Kauneusihanne on yllättävän ajankohtainen asia, se riippuu hyvin paljolti ajankohdasta. Usein kauneusihanne on jotain, joka korreloi halutunlaisen elämän kanssa. Kyse ei siis aina ole siitä, että kauneusihanne olisi jotenkin erityisen jäkevästi perusteltavaa. Usein kauneusihanteen tavoittelu on saavuttanut jopa epäterveellisiä piirteitä. Monet haluavat saavuttaa kauneusihanteen jopa terveyden kustannuksella. Niin on ollut ennemminkin, niin on myös nykyään.

Länsimaissa ennen koneellista liikkumisen aikaan liikkumattomuutta pidettiin ihanteena. Nykyiset olympialaiset ovat tulleet 1800-luvun lopulla, jolloin atleettisuus tuli takaisin muotiin. Ennen sitä ihailtiin mahdollisimman vähälihaksista ja kalpeaa ihmistä etenkin naisihanteena. Monet naiset pukeutuivat jopa töissä pitkään ja peittävään vaatetukseen, teollisuuden alkuaikoina mahdollisimman suuri määrä kangasta vaatetuksessa oli varakkuuden merkki. Myös kankaiden massatuotanto aiheutti sen, että ihmisillä oli varaa ostaa vaatteita, joten mitä enemmän oli vaatetusta, niin sitä parempi. Ihoa suojattiin auringolta aurinkovarjoin ja kaikin keinoin. Osa naisista käytti jopa myrkyllisiä kemikaaleja, joilla oli ihoa valkaiseva vaikutus. Viktorialinen aika on etenkin tällaisesta hyvä merkki, mutta sama ihanne on ollut myös aiemmin. Nykyisen naisen ja keskiaikaisen miehen luurangot ovat vaikeasti toisistaan erotettavissa. Kauneusihanteilla on siis ollut valtava vaikutus jopa perimään. Keskiaikana hento ja feminiininen mies on ollut ihailtu, maskulinimi ei ollut trendikästä.

Vasta 1800-luvun lopulla atleettisuus eli urheilullinen ruumiinrakenne on tullut ihaltavaksi etenkin miehille. Silloin kyse ei ole ollut vain siitä, että lihaksikkuus olisi ollut merkki orjuudesta tai pakosta, vaan monet harrastivat urheilua vapaaehtoisesti. Samaan aikaan myös käsite vapaa-ajanharrastus tuli kieleen, ennen sitä ihmisillä ei edes ollut aikaa harrastaa turhanpäiväistä liikuntaa, etenkään huono-osaisemman väestön keskuudessa. Nykyään monet naureskelevat modernin ajan Olympialaisten tuloksille, mutta oikeasti ne ovat nykyisenkin mittapuun mukaan varsin kovia, etenkin kun ottaa huomioon siihen aikaan käytetyt tekniikat; kuten kroolauksessa vielä 50 vuotta sitten uitiin pää pinnan yläpuolella, joka on nykyaikaiseen tekniikkaan nähden paljon raskaampi. Alkipeäisenä Tarzanina näytellyt henkilö ui olympiamitaleja pää pinnan yläpuolella kroolaamalla, oli ylivoimainen aikoinaan. Myöhemmin ymmärrettiin, että pää veden alapuolella uiminen oli paljon parempi tekniikka, joskin tietysti hengittäminen vedenpinnan yläpuolella on tietysti välttämätöntä. Olympiatulokset ovat siis aina olleet oikeasti huippuluokkaa, vaikka parannusta on tapahtunutkin monessa asiassa, jos vertaa nykyisiä ja 1800-luvun tuloksia. Kyse on siis paljolti ollut lajikohtaisesta optimoinnista. Esimerkiksi wanhan kunnon maratonin jälkeen juoksioiden lihakset ovat niin huonossa kunnossa, että palautuminen kestää viikkoja-jopa kuukausia, kunnes vasta kykenee harjoittelemaan kunnolla. Aito Alkuperäinen lähetti Maronihan kuoli juokumatkan jälkeen ylikuormitukseen, nykyäänkin pyörtyminen ylirasituksesta on ihan normaalia sillä matkalla, vaikka kyse on valmennetuista huippu-urheilijoista.

Kuulin joskus 50-luvun vitsikirjan vitsin, että koira kävi kusemassa baarin edustalla naisen jaloille. Syyksi siihen oli se, että koira luuli naista lyhtypylvääksi. Minulta kesti ainakin kymmenen vuotta tajuta vitsi. Kyse oli siis siitä, että naisella oli liian lyhyt hame sen useimpien miesten omaksumaan naisihanteeseen. Lyhyttä hametta pidettin merkkinä varattomuudesta ja huono-osaisuudesta. Mitä pidempi hame oli, niin sitä hyväosaisempi. Nykyään kankaat ovat niin halpoja, ettei se enää vaikuta miesten mielikuviin naisesta. Lyhyt hame on antanut kuvan rohkeasta naisesta, hieman kuin pinkki paita on ollut merkki rohkeasta miehestä. Alunperinhän punainen väri on ollut markuliininen, vasta 1800-luvulla armaijassa on siirrytty punaisesta väristä maastokuvioon. Varmasti paljolti kyse on ollut periaatteesta, että vihreä väri ei voi olla miesten väri. Kuitenkin 50-luvulta asti armeijoissa on yleisesti käytetty vihreää vaatetusta taistelupuvussa, mutta Suomenkin puolustusvoimissa on ollut käytössä ns. armeijan harmaat uniformut lomapuvuissa. Ehkä joskus vihreä on maskuliininen väri?

Nykyajan naisilla on usein hyvin vääristynyt käsitys naisten kauneusihanteesta, etenkin nuorilla naisilla. Tähän on ehkäpä yksi syypää 2. maailmansodan jälkeinen ranskalainen muotiteollisuus, jolloin homosuunnittelijat ovat ryhtyneet käyttämään sairaita anorektikkoja naisia elävinä vaatehenkareina. Naisten olisi oikeasti parempi ottaa mallia pornosta, josta saa paljon realistisemman kuvan terveestä naisihanteesta. Harva mies ihastuu langanlaihaan naiseen, vaan etenkin nykyään normaalipainoisuus, hyvät naiselliset pakarat ja isot tissit edustavat monien miesten todellista naisihannetta. Kyse on siis muotiteollisuuden luomasta naisten vääristyneestä ja kieroutuneesta käsityksestä, eikä todellisesta naisihanteesta. Kyse on siis oikeasti vakavasta ongelmasta; varsin monet naiset kokevat ongelmia, koska eivät sovi epäluonnolliseen ihannekäsitykseen. Etenkin ruskettunut iho on naisella vastenmielinen.