Viime keväänä yritin viettää positiivisuuskevättä, koska oli niin paljon asioita, jotka ärsyttivät suunnattomasti. Maailmassa itsessään on valtavasti epäkohtia, joihin tälläkin blogilla haluaisin vaikuttaa. Minulla oli myös henkilökohtaisesti valtavasti asioita, jotka aiheuttivat ahdistusta ja mielipahaa. Nyt kuukauden sisällä minulla on tilanne, että oma asenteeni on hyvin riippuvainen eräistä tekijöistä. Haluaisin saavuttaa tilanteen, jossa haluaisin unohtaa kaiken mahdollisen. Sikäli ajankulu on hyvä asia, olen nyt optimistinen.

Voisin kirjoittaa valtavasti kaikesta mahdollisesta, joka on väärin pelkästään Suomessa. Suomessa päättäjät ovat tehneet todella huonoja päätöksiä. Ei voi kuin ihmetellä, että miten osaamatonta porukkaa on ollut esim. Olkiluoto 3 -hankkeessa. Jokainen täysijärkinen varmasti tajuaa, että sen projektin riskit olivat valtavat, vaikka ei olekaan asiantuntija projektihallinnasta. Sillä rahalla olisi saanut vastaavalla teholla tuulivoimaa, jos näin jälkiviisaana voi sanoa. Vastaavia epäonnistumisia on meidän maassamme useita. Hermot eivät aina tahdo kestää kaikkea sitä, ehkä parempi kuin ei vain välittäisi, ehkä ei. [IS]

Ylipäätänsä asia menevät niin, että asioiden onnistuminen luo positiivista kierrettä. Negatiivisesta kierteestä on paljon vaikeampi päästä eroon. Seuraavan kuukauden aikana oikeasti toivon, että asiat lähtisivät parempaan suuntaan. Valitettavasti kyse on paljolti asioista, joihin en voi itse vaikuttaa. En haluaisi valita sitä negatiivista vaihtoehtoa, mutta eipä sitä minulta juurikaan kysytä. Voi kyllä omalta osaltani vaikuttaa ja pyrin tekemään kaikkeni sen eteen. Jos ei se riitä, niin joutuu valitsemaan kaikkien kannalta huonomman kehityssuunnan. On se karua, ei Isä meidän -rukoukset paljoa auta.

Itselleni opiskelu oli käytännössä koko elämäni sisältö. Paremminkin olisin voinut opiskella, mutta olen luvannut itselleni, että en syytä itseäni tekemättömistä asioista. Minä olen tehnyt sen mihin olen pystynyt, niin lupasi itselleni tulevaisuuteen. Kun koko tämä elämän sisältö katoaa, eikä ole paljoa muuta, niin se tuo valtavan tyhjyyden. Minulle DI-tutkinto oli riittävän raskas suorittaa, jollekin muulle se on helpompi. Tulokset tietysti ovat tärkeintä, ainut mitattava asia. Itse en ainakaan arvosta ahkeruutta ja turhan työn tekemistä, siinä ei ole mitään ihailtavaa. Tietysti tärkeintä ei ole mitä tekee, vaan miten tekee. Eli saa hyviä ja oikeita tuloksia, niin se on tärkeintä, mitä sitten tekeekin.

Uskolla on kuitenkin oma voimansa, uskossa positiivisuuteen. Jos asioihin ei voi vaikuttaa, niin sitten kannattaa kokeilla sitä. Sillä roomalaisetkin selvisivät, yli tuhat vuotta se kylläkin kesti, mutta renessanssi koitti lopulta. Väittäisin, että vain 10 % itseään koskevista asioita voi itse vaikuttaa. Ehkä vapaata tahtoa ei ole, on vain placebo. [HSW, Skepdic, RationalWiki]

History of Europe [1-2016] [Every year]

Watch as 1000 years of European borders change timelapse map