Tämä on aihe, jota vähemmän käsitellään kuin Rooman romahdusta. Ehkä asia on monelta osin vaiettu, ei haluta myöntää katolilaisen kirkon ongelmia ja puutteita. Toisaalta kirkon heikkouden ovat olleet muiden vahvuus. Kirkko antoi paljon tilaa tieteelle ja uudelle ajattelutavalle, roomalainen kulttuuri tuli renessanssiin kirkon epäkohtien paljastumisen myötä. Renessanssia seurasi, valaistumisen aikakausi eli valistusaika ja näiden jälkeen on tullut uusi aika, jota kutsutaan myös modernismiksi, jota minäkin nykytiedolla elän.
Katolisen kirkon ongelmat ovat hyvin ilmeisiä, niissä ei ole paljoa epäselvyyttä. Rooman hajoaminen on paljon kiistanalaisempi asia, siitä ei ole saatu mitään yleisesti hyväksyttyä selvää yksittäistä syytä. Katollisen kirkon papiston johto toimi hyvin vahvasti vastoin omia oppejaan. Katolisen kirkon sisällä prostituutio oli hyvin yleistä, etevä lääkäri kykeni huhujen mukaan tunnistamaan kaikki seitsemän tunnettua kuppatyyppiä kyseisen organisaation hovin sisältä. Paaveilla oli useita aviottomia lapsia, mitä ei pidetä kristinuskon opin mukaisena. Sitä ei yhtään vähentänyt tiedepiirin näyttö oppien vääryydestä, hyvin yksinkertaisin todistein kirkon opit osoitettiin vääriksi. Kirjapaino vielä kruunasi koko organisaation mystisyyden, kun kuka vain sai käsiinsä raamatun.
Itse en tätä romahdusta kuitenkaan pidä edes huonona asiana, se myös tapahtui yllättävän rauhanomaisesti ja hyvin. Siinä missä Rooman valtakunnan romahdus oli kaoottinen ja johti suuren kärsimykseen, niin Katolilaisen kirkon auktoriteettiasema heikkeni hallitusti ja ilman ongelmia. Oikeastaan kirkkoa ja papistoa saa kiittää, että miten hyvin kyseinen organisaatio hoiti asiat. Papisto ymmärsi antaa tilaa uudelle ajalle, eivät ryhtyneet murhaamaan ”väärinajattelijoita” ja muita erimielistä olevia, kuten yleensä on käynyt hätäkeinona monissa isoissa organisaatioissa: Neuvostoliitossa hiipivä skitsofrenia ja Itä-Saksassa Stasi. On arvostettavaa, että miten oppineesti ja sivistyneesti kristinuskon papisto asioita hoiti. Ihailen kristinuskoa tästä syystä, todella harva muu taho on kyennyt samaan. Kirkon epäkohtiin puututtiin myös sisältäpäin, Martti Lutherille annettiin mahdollisuus korjata epäkohdat ja luoda kilpaileva organisaatio. Roomassa oli epäkohtia ja katolilaisessa kirkossa oli epäkohtia, jälkimmäisessä epäkohtia edes yritettiin korjata. Rooma taisteli asemastaan ikuisena suurvaltana pääkapunkiinsa asti, Senaatti kokoontui vielä vuosisatoja valtakunnan maalueiden menettämisen jälkeen. Rooma ei siis yksinkertaisesti myöntänyt tappiota, vaan taisteli itsestäänselvyyttä vastaan jopa loppunsa jälkeen. Syynä on luultavasti filosofinen: papisto ja valtion johto ajattelevat hyvin erilaisesti menestystä.
Vaikka uskonto ei ole enää samassa asemassa kuin aiempien sukupolvien elämässä, niin arvomaailma ja elämäntapa elää yhä vahvasti. Myönnän itsekin noudattavan hyvin vahvasti kristillistä arvomaailmaa ja elämäntapaa, muuten elämä olisi kohtuuttoman vaikeaa. En tieteellisestä maailmankuvastani huolimatta kyseenalaista uskonnon ja selittämättömien asioiden mahdollisuuksia. Mielestäni on tärkeää olla solidaarinen ja poliittinen, pyrkiä toimimaan monen tahon ja erilaisen näkökulman kanssa. Tieteellisesti on täysin myönnetty plasebovaikutus, joka perustuu uskoon – uskomuslääkintään. Kun ihminen oikeasti uskoo optimistisesti parantuvansa ja parempaan tulevaisuuteen, niin on tieteellisesti todistettu sen auttavan. Jos ihmiselle annetaan vastoin mitään tieteellistä näyttöä oleva kalkkitabletti, niin se voi edistää parantumista masennuksesta tai jopa syövästä, jos henkilö ajattelee sen olevan hyväksi. Uskolla on siis oikeasti parantava vaikutus, se on todistettu tieteellisesti; tiedepiireissä sitä kutsutaan plaseboksi.
On hyvä tiedostaa tieteenkin rajoituksien, tiede ei vastaa kysymykseen miksi vaan miten. Pelkästään maailmankaikkeudesta 95 % on tieteelle selittämätöntä, jopa tiedepiirit myöntävät sen, siitä on sisäistä näyttöä tutkimusten takia. Tietoisuus on myös iso mysteeri. Tietoisuus on liitetty sähköisiin ilmiöihin, mutta paljon pidemmälle ei ole vielä päästy. Muisti on proteiineja, joita ei synny esim. tarpeeksi kovassa alkoholipäihtymyksessä tai muuten huonossa kunnossa. Tunteet ovat sitten erilaisten proteiinien eli reseptoreiden ja välittäjäaineiden vuorovaikutusta. Kyllä tässä asiassa vielä riittää tutkimista, ehkä jokin nykyistä tiedettä parempi konsepti ratkoo ne. Tämä kuitenkin menee jo ohi tämän artikkeli aiheen. Ehkä näitä voisi käsitellä toisessa artikkelissa, mutta halusin vain valaista tieteen merkitystä.
