Vanhatupa

Koti on ihmiselle tärkeä paikka, se on ihmisen oma pesä. Ihmiset ovat asuneet erilaisissa rakennuksissa tilanteen mukaan. Itse olen asunut niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Täten koen olevani asiantunteva arvioimaan näiden eroja. Usein aina ei osaa arvioida, että mitä hyvää ja huonoa jossain on, vaan oma kokemus auttaa itseään ymmärtämään eroja. Usein asuinpaikan miellyttävyyteen vaikuttaa myös ympäristötekijät.

Olen nyt lämmitellyt omaa asuntoani pönttömuurilla.
Olen nyt lämmitellyt omaa idyllistä asuntoani pönttömuurilla.

Olen syntynyt Tampereella 1988, mutta olen lapsuuteni asunut Peräseinäjoella. Oma isäni on syntynyt tässä minun nykyisessä kodissani vuonna 1952. Isäni isä on syntynyt vuonna 1910 ja kuollut 2000, asunnossa jonka lähellä siskoni asuu. Hänen isänsä Sameli Oskar Iisakinpoika Liikala syntyi 1887  ja kuoli1971 myös Peräseinäjoella. Samelin isä Iisak Mikonpoika Ala-Liikala syntyi vuonna 1857 ja kuoli 1942 Peräseinäjoella. Vuosista päätellen Sameli kuoli samoihin aikoihin kuin tämä talo on rakennettu. Iisakin isä Mikko Mikonpoika Ala-Liikala on syntynyt Peräseinäjoella 1834, kuoli 1916.

Luonnollisesti isonvihan eli venäjän armeijan suorittamasta Etelä-Pohjanmaan miesväestön hävistyksen ajalta väestörekisterit ovat varsin puutteellisia, eikä niitä suvussani ole ehkä haluttu edes muistaa, sen enempää kuin kovin moni muukaan alueen nainen tai mies. Silloin on pakon edessä joustettu tiukasta kristillisestä ydinperheajattelusta. Todennäköisesti monen lapsen biologisena isänä on saattanut olla jopa serkuksiin kuulunut mies, jos ei muut vaihtoehdot ole miellyttänyt.

Kauimmaksi löytämäni isälinjan edustaja Arvid Tarkkala on löytämieni tietojen mukaan ollut ammatiltaan suutari eli sinällään suhteellisen arvostetussa käsityöammatissa. Vaikka suutarin poika on ollut isäntänä, niin taloa on kuitenkin pidetty pystyssä äärimmäisen hyvin. Mitäpä sitä toimivaa konseptia muuttamaan. Jos minulla olisi lapsi, niin antaisin hänen toiseksi nimekseen Filemon, sellainen nimi osui silmääni sukupuuta selaillessa.

Minun sukuni on siis asunut varsin kauan täällä, joten koen tämän paikan omaksi asuinseudukseni. Siitä huolimatta tai johtuen juuri koen tarvetta myös liikkua muualla Suomessa, Tampereella olen asunut TTY:lla opiskellessani, mutta Jyväskylästä olen tykästynyt alueena. Tietysti parhaimmat ihmiset asuvat pääkaupunkiseudulla – ehkä ainakin omasta mielestään – , mutta ehkä minulla ei ole siihen mahdollisuutta. Minulle tarjottiin TE-toimiston kautta Espooseen harjoittelupaikka, mutta jouduin kieltäytymään lopulta. Yksiköiden hinnat lähtevät 700 €/kk ja nykyisin saan asua periaatteessa ilmaiseksi. Etätyökin olisi mahdollista, mutta ehkä se ei sovi minulle. Joskus tulevaisuudessa voisin harkita etätyön tekemistä täältä käsin.

En tiedä onko se taakka vai lahja, mutta itselleni on varsin paljon jäänyt vanhoja rakennuksia, joissa voi olla. Meillä suvussa on säästetty yleisesti kaikkea vanhaa, nykyinen asuntoni on samassa kunnossa kuin se on ollut aikoinaan, kaikki vanhat kuvat sotaan lähdöstä ovat esillä. Oma isäni on pyrkinyt pitämään tätä kuin museona, käyttöarvoa tällaisella rakennuksella ei kauheasti ole. Aivan kuin vanhat Pyramiditkin on hyvä säilyttää, niin mielestäni kirkkojen tai muidenkaan temppeleiden polttaminen on täysin väärin, ne ovat oman aikansa rakennuksia. Mielestäni on myös kohtuullista vaatia, ettei nykyisiä lopputöitä hävitetä liian herkästi. Minunkin diplomityöni on vain tavallisen ihmisen taidonnäyte osaamisestani tuleville sukupolville. Omat sukulaiseni ovat kukin muuttaneet Amerikkaan ja kukin minnekin aikoinaan. Omaa isoisäänikin on pyydetty muuttamaan Yhdysvaltoihin. En epäile hänen kykyjään, mutta hän itse on kokenut Suomen omaksi alueekseen. Mitä minulla on pikkuserkkuja Amerikassa, niin kuulemma Nasalla on töissä ja muutenkin menee hyvin. Yksilölle tärkeintä on tehdä parhaansa itse. Vaikka niin paljon tekisi mieli puuttua muiden tekemisiin, niin omien asioiden hoitaminen olisi tärkeämpää. Lohduttavaa on kuulla se, että vaikka oma isäni onkin kierrellyt ympäri maailmaa töissä, niin aina kysyy minulta Suomea kritisoidessani; että minne minä haluaisin muuttaa. Hän itse on viihtynyt Australiassa.

Tämä oma taloni on siis toisen maailmansodan aikainen ns. rintamies-talo, joka isoisäni on rakentanut lomillaan sodista. Onhan tämä myös ollut hyvin vaatimaton, jos vertaa hänen synnyinkotiinsa, joka oli varsi iso talo. Hän on joutunut ottamaan velkaa rakentamista varten ja ostaakseen maata, hän ei saanut isältään taloudellista apua, vaan on tehnyt itse kaiken. Velkojen maksamisen jälkeen on rakennettu Peräseinäjoen tekojärvi, jolloin lähes ilmaiseksi hän on joutunut kaatamaan metsän. Ne maat ovat vieläkin vanhempieni omistuksessa, mutta veden alla. Ilona on toki tullut hyvä rantatontti, jossa voi käydä mökkeilemässä.

Olen usein ollut kiinnostunut asumaan muuallakin Suomessa. Hervanta oli omanlaisensa paikka, joka antoi uutta kuvaa erilaisesta elämästä. En kuitenkaan loppujen lopuksi viihtynyt Hervannassa, onneksi sain suoritettua opintoni loppuun varsin hyvin. Sen sijaan nykyään on kiinnostusta muuttaa Jyväskylään. Kyseisellä paikkakunnassa on kavereita, joka on hyvin keskeinen tekijä asuinpaikkakunnan viihtyisyydessä. Minulla on myös kaveri, joka on nyt auttanut minua saamaan töitä kyseiseltä paikkakunnalta. On tärkeää huolehtia siitä, että on kavereita paikkakunnalla, jonne muuttaa. Niitä voi kyllä myös saada, niin kuin minäkin olen saanut hyviä kavereita Hervannassa. Etenkin opiskeluaikani ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtaja Masi Kajander (nykyinenkin hallitusjäsen) on ollut todella ystävällinen ja auttavainen. On myös tullut hyviä kavereita projektikurssilta, keille olen erittäin kiitollinen opintojeni sujumisesta.

Nyt tälläkin hetkellä tulee mietittyä, että missä sitä tulevaisuudessa elän. Tämä nykyinen asumukseni ei ehkä ole riittävän hyvä talviasumiseen, vaan olisi tärkeää saada työpaikka. Seinäjoelta olen pyrkinyt saamaan töitä, mutta oman alani töiden saaminen ei ole aina helppoa. Usein joutuu muuttamaan töiden perässä, Jyväskylän koen siinä tällä hetkellä hyväksi vaihtoehdoksi, kunhan vain huolehdin ensin, että minulla on riittävästi hyviä kaverisuhteita siellä. Tämä nykyinen asuntoni on kuitenkin mukavan rauhallinen, tällä hetkellä on hyvä elää täällä.

One thought on “Vanhatupa”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.