Toisinaan kuulee väitteitä, joiden mukaan ruoantuotanto olisi vanhanaikaista. Itse olen täysin toista mieltä, mielestäni elintarviketuotanto on tulevaisuudessa hyvin paljon kehittyvä ala. Syitä tähän ovat väestön lisääntyminen ennusteiden mukaan vähintään 9 miljardiin ihmiseen yhdistettynä yleiseen talouskasvuun kehittyvissä maissa. Ne tuovat uusia haasteita, mutta samalla myös mahdollisuuksia. Asia ei siis ole ollenkaan yksinkertainen, vaan kiinnostavia asioita tulee todennäköisesti tapahtumaan paljon tämän asian tiimoilla.

Ruoka on hyvin vanha asia, siitä ei varmasti ole mitään epäilystäkään. Agrikulttuuriin siirtyminen oli merkittävä kehitysaskel ihmiskunnan kehityksessä. Ihmiset eivät vieläkään ole täysin sopeutuneet viljaan ja maitoon, mutta viljat ovat olleet merkittävä asia väestönkasvussa. Amerikan löytymisen jälkeen Euroopassa yleistyi peruna, joka tuottaa moninkertaisen sadon viljaan nähden. Kirkko vastusti tätä kehitystä, koska perunan marjat ovat myrkyllisiä ja syötävä osa on juuriosa. Joissain maissa perunanviljely kiellettiin kokonaan, koska sen uskottiin saastuttavan maaperän, eikä vuoroviljely enää toiminut. Myös peruna oli Raamatun vastainen, koska ihmisen tuli tuskalla tuottaa ruokansa. Kirkko on sittemmin muuttanut kantaansa, eikä ole pitkään aikaan vastustanut perunaa. 1700-luvulla kirkko jo kannatti perunan viljelyä. Moni konservatiivinen tai oikeammin muutosvastainen ajattelu elää yhä nykyäänkin. Monet pelkäävät uusien asioiden haittoja, eikä huoli ole aina täysin turha, mutta hyöty usein ylittää selvästi haitat, mutta ei välttämättä.

Maailman väestö pysyi hyvin vakaasti alle miljardissa ennen vihreää vallankumousta. Vihreään vallankumoukseen kuuluivat mineraalilannoitteet ja samaan aikaan tullut koneellistuminen maataloudessa. Näiden seurauksena väestönkasvu lähti nopeaan kasvuun ja mahdollisti työvoiman siirtymisen teollisuuteen sekä palveluihin. Myöhemmän ajan automaation kehittyminen on myös tehostanut teollisuutta ja palveluita, joten kehitys on ollut kiihtyvää. Samalla on myös tullut ongelmia työttömyyden kanssa, koska jatkuvaan kasvuun perustuva talous kohtaa luonnollisesti jossain vaiheessa rajansa rajallisessa ympäristössä. Se raja on luultavasti saavutettu, jopa ylitetty. Ihmiset kuluttavat luonnonvaroja nopempaa kuin ne ehtivät uusiutua. Mineraalipohjaiset lannoitevarannot eivät ole rajattomat, mutta myös samalla saastuttavat luontoa. Ihmisen toiminta on maatalouden lisääntymisen myötä myös vähentänyt luonnon monimuotoisuutta.

Maataloudessa todennäköisesti vielä kauan turvaudutaan vihreän vallankumouksen tehomaatalouteen, koska ilman sitä ajautuisimme ongelmiin ruoantuotannon laskiessa. Me olemme siis riippuvaisia tästä vihreästä vallankumouksen myötä tulleesta tehomaataloudesta ja siitä saatavasta potentiaalista. Kuitenkin tehomaatalouteen liittyy ongelmia, jotka tekevät siitä pitkällä aikavälillä kumuloituvan haitan. Monien ruoka-aineiden ravintoarvot ovat jalostuksen seurauksena laskeneet, eikä se ole kansanterveydellisesti ollenkaan hyvä asia. Meremme myös imevät syövereihinsä valtavasti lannoitteita, josta niiden takaisin ottaminen pelloille on vaikeaa. Lannoitteet myös usein yksipuolistaa maaperän ravinteita, joka osaltaan lisää ravintoarvojen heikkenemistä ruoassa. Ongelma vain tulee kärjistymään kasvun seurauksena. Meidän ei siis tule jäädä tuleen makaamaan, vaan on katsottava tulevaisuuteen ja jatkettava kehitystä kohti uusia menetelmiä.

Geenimuuntelu mahdollistaa uusien lajikkeiden kehittämistä, joissa yhdistyy hyvä ravintoarvo ja korkea sato. Täten tulevat geenimuuntelulla jalostetut kasvit voivat ollaa ravintoarvoiltaan jopa parempia kuin vähemmän jalostetut lajikkeet. Esimerkiksi riisistä on jalostettu lajike, joka on hyvä A-vitamiinin lähde, jota riisi ei luonnostaan ole. Se auttaakin monilla kehittyvillä alueilla ihmisten hyvinvointia, joissa riisi on merkittävä ruoka-aine. Myös entistä paremmin erilaisiin ilmasto-olosuhteisiin sopivia lajikkeita on mahdollista tuottaa, joten uusilla lajikkeilla on aiempaa laajempi käyttöalue. Ihmisten tieteen kehityksen matala taso on aiheuttanut kehityksen seurauksena monia ongelmia. On ymmärretty typen, kaliumin ja fosfosorin merkitys maataloudessa, mutta samalla ei ole aina osattu tai voitu ennakoida kaikkia hyvän kehityksen sivuvaikutuksia. Myös esim. pinaatin poikkeuksellisen korkea rautapitoisuus elää vahvassa, vaikka kyse on historiallisen vanhasta virheestä tutkimuksessa. Oikeasti pinaatti ei ole rautapommi, vaikka jopa sen yllättävän ja virheellisen tiedon seurauksena on tullut jopa kyseistä ”super foodia” syövä Kippari Kalle -sarjakuvahenkilö.

Itse ruoan jalostuksen lisäksi on mahdollista ottaa käyttöön aivan uudenlaisia raaka-aineita. Aivan kuin peruna on laajentanut ruokaamme viljasta monipuolisemmaksi, niin samoin nyt voimme ottaa uusia hyväksi todettuja ravintolähteitä käyttöömme. Monet lihankaltaiset raaka-aineet ovat olleet paljon tapetilla. Kasvikunnasta siis löytyy hyviä ja monipuolisia kasveja, mutta ne vain tulisi saada ihmisten käyttöön. Myös hyönteiset ovat oikein oivaa ruokaa, jossa perunan tavoin ihmisillä on turhia pelkoja, kunhan oppivat käyttämään uusia asioita. Hollannissa kehitetty synteettinen liha on yksi mahdollinen ruokamme mullistaja, se on myös eettisesti parempi valinta kuin tuskalla kasvatettu liha.

Viljelytekniikoita voidaan myös kehittää. Tulevaisuudessa saatamme nähdä vesiviljelyä, automatisoitua vertikaaliviljelyä tai monta muuta vastaavaa tekniikkaa, joissa tuottaminen on sekä tehokasta & ei kuormita ympäristöä. Kasvihuoneissa uudet vesiviljelytekniikat ja LED-valot mahdollistavat entistä paremmin kasvien kasvuedellytykset tarjoavat puitteet, jota kautta tehokkuus kasvaa. Nykyiset tuontihedelmät ovat sekä terveellisiä että ympäristöä kuormittavia. Jos me opimme käyttämään aurinkoenergiaa ensisijaisena energianlähteenämme, niin silloin kasvihuoneviljely voi olla erittäin ekologista, mahdollistaen maatalouden jopa avaruudessa ja muilla planeetoilla kuin Maassa.