataisiin hyvä makea maku juomaveteen. Yleensä kun saaste on juomavedessä, niin se on kulkeutunut jo vuosikymmeniä ja koko pohjavesi on erittäin vaarallista juotavaa. Jos freoneja ei olisi rajoitettu kansainvälisesti, niin 2050-luvulla otsonikerros olisi kadonnut kokonaan ja maapallo muuttunut asuinkelvottomaksi. Tämä päätös tehtiin, vaikka sen seurauksena otettiin käyttöön erittäin herkästi syttyvät ponnekaasut ja autojen ilastointilaitteiden jäähdytysaineet. Mielestäni se kannatti, tieteen ansiosta saavutettiin pienempi paha. Joskus kannattaa tehdä negatiivisia päätöksiä, jos toinen vaihtoehto olisi sitä negatiivisempi, eikä ainakaan päinvastoin.